Haku

Molskis, sanoi Eemeli, molskis!

Plums, sa' Eemeli, plums! (ruotsinkielinen nimi)
"Kerplunk," Emil Said (englanninkielinen käännösnimi)
Plouf! dit Eemeli (ranskankielinen käännösnimi)
Schwupps, sagte Emil (saksankielinen käännösnimi)
Molskis, sanoi Eemeli (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Molskis, sanoi Eemeli, molskis!

Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960) on Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama musiikintäyteinen komedia Eemelistä (Esko Toivonen), joka lähtee maalta Helsinkiin hankkiakseen verorahat häntä jahtaavalle ulosottomiehelle (Armas Jokio). Pääkaupungissa hän ryhtyy vossikkakuski Anderssonin (Uljas Kandolin) apukuskiksi. Eräänä yönä ajossa Eemeli kohtaa Vesa-pojan (Vesa Enne) ja tämän pikkusiskon Jaanan (Pikku-Jaana), jotka Andersson ja hänen tyttärentyttärensä Katriina (Tarja Nurmi) ottavat perheeseen ottolapsiksi.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Eemeli, Eemeli, vossikkakuski
Tarja Nurmi, Katriina
Pikku-Jaana, Jaana, Anderssonin ottotytär
Vesa Enne, Vesa, Anderssonin ottopoika
Tapio Rautavaara, Strömperi
Ville-Veikko Salminen, Kari
Uljas Kandolin, Werneri Andersson
Armas Jokio, ulosottomies Jooseppi Hirmu
Pentti Viljanen, konstaapeli Tarkka
Hannes Veivo, vossikka
Evald Terho, vossikka
Leo Jokela, Kalle
Leo Mustonen, hanuria soittava vossikka
Anton Soini, Eemelin isä
Annikki Linnoila, Eemelin äiti
Matti Lehtelä, Surakka, vossikka
Rakel Laakso, kylmäkkö Matilda Johansson
Arvo Lehesmaa, vossikka
Kaarlo Saarnio, vossikka
Ensio Piispa, "Molskis", Eemelin sijaisnäyttelijä
Ekke Hämäläinen, Albert
Kreditoimattomat näyttelijät
Kauko Kokkonen, taksiautoilija
Keijo Komppa, hilpeä herra
Maija Karhi, Fia
Kullervo Kalske, poliisi
Martti Palo, bensiinipoika
Vuokko Saarinen, uimastadionin lipunmyyjä
Helge Wasenius, "Galina Uglanova"
Simo Salminen, "Kuoleva Joutsen"
Osmo Meskanen, "Sur Strömming"
Alarik Vihersola, "Plask på magen"
Erkki Sammal, "Suruton Simpukka"
Severi Seppänen, "Kirjuri"
Toivo Matikainen, "Piratens längta"
Regina Keso, arvostelutuomari
Kaarlo Wilska, kuuluttaja
Paavo Hukkinen, palkintotuomari
Irja Rannikko, palkintojen jakaja
Muut tekijät
T. J. Särkkä, tuotantojohto
Reino Helismaa, käsikirjoittaja
Olavi Tuomi, kuvaaja
Elmer Lahti, leikkaaja
Kurt Vilja, ääni
Pentti Hämäläinen, ääni
Toivo Kärki, musiikki
Ville Salminen, lavastaja
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Yleisradio / Tallennepalvelu, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Kalle Peronkoski, kuvaaja
Olavi Suominen, naamiointi
Sirkka Kaski, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Regina Keso, kuvaussihteeri
Esko Kajonterä, kamera-assistentti
Kaarlo Wilska, järjestäjä
Olavi Karu, musiikin sävellys (musiikkikappale Viimeinen vossikka)
Reino Helismaa, laulujen sanat
Armas Jokio, muusikko (laulu)
Eemeli, muusikko (laulu)
Rakel Laakso, muusikko (laulu)
Georg Ots, muusikko (laulu)
Vesa Enne, muusikko (laulu)
Eino Grön, muusikko (laulu)
Uljas Kandolin, muusikko (laulu)
Tapio Rautavaara, muusikko (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1960
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
16.12.1960
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kino Herttua, Rex, Tuulensuu
Tampere: Petit
Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 23.12.1960 Bio Kiistola, Oulu ensi-iltakierros
  • 23.12.1960 Kinema, Lahti ensi-iltakierros
  • 06.01.1961 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
  • 06.01.1961 Asto, Pori ensi-iltakierros
  • 06.01.1961 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
  • 13.01.1961 Fantasia, Jyväskylä ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 18.10.1966 TV1 Katsojia: 2 000 000
  • 16.11.1985 TV1 Katsojia: 505 000
  • 22.01.1994 TV1
  • 21.06.1995 TV1
  • 30.07.2000 YLE TV1
  • 18.01.2005 YLE TV2
  • 30.07.2011 YLE TV2
  • 21.03.2014 YLE TV1
  • 25.03.2015 YLE TV1
  • 09.11.2017 Yle TV1
  • 02.07.2018 Yle TV1
  • 11.05.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: Vellamonkatu / Orioninkatu, piha Orioninkadun varrella, Oikokatu, ravintola Kaisaniemen edusta, Mariankatu / Liisankatu, Mariankatu keskustan suuntaan, Pohjoisranta / Kirjatyöntekijänkatu, Laivasillankatu / Muukalaiskatu, Ehrenströmintie, Fabianinkatu / Kirkkokatu, Vellamonkatu / Hämeentie, Sofianlehdon Union-huoltoasema Mäkelänkadulla, Kaivopuiston puistoalue, Marsalkantie / Kulosaarentie / Ståhlbergintie, Pohjoinen Hesperiankatu 15, Savonkatu, Nordenskiöldinkatu, Uimastadion, Vantaanjoki

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Sisäkuvat

Helsinki: Uimastadionin pukusuoja

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Kuvausaika
Alkusyksy 1960
Sisältöseloste

Ulosottomies saapuu perimään 50 000 markan harkintaveroa aikamiespoika Eemeliltä. Hän löytää Eemelin ongelta, mutta tämän aikaansaaman sekaannuksen vuoksi joutuu itse kiinni luvattomasta kalastuksesta. Eemeli lähtee kaupunkiin ansaitsemaan verorahoja. Matkalla hänet heitetään 12 kertaa ulos linja-autosta. Päästyään vihdoin Helsinkiin hän tutustuu vossikkakuski Werneri Anderssoniin ja tämän tyttärentyttäreeseen Katriinaan ja saa paikan apukuskina. Koska Eemeli ei tunne kaupunkia, hän keksii käyttää "itsepalvelumenetelmää" eli antaa asiakkaiden itse ohjata hevosta haluamaansa osoitteeseen.

Myöhään illalla Eemeli kohtaa kaksi lasta, Vesan ja Jaanan, vaeltamassa orpoina kaupungilla. He etsivät Lauttasaaressa asuvaa isäänsä, joka lasten äidin kuoleman jälkeen on ottanut uuden vaimon ja jättänyt lapset ilkeäluontoisen tädin luo. Eemeli ottaa lapset mukaansa ja vie heidät Wernerin ja Katriinan hoiviin.

Naapurin puuseppä Kari kosiskelee Katriinaa ja viettää tytön kanssa romanttisia hetkiä. Vossikkakuskien yhteisessä illanvietossa Eemeli keksii idean hevosnäyttelystä, josta tulee menestys. Samaan aikaan ulosottomies etsii Eemeliä ympäri Helsinkiä ja kuulee sattumalta Karin ja Katriinan keskustelun, jonka perusteella hän jäljittää Eemelin olinpaikan. Eemeli onnistuu eksyttämään miehen hetkeksi lähettämällä Wernerin sijastaan ajoon. Ulosottomies kuitenkin palaa ja ryhtyy ajamaan takaa Eemeliä, joka pelastautuu uimastadionille ja naamioituu pellehyppääjäksi. Hän joutuu mukaan kilpailuun ja voittaa sen, mutta koska hän ei osaa uida, ulosottomiehen on pelastettava hänet hukkumasta.

Voittamallaan 50 000 markan palkinnolla Eemeli tarjoutuu maksamaan verorästinsä. Samalla paljastuu että ulosottomies on kaiken aikaa metsästänyt väärää miestä: hänen oikea kohteensa on Emil Toivonen, joka asuu toisella puolen kylää. Eemeli pyytää Werneriltä viikon lomaa ja vie koko joukon mukanaan maalle. Retki sujuu yleisen ilonpidon tunnelmissa.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Molskis, sanoi Eemeli, molskis! on teos, jonka tasosta ei voi syyttää jotain määrättyä tekijää; filmi on monen lahjattomuuden huolimattoman työn summa", aloitti P. B-h (Peter von Bagh, Kaleva 2.1.1961) suorasukaisen arvionsa Ville Salmisen uudesta ohjaustyöstä ja jatkoi: "Mitä liikkuu hra Helismaan päässä hänen luodessaan käsikirjoitusta? Sisältääkö henkilöiden esittäminen lukutaidottomina niin suuria humoristisia arvoja, ettei siitä jo vähitellen voitaisi luopua? Jos suomalaisen elokuvan välttämättä täytyy olla laulunäytelmä, niin eikö musiikkipuolen hallitsevina hahmoina voisi olla välillä muitakin kuin Toivo Kärki ja Eino Grön? Molskis vilisee kohtia, jotka järjettömyydessään saavat katsojan haukkomaan henkeään."

Nimimerkki L. St:n (Leo Stålhammar, Maakansa 22.12.1960) mukaan kotimaisen "kevyen farssilinjan" uutuus poikkesi edukseen elokuvasta Oho, sanoi Eemeli. "Ennen kaikkea sen vuoksi, että filmiin liitetty kuvaus häviävästä vossikkaromantiikasta tuo mainiota lisäpiristystä kerrontaan. Nämä kohtaukset ovatkin filmin parasta antia ja mielestäni koko filmi olisi voitu rakentaa pelkästään sen varaan."

Myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 18.12.1960) valitteli sitä, ettei vossikkakohtauksia kehitelty pitemmälle, "vaikka varmasti monia aivan herkullisia mahdollisuuksia olisi ollut kätten ulottuvilla".

B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 19.12.1960) näki puutteita muuallakin: "Synd att inte vissa konventionella inslag - en kärlekshistoria mellan Tarja Nurmi och Ville-Veikko Salminen t. ex. - kunde ha rensats ut och miljön utnyttjas litet bättre, då kunde vi kanske ha fått en komedi med 'familjeton'."

"Tämän elokuvan tekijät näyttävät otaksuvan, että veteen putoaminen on hauskaa, ja kun he tämän seikan ovat keksineet, ovat he päättäneet tarjota sitä oikein roppakädellä. Tunnustuksella on kuitenkin sanottava, että jonkinlaista inhimillistä sävyä on ainakin yritetty tavoittaa", arvioi N-g (Mauri Nordberg, Etelä-Suomen Sanomat 3.1.1961). Myös Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 9.1.1961) oli varovaisen myötämielinen elokuvaa kohtaan, jota hän piti "SF:n tuotannonjohdon T. J. Särkän 70-vuotissyntymäpäivää juhlistamaan" tarkoitettuna. Hän kirjoitti: "[- -] siinä on oikein mukava pieni juoni, joka näytellään kotoisen lupsakasti, paikoin herttaisesti ja monet somat laulelmat on sovitettu mukaan niin, etteivät ne pirsto itse tarinaa erillisiksi 'numeroiksi'." Jopa Eemelin "maneerimainen puujalkafilosofointi" sopi Feminan mukaan mainiosti elokuvan puitteisiin.

E. E. (Esko Elstelä, Päivän Sanomat 18.12.1960) antoi tunnustusta joidenkin jaksojen "lennokkaalle visuaalisuudelle" ja totesi lopuksi: "Ei kukaan ohjaaja voi antaa parastaan tällaisen ärsyttävästi muka-runollisen köyhän farssimateriaalin pohjalla."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960) oli keskimmäinen vuosien 1960-62 kolmen Eemeli-elokuvan sarjasta. Buster Keatonin tapaan Eemeli ei elokuvissaan hymyillyt, lähinnä hän laukoi Reino Helismaan käsikirjoitusten ajatelmia, joskus lauloi ja soitti kitaraa sekä matki trumpetin ääntä.

Kolmesta Eemeli-elokuvasta juuri keskimmäinen on lapsenmielisin ja lapsille soveltuvin, lähinnä tarinaan liittyvän lapsiparin ansiosta. Sisaruksista vanhempaa esitti Vesa Enne, nuorempaa taas alkuteksteissä Pikku-Jaanaksi esitelty viisivuotias Jaana Saarinen, myöhemmin ammattinäyttelijä Kotkan Kaupunginteatterissa. Uimastadion-jaksossa avustavat uimahyppääjäseura Härvelin jäsenet. Heidän joukossaan on myös myöhemmin Spede Pasasen televisio-ohjelmista ja elokuvista tuttu Simo Salminen ensimmäisessä elokuvaosassaan. Yhtenä elokuvan lauluäänistä kuullaan eestiläisen Georg Otsin laulavan suomeksi - valkokankaalla häntä ei nähdä. Elokuvan rantalaiturijaksot kuvasi Kalle Peronkoski.

Rakel Laakson etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Raakel.

Käsikirjoituksen logiikka pettää kohdassa, jossa Werneri Andersson ilmoittaa menevänsä käymään lasten isän luona Lauttasaaressa. Tätä käyntiä enempää kuin sen seurauksia ei näytetä eikä niistä myöhemminkään kerrota.

Yleisömenestys oli jokseenkin yhtä hyvä kuin edellisenkin Eemeli-elokuvan ja selvästi vuoden keskitason yläpuolella.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1. "Kun on miehellä asiat kunnossa - -"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Armas Jokio, laulu (playback, harmonikkasäestys), 0' 35".


2. "Kun mä tietää voisin" ("Onni tuo, onni vie - kuka tietää vois - -")
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Eemeli (= Esko Toivonen), laulu (playback, tanssiorkesterisäestys), 0' 30".


3. "Puuseppää aina tarvitaan, lapselle lullaa laittamaan - -"
Säv. trad., san. elokuvassa Reino Helismaa
Es. Eemeli (= Esko Toivonen), laulu (100 %), 0' 05".


4. "On kaksin mukavampi"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Rakel Laakso ja Eemeli (= Esko Toivonen), laulu (playback, tanssiorkesterisäestys), 0' 35".


5. Elämäntoverini
Säv. V. Salanov, suom. san. Reino Helismaa, sov. Jaakko Borg
Georg Ots, laulu, sekä orkesteri (off), 2' 05".
Levytys:
Georg Ots ja orkesteri; Decca SD-5501, 23.5.1960.


6. Virsi 527 ("Taas siunattu päivä nyt luo valoaan - -")
Säv. Heikki Klemetti, san. trad., suom. Hemminki Maskulainen ja Kaarle Martti Kiljander
Es. Uljas Kandolin, laulu (100 %), 0' 15".


7. "Tää nuorisomme on, niin edesvastuuton - -"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Vesa Enne, laulu (playback, tanssiorkesterisäestys), 0' 55".


8. Maailman ainoa tyttö
Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Ville-Veikko Salminen, laulu (playback, Eino Grön, laulu, tanssiorkesterisäestys), 1' 20".
Levytys:
Eino Grön yhtyeineen; Rytmi R-6443, 19.9.1960.


9. "Kilpalaulu" ("Ravi rallaa ja hoi, hepo, hoi - -")
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Uljas Kandolin, Tapio Rautavaara ja Eemeli (= Esko Toivonen), laulu, sekä "vossikat"-mieskuororyhmä (playback), 2' 50".


10. "Jos urani nyt valita mä saisin - -"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Vesa Enne ja Eemeli (= Esko Toivonen), laulu, sekä "vossikat"-mieskuororyhmä (playback,
kitarasäestys), 1' 10".


11. Viimeinen vossikka
Säv. Olavi Karu, san. Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki
Es. Tapio Rautavaara ja "vossikat"-mieskuororyhmä, laulu (playback, soitinyhtyesäestys), 3' 10".
Levytys:
Tapio Rautavaara, kuoro ja yhtye, joht. Toivo Kärki; Philips PF-340531, 19.12.1960.


12. "Oi mansikka, oi vanilja"
Säv. Toivo Kärki. san. Reino Helismaa
Es. Vesa Enne ja "lapset", laulu (playback, tanssiyhtyesäestys), 0' 50".


13. "Hummat hoi!"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
1) Es. Vesa Enne ja "lapset", laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), 1' 50".
2) Laulukuoro (off), 0' 20".


14. Puiston vanha penkki
Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Ville-Veikko Salminen ja Tarja Nurmi (playback, Eino Grön ja tunnistamaton laulajatar, laulu, viihdeorkesterisäestys), 1' 40".
Levytys:
Eino Grön ja orkesteri, joht. Toivo Kärki; Rytmi R-6443, 19.9.1960.


15. Ajomies ("Pois jäänyt jo kiireeni lie, ei rakkaus matkaani vie - -")
Säv. trad. venäläinen, san. elokuvassa Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki
Es. Armas Jokio ja Eemeli (= Esko Toivonen), laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), 0' 40".


16. "Pois kaupunki kun jää"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. kaikki näyttelijät, laulu (playback, lapsi- ja sekakuoro), 1' 20".

Huomautuksia:
"Kilpalaulu" (nro 9) on sikermä reki- ja kansanlauluja.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
10524, A-10524
Tarkastuspäivä
15.12.1960
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2230 m
Kesto/leikattu
82 min, 1:21:30
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Fiktio
Osia
4, /10
Muut tiedot
Tarkastajat: Arvo Paasivuori EN
Tarkastusnumero
T-10524
Tarkastuspäivä
23.10.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2230 m
Kesto/leikattu
78'14", 1:18:14
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Fiktio
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
14.01.2014
Kesto/leikattu
01:17:11
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
81 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa