Nina ja Erik

Nina och Erik (ruotsinkielinen nimi)

An einem heissen Sommerabend (saksankielinen nimi (Saksan liittotasavalta))

Frenesí de dos vidas (espanjankielinen nimi)

Frenesi de Duas Vidas (portugalinkielinen nimi)

Nina and Erik (englanninkielinen käännösnimi)

Nina et Erik (ranskankielinen käännösnimi)

201

Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa

Mitä merkintä tarkoittaa?

Finna-arvio

(0)

Nina ja Erik

Nina och Erik (ruotsinkielinen nimi)

An einem heissen Sommerabend (saksankielinen nimi (Saksan liittotasavalta))

Frenesí de dos vidas (espanjankielinen nimi)

Frenesi de Duas Vidas (portugalinkielinen nimi)

Nina and Erik (englanninkielinen käännösnimi)

Nina et Erik (ranskankielinen käännösnimi)

Elokuva, pitkä fiktio, Suomi

Aarne Tarkas, ohjaaja

1960

Näytä muut versiot (1)

Tallennettuna:

Genre

draama

nuorisoelokuva

fiktio

Ikäraja

Näyttelijät

Pirkko Mannola, näyttelijä
Martti Katajisto, näyttelijä
Tauno Palo, näyttelijä
Ville-Veikko Salminen, näyttelijä
Gunvor Sandkvist, näyttelijä
Liisa Nevalainen, näyttelijä
Maija Karhi, näyttelijä
Lena Ressler, näyttelijä
Pertti Roisko, näyttelijä
Martti Palo, näyttelijä
Paavo Hukkinen, näyttelijä
Mirja Karisto, näyttelijä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: A. Merikallio (Lähde: SKF 6), muutesiintyjät

Kreditoimattomat

Keijo Komppa, näyttelijä
Aarne Tarkas, näyttelijä
Veikko Mård, näyttelijä
Kalevi Hartti, näyttelijä
Sirpa Särömaa, näyttelijä
Vilho Ruuskanen, näyttelijä
Kalle Rouni, näyttelijä
Gunnel Hanén, näyttelijä
Laila Rihte, näyttelijä
Irja Kuusla, näyttelijä
Hugo Ahlberg, näyttelijä

Muut tekijät

Aarne Tarkas, alkuperäiskäsikirjoitus
T. J. Särkkä, tuottaja
Kalle Peronkoski, kuvaaja
Elmer Lahti, leikkaaja
Harald Koivikko, äänittäjä
Kalevi Hartti, musiikki
Aarre Koivisto, lavastaja
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien esittäjiä tai avustajia: A. Merikallio (Lähde: SKF 6), muu

Kreditoimattomat

Eeva-Liisa Ruuskanen, naamiointi
Eeva-Liisa Ruuskanen, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Leena Valkeala, kuvaussihteeri
Paavo Hukkinen, järjestäjä
Esko Kajonterä, kamera-assistentti
Sauvo Puhtila, laulujen sanat
Pirkko Mannola, muusikko

Tuotantotiedot

Tuotanto
Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Julkaistu
1960

Esitystiedot

Levittäjä
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, 1960 Finnkino Oy, 2011
Ensi-ilta
12.02.1960
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu Lahti: Kinema Oulu: Bio Kiistola Tampere: Kino Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
13.02.1960 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros 21.02.1960 Asto, Pori ensi-iltakierros 28.02.1960 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros 22.04.1960 Fantasia, Jyväskylä ensi-iltakierros
Televisioesitykset
24.06.1967 TV1 Katsojia: 1 130 000 11.03.1972 MTV2 Katsojia: 420 000 15.10.1991 TV1 20.06.1998 YLE TV2 09.03.2002 YLE TV2 31.08.2005 YLE TV1 09.08.2006 YLE TV1 03.11.2010 YLE TV2 17.12.2013 YLE TV1 11.09.2014 YLE TV1 05.05.2016 Yle TV1 20.03.2018 Yle TV1 13.12.2019 Yle TV1
Festivaaliosallistumiset
Mar del Plata International Film Festival Mar del Plata, Argentiina 1960
Ulkomaanmyynti
Satélite, Brasilia

Kuvauspaikat

Ulkokuvat
Helsinki: Aleksanterinkatu 20 Munkkiniemenranta, Kulosaaren silta, Hietaniemen hautausmaan portti Mechelininkadulla, Engelinaukio 1, Maurinkatu 6, Vallila, Porvoontie Puotilan kohdalla Tammela Helsingin mlk. (nyk. Helsinki): Kallvikin hiekkakuopat ja Sasekan teollisuusalue Loppi - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-hallit - Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Kuvausaika

Heinäkuu 1959 (ulkokuvat), syksy 1959 (studio)

Sisältöseloste

Nina Swahn, Erik Vaara ja Heikki Korte ovat syytettyinä oikeudessa ja saavat vankeustuomiot, tyttö ehdollisena. Arkkitehti Tauno Vaara, Erikin isä palaa kotiinsa ja löytää Ninan odottamassa. Tyttö kertoo tilanteeseen johtaneet tapahtumat, jotka esitetään takautumana.

Nina ja Erik ovat kohdanneet kesällä, järven rannalla lähellä Vaaran huvilaa. Nina on karannut kotoaan ja kutsuu Erikin ystävättärensä järjestämiin juhliin, missä Erik herättää Ninan entisen poikaystävän Hessun mustasukkaisuuden. Nina ja Erik karkaavat yhdessä kolmeksi päiväksi Ninan isän metsästysmajalle, missä heidän rakkautensa kypsyy ja he viettävät idyllisen ajan uinnin ja kisailun merkeissä.

Huvilalle palattuaan Erik kuulee, että hänen syöpää sairastava äitinsä on saanut vaikean sairauskohtauksen. Erik etsii isäänsä ja järkytyksekseen löytää tämän perheystävän, Kirsti Strömin luota. Kun arkkitehti saapuu huvilalle, hänen vaimonsa on jo kuollut. Erik on katkera isälleen: "Tänä päivänä olen menettänyt äidin ja isän."

Nina kutsuu Erikin kaupunkiasuntoonsa, koska poika ei halua palata kotiin. Hessu ja Kati tulevat käymään ja houkuttelevat Ninan ja Erikin mukaansa tyhjälle huvilalle. Erik haastaa Hessun kilpa-ajoon Kulosaaresta Porvooseen. He saavat moottoripyöräpoliisin peräänsä; Erik onnistuu väistämään poliisin ohjaamalla sivutielle, mutta Hessu ja Kati jäävät kiinni.

Arkkitehti Vaara käy hakemassa Erikin äidin hautajaisiin, minkä jälkeen Erik katoaa. Nina löytää hänet oikeudenkäyntiä odottavan Hessun luota. Sitä ennen pojat aikovat karata yhdessä Ruotsiin. He ottavat Ninan mukaan, mutta kesken matkan heidän autostaan puhkeaa rengas. Ärtyneessä mielentilassa Hessu vihjailee Ninan menneisyydestä Erikille, joka menettää malttinsa ja lyö Hessun kammella tajuttomaksi. Nina ja Erik karkaavat paikalta metsästysmajalle, missä he kuulevat radiosta, että Hessu on löydetty ja että poliisi etsii heitä. Ensin nuoret takertuvat toisiinsa ja kieltäytyvät ajattelemasta huomista. Aamulla Erik kuitenkin päättää ilmoittautua poliisille, Nina sanoo seuraavansa häntä loppuun saakka.

Ninan kertomuksen kuultuaan arkkitehti Vaara sanoo ymmärtävänsä paremmin Erikiä ja kaikkea tapahtunutta: "En edes tuntenut poikaani." Nina pyytää miestä kirjoittamaan pojalleen ja lupaa itse puolestaan kertoa Erikille, että vankilan jälkeen tätä odottaa todellinen koti.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Lehdistöarviot

Elokuvan perusajatus, vanhempien syyllisyys lastensa edessä aiheutti arvostelijoissa närkästystä.

Heikki Eteläpää (Ilta-Sanomat 15.2.1960) kirjoitti: "Sitä, että yksistään vanhemmat ja kasvattajat olisivat syyllisiä nykynuorison paljonpuhuttuun holtittomuuteen, ei [- -] kukaan muu kuin Tarkas liene uskonut enää moniin vuosiin, ja tämän elokuvan esittämässä tapauksessa 'psykologinen' leikittely mainitulla olettamuksella vie lisäksi erinäisiin epäjohdonmukaisuuksiinkin."

"Kaikinpuolista turmeltuneisuutta alleviivaavat 'kännihipat', samoin kuin Erikin isän avuttomasti motivoitu uskottomuus ja useimpien filmin henkilöiden kohdalla ilmenevä tavaton latteus ovat ikäviä pukkeja käsikirjoituksessa, jonka pahin puutteellisuus on kuitenkin nähdäkseni se, ettei Tarkas ilmeisesti ole kylliksi perehtynyt tämän päivän nuorten elämään ja heidän ehkä hieman vaikeasti selitettävään moderniin hengenlaatuunsa", päätteli Leo Nordberg (Uusi Suomi 14.2.1960).

Ankarimman ja teräväsanaisimman arvion antoi M. A. S. (Matti Salo, Ylioppilaslehti 19.2.1960), joka näki taustalla koko kotimaisen elokuvan kurjuuden: "Nina ja Erik on kurja elokuva. Se on myös törkeä elokuva. Sen luonnonvastaisuus, sen opettavaisuus, sen kaksinaamaisuus tekevät kaikki tuskastuttavan vaikutuksen. Nina ja Erik pahoinpitelee ihmisen kalleimpia aistinelimiä, silmää ja korvaa. Nina ja Erik on rikollinen elokuva. [- -] Suomessa tehdään maailman tylsimmät elokuvat." M. A. S. eli Matti Salo oli niin jyrkkäsanainen, että Suomen elokuvateatterinomistajien liitto peruutti häneltä arvostelijan vapaalippuoikeuden.

Myös elokuvan dialogia ja näyttelijäsuorituksia arvosteltiin. "Vuorosanoja olisi voinut karsia melkoisesti varsinkin kun ne kaikin paikoin eivät juuri vaikuta luonnollisilta. Nuorten rakkauskohtauksessakin olisi tultu toimeen vähemmällä puheella ja tunnelma olisi vain siitä voittanut", arvioi L. St. (Leo Stålhammar, Maakansa 17.2.1960). G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 14.2.1960) puolestaan kirjoitti: "Filmens pekoralistiska ton förstärks av det förhållandet att dialogen och de två huvudpersonernas reaktioner i erotiska situationer är barnsliga, medan skådespelarna som gör rollerna redan kommit ur tonåren."

Useat arvostelijat kuitenkin kiittivät Nina ja Erikin rakkauskohtauksia. "Rakkaustarina on kieltämättä filmin paras osa. Tapahtumat kesäisillä rannoilla - vedessä, veneessä, rantahiedalla - ovat kaunista filmiä, raikasta, haurasta ja runollista. Sitä kuitenkin häiritsee Erikin tyypin uskottavuuden puute. Näin 'sinisilmäistä' ja yhtäkkiä äkkijyrkän käännöksen tekevää nuorukaista ei kai sentään nykynuorissa ole!", ihmetteli J. M. (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 14.2.1960).

Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 23.2.1960) näki elokuvassa vaikuttavia kohtauksia mm. "Ninan ja Erikin kesäisellä piiloretkellä, yöllisillä autohurjasteluilla, osittain myös isän ja pojan välillä. Peronkosken kuvaus on hyvä, samoin Hartin luonnehtiva musiikki". Nimimerkki -ri (Paavo Vuori, Kansan Lehti 16.2.1960) piti aihetta hienovaraisesti käsiteltynä: "Käsikirjoituksen laatija ja ohjaaja Aarne Tarkas ei ole tehnyt tästä tositapahtumiin pohjautuvasta jutusta mitään karmeata nuorisorikollisuuskuvaa. Päinvastoin siinä on tuollaista kohtalontuntuista, nuorison ailahtelevasta mielestä johtunutta heittelehtimistä, johon uhmamielikin on osajohdattajana."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Nina ja Erik (1960) oli yksi niistä kolmesta elokuva-aiheesta, jotka ennen toteutumistaan pyörivät pitkään ohjaaja Aarne Tarkaksen mielessä - ne kaksi muuta olivat vuonna 1956 valmistunut Waltari-filmatisointi Jokin ihmisessä sekä pian Ninan ja Erikin jälkeen, alkutalvesta 1959-60 ohjattu farssimukaelma Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut.

Tarkas on kertonut, että Ninan ja Erikin käsikirjoitus oli hänellä valmiina jo pari vuotta ennen kuvausten aloittamista. Toteutus viivästyi siitäkin syystä, että Tarkas ei mielestään löytänyt riittävän "raikasta" ja "uutta" sankaritarta, ennen kuin Pirkko Mannola aloitti elokuvauransa. Elokuvan aiheen Tarkas sai vuonna 1957 tapahtuneesta autovarkauksien sarjasta, jonka takana oli eräs nuorisoliiga. Päivän Sanomissa 12.2.1960 Tarkas kertoi tutustuneensa tarkoin asiaa koskeviin oikeudenkäyntipöytäkirjoihin ja tehneensä muitakin tutkimuksia aiheesta, joskin lopullinen käsikirjoitus olikin "mielikuvituksen tuotetta".

Ninan ja Erikin keskeinen teema oli kahden nuoren rakkaustarina sekä heidän suhteensa ymmärtämättömiin vanhempiin - "love story" ja "generation gap" siis yhdessä ja samassa elokuvassa. Elokuvan teini-ikäisiksi tarkoitettuihin pääosiin kiinnitettiin 21-vuotias Pirkko Mannola ja 33-vuotias Martti Katajisto. Varsinkin jälkimmäistä on polvihousuista huolimatta vaikea samastaa roolin edellyttämään ikäluokkaan.

Sekä 1960 että 1961 Tarkas sai ensi-iltaan peräti viisi elokuvaa. Nina ja Erik aloitti yleensäkin tuotteliaan Tarkaksen uralla "putken", joka suomalaisen elokuvan historiassa pysynee ainutkertaisena saavutuksena.

Ninan ja Erikin yleisömenestys jäi varsinkin maaseudun kaupungeissa selvästi vuoden keskitason alapuolelle.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1. "Oikukas onni"
Säv. Kalevi Hartti, san. Sauvo Puhtila
Es. Pirkko Mannola, laulu (playback, tanssiyhtyesäestys), 1' 45".

2. Ruusu laaksossa
Säv. ja san. trad.
Es. Pirkko Mannola, laulu (100 %), 0' 25".

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Tarkastustiedot