"Laveata tietä ei ole mikään lopullinen saavutus, mutta silti mielenkiintoinen todistus suomalaisen elokuvan kehittymisestä ja sen aihepiirin nuorekkaasta laajenemisesta", tervehti K. (Uusi Suomi 12.4.1931) Fennican uutuutta: "Se mitä edellä sanottiin Vaalan teknillisistä ohjaajakyvyistä, pitää paikkansa tässäkin tapauksessa, ja nimenomaan eksposition valokuvaus-ohjauksellisista ansioista johtuu, että filmin alku lupaa enemmän kuin loppu pitää. Vaala on ilmeisesti vahvempi ohjaajana kuin scenariontekijänä. Täytyy kunnioittaa hänen tahtoaan avartaa suomalaisen filmin aihealaa, mutta kohtalokasta on, että hän jälleen on sekoittanut realismin ja romantiikan."

"Itse elokuvakertomus ei ole erikoisemman mielenkiintoinen, mutta sen ohjaus ja näyttelijäsuoritukset sensijaan ovat kotimaisen elokuvataiteemme parasta tasoa", puntaroi R. (Helsingin Sanomat 12.4.1931). "Ohjauksessa on useita kekseliäitä ja hauskoja ratkaisuja, jollaisia ei juuri meikäläisessä elokuvassa tapaa. Interiöörit ovat väliin aivan suurenmoisia. Tälle elokuvalle tunnusomaista on sen kauttaaltaan nuorekas, välitön ja kaikesta pingoituksesta vapaa sävy."

"Den breda vägen gör helt enkelt anspråk på att vara en film i internationell klass med sin pompösa uppsättning och sin kontinentala miljö", luonnehti Q. (Svenska Pressen 13.4.1931) ja kiitti: "Och man måste även medge att Vaala i många stycken klarat sina stora intentioner på ett briljant sätt. Den breda vägen kan utan tvekan betecknas som den bästa film, som hittills gjorts hos oss, och dessutom såsom ett stort framsteg från de nästbästa." Myös Q. näki käsikirjoituksessa heikkouksia ja jatkoi: "Filmen skulle ha tålt en ytterligare beskärning. Detta gäller i synnerhet den tröstlösa början med det fullkomligt onödiga klassmötet och de långa begynnelsescenerna i lantgården vid Lahtis. Om hälften av allt detta hade lämnats bort och några scener längre fram klippts ned med några meter, hade slutintrycket blivit mycket förmånligare."

Aamulehden H-m (Roland af Hällström, Aamulehti 10.5.1931) koki Vaalan kehittyneen ensimmäisistä elokuvistaan ja jaettuaan tunnustusta "kamera-asetteluille", "montaasheille" ja "sisäkuville" jatkoi kritiikillä: "Mutta Laveata tietä sisältää myöskin kokoelman samoja virheitä kuin Vaalan aikaisemmat filmit, ja mikäli hän aikoo uralla menestyä on hänen hyvin pian niistä päästävä. Ennenkaikkea juoni on sinänsä vallan mahdoton ja hänelle ja hänen näyttelijäkunnalleen aivan ylivoimainen, joten koko juttu saa paroodisen sävyn. Luokkakokous on luonteva ja oikea lähtökohta nuorelle ohjaajalle ja hänen vielä nuoremmalle henkilökunnalleen, ja tälle onnistuneelle alulle olisi pitänyt rakentaa. Silloin tulos olisi voinut olla vallan toinen, sillä nyt ei kaikesta huolimatta voi pitää Laveata tietä kuin amatöörityönä, jonka suorittajilla kuitenkin on mahdollisuudet aikaa myöden nousta huomattaviksikin ammattimiehiksi. "

"Elokuva on nuorten ihmisten tekemä, ja tietysti siinä on nuoruuden tavallisia ylihyppyjä. Tugain neekeripalvelijasta eräisiin naiveihin keskusteluihin asti", sovitteli Mika Waltari Kansan Kuvalehdessä 16/1931. "Mutta kokonaisuutena pidän sitä puolestani Vaalan voittona. Hänen pitäisi lopultakin saada täysin vapaat kädet työssään. Ei ole ollenkaan mahdotonta, etteikö yleisökin vähitellen voisi alkaa ottaa kotimaista filmiä vakavalta kannalta."

Naamio-lehdessä 3/1931 kirjoittanut Olavi Paavolainen ei salannut innostustaan: "Käyttämällä rohkeasti yökuvia tekee Vaala meillä uranuurtajatyötä, ja samoin on hän Laveassa tiessä menestyksellä käyttänyt filmimontaasheja, joka vaikea mutta mitä tärkeäarvoisin tekniikka on Suomessa toistaiseksi ollut aivan viljelemätön. Oikeita suurregissöörin otteita! Kukapa suomalainen ohjaaja olisi sitäpaitsi tätä ennen pystynyt ja uskaltautunut sellaiseen symbolistiseen tunnelmatiivistykseen kuin Vaala tämän filminsä loppukohtauksessa asemaravintolassa ja junalaiturilla! Jos Suomessa joskus perustetaan filmistipendirahasto, niin eipä pitäisi enää olla epäilystä siitä, kenelle jaettaisiin ensimmäinen erä."

"Näyttelijöistä on erikoisesti mainittava elokuvan naisosien esittäjät", korosti R. "Meikäläisessä elokuvassahan yleensä naisosien esitys on ollut heikkoa, sopivia tyyppejä on puuttunut. Fennica-Filmin edellisistä elokuvista muistamme Hanna Tainin ja Alli Riksin, jotka osoittautuivat jo ensi tehtävissään lahjakkaiksi näyttelijättäriksi. Heidän lisäkseen näemme tässä elokuvassa nti Eva Virtasen, joka on saanut suorittaakseen huomattavan osan ja selviytyy siitä luontaisella joustavuudella. Miespääosan esittäjä Theodor Tugai on jo nuoruudestaan huolimatta rutineerattu näyttelijä. [- -] Hiukan liian tempoilevaa ja poikamaista hänen näyttelemisensä silti vielä on."

"Theodor Tugai ei ole mikään Suomen Valentino ja parempi on jos hän ei sellaiseksi pyrikään, vaan koettaa kehittää omaa persoonallista tyyppiään", evästi P. (Viikkosanomat 16/1931). "Lavean tien pääosan hän 'vie' rutinoidusti, ehkä hieman liian raskaasti, mutta sisäisellä lämmöllä, joka osoittaa, että hän ei ole pelkkä elegantisti puettu kiiltokuva, vaan todella filminäyttelijä, johon voi asettaa toiveita."