Sven Tuuva
Sven Dufva (ruotsinkielinen nimi)
Sven Duva (ruotsinkielinen nimi)
Sven Dufva (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Sven Tuuva the Hero (englanninkielinen nimi)
Sven Dufva, der Held (saksankielinen festivaalinimi)
Finna-recension
Sven Tuuva
Edvin Laineen ohjaama Sven Tuuva (1958) pohjautuu Johan Ludvig Runebergin runoon. Iäkkään kersantin (Edvin Laine) yksinkertainen poika Sven Tuuva (Veikko Sinisalo) osallistuu Suomen sodan taisteluihin kenraali Sandelsin (Leif Wager) joukoissa. Korpraali Örn (Aarne Laine) ja kapteeni Duncker (Kauko Helovirta) auttavat Sveniä selviytymään tämän yksinkertaisuuden aiheuttamista ongelmatilanteista. Elokuva huipentuu Koljonvirran taisteluun, jossa Sven kohoaa sankariksi.
Sparad:
| Genre | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Åldersgräns | ||||||||||||||||
|
7 |
||||||||||||||||
| Skådespelare | ||||||||||||||||
|
Okrediterade skådespelare
Övriga uppträdare
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Paavo Hyttilä, Esko Mannermaa, Harri Tirkkonen<br />(Lähde: SKF 6)<br /><br />Eino Noponen (Lähde: Kari Uusitalo 22.11.2015 email) ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Paavo Hyttilä, Esko Mannermaa, Harri Tirkkonen<br />(Lähde: SKF 6)<br /><br />Eino Noponen (Lähde: Kari Uusitalo 22.11.2015 email)Sök bland ämnenAssistenter
Kasakoita ja ratsuväkeä: <br />Kauko Aalto, Pentti Aalto, Kari Backlund, Carl-Johan Gabrielsson, Veikko Hänninen, Erik Mattsson, Lauri Tiilikainen<br /><br />Avustajia: <br />Niilo Hujanen, Toivo Kemiläinen, Juho Kumpulainen, Aki Leinonen, Aarne Pietikäinen, Kalle Repo, Oskar Roth, Eino Säisä, Matti Säisä, Vilho Teriö, Eino Tossavainen, Olavi Tossavainen ,
Kasakoita ja ratsuväkeä: <br />Kauko Aalto, Pentti Aalto, Kari Backlund, Carl-Johan Gabrielsson, Veikko Hänninen, Erik Mattsson, Lauri Tiilikainen<br /><br />Avustajia: <br />Niilo Hujanen, Toivo Kemiläinen, Juho Kumpulainen, Aki Leinonen, Aarne Pietikäinen, Kalle Repo, Oskar Roth, Eino Säisä, Matti Säisä, Vilho Teriö, Eino Tossavainen, Olavi TossavainenSök bland ämnen |
||||||||||||||||
| Övriga upphovsmän | ||||||||||||||||
|
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Paavo Hyttilä, Esko Mannermaa, Harri Tirkkonen
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Paavo Hyttilä, Esko Mannermaa, Harri TirkkonenSök bland ämnenOkrediterade
|
||||||||||||||||
| Produktion | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Visningar | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Inspelningsplatser | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Inspelningsdatum | ||||||||||||||||
|
Kesä ja syystalvi 1958 |
||||||||||||||||
| Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Pressöversikter | ||||||||||||||||
|
Sven Tuuva oli loppuvuoden 1958 kotimainen elokuvatapaus, jota odotettiin suurella mielenkiinnolla ja josta kirjoitettiin lehdistössä jo ennen ensi-iltaa paljon. Useimpien kriitikoiden pettymys oli sitten sitäkin suurempi. "Se, ettei elokuva vavahduta suuren kansallisen onnettomuuden kuvaajana johtuu Svenistä itsestään - pohjaltaan jo siitä, että tässä elokuvassa ei oikeastaan ole paljon muuta kuin jättiläismäinen nimirooli. Tapa, jolla tämä rooli tulkitaan, pitää huolen lopusta", arvioi Heikki Eteläpää (Ilta-Sanomat 20.12.1958). Hänen mukaansa Laine jättää Sven Tuuvan hahmon "vajaaälyisen asteelle". "Liikailmeillyt lähikuvat" ja "monotoninen huutaminen" sopivat Eteläpään mielestä "huononlaiseen teatteriin", mutta eivät niin "alkuvoimaiselle näyttelijälahjakkuudelle" kuin Veikko Sinisalolle. Myös Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 21.12.1958) piti päähenkilön yksinkertaisuutta liioiteltuna: "Hän muistuttaa monta kertaa teatterilavan jääräpäistä Eskoa. [- -]. Ohjauksellisesti Svenin ottaa lähinnä olosuhteitten narrina [- -]." Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 21.12.1958) esittää oman tulkintansa Sven Tuuvan epäonnistumiseen johtaneista syistä: "[- -] on yritetty liikaa: Linna yritti saada mukaan Suomen historian tutkimustensa tuloksia [- -], Nevalainen yritti hyötyä eräistä varmoista tehokeinoista saadakseen käsikirjoitukseen elävyyttä ja Laine yritti mahdotonta: tehdä elokuvan, joka olisi ollut vieläkin suurenmoisempi kuin Tuntematon sotilas unohtaen kuitenkin sen tärkeimmän tosiasian, että filmin taiteellinen suuruus ei muodostu metrien määrästä, vaan inhimillisen tulkinnan syvyydestä ja idean selväpiirteisyydestä." Useimmat myötämieliset Sven Tuuvan arvostelut olivat muualla kuin pääkaupungin lehdissä. Turun Sanomien J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 21.12.1958) piti Edvin Lainetta osaavana joukkokohtausten kuvaajana: "Hän osoittautuu voimakkaaksi filmimieheksi nimenomaan kiivaissa taistelun tiimellyksissä, kohtauksissa, jotka vaativat massojen hallintaa." Myös Pta:n (Rakel Jylhä, Keskisuomalainen 2.2.1959) mielestä Koljonvirran taistelujaksoon "on saatu verratonta mahtia ja todistusvoimaisuutta". Sven Tuuvassa nähtiin myös "mittava suomalainen lavastus- ja pukufilmi", jossa on "tehty kiitettävää tarkkuustyötä historian tosiasioita taiteellisesti soveltaen". Näin totesi arviossaan E. K-lä (Eero Krekelä, Kaleva 23.12.1958) ja jatkoi: "Tärkeintä on kuitenkin tuon ajan hengen elävöittäminen taiteellisen realismin puitteissa. Tuuvan mökin elämässä, kapteenin virkatalossa, taistelutantereella, leirinuotiolla ja upseerien pidoissa tuntuu huokuvan vastaan aito ajan henki karkeuksineen ja keikarointeineen." Elokuvan muista osatekijöistä oltiin varsin eri mieltä. Leo Nordberg (Uusi Suomi 21.12.1958 ) huomautti: "Osmo Harkimon ja Olavi Tuomen kuvaus on kauttaaltaan ensiluokkaista, ja sama pätee myös Heikki Aaltoilan musiikkiin nähden. Teknilliseltä asultaan Sven Tuuva on moitteetonta työtä." R. F.:n (Vasabladet 24.12.1958) mukaan: "Armas Vallasvuo har klippt bra, rytmen är ställvis spänstig, scenväxlingarna och övergångarna smidiga." Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 21.12.1958) piti puolestaan kuvausta epätasaisena ja puisevana ja musiikin käyttöä liiallisena. Monia muitakin arvostelijoita kuin Talaskiveä ärsytti "Dufvan ylen pitkään näytetty vedenheitto sekä nenän- ym. kaivuu. Kaikki ne olisivat välähdyksinä hyviä [- -]", mutta ei liian "leimallisina yksityiskohtina". "Kokonaisuus olisikin ehdottomasti voittanut lyhempänä", päätteli Talaskivi. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||||
| Bakgrund | ||||||||||||||||
|
Tuntemattoman sotilaan yleisömenestys sai Edvin Laineen miettimään uusia menestysaiheita. Hänen huomionsa kiinnittyi Vänrikki Stoolin tarinoiden Sven Dufva -runoon. Jouko Pennasen (Sven Dufva ja Koljonvirta, 1982) mukaan Sven Dufvan esikuvana J. L. Runebergillä oli lohjalaissyntyinen sotamies Johan Zacharias Bång (1782-1845), hurjaluontoinen sotilas, joka toisin kuin Runebergin runossa ainoastaan haavoittui vaikeasti, mutta ei menehtynyt Koljonvirran taistelussa. Laineen aloitteesta Väinö Linna laati käsikirjoituksen, jonka Juha Nevalainen muokkasi varsinaiseksi kuvauskirjaksi. Suomen sodan sankarit ja varsinkin päähenkilö tuodaan esille tavalla, jossa on sukulaisuutta Tuntemattoman sotilaan karakterisointeihin. Elokuvan tunnukseksi on alkutekstien yhteyteen sijoitettu Paavo Cajanderin suomennos Runebergin runon säkeistöistä 5 ja 6 (tosin sukunimi Dufva on muodossa Duva): Kun tuli Duva kersantti siis kerran jällehen / ja laski vanhaa virttänsä: "voi, miksi aiot, Sven?" / niin aivan ukko ällistyi, kun poika aukaisi / leveän suunsa, vastaten: "he, sotamieheksi!" Ivaten vanhus hymyili: "Sinäkö, nulikka, / sinäkö sotamieheksi? he, tiedä huutia!" / "Niin", lausui poika, "täällä teen mä kaikki hullusti, / ehk' eestä maan ja kuninkaan on kuolla selvempi." Elämäkertateoksessaan Sinisalon Veikko - suomalainen näyttelijä Kalevi Kalemaa luonnehti roolia Sinisalolle mieluisaksi tehtäväksi: "Hän heittäytyi siihen innolla, eläytyi ja piiskasi itseään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Hän asetti jopa oman turvallisuutensa alttiiksi vaarallisessa ja vaikeassa Koljonvirran tappelukohtauksessa. Taide ennenkaikkea - vaikka henki menisi." Sven Tuuvan ulkokuvat otettiin lähinnä lisalmen ympäristössä. Koljonvirran taistelu jouduttiin kuitenkin paikalle rakennetun uudenaikaisen maantiesillan vuoksi kuvaamaan alkuperäisestä tapahtumapaikasta hieman syrjemmällä. Paikallisena järjestäjänä toimi tienoot hyvin tunteva iisalmelainen elokuvateatterinomistaja Sampo Satamo. Joukkokohtauksiin osallistui 350 miestä ja 70 naista. Kasakoina ja taitoa vaativissa ratsastuskohtauksissa esiintyi Helsingin Poliisiratsastajat r.y:n jäseniä, heidän asiantuntijanaan Toivo Sainio, joka oli silloin Helsingin ratsastavan poliisin päällikkö. Elokuvan yksi jakso kuvattiin Ruotsissa Drottningholmin linnan pihalla. 141-minuuttinen Sven Tuuva oli Tuntemattoman sotilaan jälkeen toiseksi pisin siihenastinen suomalainen elokuva. Myös tuotantokustannukset nousivat elokuvan pituuden ja suuritöisyyden vuoksi noin kolme kertaa tavallista korkeammiksi. Kesällä 1959 tarkastutettiin Sven Tuuvasta uusi, 107-minuuttiseksi lyhennetty ja kansainvälisille markkinoille tähdätty versio. Elokuva edusti Suomea Berliinin elokuvajuhlilla 1959 herättämättä kovin suurta huomiota. Melbournen elokuvafestivaaleilla se esitettiin vuonna 1960. Elokuvan alkutekstien antama ruotsinkielinen nimi poikkeaa Runebergin alkuperäistekstistä - Sven Dufvan asemesta siitä on tullut Sven Duva ("kyyhkynen"). Nimen ruotsinnos herätti kieltä taitavissa hilpeyttä ja kummastusta, mutta virheen alkulähde ei ilmoittautunut julkisuudessa. Elokuvan julisteessa ruotsinkielisenä nimenä on Sven Dufva. Ohjaaja Edvin Laine pesi kätensä sotkusta Päivän Sanomissa 10.1.1959: "Plakaatteja maalaavat [- -] SF:ssä ihan eri miehet." Sven Tuuvasta otettiin kaikkiaan kahdeksantoista esityskopiota. Elokuva sai ensi-iltansa saman viikonvaihteen aikana 13 paikkakunnalla, seitsemän suuren kaupungin lisäksi myös mm. lisalmen Kalevassa 21.12.1958 ja Riihimäen Riihilinnassa 19.12.1958. Elokuvan yleisömenestys oli selvästi vuoden paras, mutta jäi kuitenkin kauaksi Tuntemattoman sotilaan miljoonaluvuista. Muistelmateoksessaan Tuntematon sotilas ja Pylvässänky Laine kiteyttää näkemyksensä elokuvasta: "Itse pidän sitä yhä yhtenä parhaista elokuvistani. Mutta monet arvostelijat olivat ja taitavat olla vieläkin toista mieltä ja ovat myös ilmaisseet mielipiteensä valituin sanoin. Sven Tuuvan aihe ei ole koskaan minua jättänyt. Ei senkään jälkeen kun siitä saatiin tehtyä elokuva. Siitä on tullut minulle kaikkien hyväuskoisten, rehellisten, mutta luottavaisuudessaan jotenkin yksinkertaisten, puolustuskyvyttömien ihmisten vertauskuva." - Toim. Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) pohjalta. |
||||||||||||||||
| Musik | ||||||||||||||||
|
1. "Pietarsaaren likat on niin sievää sorttii - -" Säv. Heikki Aaltoila, san. Väinö Linna ja Juha Nevalainen Es. Veikko Sinisalo, laulu (100 %), 0' 15". 2. "Kaksin aina kaunihimpi kun lempi puhkee kukkaan - -" Säv. ja san. trad., sov. Heikki Aaltoila Es. "kylän nuoriso", laulu (playback, sekakuoro), 0' 30". 3. "Ai jai jai kun naurattaa - -" Säv. ja san. trad., sov. Heikki Aaltoila Es. "kylän nuoriso", laulu (playback, sekakuoro), 0' 20". 4. Korobushka / Korobeiniki Säv. trad. venäläinen, venäläiset sanat Nekrasov Es. Witaly Ketterer ja Boris Levitzky, laulu, sekä tunnistamaton pianisti (playback, mieskuoro ja balalaikkaorkesteri), 1' 00". Huomautuksia: Heikki Aaltoilan säveltämä marssiteema soi taustamusiikissa toistuvasti. Linnassa kuninkaan vastaanotolla on taustamusiikissa teemana Porilaisten marssi, säv. Christian Fredric Kress. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||||||
| Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Tekniska fakta | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Språk | ||||||||||||||||
|
finska |