Kahden ladun poikki

Skidspår som korsas (ruotsinkielinen nimi)
Across Two Trails (englanninkielinen käännösnimi)
En traversant deux pistes (ranskankielinen käännösnimi)
Quer über Schispuren (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Kahden ladun poikki

Armand Lohikosken ohjaama draama Kahden ladun poikki (1958) perustuu Einari Vuorelan romaaniin. Nuori Tupamäen Anna (Anneli Sauli) menee naimisiin vanhan lesken, Hiirenloukun Tuomas-isännän (Eino Kaipainen) kanssa. Tuomas myy vastentahtoisesti metsää Ruukin pomolle (Veikko Linna) ja joutuu majoittamaan kotiinsa joukon tukkilaisia, joista komea naistenmies Humu (Tapio Rautavaara) ryhtyy viettelemään nuorta emäntää.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Anneli Sauli, näyttelijä
Tapio Rautavaara, näyttelijä
Eino Kaipainen, näyttelijä
Siiri Angerkoski, näyttelijä
Ekke Hämäläinen, näyttelijä
Rauni Luoma, näyttelijä
Marjatta Kallio, näyttelijä
Sakari Halonen, näyttelijä
Uljas Kandolin, näyttelijä
Heimo Lepistö, näyttelijä
Armas Jokio, näyttelijä
Tyyne Haarla, näyttelijä
Kaarlo Halttunen, näyttelijä
Maija Karhi, näyttelijä
Irja Kuusla, näyttelijä
Veikko Linna, näyttelijä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Gunnel Hanén, Viljo Voipio, E. Lajunen, A. Vaihoja (Lähde: SKF 6), muutesiintyjät
Kreditoimattomat
Johan Söderlund, näyttelijä
Veikko Leino, näyttelijä
Otto Noro, näyttelijä
Anton Soini, näyttelijä
Kerttu Salmi, näyttelijä
Pirkko Raitio, näyttelijä
Litja Ilmari, näyttelijä
Varma Lahtinen, näyttelijä
Martta Kinnunen, näyttelijä
Sirkka Breider, näyttelijä
Evald Terho, näyttelijä
Kaarlo Saarnio, näyttelijä
Vilho Ruuskanen, näyttelijä
J. Juhani Kortesalmi, näyttelijä
Matti Lehtelä, näyttelijä
Matti Kuusla, näyttelijä
Mikko Niskanen, näyttelijä
Hannes Veivo, näyttelijä
Masa Niemi, näyttelijä
Pentti Irjala, näyttelijä
Erkki Poikonen, näyttelijä
Eero Paganus, näyttelijä
Martti Romppanen, näyttelijä
Maire Hyvönen, näyttelijä
Annikki Linnoila, näyttelijä
Kerttu Pälvi, näyttelijä
Sinikka Juutinen, näyttelijä
Anu Kilpiö, näyttelijä
Matti Aulos, näyttelijä
Jorma Nerkko, näyttelijä
Muut tekijät
Einari Vuorela, käsikirjoittaja
Laura Soinne, käsikirjoittaja
Pentti Unho, kuvaaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Kaarlo Nissilä, äänittäjä
Toivo Kärki, säveltäjä
Aarre Koivisto, lavastaja
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Gunnel Hanén, Viljo Voipio, E. Lajunen, A. Vaihoja (Lähde: SKF 6), muu
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Pentti Taivainen, naamiointi
Senja Soitso, naamiointi
Anna-Liisa Taivainen, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Olavi Tuomi, b-kuvaaja
Leena Valkeala, kuvaussihteeri
Lasse Saxelin, järjestäjä
Jukka Laurin, sähköryhmän esimies
Orvokki Itä, laulujen sanat
Tapio Rautavaara, muusikko
Johan Söderlund, muusikko
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
11 382 684 mk
Julkaistu
1958
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.02.1958
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Oulu: Bio Kiistola
Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 01.03.1958 Kinema, Lahti ensi-iltakierros
  • 02.03.1958 Asto, Pori ensi-iltakierros
  • 07.03.1958 Petit, Tampere ensi-iltakierros
  • 23.03.1958 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
  • 04.05.1958 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
  • 11.12.1958 Fantasia, Jyväskylä ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 21.02.1967 TV1 Katsojia: 1 820 000
  • 17.12.1991 TV1
  • 14.04.1999 YLE TV1
  • 01.07.2001 YLE TV1
  • 14.01.2006 YLE TV2
  • 01.09.2007 YLE TV2
  • 02.07.2008 YLE TV2
  • 28.06.2011 YLE TV2
  • 20.03.2013 YLE TV1
  • 17.12.2014 YLE TV1
  • 23.03.2015 YLE TV1
  • 26.12.2015 Yle Teema
  • 13.11.2017 Yle TV1
  • 01.08.2018 Yle TV1
  • 27.12.2019 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Nurmijärvi

Nummi: Mäkilän talo Hyrsylässä

Helsinki: Vantaan Pikkukoski

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Sisältöseloste

Tapahtuma-aika 1800-1900 -lukujen vaihde. Markku ja Tupamäen Anna matkaavat yhdessä reellä hääjuhliin; Markku leikittelee tytön tunteilla ja saa tältä rakkaudentunnustuksen. Häissä Markku kuitenkin Annan tyrmistykseksi tanssittaa myllärin Kaisaa sillä aikaa kun Anna auttaa vieraiden kahvituksessa. Myöhemmin Anna tanssii Hiirenloukun Tuomas-isännän kanssa. Isäntä on jo vanhahko leskimies, mutta kun hän kohta saapuu kosimaan Annaa, tämä suostuu.

Annan elämä vakiintuu varakkaan talon emäntänä. Jotakin jännitystä on kuitenkin hänen ja isännän välillä: Anna teitittelee Tuomasta ja he nukkuvat omissa huoneissaan. Ruukin pomo saapuu ostamaan metsää ja isäntä tekee vastentahtoisesti kaupat. Pian tukkilaiset majoittuvat taloon, heidän joukossaan naistenmies Humu. Matkalla entiseen kotitaloonsa Anna törmää Humuun, joka kaappaa hänet syliinsä. Iltasella talossa tanssitaan, Humu laulaa ja soittaa hanuria, ja ensin kielleltyään Annakin yhtyy tanssiin. Tuomas katuu metsänsä myyntiä ja paheksuu tukkilaisten myötä tullutta menoa talossaan. Humu ja Anna ryhtyvät tapailemaan toisiaan salaa. Hukarinperän tansseissa syntyy viinatrokareiden ja tukkilaisten välille tappelu, tukkilaiset ajavat trokarit tiehensä. Humu liehittelee Hukarinperän tytärtä ja myöhemmin ostaa tälle helmet. Viimeisen yön ennen tukkilaisten lähtöä Humu ja Anna viettävät yhdessä.

Joulun jälkeen tukkilaiset palaavat. Humu tanssittaa Annaa juuri kun Tuomas astuu tupaan. Anna ja Humu tapaavat seuraavana päivänä ja viettävät yhteisen yön Jutihtan syrjäisessä mökissä. Tuomas huomaa Annan poissaolon ja etsii tätä kaikkialta. Annan äiti varoittaa tytärtään tukkilaisista, kertoo Hukarinperän tyttären itkeskelevän Humun perään, mutta Anna ei suostu uskomaan asiaa. Kevättalvella paljastuu, että Anna odottaa lasta. Humu on nyt välinpitämätön Annaa kohtaan: "Omansa kukin pitää ja pitäköön minun puolestani." Isäntä näkee kahden ladun kulkevan talostaan Jutihtan mökille ja arvaa petoksen. Hän on aikeissa tappaa Annan, mutta samaan aikaan syttyy aitta palamaan. Anna menettää tajuntansa ja synnyttää kuolleen lapsen. Anna suree pienen arkun ääressä, menettää jälleen tajuntansa ja Tuomas kantaa hänet vuoteeseen. Anna on sairas, häilyy elämän ja kuoleman rajalla ja Tuomas suree pitäen itseään syypäänä kaikkeen tapahtuneeseen. Anna kuitenkin toipuu ja he tekevät Tuomaksen kanssa sovinnon. Kevään myötä tukkilaiset saapuvat joelle. Anna astuu keväiseen auringonpaisteeseen Tuomas rinnallaan.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Kahden ladun poikki on ohjattu niin epäjohdonmukaisesti, niin pinnallisesti ja mauttomuuksiin turvautuen, että sinisilmäisinkään ei enää voi uskoa Lohikoskeen", tokaisi I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 2.3.1958). Samaa mieltä oli G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 2.3.1958): "Manus och regi i denna simpla kärleksberättelse placerar den lågst ner i inhemsk films konkurslager. Storyn är inte bara enfaldig, den är också berättad utan något sinne för kontinuitet eller trovärdighet i de sjaskiga episoder varav den hoprafsats."

E. K-lä:n (Eero Krekelä, Kaleva 4.3.1958) mielestä elokuva oli "juonenkin puolesta kaikenlaisten aineksien toivoton sekoitus". Hän eritteli: "Siinä on tavanomaista kolmiodraamaa (vanha isäntä, nuori emäntä ja tukkijätkä), tupatansseja ja hieman tappelua, äitelää traagillisuuden tavoittelua ja helppohintaista tilannekomiikkaa."

Jörn Donner (Päivän Sanomat 2.3.1958) piti elokuvaa "naurettavan naurettavana ajanvietteenä", mutta arveli että siinä oli aineksia, jotka "paremmin käsiteltyinä tekisivät elokuvasta lähinnä psykologisen rakkaustarinan". Myös Leo Nordberg (Uusi Suomi 2.3.1958) tuomitsi "jäykän ja hataran skenarion": "[- -] Kahden ladun poikki ei koko aikana tee pienintäkään yritystä henkilöidensä luonnekuvien pohjustamiseksi, ja juuri tässä piilee filmin suurin vika. Sen ihmiset elävät, toimivat, rakastavat ja ovat rakastamatta näennäisesti ilman minkäänlaisia sisäisiä vaikutteita, mistä johtuen yhteyden ottaminen heihin katsomosta käsin muodostuu täysin mahdottomaksi."

Jaakko Tervasmäki (Elokuva-Aitta 6/1958) kirjoitti katselleensa elokuvaa "kummallisen tunteen vallassa". Tuo tunne johtui hänen mukaansa filmin "kuvista": "Ne ovat kauniita: musta on niissä todella mustaa ja valkoinen valkoista, kauniit, voimakkaat sävyt filmin alusta loppuun asti. Kameran jälki on niin varmaa ja tyylikästä, että kertomuksen ja ohjauksen onttoutta ei heti havaitse. Pentti Unho näyttää jo tietävän, mihin filmi ja kamera todella pystyvät. Sitä ankarampi on pettymys, kun innottomat näyttelijät laahaavat eteenpäin pintapuolisia roolejaan eikä minkäänlaista ratkaisua tapahdu."

Tervasmäki, joka otsikoi arvionsa "Väljähtynyttä säilykettä" oli pessimistinen koko kotimaisen elokuvan tulevaisuuden suhteen: "Suomalainen elokuva tekee kuolemaa. Säilykkeitä tulee vielä muutama, mutta mitä sitten? Onneksi kaikki elokuvamme eivät sentään ole tämän näköisiä - ehkä siis joku itkeekin hautajaisissa."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Alkutekstien määritelmän mukaan Kahden ladun poikki (1958) on elokuva tukkilaisromantiikan ajalta. Käsikirjoituksen alkulehdiltä löytyy merkintä: "Tapahtuu Keski-Suomessa vuosisatojen vaihteessa." Elokuvan pohjana on Einari Vuorelan samanniminen vuonna 1926 ilmestynyt romaani, josta käsikirjoituksen muokkasi hänen puolisonsa, kirjailija-opettaja Laura Soinne.

Käsikirjoituksen copyright-vuodeksi on merkitty 1955. Orvo Saarikiven kertoman mukaan romaanin kuvausoikeudet oli ostettu jo ainakin kymmenen vuotta aikaisemmin. Tuottaja T. J. Särkkä piti aiheesta, mutta ohjaajat vieroksuivat sitä. Syksyllä 1955 Aarne Laine mainittiin ohjaajana, mutta työhön tarttui vihdoin Armand Lohikoski talvella 1956. Aika oli kuitenkin ajanut aiheen ohi. Autuaan everstin rinnalla elokuvan yleisömenestys oli vuoden heikoin.

Tapio Rautavaara muisteli kuvausvaihetta Juha Nummisen kirjoittamassa elämänkertateoksessaan: "Me teimme romantiikkaa hartiavoimin, mutta ei sen tekeminen läheskään aina kovin romanttista ollut. Elokuvassa Kahden ladun poikki 1958 Anneli Saulilla ja minulla oli kiihkeä sänkykohtaus. Tunnelmaa piti olla, mutta vaikeata se oli, kun valomies söi suurta lenkkimakkaraa silmät renkaina kahden metrin päässä. Anneli tietenkin katseli sitä makkaranpurijaa ja minä kuulin maiskutuksen. Se loppui siihen, kun ohjaaja Armand Lohikoski keskeytti lemmenkohtauksen valmistelut huomauttamalla julmasti venäläistä viisua mukaillen: - Valomies älä syö hevostas..."

Kahden ladun poikki koki vaikeuksia myös tarkastusvaiheissaan. Elokuvatarkastamon määrättyä 30 % rangaistusveron tuottaja lyhensi kopiota runsaalla minuutilla ennen kuin lähetti sen verovalituksen kanssa elokuvalautakuntaan. Lautakunta ei kuitenkaan ottanut lyhennettyä versiota käsittelyyn, vaan palautti sen takaisin tarkastamolle, joka puolestaan määräsi sen 15 %:n veroluokkaan. Tuottaja tyytyi tähän, eikä myöskään verotuskäytännön muututtua toukokuussa 1958 hakenut elokuvalle verovapautta. Ensiesityskierroksen jälkeen elokuvaa ei nähty kertaakaan uusintana suurissa kaupungeissa.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1. Jenkka
Säv. trad., sov. Toivo Kärki
Es. Johan Söderlund, harmonikka, Veikko Leino, viulu (playback, Johan Söderlund, harmonikka sekä kansanmusiikkiyhtye), 1' 45".


2. Polkka 1
Säv. trad., sov. Toivo Kärki
Es. Johan Söderlund, harmonikka ja tunnistamaton viulisti (playback, Johan Söderlund, harmonikka sekä kansanmusiikkiyhtye), 0' 50".


3. Taivas on korkea / "Tukkipojan laulu"
Säv. Sulho Ranta, san. Einari Vuorela
Es. Tapio Rautavaara, laulu (playback), 0' 25".


4. Ralli
Säv. ja san. trad., sov. Toivo Kärki
Es. Tapio Rautavaara, laulu ja harmonikka (playback, harmonikkasäestys), 0' 45".


5. "Istutin minä tulipunaruusun eikä se kuki talvella - -"
Säv. ja san. trad., sov. Toivo Kärki
Es. Tapio Rautavaara, laulu ja harmonikka (playback, harmonikkasäestys), 0' 15".


6. Polkka 2
Säv. trad., sov. Toivo Kärki
Es. tunnistamaton harmonikansoittaja (playback, kansanmusiikkiyhtye), 0' 40".


7. Valssi 1
Säv. trad., sov. Toivo Kärki
Es. tunnistamaton harmonikansoittaja (playback, kansanmusiikkiyhtye), 0' 30".


8. "Tuhansia mulle tarjottiin, mutta heiliä en minä heitä - -"
Säv. ja san. trad.
Es. Tapio Rautavaara, laulu (100 %), 0' 15".


9. "En minä muuta auringon alla mielehen anna tulla - -"
Säv. ja san. trad., sov. Toivo Kärki
Es. Tapio Rautavaara, laulu ja harmonikka (playback, harmonikkasäestys), 0' 20".


10. Valssi 2
Säv. trad., sov. Toivo Kärki
Es. Armas Jokio, harmonikka (playback, tunnistamaton harmonikansoittaja), 0' 25".


11. Onni, jonka annoin pois
Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Orvokki Itä ( = Reino Helismaa)
Viihdeorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 10".
Levytys:
Eila Pellinen ja Ossi Runnen orkesteri; Decca SD-5424, 13.3.1958 sekä Ritva Kylmälä; Rytmi RN-4141, 19.6.1958.


12. "Tukkilaisten laulu" ("Kurppa se tukkipojan lintu on ja suopursu on sen kukka - -")
Säv. trad., san. Einari Vuorela
Es. Tapio Rautavaara, laulu ja vihellys (100 %), 0' 25".

Huomautuksia:
Alkutekstien taustamusiikin teemana on mm. Ralli (nro 4).

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
7676
Tarkastuspäivä
25.02.1958
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2030 m
Veroluokka
30 %
Ikäraja
K16
Osia
4
Tarkastuselin
LTK
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
03.03.1958
Pituus/leikattu
2000 m
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
04.03.1958
Veroluokka
15 %
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
21.03.2013
Kesto/leikattu
01:09:17
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
73 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Alkuteos

Einari Vuorela: Kahden ladun poikki. Helsinki: Otava, 1926. (romaani)