Kohtalo tekee siirron
Ödets schackdrag (ruotsinkielinen nimi)
Fate Makes Its Move (englanninkielinen käännösnimi)
Un Jeu du testin (ranskankielinen käännösnimi)
Schachzug des Schicksals (saksankielinen käännösnimi)
Murhattu puhuu (työnimi)
Valkoinen hevonen (työnimi)
Den Mördade talar (ruotsinkielinen työnimi)
Finna-arvio
Kohtalo tekee siirron
Kohtalo tekee siirron (1959) on Armand Lohikosken ohjaama rikoselokuva, joka perustuu Hilve ja Veli Mustosen alkuperäisaiheeseen. Petäjämaan veljekset Pentti (Matti Oravisto), Mauri (Åke Lindman) ja Reino (Ekke Hämäläinen) sekä Pentin vaimo Hilkka (Tuija Halonen) odottavat malttamattomina varakkaan asessorisedän (Uuno Montonen) perintöä. Kun asessori Petäjämaa löytyy kuolleena, aloittaa komisario Nieminen (Vilho Siivola) murhatutkimukset epäillen, että syyllinen löytyy veljeskolmikosta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
12 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Mauno Hyvönen, Walle Siivonen ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Mauno Hyvönen, Walle SiivonenHae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Mauno Hyvönen, Walle Siivonen
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia:<br />Mauno Hyvönen, Walle SiivonenHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Talvi - kevät 1957 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Suomalainen jännityselokuva on yleensä ollut kovasti huono-onninen surun lapsi - sitä kun ovat menneinä vuosina riepotelleet sekä huviveroja mätkäilevä sensuuri että pahat arvostelijat, jotka eivät ole aina oikein tahtoneet ymmärtää kaikkia sen hienouksia", aloitti Leo Nordberg (Uusi Suomi 29.11.1959) arvionsa, joka oli kriittinen: "Viikon kotimaisen uutuuden suurin virhe on mielestäni siinä, että elokuvasta on tietoisesti tai tiedottomasti tehty puhdaslinjaisen 'dekkarin' asemesta eräänlainen kvasipsykologinen draama, jonka aineksina esiintyvät vakava aivokasvain, alkoholismi, keskenmeno ja oudot lemmensuhteet murhamysteerin jäädessä täysin toisarvoiselle sijalle." J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 22.11.1959) piti elokuvaa Armand Lohikosken parhaana ohjaustyönä, mutta löysi heikkouksiakin: "Elokuva paljastaa kuitenkin puutteet nimenomaan henkilöohjauksessa. Nyt monista voimakkaaksi tarkoitetuista kohtauksistakin puuttui tarpeellinen sähköisyys ja tiiviys niitten jäädessä ikäänkuin roikkumaan pelkkien kirjallisesti iskettyjen repliikkien varaan." Myönteisiäkin piirteitä ohjaustyössä nähtiin. "Lohikosken ohjaus on erityisen kiitettävää tunnelmien aitouden huolellisuudessa, joita lavastukset ja hyvä leikkaus tukevat. Melkoisia näyttelijäsuorituksiakin nähdään [- -]", aprikoi Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 1.12.1959), jonka mielestä kehnointa elokuvassa oli vuoropuhelu. "Neljä akateemisesti sivistynyttä miestä päästelee suustaan aivan uskomattoman yksinkertaista slangiletkauttelua, niin typeriä älynväläyksiä, että replikointi muodostaa filmiin oman erityisen farssinsa." Jaakko Hurmeen (Helsinki-Lehti 4.12.1959) mukaan elokuvan parasta antia olivat "lavastaja Aarre Koiviston luoma vanhan asessorin kodin raskassävyinen ympäristö sekä vaikuttava tähtitorni. Näitä sommitteluissaan apuna käyttäen on myös Osmo Harkimo tehnyt hienoa kuvaustyötä". Matti Peltonen (Suomen Sosialidemokraatti 30.11.1959) piti elokuvaa "positiivisena tapauksena": "Hilve ja Veli Mustosen alkuperäisaiheesta on Lohikoski käsikirjoittajana ja ohjaajana pystynyt synnyttämään melko kiinteän ja hyvin koossa pysyvän kokonaisuuden, jossa jännitystä ei kehitellä mauttomin, turhaan väkivallankuvaukseen syyllistyvin keinoin eikä salaisuuden varjelemiseksi juoksutella asioita tarpeettomasti sivuteille. Itse asiassa tapahtumat kehittyvät loogisesti alkaen murhan taustan kuvauksella, esittelemällä asiain kehittyminen rikoksen asteelle ja tämän jälkeen purkamalla ongelmavyyhteä tasaisen varmasti rikoksen lopulliseen ratkaisuun saakka." - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Kohtalo tekee siirron (1959) kuului Suomen Filmiteollisuuden ns. varastoelokuviin. Elokuvan samanniminen alkuperäiskäsikirjoitus syntyi jo vuonna 1943 aviopari Hilve ja Veli Mustosen yhteistyönä (Hilve Mustonen käytti myös kirjoittajanimeä Sirkka Mustonen). Vaikka tarina tapahtui kotirintamalla, heijastui henkilögalleriassa sota-aika: mm. yksi tarinan päähenkilöistä oli ratsuväen luutnantti. Mustosten käsikirjoitus sai pitkään maata toteutumattomana. Aiheeseen tarttui Armand Lohikoski vuonna 1956 halutessaan vaihtelua Pekka Puupää -elokuviin. Lohikoski muokkasi käsikirjoituksen uudelleen muuttaen samalla yhden veljeksistä kemististä tähtitieteen opiskelijaksi, toisen juristista lainopin ylioppilaaksi ja kolmannen ratsuväen luutnantista eläinlääkäriksi. Viittaus sota-aikaan säilyi sikäli, että tähtitieteen opiskelija oli päähän haavoittunut sotainvalidi. Kuvaukset alkoivat talvella 1957. Elokuva valmistui samana keväänä, mutta joutui sen jälkeen hyllylle kahden vuoden ajaksi. Kuvausvaiheessa työnimenä oli Valkoinen hevonen, mutta kun se heinäkuussa 1959 jätettiin tarkastettavaksi, nimenä oli Murhattu puhuu. Ympyrä sulkeutui, kun yhtiö 9.10.1959 ilmoitti elokuvatarkastamolle muuttavansa nimen muotoon Kohtalo tekee siirron. Tämänkin jälkeen kului vielä kuusi viikkoa, ennen kuin elokuvan ensi-iltakierros vihdoin alkoi Turusta. Elokuvaa yritettiin mainostaa Kovaa peliä Pohjolassa sekä Ei ruumiita makuuhuoneeseen -elokuvien kaltaisena uudentyyppisenä jännityselokuvana, mutta sen yleisömenestys jäi näitä huomattavasti vähäisemmäksi. SF:n vuoden 1959 uutuuksista Kohtalo tekee siirron menestyi selvästi heikoimmin. Myös Mustoset olivat tyytymättömiä Lohikosken sovitustyön tuloksiin. Ensi-iltakierroksen jälkeen elokuvaa ei ole esitetty uusintana suurissa kaupungeissa Helsinkiä lukuunottamatta. - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1 . "Sydän povessain" Säv. Toivo Kärki Es. Anja Hatakka, laulu, sekä tanssiorkesteri (playback, tunnistamaton laulajatar, tanssiorkesterisäestys), 1' 10". 2. Foxtrot Säv. Toivo Kärki Es. tanssiorkesteri (play-back), 1' 25". 3. Tanssimusiikki Säv. Toivo Kärki Es. tanssiorkesteri (playback), kahteen kertaan, yht. 1' 00". 4. "Olen välke" Säv. Toivo Kärki Es. Vieno Kekkonen, laulu, sekä tanssiorkesteri (playback), 1' 10". Huomautuksia: Tanssimusiikkiin (nro 3) liittyy tanssiparin esitys rullaluistimilla. Hääkohtauksen musiikin yhtenä teemana on Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma, säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy (off). - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |