Haku

Taas tapaamme Suomisen perheen

Familjen Suominen är här igen (ruotsinkielinen nimi)
The Suominen Family Is Here Again (englanninkielinen käännösnimi)
De retour avec la famille Suominen (ranskankielinen käännösnimi)
Und wieder bei Familie Suominen (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Taas tapaamme Suomisen perheen

Toivo Särkän ohjaama draamakomedia Taas tapaamme Suomisen perheen (1959) on kuudes ja viimeinen elokuvasarjan osa. Suomisen Olli (Lasse Pöysti) on saanut nimismiehet viransijaisuuden maalta ja koko perhe on lähtenyt kesän viettoon Kesärantaan. Rauhallinen maalaiselämä keskeytyy, kun pienviljelijä Pullin (Aarne Laine) heinälato tuhoutuu tulipalossa ja naapurin muuttaneen Lokan perheen Anita (Marjatta Kallio) ja Aarne (Matti Oravisto) tekevät tuttavuutta Suomisten kanssa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Eine Laine, Karin-mummu
Arvo Lehesmaa, Volmar-vaari
Elsa Turakainen, Aino Suominen
Lasse Pöysti, Olli Suominen
Maire Suvanto, Pipsa Suominen
Siiri Angerkoski, Hilda Männistö
Ulla-Riitta Jämsä, Marja Suominen
Jyrki Lappi-Seppälä, Matti Suominen, Masa
Aili Tikka, Yläkerran Iida
Elina Salo, Laura Sorri
Marjatta Kallio, Anita Lokka
Matti Oravisto, Aarne Lokka
Matti Aulos, johtaja Lokka
Pentti Irjala, konstaapeli Jaatinen
Paavo Jännes, ukkotuomari
Rakel Laakso, kutoja Loviisa Nyyttinen
Martta Kinnunen, Selma Löytty
Emma Väänänen, Pullin emäntä
Aarne Laine, Santeri, Pullin isäntä
Unto Salminen, insinööri Kivi
Kreditoimattomat näyttelijät
Vilho Ruuskanen, pehtori
Kaarlo Wilska, nuohooja Nikolai "Niku" Kärppä
William Reunanen, mies käräjäsalissa
Anton Soini, lautamies
Paavo Hyttilä, lautamies
Arvo Kuusla, lautamies
Egil Häggman, auskultantti
Seija Lampila, laulusolisti
Mauno Maunola, basisti
Erkki Valaste, rumpali
Jussi Laine, tanssija
Ville-Veikko Salminen, nuori mies
Alice Lyly, 1. akka
Helvi Aunio, 2. akka
Muut tekijät
T. J. Särkkä, tuottaja
Serp, käsikirjoittaja
Olavi Tuomi, kuvaaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Kurt Vilja, äänittäjä
Harry Bergström, musiikki
Aarre Koivisto, lavastaja
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
William Reunanen, naamiointi
Leila Wallenius, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Regina Keso, kuvaussihteeri
Kaarlo Wilska, järjestäjä
Pekka Saarto, laulujen sanat (musiikkikappale Tytön sydän)
Seija Lampila, muusikko (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1959
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
25.12.1959
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Lahti: Kinema
Oulu: Bio Kiistola
Riihimäki: Riihilinna
Tampere: Petit
Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
11
Televisioesitykset
  • 26.12.1963 STV Katsojia: 550 000
  • 13.08.1969 TV1 Katsojia: 1 620 000
  • 28.05.1978 MTV2 Katsojia: 1 489 000
  • 06.07.1986 TV2 Katsojia: 256 000
  • 22.12.1992 TV1
  • 20.07.1997 YLE TV2
  • 14.03.2001 YLE TV1
  • 12.11.2005 YLE TV2
  • 20.02.2007 YLE TV2
  • 28.07.2009 YLE TV2
  • 20.02.2012 YLE TV1
  • 11.03.2013 YLE TV1
  • 20.11.2015 YLE TV1
  • 30.01.2017 YLE TV1
  • 12.03.2018 YLE TV1
  • 13.04.2020 YLE TV1
  • 14.04.2020 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: T.J. Särkän asuintalo ja piha Marjaniemenranta 2, Yliskylä, Santahamina, Herttoniemi, Puotila, Iso Koivusaari, Ramsjöudd, Kuusisaari

Helsingin mlk. (nyk. Vantaa): Wanda Ungdomsförening r.f:n talo Björkhem

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Sisäkuvat

Helsingin mlk. (nyk. Vantaa): Wanda Ungdomsförening r.f:n talo Björkhem

Helsinki: T.J. Särkän rantasauna Marjaniemenranta 2

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Kuvausaika
Kesä 1959
Sisältöseloste

Suomisen perhe on jälleen maalla Kesärannassa, Olli työskentelee pitäjän virkaa tekevänä nimismiehenä. Perhe tutustuu läheisen Saarenpään kartanon uusiin asukkaisiin, kun kartanon nuoret, Aarne Lokka ja hänen sisarensa Anita, tulevat tervehdyskäynnille Kesärantaan. Aarne on tutkinut Pullinsaaren kallioita geiger-mittarillaan ja tehnyt Pullin isännälle puolen miljoonan markan tarjouksen maiden ostamisesta. Anita puolestaan on kiinnostunut Ollista ja tulee tapaamaan tätä käräjille.

Lauantai-iltana Olli vie talon naisväen tansseihin. Myös Lokan sisarukset ovat paikalla: Olli tanssittaa Anitaa, Aarne Pipsaa. Yöllä Olli huomaa savun nousevan Pullinsaaresta ja hälyttää väen sammutustyöhön. Pullin uusi lato on syttynyt tuleen ja palaa sammutusyrityksistä huolimatta maan tasalle. Aarne uudistaa tarjouksensa isännälle, jonka on vaikea kestää vakuuttamattoman ladon menetys. Nimismiehen ominaisuudessa Olli ryhtyy tutkimaan paloa: hänen pikkuveljensä Masa löytää pellon poikki johtavat kumitossujen jäljet ja moottoriöljyä läheisestä kailionkolosta, jolloin Ollissa herää epäily tuhopoltosta. Kotonaan Aarne käärii kumitossunsa pakettiin, jonka hän upottaa järveen; Masa näkee tapauksen.

Ollin helsinkiläinen tyttöystävä Laura saapuu vierailulle ja on mustasukkainen Anitalle, joka on samaan aikaan käymässä Kesärannassa Aarnen kanssa. Olli kuulee Pullin isännän hyväksyneen Aarnen tarjouksen. Lokat kutsuvat Ollin, Lauran ja Pipsan rapujuhlille, joiden aikana Olli ottaa salaa haltuunsa Aarnen geiger-mittarin. Myöhemmin hän tarkistaa kallioiden uraanipitoisuuden ja Aarnen veneen moottoriöljyn merkin. Masalta hän kuulee Aarnen upottamasta kääröstä, joka yhteisvoimin sukelletaan esiin järven pohjasta.

Olli kutsuu Aarnen kuulusteluun, syyttää tätä Pullin ladon tuhopoltosta ja esittää todistusaineiston. Aarne kieltää omistavansa paketista löytyneet kengät, mutta hänen koiransa tunnistaa ne isännälleen kuuluviksi. Myöhemmin Aarnen isä ja Anita käyvät pyytämässä, että Aarnen rikos painettaisiin villaisella; isä tarjoaa lahjuksena asuntoa omistamastaan talosta. Olli kieltäytyy vedoten siihen, että kansan uskon lakiin on säilyttävä.

Suomisen perheen kesänvietto jatkuu saunomisen ja saunakahvien leppoisissa merkeissä. Olli ja Laura vetäytyvät erilleen rantaan, sopivat menevänsä syksyllä naimisiin ja vahvistavat suudelmalla yhteisen tulevaisuutensa.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Radioperheestä myös elokuvaperheeksi muuttuneet Suomiset ilahduttivat katsojien ohella useimpia arvostelijoitakin ilmestyttyään valkokankaalle 14 vuoden tauon jälkeen.

Nimimerkki G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 23.12.1959) kiitteli elokuvan ohjausta: "Toivo Särkkä har regisserat sommaräventyren med smak och stilkänsla, rent filmiskt är det här ett av hans bästa arbeten. Bilderna fogas till varann i lugn, fri kontinuitet och de många personerna är regisserade med komisk, men återhållsam betoning av särdragen och trevlig spelkontakt. Det kanske allra bästa i den här filmen är det otvunget vänliga sätt, på vilket barn och äldre umgås med varann, något som kommer fram i gester i hjälpsamhet och andra smådrag."

Myös Seere Salmisen käsikirjoitus nostettiin esiin. "Sivistyneen virkamiesperheen kotoinen elämä on Serpin kuvaamana totta ja kaunista", kirjoitti Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 1/1960). Nimimerkki -ri (Turun Päivälehti 20.12.1959) arvioi samansuuntaisesti: "Serp osaa todellakin käsitellä elämän arkipäivän touhuja niin kiintoisasti ja kotoisesti, että ne vaikuttavat meistä kaikista läheisiltä ja tutuilta. Ennenkaikkea hänen Suomisen perheessään on myös aina jotakin ajankohtaista, kuten nyt uraanietsinnät ja valtausyritykset sekä paljon muuta hauskaa sattumaa [- -]."

Toisaalta tarinan tutunomaisuus sai osakseen kritiikkiä. "Ajoittain toivoisi, ettei kaikki tässä malliperheessä olisi aivan niin miellyttävää ja idyllistä ja mallikelpoista. Epäilemättä sen seurassa viihtyy, mutta perheenjäseniä esittävät hyvät näyttelijät pystyvät muuhunkin kuin olemaan luontevasti herttaisia", totesi E. E. (Esko Elstelä, Päivän Sanomat 29.12.1959). Ho K. (Heimo Kallio, Uusi Aura 3.1.1960) ei pitänyt myöskään uuteen Suomisen perhe -elokuvaan sijoitettua rikosjuttua onnistuneena, koska "johtolangat tuodaan niin korostetusti esille".

B. P-m:n (Bengt Pihström, Nya Pressen 23.12.1959) mielipiteessä kiteytyi kritiikin näkemys: "Det finns ingenting djärvt eller uppseendeväckande i Familjen Suominen är här igen. Men man trivs i sällskapet; från första början skapar Särkkä 'du-stämning' mellan publik och skådespelare. [- -]. Mattis detektivambitioner, hunden, getabocken och handlingens lugna tempo tilltalar säkert också barn - här har vi alltså julens familjefilm."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Vuonna 1938 alkanut radiokuunnelmasarja Suomisen perheestä johti pian ensimmäisen elokuvaversioon Suomisen perhe (1941), joka sotavuosina sai seurakseen vielä neljä itsenäistä jatkoelokuvaa: Suomisen Ollin tempaus (1942), Suomisen taiteilijat (1943), Suomisen Olli rakastuu (1944) ja Suomisen Olli yllättää (1945). Tämän jälkeen sarjaan tuli neljäntoista vuoden mittainen tauko, päätösosa Taas tapaamme Suomisen perheen toteutettiin kesällä 1959. Kimmokkeen tuotantoon T. J. Särkkä sai ilmeisesti keväällä 1958 julkisuuteen tulleesta tiedosta, että kuunnelmasarja tultaisiin lopettamaan.

Käsikirjoitus tilattiin kuunnelmasarjan kirjoittajanimimerkki Tuttu Pariston vielä elossa olevalta osapuolelta, Tutulta eli Seere Salmiselta, joka muissa yhteyksissä käytti nimimerkkiä Serp. Toinen kirjoittaja Elsa Soini oli kuollut vuonna 1952. Sarjan aiempien elokuvien päänäyttelijöistä olivat vielä mukana Eine Laine, Elsa Turakainen, Lasse Pöysti, Maire Suvanto ja Siiri Angerkoski. Volmar-vaaria esittänyt Hugo Hytönen oli kuollut 1944 ja vaarin osan sai nyt Arvo Lehesmaa. Perheen kaksoset, 19 vuoden ikään ehtineet Seija ja Martti Saarikivi vaihdettiin heitä viitisen vuotta nuoremmiksi Ulla-Riitta Jämsäksi ja Jyrki Lappi-Seppäläksi, jotka löytyivät lehti-ilmoituksen perusteella. Perheen Elina-tytär Lasse-miehineen oli jätetty kokonaan tarinan ulkopuolelle, kuten sarjan viidennessä elokuvassa. Perheen isän esittäjä Yrjö Tuominen oli kuollut viidennen elokuvan valmistumisen jälkeen, eikä häntä korvattu uudella näyttelijällä.

Elokuvassa käytetty avoauto oli 1920-luvulla luistelijana ja myöhemmin 1950-luvulle saakka autourheilijana tunnetun Asser Walleniuksen kilpa-auto. Linja-auto oli näyttelijä Tommi Rinteen kiertuebussi.

Sarjan ensimmäisen osan tavoin myös päätöselokuva on suunnattu enemmänkin aikuisille kuin kouluikäisille. Juonessa on mukana rakkautta ja hakkailua, murhapolttoja ja käräjöintiä. Sarjan päätösosan, kuten ensimmäisenkin, ohjasi Toivo Särkkä itse, neljä keskimmäistä elokuvaa toteutti Orvo Saarikivi. Särkän Moskovan festivaalimatkan aikana hänen sijaisenaan työskenteli Lasse Pöysti.

Rakel Laakson etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Raakel.

Elokuvan yleisömenestys oli varsinkin Helsingissä selvästi yli vuoden keskitason.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1. Anna pois! ("Anna pois mun virvelein - -")
Säv. trad.
Es. Jyrki Lappi-Seppälä, laulu (100 %), 0' 05".
Levytys:
Lasse Liemola ja Erkki Ertama yhtyeineen; Columbia MY-45, 21.1.1959.


2. Tytön sydän
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Pekka Saarto (= Sauvo Puhtila)
Es. Seija Lampila, laulu, sekä tanssiyhtye (playback), 3' 00".
Levytys:
Raya Ravell ja Harry Bergströmin kvintetti; Triola T-4372, 3.12.1958.


3. Jenkka
Säv. Harry Bergström
Es. tanssiyhtye (playback), 1' 20".


4. Tanssimusiikki
Säv. Harry Bergström
Tanssiyhtye (off), 1' 55".


5. Tango
Säv. Harry Bergström
Tanssiyhtye (off), 0' 30".

- Suomen kansallisfilmografia 6:n(1991) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
9301
Tarkastuspäivä
18.12.1959
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2720 m
Kesto/leikattu
99 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
ilmoitus
Tarkastusnumero
B-09301
Tarkastuspäivä
30.09.1997
Formaatti
video
Perustelut
VTL 4.pyk
Pituus/leikattu
95'28"
Ikäraja
S
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
99 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi