Verta käsissämme

Blod på våra händer (ruotsinkielinen nimi)
Blood on our Hands (englanninkielinen käännösnimi)
Du sang dans nos mains (ranskankielinen käännösnimi)
Blut an unseren Händen (saksankielinen käännösnimi)
Ei koskaan huomispäivää (työnimi)
Ingen morgondag (ruotsinkielinen työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Verta käsissämme

William Markuksen ohjaama jännitysdraama Verta käsissämme (1958) perustuu Mika Waltarin pienoisromaaniin. Sotavankeudesta palaava kapteeni Viktor Aaltona (Jussi Jurkka) saa työpaikan vanhan ystävänsä Rolf Bergasin (Tauno Palo) yhtiöstä ja tutustuu myös tämän Astrid-vaimoon (Elina Pohjanpää). Viktor ja Astrid aloittavat salasuhteen ja viettävät romanttisen viikon maalla, josta palatessaan he ajavat vahingossa autolla pienen pojan päälle.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Elina Pohjanpää, näyttelijä
Jussi Jurkka, näyttelijä
Tauno Palo, näyttelijä
Pentti Siimes, näyttelijä
Leo Riuttu, näyttelijä
Kaarlo Halttunen, näyttelijä
Tarmo Manni, näyttelijä
Mikko Niskanen, näyttelijä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Kauko Kokkonen, Matti Kuusla, Jaakko Maakorpi, Hannes Veivo (Lähde: SKF 6), muutesiintyjät
Kreditoimattomat
Kaarlo Wilska, näyttelijä
Maija-Liisa Pohjola, näyttelijä
Alice Lyly, näyttelijä
Annikki Linnoila, näyttelijä
Uljas Kandolin, näyttelijä
Sointu Kouvo, näyttelijä
Matti Lehtelä, näyttelijä
Kauko Vuorensola, näyttelijä
Anu Kilpiö, näyttelijä
Tauno Söder, näyttelijä
Toivo Mäkelä, näyttelijä
Paavo Hukkinen, näyttelijä
Vilho Ruuskanen, näyttelijä
Varma Lahtinen, näyttelijä
Valle Vanhatalo, näyttelijä
Irja Rannikko, näyttelijä
Kyösti Erämaa, näyttelijä
Kaisu Leppänen, näyttelijä
Pertti Åkerberg, näyttelijä
Muut tekijät
Toivo Särkkä, tuotantojohto
Volodja Semitjov, käsikirjoittaja
Kauno Laine, kuvaaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Kurt Vilja, ääni
Einar Englund, musiikki
Karl Fager, lavastaja
Pentti Taivainen, naamioitsija
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Kauko Kokkonen, Matti Kuusla, Jaakko Maakorpi, Hannes Veivo (Lähde: SKF 6), muu
Kreditoimattomat
William Reunanen, naamiointi
Anna-Liisa Taivainen, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Maila Tuomi, kuvaussihteeri
Yrjö Aaltonen, kuvaussihteeri
Esko Jantunen, kamera-assistentti
Pentti Venovirta, äänittäjän assistentti
Mikko Niskanen, järjestäjä
Keijo Heino, kuvausryhmän jäsen
Juhani Alaranta, kuvausryhmän jäsen
Nils Gustafsson, sähköryhmän esimies
Aarne Kajonterä, sähköryhmän esimies
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
Noin 22 000 000 mk
Julkaistu
1958
Alkuteos

Mika Waltari: Ei koskaan huomispäivää! Kevät toisen maailmansodan varjossa. Helsinki: Tekijä, 1942.

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
21.11.1958
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Oulu: Bio Kiistola
Tampere: Petit
Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 28.11.1958 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
  • 28.11.1958 Kinema, Lahti ensi-iltakierros
  • 05.12.1958 Puijo, Kuopio ensi-iltakierros
  • 05.12.1958 Asto, Pori ensi-iltakierros
  • 15.01.1959 Picnic, Jyväskylä ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 13.11.1965 MTV Katsojia: 860 000
  • 30.09.1971 MTV2 Katsojia: 680 000
  • 25.02.1991 TV2 Katsojia: 381 000
  • 16.02.2000 TV1
  • 18.08.2001 YLE TV2
  • 11.10.2003 YLE TV2
  • 21.08.2005 YLE TV1
  • 05.08.2008 YLE TV2
  • 15.12.2016 Yle TV1
  • 12.12.2017 Yle TV1
  • 21.09.2018 Yle TV1
  • 10.09.2019 Yle TV1
  • 17.06.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Kirkkonummi: Porkkalan niemi

Helsinki: rautatieasema, Eteläranta 8, Salmisaari, Munkkiniemen hiekkaranta ja tenniskenttä, Nielsenin huvila Kuusisaaressa, Sturenkatu / Josafatinkatu, Paavalin kirkon ympäristö Hämeentiellä, Sofiankatu

Tuusula: Jokelan rautatieasema

Porvoo: kahvila Furunäs

Espoo: Nuuksio

Lohjan mlk. (nyk. Lohja): vanha Sammatintie

Helsingin mlk. (nyk. Helsinki): Kallvikin hiekkakuopat

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Sisäkuvat

Helsinki: hotelli Vaakunan aula Asema-aukio 2

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Kuvausaika
Kesä 1957
Sisältöseloste

Jatkosodan taisteluissa neuvostoliittolaiset joukot murtautuvat läpi ja suomalaiset joutuvat perääntymään. Kapteeni Viktor Aaltona jää jälkeen vastoin rintamatoverinsa, pataljoonankomentaja Rolf Bergasin komentoa yrittäessään pelastaa haavoittunutta sotilasta. Hän joutuu sotavangiksi.

Aaltona, jota kukaan ei ole odottamassa, palaa kymmenen vuoden jälkeen sotavankeudesta. Hän ottaa yhteyttä Bergasiin, joka palkkaa hänet suuryhtiönsä suhdannetarkkailijaksi, sillä hän tarvitsee miehen johon voi luottaa. Yrityksen palveluksessa on hissimiehenä Aaltonan sota-aikaisen komppanian alikersantti Toivo Hietari, jonka luona Aaltona lupautuu vierailemaan ja kallistamaan "sotasaalista", vodkapulloa.

Bergas kutsuu Viktorin huvilalleen, missä mies tutustuu Bergasin kauniiseen ja nuoreen vaimoon Astridiin. Heidän välilleen kehittyy rakkaussuhde, he tapaavat toisiaan kaupungissa, Viktorin asunnossa ja viettävät salaa yhteisen viikon maalla. Paluumatkalla Viktor ajaa ylinopeutta ja auto törmää tielle yllättäen juoksevaan pikkupoikaan. Viktor ja Astrid ottavat lapsen autoon, mutta todettuaan hänet kuolleeksi jättävät metsään syrjätien varteen. He hautovat yhteistä syyllisyyttään Viktorin luona. Astrid ei halua mennä kotiin, hän kokee käsiensä tahraantuneen vereen. Se oli tapaturma, emme olisi voineet tehdä toisin, vakuuttaa Viktor.

Viktor on hermostunut työssään. Astrid tulee tapaamaan häntä ja hakee miehen seuraa. Uutinen lapsen surmasta leviää sanomalehtiin, vastikään karannutta vankia epäillään teosta. Viktor viettää viikonloppua Bergasin huvilalla ja potee Astridin kanssa syyllisyyttä, jota edelleen ruokkivat Raulin, mustasukkaisen äitipuoleensa rakastuneen Bergasin pojan, vihjailut. Vankikarkurin ilmoitetaan joutuneen kiinni. Seurue tekee Astridin johtamana retken ruumiin löytöpaikalle, missä parveilee uteliaita ihmisiä. Huvilalla Raul käy käsiksi Astridiin, mutta Viktor ehtii hätään ja taltuttaa pojan, joka uhkaa häntä aseella.

Viktor painostaa Bergasin matkustamaan lomamatkalle ulkomaille ja ottamaan vaimonsa mukaan. Hän istuu synkkämielisenä asunnossaan ja sormeilee asettaan, eikä vastaa kun Astrid yrittää tavoittaa häntä puhelimitse ja tulee jopa oven taakse rukoilemaan häntä. Astrid saa lähteä miehensä kanssa matkalle pääsemättä puheisiin Viktorin kanssa. Muistikuvat sodasta, kuolleesta lapsesta ja Astridista risteilevät Viktorin mielessä, kun hän kävelee antamaan itsensä ilmi rikospoliisille. Portit sulkeutuvat hänen takanaan.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Verta käsissämme on tyypillinen näyte siitä, miten hieno romaani sellaisenaan ei sovellu filmattavaksi, vaan vaatii elokuvan vaatimusten mukaisen käsittelyn. Ilmapiiri jää kauttaaltaan ohueksi ja teoreettiseksi, elävän elämän kosketus puuttuu. Niinpä tragiikka elokuvassa ei pääsekään oikeuksiinsa, ja koko tarina on kireä, teennäisen tuntuinen ja riittämättömästi perusteltu", arvioi O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 24.11.1958). Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 24/1958) oli samaa mieltä: "Kun nyt tämä romaani on muokattu filmiä varten vieraassa maassa vierain voimin, ei ole ihme, että tulos on suomalaiselle mielelle yhä oudomman tuntuinen."

Rihla (Risto Hannula, Ylioppilaslehti 28.11.1958) painotti, että William Markus "on saanut taistella sekavaa ja huonosti kirjoitettua käsikirjoitusta vastaan". "Kauko (po. Kauno) Laineen kuvaus, Einar Englundin musiikki ja Jussi Jurkan näyttelijäsuoritus ovat uusimman kotimaisen huomattavin anti", totesi Rihla. Häntä tuki E. R-nen (Esko Rusanen, Kaleva 23.11.1958): "[- -] muutamat kamera-ajot ansaitsevat vilpittömän tunnustuksen. Samoin on Einar Englundin musiikki täysin paikallaan, mm. mollisointuinen Eldanka-järvi oli näppärä keksintö."

William Markuksen ohjaustyö sai kiitosta, eritoten ruotsinkielisessä lehdistössä. "Engligt min mening är filmen den bästa Markus gjort och bekräftar igen hans talang för smart lätt underhållning. Speciellt lyckade är scenerna ur miljonärshemmet, den dekadenta atmosfären betonas skickligt, utan överdrifter", painotti B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 24.11.1958). Ja G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 23.11.1958) kirjoitti: Markus "regi är i thrillerstil präglad av effektivt uppdrivet tempo och sinne för atmosfärstarka miljöer".

O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 24.11.1958) suhtautui hieman skeptisemmin ohjaajan kykyihin: "Joku toinen ohjaaja kuin William Markus olisi varmaan pystynyt aiheeseen filmillisemmällä tavalla. Hänen ansiotaan ovat filmin erinomainen alku ja tiivistyvä loppu sekä runsas ulkokuvien käyttö." Samansuuntaisesti ohjausta arvioi myös L. St. (Leo Stålhammar, Maakansa 22.11.1958): "Ohjaaja William Markus tuntuu kiinnittäneen enemmän huomiota tapahtumien ja tilanteiden kuvaamiseen kuin varsinaiseen henkilöohjaukseen ja niinpä hän onnistuukin parhaiten [- -] kuvatessaan suomalaista maisemaa vastakohtana tapahtuvalle onnettomuudelle merkittävän automatkan aikana."

Epäaitoon replikointiin kiinnittivät huomionsa sekä Rihla että Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 23.11.1958). Jälkimmäinen moitti "kotimaisista filmeistämme tuttua käännöskieltä" ja arvioi myös näyttelijätyötä seuraavasti: "[- -] Jussi Jurkka vain kävelee pitkin filmiä mahdollisimman synkän näköisenä, Elina Pohjanpää esiintyy jokseenkin teennäisenä pohatan vaimona, Tauno Palo osoittaa filmirutiininsa ehtymättömän varaston ja Tarmo Manni yrittää olla hulluimman näköinen kirjailija, mitä kotimaisissa filmeissämme on nähty."

Päivän Sanomiin (23.11.1958) kirjoittanut V. M. oli puolestaan sitä mieltä, että Jurkka, Pohjanpää ja Siimes "ovat luoneet tähänastisista vahvimman elokuvatyönsä. Aivan erityisesti on syytä mainita Elina Pohjanpää, joka on raikas, houkutteleva, ja petollinen kuin kauniisti hiotussa lasissa helmeilevä samppanja - uusi suomalainen femme fatale [- -]".

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Elokuva Verta käsissämme (1958) perustuu Mika Waltarin vuonna 1942 ilmestyneeseen pienoisromaaniin Ei koskaan huomispäivää. Waltari oli jo vuonna 1937 eri nimimerkeillä kirjoittanut kaksi kertomusta WSOY:n järjestämään pienoisromaanikilpailuun. Voittajaksi julistettiin Vieras mies tuli taloon ja toisen palkintosijan sai Ei koskaan huomispäivää, kunnes nimimerkkikuoria avattaessa sekin paljastui Waltarin työksi eikä kahta saman kirjailijan työtä katsottu voitavan palkita. Teosta oli ehditty painaa yksi oikovedoskappale, joka Mika Waltarin lahjoituksena on Kari Uusitalon hallussa. Ensimmäisen kerran pienoisromaani julkaistiin Kevät uuden maailmansodan varjossa -nimisenä jatkokertomuksena Kuva-lehdessä 2/1942-11/1942.

Elokuvaksi Ei koskaan huomispäivää tehtiin kesällä 1957 ruotsalaisen kirjailija Volodja (alkuteksteissä Wolodja) Semitjovin käsikirjoituksen mukaan samanaikaisesti kahtena eri versiona: Verta käsissämme -elokuvan tuotti Suomen Filmiteollisuus ja ruotsalaisen Ingen morgondag -elokuvan tukholmalainen Svea Film käyttäen hyväkseen Suomen Filmiteollisuuden tuotantopalveluja. Svea Filmin johdossa oli Helsingissä syntynyt, sittemmin Ruotsiin muuttanut juutalaisen liikemiehen poika Jack Kotschack. Myöhemmin hän pyöritti hyvällä menestyksellä Radio Nordia, merirosvoradiota, jonka lähetin sijaitsi Itämerellä, aluevesirajojen ulkopuolelle ankkuroidulla laivalla.

Elokuvasovituksessa Waltarin kertomuksen tapahtumat siirrettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta 1950-luvulle. Suomalaisen version ohjasi William Markus ja ruotsalaisen Arne Mattsson. Kuvaajana Markuksella oli Kauno Laine ja äänittäjänä Kurt Vilja, Mattssonilla vastaavasti Osmo Harkimo ja Björn Korander. Musiikin kumpaankin versioon sävelsi Einar Englund. Mattssonin näyttelijäkunta oli ruotsinmaalainen, lukuunottamatta avustajia sekä pienten sivuosien esittäjiä Åke Lindmania, Axel Slangusta, Henake Schubakia, Eric Frölingiä ja Anneli Saulia. Päänäyttelijöiden roolinimet ovat samat yhtä poikkeusta lukuunottamatta: Viktor Aaltona on ruotsalaisessa versiossa Viktor Aaltonen. Tosin Verta käsissämme -elokuvassa Aaltonan asunnon ovikilvessä etunimi on muodossa Victor.

Ensimmäisessä tarkastuksessa Verta käsissämme kiellettiin kokonaan. Asiantuntijoina olivat paikalla ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarva sekä Tapaturmatorjunta ry:n liikennejaoston Taljan - nykyisen Liikenneturvan - edustajat Kaarlo Leinonen ja Arno Linnoila. Kieltopäätöksen perusteena arveltiin yleisesti olleen sotavankeusjaksoon liittyvät poliittiset syyt sekä yliajetun lapsen ruumiin kätkeminen. Myös tuottaja joutui arvailemaan kiellon syitä, sillä tarkastamo ei ollut velvollinen perustelemaan päätöksiään. Valituksessaan elokuvalautakunnalle T. J. Särkkä kirjoitti: "Mitkä sitten lienevät ne syyt, jotka ovat olleet elokuvatarkastamon päätöksen aiheuttajana. Ensin on syytä tarkastella filmin moraalista perustaa. Elokuva perustuu akateemikko Waltarin edellämainittuun romaaniin, ja on hän tarkastanut ja hyväksynyt elokuvan käsikirjoituksen. Elokuva seuraa tiiviisti romaanin juonta ja sen moraali on siten lujalla pohjalla. Sen teeman voi luonnehtia Raamatun sanontaa käyttäen 'Synnin palkka on kuolema', kuten akateemikko Waltari on asiasta julkisuudessa lausunut. Elokuvassa tapahtumisen yliajon aiheuttajan syyllisyydentunto ja sielun hätä saa hänet ilmoittautumaan poliisille, vaikka epäilykset teon suorittajasta viittaavat toisaalle. Lisäksi on otettava huomioon, että romaani samoinkuin elokuvakin kuvaa sodanjälkeistä, monessa suhteessa poikkeuksellista aikaa. Edelläolevan perusteella pidämme elokuvaamme "Verta käsissämme" eetillisesti ja moraalisesti vahvana ja täysin hyväksyttävänä. Jos elokuvatarkastamon esityskieltopäätös perustuu elokuvamme kuviteltuun moraalittomuuteen, on elokuvatarkastamo harhautunut käsittämättömällä tavalla." Kirjeessään tuottaja myös ilmoitti elokuvan tuotantokustannusten nousevan yli 22 miljoonan mk:n.

Syy kieltoon oli kuitenkin muualla: neljä päivää tarkastamon päätöksen jälkeen elokuvalautakunta oli valmis hyväksymään elokuvan esitettäväksi sen jälkeen, kun siitä oli poistettu jakso, jossa poliisin nähtiin käyttävän asetta pakenevaa vankia kohtaan. Fjalar Jarvan mukaan tämä ei vastannut poliisin menettelyä käytännössä. Ruotsalaisessa versiossa takaa-ajettu vanki tulee ammutuksi. Myös elokuvan traileria, mainoselokuvaa, leikattiin yhdeksän metriä, jotta sitä voitiin esittää lapsille sallittujen näytäntöjen yhteydessä.

Sensuurikiistojen vuoksi marraskuun 7 päiväksi 1958 aiottu ensi-ilta myöhästyi kahdella viikolla. Mainoskampanjassaan tuotantoyhtiö käytti syntynyttä kohua hyödykseen: "Vain 7 sekuntia lyhennettynä [- -]". Siitä huolimatta elokuvan yleisömenestys jäi vuoden keskiarvoja selvästi vähäisemmäksi.

Ruotsissa Ingen morgondag sai ensi-iltansa jo vuotta aikaisemmin, 17.10.1957. Elokuvan pituus on 2 880 metriä eli se on yli 20 minuuttia suomalaista versiota laveampi. Arvostelu piti elokuvaa epätasaisena ja ennen kaikkea pitkäveteisenä. Marianne Höök kirjoitti Svenska Dagbladetissa 18.10.1957: "Manuskriptet är tomt och innehållslöst och regissören har lyckats få fram detta i en oanad utsträckning. Producenten måtte ha läst berättelsen och räknat på fingrarna: krig, mord, dödolycka, hor och det goda samvetets seger på slutet. Vilken film det kan bli!"

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1. Ali-Baba / Eldankajärven jää
Säv. Fred Markush, san. Erkki Tiesmaa, sov. Einar Englund
Harmonikka- ja mandoliiniyhtye (off), 1' 10".

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
8258
Tarkastuspäivä
13.11.1958
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2280 m
Kesto/leikattu
84 min
Ikäraja
KK
Osia
5
Tarkastuselin
LTK
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
17.11.1958
Kesto/leikattu
2266 m
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
18.11.1958
Pituus/leikattu
2266 m
Kesto/leikattu
83 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
11.12.2015
Kesto/leikattu
01:18:41
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
83 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi