Murtovarkaus

Inbrottsstölden (ruotsinkielinen nimi)
The Burglary (englanninkielinen nimi)
Inbrottet (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Murtovarkaus

Harry Roeck Hansenin ohjaama draama Murtovarkaus (1926) pohjautuu Minna Canthin näytelmään. Rikkaan Peltolan talon Niilo-poika (Joel Rinne) on rakastunut köyhän torpparin kasvattityttäreen Heleenaan (Kaisa Leppänen), mutta isänsä (Emil Lindh) käskystä menee kihloihin äveriään Ukonniemen tilan Loviisan (Ester Roeck Hansen) kanssa. Kun Niilo haluaa purkaa kihlauksensa, ryhtyy ylpeä ja loukattu morsian rikkomaan rakastavaisten välejä apurinaan ihmeidentekijänä tunnettu Penttula (Yrjö Somersalmi).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Emil Lindh, näyttelijä
Joel Rinne, näyttelijä
Kaarlo Saarnio, näyttelijä
Agnes Lindh, näyttelijä
Ester Roeck Hansen, näyttelijä
Waldemar Wohlström, näyttelijä
Mimmi Lähteenoja, näyttelijä
Kaisa Leppänen, näyttelijä
Paavo Costiander, näyttelijä
Yrjö Somersalmi, näyttelijä
Kyösti Salomaa, näyttelijä
Kaija Suonio, näyttelijä
Siki Parikka, näyttelijä
Anna Liisa Ekebom, näyttelijä
Rurik Ekroos, näyttelijä
Juho Puls, näyttelijä
Heikki Välisalmi, näyttelijä
Erkki Elomaa, näyttelijä
Kreditoimattomat
Armas Fredman, näyttelijä
Armas Valen, näyttelijä
Muut tekijät
Martti Tuukka, lavastaja
Suomen Biografi Osakeyhtiö, levittäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kuljetukset: Victor Ekin henkilökuntaa ja autoja (Lähde: SKF 1), muu
Kreditoimattomat
Erkki Karu, tuotannonjohto
Harry Roeck Hansen, käsikirjoittaja
Erkki Kivijärvi, käsikirjoittaja
Armas Fredman, kuvausassistentti
Armas Valen, kuvausapulainen
Aili Kari, tuotantosihteeri
Martti Tuukka, studiopäällikkö
Eva Luttinen, studion emäntä
Kalle Havas, valokuvat
Kosti Lehtinen, valokuvat
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1926
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
27.09.1926
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kino-Palatsi
Filmikopioiden määrä
6 (arvio)
Muut näytökset
  • 27.09.1926 Kuopio: Kaleva, Scala; Lahti: Kino-Teatteri; Tampere: Scala; Turku: Scala; Viipuri: Scala ensi-iltakierros
  • 14.10.1926 Vaasa: Maxim, Scala ensi-iltakierros
  • 16.10.1926 Pori: Fennia ensi-iltakierros
  • 18.10.1926 Oulu: Germania ensi-iltakierros
  • 20.10.1926 Hämeenlinna: Hämeen-Kino ensi-iltakierros
  • 25.10.1926 Kotka: Uusi Biografi ensi-iltakierros
  • 29.10.1926 Hyvinkää: Harjula ensi-iltakierros
  • 30.10.1926 Kajaani: Otava; Lappeenranta: VPK:n Elävät Kuvat; Riihimäki: Sampo ensi-iltakierros
  • 08.11.1926 Mikkeli: Maailma Kuvissa ensi-iltakierros
  • 12.11.1926 Hamina: HRY ensi-iltakierros
  • 14.11.1926 Rauma: Fennia-Palatsi ensi-iltakierros
  • 15.11.1926 Savonlinna: Aino ensi-iltakierros
  • 18.11.1926 Porvoo: Royal ensi-iltakierros
  • 27.11.1926 Kouvola: Maxim ensi-iltakierros
  • 28.11.1926 Pietarsaari: Central ensi-iltakierros
  • 29.11.1926 Jyväskylä: Suomi-Teatteri ensi-iltakierros
  • 02.12.1926 Kokkola: Maxim ensi-iltakierros
  • 14.12.1926 Forssa: Forssan Elävienkuvien Teatteri ensi-iltakierros
  • 16.12.1926 Uusikaupunki: Suomi ensi-iltakierros
  • 26.12.1926 Tammisaari: City ensi-iltakierros
  • 30.12.1926 Iisalmi: Kaleva; Rovaniemi: Inari ensi-iltakierros
  • 31.12.1926 Karjaa: Pallas ensi-iltakierros
  • 05.01.1927 Hanko: Olympia ensi-iltakierros
  • 13.01.1927 Sortavala: Wasama ensi-iltakierros
  • 24.02.1927 Raahe: Huvimylly ensi-iltakierros
  • 14.09.1927 Loviisa: Sylvia ensi-iltakierros
  • 29.10.1927 Joensuu: Salama ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 22.01.1977 MTV2 Katsojia: 73 000
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Vihti: mm. Meritalo (Peltola) Palajärven eli Palojärven kylässä, kirkko, vanhan kirkon rauniot (rahankätköpaikka)

Helsingin mlk. (nyk. Helsinki): Malmi, Keravan - Porvoon maantie (Penttula kohtaa Heleenan ja tämän isän)

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Sisäkuvat

Vihti: Meritalon sivurakennus, myöh. kansakoulu Palajärven eli Palojärven kylässä (Penttula ryöstää rahat)

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Studiot

Helsinki: Suomi-Filmin studio Vironkatu 9

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Sisältöseloste

Perunkirjoituksen yhteydessä löytyvät erään Heleena Peltolan yksityiset paperit, joiden joukossa on hänen kirjoittamansa "Elämäni tarina". Takautuma vie 1850-luvulle:

Heleena on menettänyt varhain äitinsä ja myös hänen isänsä kuolee pian jouduttuaan yhteenottoon kuulun Lapin noidan Penttulan kanssa, joka kiroaa hänet. Isä on uskonut Heleenan Aholan Antille ja Marialle, joiden torpassa tyttö kasvaa kuin omana lapsena. Antin juopottelun kautta Heleena tutustuu myös "elämän varjopuoliin", mutta hän saa uskollisen ystävän Peltolan rikkaan talon Niilo-pojasta, jonka seurassa hän pääsee osalliseksi lukkarin lukuopetuksesta. Nälkävuosien aikana Heleenan ja Niilon tiet eroavat, sillä tytön täytyy mennä palvelukseen toiselle paikkakunnalle.

Heleenan poissaollessa Peltola ajaa Niiloa edulliseen naimakauppaan Ukonniemen Loviisan kanssa. Peltola ja Ukonniemi, pitäjän mahtavimmat isännät, sopivat asiasta keskenään, ja kihlaus solmitaan kolminaisuuden sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen - Loviisa esiintyy ylpeänä, Niilo on nyreissään. Juhannuksen alla Heleena palaa Aholaan kuuden vuoden jälkeen ja tapaa Niilon juhannusjuhlissa. Nuoret kisailevat, Niilo lahjoittaa tytölle huivin ja tiukkaa tämän tunteista. Loviisa yllättää heidät ja kutsuu muut paikalle: Niilo sanoo kihlauksen tapahtuneen vastoin hänen tahtoaan ja kosii kaikkien kuullen Heleenaa. Peltola kuitenkin uhkaa ennemmin polttaa talonsa kuin antaa sen emännyyden torpantytölle, jolloin Heleena ilmoittaa kieltäytyvänsä kunniasta.

Kokkotulilla Loviisa tapaa Penttulan, joka on paikkakunnalla saavuttanut mainetta ja vaikutusvaltaa ihmeidentekijänä, ja lupaa miehelle tynnyrin rukiita, jos tämä kääntää Niilon mielen pois Heleenasta. Samana yönä Heleena valvoo Marian sairasvuoteen ääressä, kun Antti tulee juovuksissa kotiin kätensä loukanneena. Heleena sitoo sen huivillaan, joka putoaa Antin suostuessa lähtemään viinankeittoon Heleenaa tavoittelevan Hoppulaisen, soittoniekan ja hummailijan yllytyksestä. Ikkunan takana väijynyt Penttula poimii huivin, murtautuu Peltolaan ja jättää huivin todisteeksi. Maantiellä Penttula kohtaa Anttia etsivän Heleenan ja neuvoo tytön Peltolaan.

Aamulla paljastuu, että murtovaras on vienyt yli 500 markkaa rahaa Peltolasta. Huivin perusteella epäilykset kohdistuvat Heleenaan, joka löytyykin lähistöltä, yhä Anttia etsien. Tyttö vakuuttaa viattomuuttaan ja Niilo puolustaa häntä, kunnes huivi vedetään esiin, jolloin hän Anttia suojellakseen, Niilon järkytykseksi tunnustaa olevansa syyllinen. Paikalle kutsuttu nimismies vangitsee Heleenan.

Huhu tapahtuneesta leviää kylään ja tavoittaa viinankeitosta palailevat Antin ja Hoppulaisen, joka muistaa huivin pudonneen Antin kädestä ja ryhtyy selvittämään asiaa. Hän näkee, kun Loviisa toimittaa viljaa Penttulalle sekä lupaa neljä tynnyriä lisää sinä päivänä, jolloin hän on Peltolan emäntä. Saadakseen rahansa takaisin Peltolakin turvautuu noitaan, joka lupaa näyttää piilopaikan kaikelle kansalle alkavan viikon ensimmäisenä päivänä. Ennen sitä Hoppulainen pääsee jäljille, joita seuraten hän löytää rahakätkön. Sovittuna päivänä Penttulalla ei ole esittää kuin tyhjä saapasrähjä naureskeleville ihmisille. Hädissään "taikansa" epäonnistumisesta Penttula tulee tunnustaneeksi kätkeneensä rahat, jotka Hoppulainen puolestaan "taikoo" esiin. Penttula yrittää paeta, mutta Niilo tavoittaa hänet ja tappelun jälkeen saa häneltä täyden tunnustuksen.

Peltolassa vietetään Niilon ja Heleenan kihlajaisia. Antti lupaa vastedes olla maistamatta pisaraakaan. Nuori pari säteilee onnea.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Aiheet
Lehdistöarviot

"Murtovarkaus [- -] on taiteellisessa ja teknillisessä suhteessa paras suomalainen taideteos valkoisella kankaalla", ilmoitti N. (Helsingin Sanomat 26.9.1926) monien arvostelijoiden yhteisen näkemyksen, "ja siinä astuu nuori suomalainen filmitaide ensimmäisen kerran kypsyneemmän sisarensa, ruotsalaisen filmitaiteen rinnalle. Tämän selittää osaltaan se, että ohjaajana on ollut filmialalla jo ennestään ansioitunut Helsingin ruotsalaisen teatterin regissööri Harry Roeck-Hansen, mutta teoksen kirkas suomalainen väri osoittaa kuitenkin, että teoksen elinnesteet ovat pulpunneet suomalaisista hetteistä. Taiteellisen valvojan, maisteri Erkki Kivijärven, varma silmä on osannut hallita tapausten rientoa suomalaisesta ja samalla ajanvärin puolesta oikeasta näkökulmasta. Minna Canthin ansiokas näyttämöluoma on muovattu filmihahmoon, jossa väreilee elävän elämän raikasta, sykähdyttävää tuntua."

"Murtovarkaus on Suomi-Filmin tähänastisista tuotteista parhaimpia, ellei parhain", ylisti myös Pasp. (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi 1.10.1026). "Se on kokonaisuutena harvinaisen ehyt ja valmis. Ensimmäinen ehto tällaisen filmin syntymiseksi [- -] on ollut huolella ja taidolla tehty käsikirjoitus. Murtovarkauden filmatisoinnissa ei ole turhantarkasti noudatettu Minna Canthin näytelmää - siihen on lisätty m.m. kokonainen alkunäytös ja paljon muuta - ja tuloksena on ollut kokonainen ja vaikuttava filminäytelmä."

"Murtovarkaus on epäilemättä parhain tähän astinen kotimainen saavutus valkoisella kankaalla", myötäili M. T. (Viikko-Sanomat 39/1926). "Juoni on kiinteä, tapaukset luistavat vauhdikkaasti ilman katkeilemisia ja, mikä tärkeintä, näyttelijävoimat tasavoimaisia. Kautta filmin huomaa huolellista tyylittelyä, josta kiitos lankeaa ohjaajille: Erkki Kivijärvelle ja Harry Roeck-Hansenille. Entinen tapahtumapaikkojen luonnonkauneuden alleviivaaminen on sovitettu itse filmin tapahtumiin, mistä seikasta filmin kiinteys juuri johtuu. Teknilliseltä kannalta katsoen on kameroiminen onnistunut hyvin kilpaillen siinä suhteessa hyvinkin ulkolaisten filmien kanssa."

"Såväl scenarioförfattaren Erkki Kivijärvi som regissören Harry Roeck-Hansen har behandlat varje detalj med all den kärlek ämnet kräver", yhtyi Bdt (Hufvudstadsbladet 26.9.1926) kiitoksiin. "Rollbesättningen är ovanligt jämn: alla typer äro väl valda och de alla fått tillfälle att göra sig gällande. [- -] Fotografen, hr Frans Ekebom, har med känd förmåga bemästrat belysningssvårigheterna både i skarpt solsken och mörka interiörer."

Kirjoittaja jatkoi vastaanoton yleislinjan mukaisilla näyttelijäarvioilla: "Frk. Kaisa Leppänen bär upp sin tragedienneroll mycket bra, men i längre roll skulle hon kanske ha verkat enformig. Joel Rinne som Niilo Peltola har de rätta manliga tagen och Paavo Costiander-Hoppulainen utvecklar mycket energi som rolighetsminister, detektiv och försmådd älskare. Den myndige Peltola, den reumatiske Ukonniemi och den supige Ahola ha fått goda framställare i Emil Lindh, Kaarlo Saarnio och Wald. Wohlström. Fru Ester Roeck-Hansen är 'hög' och dekorativ i sin roll som Lovisa. Bland de kvinnliga medverkande böra dessutom nämnas Mimmi Lähteenoja, som spelar med känd rutin, och Agnes Lindh, som har en obetydlig roll."

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Taustaa

Suomi-Filmi hankki toukokuussa 1926 omistukseensa vuonna 1918 perustetun Suomen Biografi Osakeyhtiön osake-enemmistön. Kaupan mukana Suomi-Filmin haltuun siirtyi kymmenen elokuvateatteria maan kookkaimmissa kaupungeissa sekä Suomen tuolloin suurin elokuvatoimisto. Elokuvien tuotannolle kauppa merkitsi sitä, että ensi-illat saatettiin vastedes järjestää näiden kaupunkien parhaisiin teattereihin. Tuotettujen elokuvien määrä pysyi kuitenkin jatkossakin suurin piirtein ennallaan, joskin yhtiön laajentunut toimiala merkitsi sitä, että Erkki Karu itse esiintyi entistä harvemmin ohjaajana.

Vuoden 1926 mittaan tehtiin Suomi-Filmissä kaksi elokuvaa. Niistä ensimmäisenä valmistui Harry Roeck Hansenin ohjaama "7-osainen filminäytelmä" Murtovarkaus (1926), jonka pohjana oli Minna Canthin samanniminen näytelmä. Erkki Kivijärvi toimi elokuvan apulaisohjaajana ja työn taiteellisena valvojana. Roeck Hansen (1891 - 1959) oli ruotsalainen teatterimies, joka tuohon aikaan työskenteli Helsingin Svenska Teaternin pääohjaajana ja oli vuosina 1922 - 1925 esiintynyt näyttelijänä neljässä ruotsalaisessa elokuvassa. Elokuvan pääosissa nähtiin Joel Rinne ja Kaisa Leppänen sekä ohjaajan puoliso Ester Roeck Hansen. Pienessä lukkarin roolissa vieraili työväenliikkeen monitoimimies Heikki Välisalmi (1886 - 1947) ensimmäisessä elokuvatehtävässään.

Tarina jakautuu neljään aikajaksoon siten, että johdannon on kuviteltu tapahtuvan 1920-luvun puolivälissä, kartanon rengin ja Penttulan kohtaamisen noin vuonna 1855, kymmenvuotiseen Heleenaan liittyvät jaksot kymmenen vuotta myöhemmin ja näytelmän varsinaiset tapahtumat noin vuonna 1875.

Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien esitysvuoden toiseksi paras. Raumalla elokuva nähtiin uuden Fennia-Palatsin avajaisohjelmana.

Suomen elokuva-arkisto (nyk. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) teetti Murtovarkaudesta vuonna 1995 elokuvan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi restauroidun kopion, joka kiersi eri puolilla Suomea. Kapellimestari Sauli Huhtala kokosi elokuvan hengen ja tyylin mukaisesti tuon aikakauden sävellyksistä Murtovarkauden esityksissä soitettavan, sinfoniaorkesterille sovitetun säestysmusiikin.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Musiikki

Partituureissa on muutamia merkintöjä siitä, mihinkä kohtauksiin määrätyt sävellykset
on tarkoitettu:

Tule tyttöni, säv. Oskar Merikanto (Heleenan ja Hoppulaisen tapaaminen maantiellä)
Iltalaulu, säv. Selim Palmgren (Heleena saapuu tapaamaan kasvatusvanhempiaan)
Polska, säv. Selim Palmgren, ja Talkoopolska, säv. Oskar Merikanto (juhannuskoivujen kaato)
Venehessä, säv. trad. (juhannuskoivujen kuljetus veneellä)
Ramunder, säv. trad. (Heleenan ja Niilon kohtaus koivun luona)
Två vänner gör ett par, säv. trad. (Loviisa yllättää Heleenan ja Niilon)
In Dämmernacht, säv. trad. (Penttula kokkotulen ääressä)
Heilalleni, säv. trad. (Hoppulainen kosiskelee Heleenaa)
Nuoren tytön kehtolaulu, säv. trad. (Heleena tuvassa kehräämässä)
Ombre Complice, säv. Marie Gabriel (Loviisan jyväsäkit tuodaan Penttulalle).

Helsingin Kino-Palatsin musiikkiohjelmaan kuuluivat lisäksi seuraavat sävellykset:

Barcarola, säv. Jean Sibelius
Lammaspaimen, säv. Suolahti
Tuhkimovalssi, säv. Selim Palmgren
Tanssiin mennessä, säv. tuntematon
Korsspindeln / Ristilukki näytelmästä Kung Kristian II / Kuningas Kristian II, säv. Jean Sibelius
Mitäpä tuosta huolisin, säv. trad.
Kesäillan idylli, säv. Oskar Merikanto
Tääll' yksinäni laulelen, säv. trad.
Linjaalirattaat, säv. trad.
Notturno zum Totenfest, säv. Niemann
Andantino, säv. Jean Sibelius
Tanssi-intermezzo, säv. Jean Sibelius
Marssi vanhoilta ajoilta, säv. Oskar Merikanto
Kottarainen, säv. Oskar Merikanto
Kevätlinnuille etelässä, säv. Oskar Merikanto
Haave, säv. Oskar Merikanto
Polkka, säv. trad.
Preludium, säv. Armas Järnefelt
Vailinkorvan laulu, säv. Oskar Merikanto
Skadis klagan, säv. tuntematon
Kymmenen virran maa, säv. Oskar Merikanto
Maammopa valvoo Marjutiansa, säv. Oskar Merikanto
Aakase Akusta aittas ovvee, säv. trad.
Matalasta torpasta, säv. trad.
Pohjalainen valssi, säv. Selim Palmgren
Voi kuinka hienolla tuulella, säv. trad.
Mysterioso, säv. José Armandola
Misterioso, säv. J.S. Zamecnik
Griff, säv. J.Z. Zamecnik
Polkka, säv. Armas Maasalo
Hurry, säv. J.S. Zamecnik
Furioso, säv. J.S. Zamecnik
Menuetti, säv. Selim Palmgren.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
13852
Tarkastuspäivä
24.09.1926
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2300 m
Veroluokka
20%
Ikäraja
S
Osia
7
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
04.10.2018
Kesto/leikattu
01:29:09
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
mykkä
Kuvasuhde
1,33:1
Kesto
84 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Alkuteos

Minna Canth: Murtovarkaus. Porvoo: WSOY 1883. (näytelmä, kantaesitys Suomalainen Teatteri, Helsinki 23.2.1882)

Kieli
suomi
ruotsi
Festivaaliosallistumiset
Tampereen elokuvajuhlat Tampere 2007