Elokuvaa Erämaan turvissa (1931) voidaan luonnehtia ensimmäiseksi kansainväliseksi elokuvayhteistyöksi Suomessa. Aloite tuli baltiansaksalaiselta seikkailijalta, Nansen-passilla matkustavalta paroni Friedrich von Maydellilta, jonka kerrottiin osallistuneen vapaaehtoisena Suomen vapaussotaan. Suomalaiseksi yhteistyökumppaniksi von Maydell sai houkutelluksi Sarastus Oy:n, jonka juuri valmistumassa olevalle Jääkärin morsiamelle hän lupasi järjestää laajan ulkomaanlevikin. Tätä lupausta vastaan Sarastus sitoutui huolehtimaan Erämaan turvissa -elokuvan rahoituksesta.

Käsikirjoituksen Friedrich von Maydell oli laatinut yhdessä vaimonsa Herthan sekä Vitalis von Platon kanssa. Kuvaajana oli saksalainen Josef Dietze, ja ohjauksesta huolehtivat von Maydell ja Kalle Kaarna. Elokuvassa oli kaikkiaan neljä pääroolia; niissä nähtiin Aarne Leppäsen ja Hanna Tainin lisäksi vuodesta 1917 alkaen mm. Fritz Langin ohjaamissa elokuvissa esiintynyt saksalainen näyttelijä Bernhard Goetzke sekä ruotsalainen Elisabeth Frisk, joka kotimaassaan oli vuosina 1928-34 mukana kaikkiaan yhdeksässä elokuvassa. Elokuva toteutettiin äänellisenä. Repliikit jälkiäänitettiin sekä saksaksi että ruotsiksi; niistä jälkimmäinen versio nähtiin Suomessa. Suomenkielistä ääniversiota elokuvasta ei tehty. Musiikkina käytettiin mm. Jean Sibeliuksen Valse Tristeä sekä Toivo Palmrothin elokuvaa varten sovittamaa ja säveltämää musiikkia. Äänitystyöt tapahtuivat Berliinissä.

Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1931 näytelmäelokuvauutuuksien selvästi kehnoin. Ensiesityskierros alkoi Helsingin Kino-Palatsista, missä elokuva pysyi ohjelmistossa vain viisi päivää, ja sen jälkeen viikon ajan uusintateatteri Kalevassa. Elokuva nähtiin myös Turussa ja Vaasassa, mutta ei muissa suurissa kaupungeissa. Elokuvan nimi muutettiin myöhemmin muotoon Naisen tähden; rinnakkaisesti käytettyjä nimiä olivat myös Tundra - Valse Triste ja Oliko hän vakoilija?.

Valtion filmitarkastamo hyväksyi ensimmäisessä katselussa 9.10.1931 Erämaan turvissa elokuvan verovapaaksi kotimaiseksi elokuvaksi, mutta uusintatarkastuksessa 17.10.1931 luokitteli sen ulkomaiseksi ja määräsi sille 15 %:n leimaveron. Sarastus Oy:n valituskirjelmä 21.10.1931 Valtion Filmitarkastamolle ei johtanut tuottajan toivomaan tulokseen. Elokuvan tuotantokustannukset olivat alun toista miljoonaa markkaa, mutta esitystulot Suomessa vain vajaat 20 000 markkaa. Ulkomailta, lähinnä Saksasta ja Tšekkoslovakiasta kertyneet tuotot Friedrich von Maydell jätti tulouttamatta Suomeen. Elokuvan huimat tappiot aiheuttivat Sarastuksen toiminnan päättymisen yhtiön kolmannen elokuvan, kesällä ja syksyllä 1931 kuvatun Kuisman ja Helinän valmistumisen jälkeen. Yritteliäs ja muiden rahoilla mielellään operoiva von Maydell yritti talvella 1933 panna Suomessa alulle uuden, kieltolakia kuvaavan elokuvan 96 % ja sai suunnitelmaan mukaan osarahoittajaksi jopa Ruotsin kuningasperheen jäsenen, prinssi Lennart Bernadotten, mutta lähinnä Suomen Tukholman-lähetystön lähetystösihteerin Teo Snellmanin asiaanpuuttumisen seurauksena epäilyttävältä vaikuttava hanke ei edistynyt alkuvalmisteluja pidemmälle. Suomalaisia varoja hankkeeseen ehdittiin sijoittaa kuitenkin jo noin 700 000 markkaa. Jälkeenpäin von Maydellin epäiltiin Suomessa ollessaan harjoittaneen vakoilua Neuvostoliiton laskuun.

Elokuvan tarkastuspituudeksi on ilmoitettu 2 270 metriä, eli 83 minuuttia. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin hallussa oleva kopio kestää vain 58 minuuttia - juonenkulussa on selvä aukko pian miespäähenkilön vankileiriltä pakenemisen jälkeen. Kateissa olevan osuuden pituus on noin 15 minuuttia.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta eikä valokuvia.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.