"Loppupäätelmäksi jää, että Fennica-tehdas on valmistanut onnistuneen elokuvan", kiteytti Iltalehden (6.11.1929) nimetön kriitikko arvionsa. "Teoksen juoni on lisäksi näppärästi ja vaivattomasti keksitty, Valentin Vaalan ohjaus suurin piirtein katsoen melko onnistunut ja valokuvaus, josta vastaa toiminimi Aho, Soldan & C:o, on yleensä hyvä."

Uuden Suomen (29.9.1929) T. piti Mustalaishurmaajaa "mainittavana edistysaskeleena" Mustiin silmiin nähden: "Aiheala on sama kuin esikoiselokuvankin - mustalaiselämästä. Sen romantiikka näkyy erikoisesti viehättävän nuorta ohjaajaa, jolla onkin mielikuvitusta käsitellä aihettaan. Filmin juoni on näppärästi punoiltu ja saatu mielenkiintoiseksi, ja on sen filmatisointi kautta linjan niin onnistunut ja saman hengen mukainen, etteivät käsikirjoituksen heikkoudet pääse pahastikaan haittaamaan. Juuri ohjauksellisesta puolesta on hra Vaalaa onniteltava. Kuva alkaa hyvin, laskee hieman keskivaiheilla, mutta kohoaa taas nopeasti ja saavuttaa loppupuolella onniteltavan vauhdikkuuden."

"Elokuvaan on saatu varsin onnistunut eksoottinen väritys", kiitti H. (HS 29.9.1929), "joten voisi luulla sen olevan valmistetun yhtä hyvin jossakin Romaniassa tai Etelä-Amerikassa kuin meikäläisessä ympäristössä. Niukat maisemakuvat on otettu helteisiltä kedoilta tai kuun hopeoimilta synkkärantaisilta järviltä. Puvusto on värikästä ja fantastisen loisteliasta, ja teltat ovat miltei liiankin loisteliaasti sisustetut. [- -] Valokuvaajien nimet takaavat, että pankromaattinen filmaus on ensiluokkaista. Elokuvan alkuosa, mielestämme liian pitkä ja laimeahko, olisi hieman lyhennettävä."

Jyrkästi poikkitelaisen arvion antoi H-m (Roland af Hällström, Aamulehti 26.11.1929), jonka mielestä ei "pitkiin aikoihin näin huonoa elokuvaa ole täällä esitetty": "Filmin tekijät ovat, kuten mainittu, nuoria. Se ei kuitenkaan ole mikään puolustus esiintyville virheille kun ei toisaalta huomaa ainoatakaan nuorekasta, innostunutta tai uudistavaa otetta, joitten löytäminen voisi antaa anteeksi vaikka kuinka paljon heikkouksia. [- -] Ohjaajalla, joka lienee myös tehnyt käsikirjoituksen, ei liioin ole puolustuksenaan mitään erinomaista kuvanäkemystä tai muuten onnistunutta kuvallista kohtaa; jotkut käsikirjoituksen suomat vaikuttavat kohtaukset on järjestelmällisesti pilattu. Eräitä suoranaisia mauttomuuksia myöskin esiintyy, kuten sankarin ja hänen rakastajattarensa eräässä kohtauksessa tai piiskaamisessa. [- -] Ohjauksellisena heikkoutena on kai myös mainittava aivan hermostuttavan hidas tempo sekä juonen kehittelyssä että eri kohtauksissa, joista jotkut suorastaan vaikuttavat eri kameralla otetuilta."

"Pääosien esittäjien valintaa" H. piti "mitä onnistuneimpana" ja koki, että Theodor Tugai, "Suomen Valentino", on "sekä muodoltaan että näyttelijäominaisuuksiltaan kuin luotu fllmisankariksi". "Luonnollisesti ei hän vajaassa vuodessa ole paljon ehtinyt edistyä", kirjoitti H. Tugaista, "mutta varmentunut hän on ja vahvistaa vain aikaisempaa tulevaisuuden lupaustaan. Uusi löytö on Hanna Taini. Hänen mimiikkansa ja plastiikkansa on kuin luotu valkoiselle kankaalle. Hän tulee tässä kuvassa silmiemme eteen ilmestyksellisen kauniina, vetää huomion puoleensa kaiken aikaa ja osoittaa osaavansa näytellä luonnollisesti ja vapaasti. Muista näyttelijöistä mainittakoon Meri Hackzell ja Alli Riks, molemmat niinikään ensikertalaisia, mutta ei silti hullumpia."

"Mustalaishurmaaja on amerikkalaisten seikkailuelokuvien vaikutteinen eksoottinen draama, jonka ei tarvitse hetkeäkään hävetä ajan muiden tuotteiden rinnalla", antoi Markku Tuuli (Katso 52/1981) uuden polven arvion tapaninpäivän 1981 tv-esityksen aikaan. "Nuori Vaala hallitsee hämmästyttävällä tavalla kerrontansa ja monin paikoin viljelee herkullisia elokuvallisia oivalluksia. Tulion valentinomainen hahmo on täsmälleen sopiva mustalaispäällikön osaan. Hanna Taini on ensimmäisessä elokuvaosassaan ihastuttavan viekoitteleva ja koko elokuvaa leimaa uljas romanttinen paatos. Onkin jännittävää, että Tulion näyttelijäsuorituksessa on enemmän pidättyvää modernia otetta kuin monien tuon ajan kansainvälisten tähtien korostetussa ilmeilyssä. Syy tähän voi olla osaamattomuudessa, mutta Tulion Manjardo on nykyään nähtynä luontevampi ja uskottavampi kuin esikuva Valentino monesti."