Tämä sivusto käyttää evästeitä toimiakseen mahdollisimman hyvin. Lue lisää evästeistä.
Siirry hakuun Siirry sisältöön

Sven Tuuva

Sven Dufva (ruotsinkielinen nimi)
Sven Duva (ruotsinkielinen nimi)
Sven Dufva (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Sven Tuuva the Hero (englanninkielinen nimi)
Sven Dufva, der Held (saksankielinen festivaalinimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa

Mitä merkintä tarkoittaa?

QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Finna-arvio
(0)

Sven Tuuva

Elokuva, pitkä fiktio, Suomi
Edvin Laine, ohjaaja
1958
Näytä muut versiot (7)

Edvin Laineen ohjaama Sven Tuuva (1958) pohjautuu Johan Ludvig Runebergin runoon. Iäkkään kersantin (Edvin Laine) yksinkertainen poika Sven Tuuva (Veikko Sinisalo) osallistuu Suomen sodan taisteluihin kenraali Sandelsin (Leif Wager) joukoissa. Korpraali Örn (Aarne Laine) ja kapteeni Duncker (Kauko Helovirta) auttavat Sveniä selviytymään tämän yksinkertaisuuden aiheuttamista ongelmatilanteista. Elokuva huipentuu Koljonvirran taisteluun, jossa Sven kohoaa sankariksi.

Tallennettuna:
Genre
sotaelokuva
historiallinen elokuva
fiktio
Ikäraja
7
Näyttelijät
Veikko Sinisalo, näyttelijä
Edvin Laine, näyttelijä
Fanni Halonen, näyttelijä
Salme Karppinen, näyttelijä
Leif Wager, näyttelijä
Kauko Helovirta, näyttelijä
Mirjam Novero, näyttelijä
Aarne Laine, näyttelijä
Leevi Kuuranne, näyttelijä
Tommi Rinne, näyttelijä
Eero Eloranta, näyttelijä
Kyösti Erämaa, näyttelijä
Paavo Hukkinen, näyttelijä
Leo Jokela, näyttelijä
Ekke Hämäläinen, näyttelijä
Arvo Kuusla, näyttelijä
Pentti Irjala, näyttelijä
Santeri Karilo, näyttelijä
Tapio Hämäläinen, näyttelijä
Ossi Kostia, näyttelijä
Usko Kantola, näyttelijä
Martti Katajisto, näyttelijä
Vitaly Ketterer, näyttelijä
Kosti Klemelä, näyttelijä
Martti Kuisma, näyttelijä
Matti Lehtelä, näyttelijä
Irja Kuusla, näyttelijä
Annikki Lauramaa, näyttelijä
Lennart Lauramaa, näyttelijä
Leevi Linko, näyttelijä
Boris Levitzky, näyttelijä
Oiva Luhtala, näyttelijä
Tarmo Manni, näyttelijä
Uuno Montonen, näyttelijä
Mikko Nousiainen, näyttelijä
Leo Riuttu, näyttelijä
Matti Oravisto, näyttelijä
Veijo Pasanen, näyttelijä
Martti Romppanen, näyttelijä
Esa Saario, näyttelijä
Sylva Rossi, näyttelijä
Unto Salminen, näyttelijä
Ville Salminen, näyttelijä
Manne Schulman, näyttelijä
Severi Seppänen, näyttelijä
Martti Bruce, näyttelijä
Mikko Sergejeff, näyttelijä
Kale Teuronen, näyttelijä
Kaija Sinisalo, näyttelijä
Leila Väyrynen, näyttelijä
Veikko Sorsakivi, näyttelijä
Anton Soini, näyttelijä
Oke Tuuri, näyttelijä
Kaarlo Wilska, näyttelijä
Kauko Vuorensola, näyttelijä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Paavo Hyttilä, Esko Mannermaa, Harri Tirkkonen (Lähde: SKF 6) Eino Noponen (Lähde: Kari Uusitalo 22.11.2015 email), muutesiintyjät
Kreditoimattomat
Sirkka Breider, näyttelijä
Esko Salminen, näyttelijä
Leo Lähteenmäki, näyttelijä
Olavi Tuomi, näyttelijä
Arvi Järvinen, näyttelijä
Tauno Söder, näyttelijä
Ilmari Tähtelä, näyttelijä
Yrjö Tähtelä, näyttelijä
Hannes Veivo, näyttelijä
Heikki Rinta-Nikkola, näyttelijä
Muut tekijät
T. J. Särkkä, tuotantojohto
Väinö Linna, käsikirjoittaja
Juha Nevalainen, filmiasu (käsikirjoitus)
Osmo Harkimo, kuva
Olavi Tuomi, kuva
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Kurt Vilja, ääni
Heikki Aaltoila, musiikki
Karl Fager, rakennelmat
Bure Litonius, pukuasiantuntija
Fiinu Autio, puvusto
William Reunanen, naamioitsija
Alf Salin, studiopäällikkö
Leo Sarri, järjestäjä
Paavo Hukkinen, järjestäjä
Sampo Satamo, järjestäjä
Leila Wallenius, kampaaja
Leena Valkeala, kuvaussihteeri
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Europa Vision Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: Paavo Hyttilä, Esko Mannermaa, Harri Tirkkonen (Lähde: SKF 6), muu
Kreditoimattomat
Antero Ruuhonen, kuvausapulainen
Mikko Sergejeff, kuvausapulainen
Veikko Mård, kuvausapulainen
Tuotantotiedot
Tuotanto
Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Tuotantokustannukset
Noin 45 000 000 mk
Julkaistu
1958
Alkuteos

Johan Ludvig Runeberg: ”Sven Dufva” teoksessa Fänrik Ståls sägner. Borgå: A. M. Öhman, 1848; Suom. ”Swen Tuuwa” teoksessa Vänrikki Stoolin tarinat. Helsinki: J. Krohn, 1867. (runo; muut suomennokset Paavo Cajander ”Sven Dufva”, 1890; Otto Manninen ”Sven Dufva”, 1909; Otto Manninen ”Sven Tuuva”, 1928)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
19.12.1958
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Lahti: Ilves, Kinema
Oulu: Bio Kiistola
Pori: Asto, Sampo
Tampere: Hällä, Kino
Turku: Bio-Bio, Kino Turku
Filmikopioiden määrä
18; 4 (lyhennetty versio)
Muut näytökset
  • 20.12.1958 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
  • 21.12.1958 Kaleva, Iisalmi ensi-iltakierros
  • 25.12.1958 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
  • 31.01.1959 Elohuvi, Jyväskylä ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 04.06.1964 STV
  • 05.02.1967 TV1 Katsojia: 2 120 000
  • 25.12.1972 TV2 Katsojia: 650 000
  • 04.12.1981 TV2 Katsojia: 946 000
  • 04.12.1993 TV1
  • 31.08.1997 YLE TV2
  • 08.02.2004 YLE TV1
  • 05.02.2014 YLE TV1
  • 30.09.2016 Yle TV1
  • 03.01.2020 Yle TV1
Festivaaliosallistumiset
Internationale Filmfestspiele Berlin Berliini, Saksan liittotasavalta 1959
Melbourne International Film Festival Melbourne, Australia 1960
Ulkomaanmyynti
AB Svea Film, Ruotsi
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Suomi:
Sipoo: Nevaksen kartano, Immersby

Helsinki: Karunan kirkon ja Kahiluodon kartanon ympäristö Seurasaaren ulkomuseoalueella

Iisalmi: Luuniemi

Iisalmen mlk. (nyk. Iisalmi): Kilpivirta, Iinmäki, Mansikkaniemi

Ruotsi:
Ekerö: Drottningholmin linna Lovössä

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.
Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.
Kuvausaika
Kesä ja syystalvi 1958
Sisältöseloste

Elokuva sijoittuu Suomen sotaan 1808-1809. Ukko Tuuvan suuressa savolaisperheessä elävät muistot edellisestä sodasta, Porrassalmen taistelusta, jossa ukko kunnostautui ja ylennettiin kersantiksi. Nuorin poika, yksinkertaisena pidetty Sven on innokas seuraamaan isänsä jalanjälkiä. Ukko suostuu lopulta Svenin toiveeseen, koska pojasta ei ole juuri hyötyä talon töissä ja pestiraha helpottaa perheen toimeentuloa. Ukko sonnustautuu univormuunsa ja vie Svenin entisen esimiehensä kapteeni Dunckerin luo: pesti allekirjoitetaan ja Sven käy kirkonmäellä harjoittelemassa sulkeisjärjestystä korpraali Örnin johdolla. Hän on hidas mutta sitä innokkaampi oppimaan jääkärin taidot.

Naapurin tytär, Kaarina Kinnutar, on Svenin mielitietty, mutta tyttö pitää Sveniä pilkkanaan ja karkaa keinumäellä vietetyn illan jälkeen toisen pojan, Antin, kanssa. Sotahuhuja on liikkeellä - jo Svenin pestin yhteydessä Duncker on kertonut Napoleonin ja Venäjän keisarin sopimuksesta, jonka hinnaksi epäillään Suomen liittämistä Venäjään. Sota syttyy ja Duncker saa käskyn liikekannallepanosta. Sven käy hankkimassa eväät Kinnuselta ja hyvästelee Kaarinan, joka pyytää anteeksi käytöstään: Sven sanoo ettei kanna kaunaa.

Sven osallistuu sotaan kuormarenkinä kenraali Sandelsin joukoissa. Vasta kun miehistä alkaa olla pulaa, hänet päästetään vaativampiin tehtäviin kuten vartioon. Kun Duncker saa Sandelsilta käskyn vallata venäläisten tärkeä muonakuorma, hän ottaa Svenin mukaan sissiretkelle. Kahakassa Sven pelastaa kapteenin hengen ja ottaa sotasaaliiksi silkkihuivin ja hajuvesipullon, jotka hän lähettää Örnin kirjoittaman kirjeen mukana Kaarinalle. Voittoa ja saalista juhlitaan myös viinan voimalla: Sven maistaa viinaa ensimmäisen kerran elämässään ja intoutuu riehumaan niin että hänet on taltutettava monen miehen voimin. Sven lupaa kapteenille, että ensimmäinen kerta jäi myös viimeiseksi.

Sandels lähettää Dunckerin, parhaiten kunnostautuneen upseerinsa, Tukholmaan viemään viholliselta vallattuja lippuja kuninkaalle ja pyytämään apua vaikeissa oloissa taistelevalle Suomen armeijalle. Kuningas ylentää Dunckerin majuriksi ja nimittää hänet Miekkatähdistön ritarikunnan jäseneksi, mutta mitään kouriintuntuvaa apua ei luvata. Sen sijaan kuningas lähettää Dunckerin mukana henkilökohtaisen tervehdyksensä Suomen armeijalle.

Duncker palaa juuri, kun Sandels järjestämillään päivällisillä ilmoittaa upseereilleen Adlercreutzin ratkaisevasta tappiosta Pohjanmaalla. Sven kutsutaan Sandelsin puhutteluun, koska hän on itsepäisesti ja huonosti käyttäytyen estänyt venäläisten neuvottelijoiden pääsyn rantaan ohi vartiopaikkansa. Sandels suhtautuu rikkeeseen ensin suopeasti, mutta kun kuninkaan viesti on osoittautunut täysin tyhjänpäiväiseksi suosionosoitukseksi, Sandels purkaa kiukkunsa Sveniin ja määrää hänet jälleen kuormarengiksi. Samassa tilaisuudessa Svenille on luettu Kaarinan kirje, jossa tämä ilmoittaa menevänsä naimisiin Antin kanssa, kiittää kuitenkin lahjoista ja sanoo pitävänsä ne.

Sandelsin armeja perääntyessä Örnin osasto saa käskyn purkaa Koljonvirran silta ja olla päästämättä yhtään vihollista läpi: on taisteltava vaikka viimeiseen mieheen. Venäläiset hyökkäävät ennen kuin silta on purettu, mutta heidät onnistutaan pysäyttämään sillalle. Örn kaatuu vihollisen luodista. Tästä kimmastuneena ja miesten jo huvetessa Sven ryntää sillalle ja pidättelee yksin vihollista, kunnes suomalaiset apujoukot saapuvat. Lopulta Sven saa kuolettavan osuman, mutta hänen ansiostaan taistelu on kääntynyt suomalaisten voitoksi.

Duncker tekee kunniaa, kun Svenin ruumis kannetaan sillalta, ja muistuttaa Sandelsia, mikä mies on kyseessä. Myös Sandels tekee kunniaa ja sanoo: "Viisas luoti, se ei huolinut tyhjästä päästä vaan valitsi rinnan." Sandels määrää Svenille kaksinkertaiset kunnialaukaukset.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.
Aiheet
alkoholinkäyttö
aseet
filmatisointi
kansanperinne
kasakat
Koljonvirran taistelu
kuninkaat
kunnia
kuolema
maaseutuväestö
marssit
muonitus
poikkeava käyttäytyminen
ratsuväki
rukoileminen
sodankäynti
sankaruus
sotatoimet
sotaveteraanit
sotilaat
Suomen sota
taistelut
Lehdistöarviot

Sven Tuuva oli loppuvuoden 1958 kotimainen elokuvatapaus, jota odotettiin suurella mielenkiinnolla ja josta kirjoitettiin lehdistössä jo ennen ensi-iltaa paljon. Useimpien kriitikoiden pettymys oli sitten sitäkin suurempi.

"Se, ettei elokuva vavahduta suuren kansallisen onnettomuuden kuvaajana johtuu Svenistä itsestään - pohjaltaan jo siitä, että tässä elokuvassa ei oikeastaan ole paljon muuta kuin jättiläismäinen nimirooli. Tapa, jolla tämä rooli tulkitaan, pitää huolen lopusta", arvioi Heikki Eteläpää (Ilta-Sanomat 20.12.1958). Hänen mukaansa Laine jättää Sven Tuuvan hahmon "vajaaälyisen asteelle". "Liikailmeillyt lähikuvat" ja "monotoninen huutaminen" sopivat Eteläpään mielestä "huononlaiseen teatteriin", mutta eivät niin "alkuvoimaiselle näyttelijälahjakkuudelle" kuin Veikko Sinisalolle.

Myös Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 21.12.1958) piti päähenkilön yksinkertaisuutta liioiteltuna: "Hän muistuttaa monta kertaa teatterilavan jääräpäistä Eskoa. [- -]. Ohjauksellisesti Svenin ottaa lähinnä olosuhteitten narrina [- -]." Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 21.12.1958) esittää oman tulkintansa Sven Tuuvan epäonnistumiseen johtaneista syistä: "[- -] on yritetty liikaa: Linna yritti saada mukaan Suomen historian tutkimustensa tuloksia [- -], Nevalainen yritti hyötyä eräistä varmoista tehokeinoista saadakseen käsikirjoitukseen elävyyttä ja Laine yritti mahdotonta: tehdä elokuvan, joka olisi ollut vieläkin suurenmoisempi kuin Tuntematon sotilas unohtaen kuitenkin sen tärkeimmän tosiasian, että filmin taiteellinen suuruus ei muodostu metrien määrästä, vaan inhimillisen tulkinnan syvyydestä ja idean selväpiirteisyydestä."

Useimmat myötämieliset Sven Tuuvan arvostelut olivat muualla kuin pääkaupungin lehdissä. Turun Sanomien J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 21.12.1958) piti Edvin Lainetta osaavana joukkokohtausten kuvaajana: "Hän osoittautuu voimakkaaksi filmimieheksi nimenomaan kiivaissa taistelun tiimellyksissä, kohtauksissa, jotka vaativat massojen hallintaa." Myös Pta:n (Rakel Jylhä, Keskisuomalainen 2.2.1959) mielestä Koljonvirran taistelujaksoon "on saatu verratonta mahtia ja todistusvoimaisuutta".

Sven Tuuvassa nähtiin myös "mittava suomalainen lavastus- ja pukufilmi", jossa on "tehty kiitettävää tarkkuustyötä historian tosiasioita taiteellisesti soveltaen". Näin totesi arviossaan E. K-lä (Eero Krekelä, Kaleva 23.12.1958) ja jatkoi: "Tärkeintä on kuitenkin tuon ajan hengen elävöittäminen taiteellisen realismin puitteissa. Tuuvan mökin elämässä, kapteenin virkatalossa, taistelutantereella, leirinuotiolla ja upseerien pidoissa tuntuu huokuvan vastaan aito ajan henki karkeuksineen ja keikarointeineen."

Elokuvan muista osatekijöistä oltiin varsin eri mieltä. Leo Nordberg (Uusi Suomi 21.12.1958 ) huomautti: "Osmo Harkimon ja Olavi Tuomen kuvaus on kauttaaltaan ensiluokkaista, ja sama pätee myös Heikki Aaltoilan musiikkiin nähden. Teknilliseltä asultaan Sven Tuuva on moitteetonta työtä." R. F.:n (Vasabladet 24.12.1958) mukaan: "Armas Vallasvuo har klippt bra, rytmen är ställvis spänstig, scenväxlingarna och övergångarna smidiga."

Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 21.12.1958) piti puolestaan kuvausta epätasaisena ja puisevana ja musiikin käyttöä liiallisena. Monia muitakin arvostelijoita kuin Talaskiveä ärsytti "Dufvan ylen pitkään näytetty vedenheitto sekä nenän- ym. kaivuu. Kaikki ne olisivat välähdyksinä hyviä [- -]", mutta ei liian "leimallisina yksityiskohtina". "Kokonaisuus olisikin ehdottomasti voittanut lyhempänä", päätteli Talaskivi.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.
Taustaa

Tuntemattoman sotilaan yleisömenestys sai Edvin Laineen miettimään uusia menestysaiheita. Hänen huomionsa kiinnittyi Vänrikki Stoolin tarinoiden Sven Dufva -runoon. Jouko Pennasen (Sven Dufva ja Koljonvirta, 1982) mukaan Sven Dufvan esikuvana J. L. Runebergillä oli lohjalaissyntyinen sotamies Johan Zacharias Bång (1782-1845), hurjaluontoinen sotilas, joka toisin kuin Runebergin runossa ainoastaan haavoittui vaikeasti, mutta ei menehtynyt Koljonvirran taistelussa.

Laineen aloitteesta Väinö Linna laati käsikirjoituksen, jonka Juha Nevalainen muokkasi varsinaiseksi kuvauskirjaksi. Suomen sodan sankarit ja varsinkin päähenkilö tuodaan esille tavalla, jossa on sukulaisuutta Tuntemattoman sotilaan karakterisointeihin.

Elokuvan tunnukseksi on alkutekstien yhteyteen sijoitettu Paavo Cajanderin suomennos Runebergin runon säkeistöistä 5 ja 6 (tosin sukunimi Dufva on muodossa Duva):

Kun tuli Duva kersantti siis kerran jällehen / ja laski vanhaa virttänsä: "voi, miksi aiot, Sven?" / niin aivan ukko ällistyi, kun poika aukaisi / leveän suunsa, vastaten: "he, sotamieheksi!"

Ivaten vanhus hymyili: "Sinäkö, nulikka, / sinäkö sotamieheksi? he, tiedä huutia!" / "Niin", lausui poika, "täällä teen mä kaikki hullusti, / ehk' eestä maan ja kuninkaan on kuolla selvempi."

Elämäkertateoksessaan Sinisalon Veikko - suomalainen näyttelijä Kalevi Kalemaa luonnehti roolia Sinisalolle mieluisaksi tehtäväksi: "Hän heittäytyi siihen innolla, eläytyi ja piiskasi itseään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Hän asetti jopa oman turvallisuutensa alttiiksi vaarallisessa ja vaikeassa Koljonvirran tappelukohtauksessa. Taide ennenkaikkea - vaikka henki menisi."

Sven Tuuvan ulkokuvat otettiin lähinnä lisalmen ympäristössä. Koljonvirran taistelu jouduttiin kuitenkin paikalle rakennetun uudenaikaisen maantiesillan vuoksi kuvaamaan alkuperäisestä tapahtumapaikasta hieman syrjemmällä. Paikallisena järjestäjänä toimi tienoot hyvin tunteva iisalmelainen elokuvateatterinomistaja Sampo Satamo. Joukkokohtauksiin osallistui 350 miestä ja 70 naista. Kasakoina ja taitoa vaativissa ratsastuskohtauksissa esiintyi Helsingin Poliisiratsastajat r.y:n jäseniä, heidän asiantuntijanaan Toivo Sainio, joka oli silloin Helsingin ratsastavan poliisin päällikkö. Elokuvan yksi jakso kuvattiin Ruotsissa Drottningholmin linnan pihalla.

141-minuuttinen Sven Tuuva oli Tuntemattoman sotilaan jälkeen toiseksi pisin siihenastinen suomalainen elokuva. Myös tuotantokustannukset nousivat elokuvan pituuden ja suuritöisyyden vuoksi noin kolme kertaa tavallista korkeammiksi. Kesällä 1959 tarkastutettiin Sven Tuuvasta uusi, 107-minuuttiseksi lyhennetty ja kansainvälisille markkinoille tähdätty versio. Elokuva edusti Suomea Berliinin elokuvajuhlilla 1959 herättämättä kovin suurta huomiota. Melbournen elokuvafestivaaleilla se esitettiin vuonna 1960.

Elokuvan alkutekstien antama ruotsinkielinen nimi poikkeaa Runebergin alkuperäistekstistä - Sven Dufvan asemesta siitä on tullut Sven Duva ("kyyhkynen"). Nimen ruotsinnos herätti kieltä taitavissa hilpeyttä ja kummastusta, mutta virheen alkulähde ei ilmoittautunut julkisuudessa. Elokuvan julisteessa ruotsinkielisenä nimenä on Sven Dufva. Ohjaaja Edvin Laine pesi kätensä sotkusta Päivän Sanomissa 10.1.1959: "Plakaatteja maalaavat [- -] SF:ssä ihan eri miehet."

Sven Tuuvasta otettiin kaikkiaan kahdeksantoista esityskopiota. Elokuva sai ensi-iltansa saman viikonvaihteen aikana 13 paikkakunnalla, seitsemän suuren kaupungin lisäksi myös mm. lisalmen Kalevassa 21.12.1958 ja Riihimäen Riihilinnassa 19.12.1958. Elokuvan yleisömenestys oli selvästi vuoden paras, mutta jäi kuitenkin kauaksi Tuntemattoman sotilaan miljoonaluvuista.

Muistelmateoksessaan Tuntematon sotilas ja Pylvässänky Laine kiteyttää näkemyksensä elokuvasta: "Itse pidän sitä yhä yhtenä parhaista elokuvistani. Mutta monet arvostelijat olivat ja taitavat olla vieläkin toista mieltä ja ovat myös ilmaisseet mielipiteensä valituin sanoin. Sven Tuuvan aihe ei ole koskaan minua jättänyt. Ei senkään jälkeen kun siitä saatiin tehtyä elokuva. Siitä on tullut minulle kaikkien hyväuskoisten, rehellisten, mutta luottavaisuudessaan jotenkin yksinkertaisten, puolustuskyvyttömien ihmisten vertauskuva."

- Toim. Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta.
Musiikki

1. "Pietarsaaren likat on niin sievää sorttii - -"
Säv. Heikki Aaltoila, san. Väinö Linna ja Juha Nevalainen
Es. Veikko Sinisalo, laulu (100 %), 0' 15".


2. "Kaksin aina kaunihimpi kun lempi puhkee kukkaan - -"
Säv. ja san. trad., sov. Heikki Aaltoila
Es. "kylän nuoriso", laulu (playback, sekakuoro), 0' 30".


3. "Ai jai jai kun naurattaa - -"
Säv. ja san. trad., sov. Heikki Aaltoila
Es. "kylän nuoriso", laulu (playback, sekakuoro), 0' 20".


4. Korobushka / Korobeiniki
Säv. trad. venäläinen, venäläiset sanat Nekrasov
Es. Witaly Ketterer ja Boris Levitzky, laulu, sekä tunnistamaton pianisti (playback, mieskuoro ja balalaikkaorkesteri), 1' 00".

Huomautuksia:
Heikki Aaltoilan säveltämä marssiteema soi taustamusiikissa toistuvasti.
Linnassa kuninkaan vastaanotolla on taustamusiikissa teemana Porilaisten marssi, säv. Christian Fredric Kress.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
8278
Tarkastuspäivä
16.12.1958
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3850 m
Kesto/leikattu
141 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
7
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
8835
Tarkastuspäivä
02.07.1959
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2920 m
Kesto/leikattu
107 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
6
Tarkastusnumero
T-08278
Tarkastuspäivä
24.04.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
3850 m
Kesto/leikattu
135'06"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Europa Vision Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
02:14:19
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
141 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Avustajat
Kasakoita ja ratsuväkeä: Kauko Aalto, Pentti Aalto, Kari Backlund, Carl-Johan Gabrielsson, Veikko Hänninen, Erik Mattsson, Lauri Tiilikainen Avustajia: Niilo Hujanen, Toivo Kemiläinen, Juho Kumpulainen, Aki Leinonen, Aarne Pietikäinen, Kalle Repo, Oskar Roth, Eino Säisä, Matti Säisä, Vilho Teriö, Eino Tossavainen, Olavi Tossavainen (Lähde: SKF 6)
Kieli
suomi
Arvostelut (0)
Muut versiot (7)
Henkilökuntanäyttö