Mustalaishurmaaja

Manjardo (Theodor Tugai).
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Finna-arvio
(0)

Mustalaishurmaaja

Zigenarcharmören (ruotsinkielinen nimi)

Valentin Vaalan ohjaamassa ja yhdessä Theodor Tugain alias Teuvo Tulion kanssa käsikirjoittamassa mykkämelodraamassa Mustalaishurmaaja (1929) romanileirin kaunottaret Akris (Hanna Taini) ja Glafira (Alli Riks) kilpailevat nuoren hurmurin, Manjardon (Tugai) suosiosta. Manjardo kuitenkin vain leikittelee naisten kanssa; hänen edesmennyt isänsä on sopinut, että nuorukainen menee naimisiin Esmeraldan (Meri Hackzell) kanssa. Järjestetty liitto ei ole mieleen sen enempää Manjardolle kuin Esmeraldallekaan, joka rakastaa Feriä (Bruno Laurén). Pian nuoren viisikon intohimot pääsevät valloilleen ja tunteet roihuavat täydellä liekillä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja7
Muut tekijät
Aho, Soldan & Co, kuvannut
Kreditoimattomat
Armas Willamo, tuotannonjohto
Theodor Tugai, käsikirjoitus, leikkaus, lavastus, puvustus
Valentin Vaala, käsikirjoitus, leikkaus, lavastus, puvustus
Björn Soldan, kuvaus, stillkuvat
Hannes Kuokkanen, peruukit
Heinrich Iffland, stillkuvat
Näyttelijät
Theodor Tugai, Manjardo
Meri Hackzell, Esmeralda
Hanna Taini, Akris
Alli Riks, Glafira
Bruno Laurén, Feri
Waldemar Wohlin, Iska
Kreditoimattomat
Tekla Nyman, mustalaistyttö häävieraiden joukossa / kitaraa soittava ja laulava paljaspäinen tyttö
Hemmi Hagert, kitaraa soittava mies / ripaskaa tanssiva mies / ratsastava mies / tamburiinia soittava mies
Aarne Isberg, istuva mustalaispoika
Aarne Bollström, haitaria soittava mies
Ester Hagert, nainen Isman leirissä
Vladimir Sajkovic, tunnistamaton rooli
Manta Nyman, tunnistamaton rooli
Sisältöseloste
Mustalaisleirin kaunottaret Akris ja Glafira kilpailevat nuoren atamaanin Manjardon suosiosta. Manjardo kuitenkin vain leikittelee tyttöjen kanssa, sillä hänen isänsä on sopinut Iskan, toisen mustalaisleirin päällikön kanssa, että nuorukainen menee naimisiin Iskan tyttären Esmeraldan kanssa. Järjestetty liitto ei ole mieleen myöskään Esmeraldalle, joka rakastaa Feriä, oman leirinsä nuorukaista.

Häävalmistelut käynnistyvät. Esmeralda hyvästelee isänsä ja Ferin, ennen kuin siirtyy veneellä joen yli Manjardon leiriin, missä hänet vastaanotetaan perinteisten morsiusrituaalien mukaisesti: hänet riisutaan, puetaan häävaatteisiin, hän saa leipää ja viiniä. Kahden kesken Manjardon kanssa Esmeralda kertoo, ettei häntä voi pakottaa rakastamaan - Manjardo sanoo kuitenkin yrittävänsä ja antaa morsiamelleen "Punaisen liekin", perintökorun, josta hän uskoo onnensa riippuvan.

Yöllä Feri ui joen yli Manjardon leiriin ja tapaa Glafiran, jolle hän kertoo rakkaudestaan ja joka lupaa järjestää Ferille salaisen kohtaamisen Esmeraldan kanssa. Akris kuulee heidän keskustelunsa ja ryhtyy juonittelemaan omaan laskuunsa: tietäen "Punaisen liekin" merkityksen Manjardolle hän houkuttelee Ferin hankkimaan korun Esmeraldalta, joka myöntyy rakastettunsa pyyntöön. Kun Manjardo huomaa korun puuttuvan ja löytää sen Feriltä, hän ruoskii kilpailijaansa varkaana, kunnes Esmeralda heittäytyy Ferin suojaksi ja tunnustaa itse antaneensa tälle korun. Manjardo ei voi ruoskia naista, mutta hän ajaa molemmat pois leiristään.

Aika kuluu. Manjardo on vaihtanut leiripaikkaa ja johtaa miehiään postivaunujen ryöstössä. Akris ja Glafira kilpailevat yhä Manjardon suosiosta, mutta tämä ikävöi Esmeraldaa. Onnistuneen ryöstön kunniaksi ja haihduttaakseen ikävänsä Manjardo järjestää juhlat, joiden päätteeksi hän vie Akriksen telttaansa. Mustasukkainen Glafira hälyttää poliisit ja johdattaa heidät leiriin. Manjardo pakenee ratsastaen, mutta takaa-ajon kuluessa hän saa osuman poliisien luodeista ja putoaa junanradalle haavoittuneena. Junan alla roikkuen Manjardo onnistuu pelastumaan poliisien kynsistä. Hän hoipertelee metsään ja tuupertuu maahan lähellä Iskan leiriä, josta hän saa turvapaikan.

Esmeralda ryhtyy hoitamaan Manjardoa. Ferin mustasukkaisuus kasvaa, kunnes hän lopulta yrittää tappaa Manjardon. Esmeralda ehtii teltassa kamppailevien miesten väliin ja ajaa Ferin pois: "Mene, minä halveksin sinua". Nöyryytettynä Feri työntää veitsen rintaansa ja kuolee Esmeraldan nimi huulillaan.

Kuukaudet kuluvat. Mustalaiset jatkavat ikuista vaellustaan, Manjardo ja Esmeralda rinta rinnan.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Aiheet
Tuotanto
O.Y. Fennica A.B.
Ensi-ilta04.11.1929
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kaleva, Olympia, Scala
Televisioesitykset
MTV2, 26.12.1981, Katsojia: 439 000
YLE Teema [Tv-arkisto], 06.10.2009
YLE Teema [Tv-arkisto: Valentin Vaala], 09.10.2009
YLE Teema [Tv-arkisto: Valentin Vaala], 11.10.2009
Filmikopioiden määrä3 (arvio)
Muut näytöksetensi-iltakierros, Lahti: Kino-Teatteri 11.11.1929
ensi-iltakierros, Turku: Scala 18.11.1929
ensi-iltakierros, Tampere: Scala 25.11.1929
ensi-iltakierros, Viipuri: Scala 02.12.1929
ensi-iltakierros, Jyväskylä: Salome, Kuopio: Scala 09.12.1929
ensi-iltakierros, Riihimäki: Apollo 22.12.1929
ensi-iltakierros, Pietarsaari: Central 12.01.1930
ensi-iltakierros, Oulu: Germania 21.01.1930
ensi-iltakierros, Kotka: Uusi Biografi 30.01.1930
ensi-iltakierros, Kajaani: Otava 07.02.1930
ensi-iltakierros, Hämeenlinna: Hämeen Kino 08.03.1930
ensi-iltakierros, Joensuu: Salama 15.04.1930
ensi-iltakierros, Vaasa: Olympia 05.05.1930
ensi-iltakierros, Porvoo: Royal 04.09.1930
ensi-iltakierros, Rauma: Titania 27.09.1930
ensi-iltakierros, Forssa: Työväen Elokuvat 17.10.1930
juhlaesitys, Helsinki: Finlandia-talo 02.12.1995
Linkit
Kesto
69 min
Värimv
Äänimykkä
Kuvasuhde1,33:1
PääsyLuvanvarainen käyttö / ei tiedossa