Haku

Me

Vi (ruotsinkielinen nimi)
We (englanninkielinen käännösnimi)
Nous (ranskankielinen käännösnimi)
Wir (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Me

Toivo Särkän käsikirjoittama ja ohjaama Me (1961) on Reino Lahtisen näytelmään perustuva yhteiskunnallinen draamaelokuva. Alkoholisoitunut entinen pappi Urpo (Åke Lindman) on ollut vankilassa taposta. Tänä aikana hänen kumppaninsa Meeri (Rose-Marie Precht) on joutunut turvautumaan prostituutioon. Asunnottomat viinatrokarit Ulla (Rauha Rentola) ja Väiski (Risto Mäkelä) tuovat lastenkodista karanneen Laurin (Stig Fransman) Urpon ja Meerin hoitoon. Onko mahdollisuus uuteen elämään jo hukattu?

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16, K15
Näyttelijät
Risto Mäkelä, Väiski
Åke Lindman, Urpo
Rose-Marie Precht, Meeri
Stig Fransman, Lauri
Rauha Rentola, Ulla
Kreditoimattomat näyttelijät
Varma Lahtinen, viinanmyyjä-ämmä
Armas Jokio, mies kadulla / mies Urpon unessa
Paavo Hukkinen, mies kadulla
Pentti Tuominen, Meerin iskemä mies
Irja Rannikko, tarjoilija
Laila Rihte, kassanhoitaja
Esko Mannermaa, mies Urpon unessa
Kauko Helovirta, mies Urpon unessa / pastori
Martti Kuningas, sotilas Väiskin unessa
Kaarlo Juurela, sotilas Väiskin unessa
Oiva Luhtala, sotilas Väiskin unessa
Keijo Komppa, sotilas Väiskin unessa
Kaarlo Wilska, "Riku", roskakuski
Severi Seppänen, roskakuski
Muut tekijät
Toivo Särkkä, käsikirjoittaja
Olavi Tuomi, kuvaaja
Elmer Lahti, leikkaaja
Harald Koivikko, äänittäjä
Jorma Panula, musiikki
Aarre Koivisto, lavastaja
William Reunanen, naamioitsija
Paavo Hukkinen, järjestäjä
Leila Wallenius, kampaaja
Ellen Pyhälä, script-girl (kuvaussihteeri)
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Kurt Vilja, miksaus
Alf Salin, studiopäällikkö
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1961
Alkuteos

Reino Lahtinen: Arvottomat. (näytelmä, kantaesitys: Tampereen Teatteri 25.11.1959)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
29.12.1961
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Herttua, Capitol, Kino Helsinki
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 19.01.1962 Kinema, Lahti ensi-iltakierros
  • 19.01.1962 Bio Kiistola, Oulu ensi-iltakierros
  • 21.01.1962 Asto, Pori ensi-iltakierros
  • 26.01.1962 Petit, Tampere ensi-iltakierros
  • 26.01.1962 Kino Turku, Turku ensi-iltakierros
  • 04.02.1962 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
  • 07.02.1962 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
  • 25.02.1962 Elohuvi, Jyväskylä ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 16.06.1966 TV1 Katsojia: 1 180 000
  • 13.02.1971 MTV2 Katsojia: 220 000
  • 18.01.1995 YLE TV1
  • 16.04.2011 YLE TV2
  • 21.01.2015 YLE TV1
  • 26.09.2017 YLE TV1
  • 05.02.2019 YLE TV1
  • 18.11.2020 YLE TV1
Palkinnot
Jussit 1961: paras naissivuosa: Rauha Rentola.
Festivaaliosallistumiset
Karlovy Vary International Film Festival Karlovy Vary, Tšekkoslovakia 1962
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: Ehrenströmintie, Tähtitornin vuori, Käenkuja, Katri Valan puisto, Sompasaari

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Kuvausaika
Syksy 1961
Sisältöseloste

Urpo on alkoholisoitunut entinen pappi, joka elää lahkolaiskokouksessa tapaamansa Meerin kanssa. Hän on vietellyt viattoman tytön ja joutunut vankilaan taposta; sillä aikaa Meeristä on tullut prostituoitu. Urpo lupaa Meerille tekevänsä parannuksen ja aloittavansa "huomenna uuden elämän". Meeri ei kiinnitä ilmeisen moneen kertaan tehtyyn ja rikottuun lupaukseen paljon huomiota ja lähtee kadulle hankkimaan asiakasta. Yksin jäätyään Urpo pohtii itsemurhaa viimeisenä keinona, näkee harhoja ja saa kohtauksen.

Viinatrokarit Ulla ja Väiski pistäytyvät sisään ja löytävät Urpon tajuttomana. Ullan tarjoaman ryypyn voimin Urpo tointuu ja ryhtyy jälleen puhumaan parannuksesta, kaavailee onnellista kotia ja yhteistä lasta Meerin kanssa, rukoilee Jumalalta armoa ja voimaa voittaa syntinsä.

Ruokalassa Väiski tapaa Laurin, nälkäisen ja kodittoman nuorukaisen, ja tarjoaa tälle ruokaa. Poika kertoo karanneensa lastenkodista, Väiski tuo hänet Urpon ja Meerin asuntoon yöksi. Tällä välin Meeri on hankkinut asiakkaan ja ajanut Urpon ulos, tuskastunut myös asiakkaaseensa ja heittänyt tämänkin pihalle. Ulla raahaa heikossa kunnossa olevan Urpon takaisin sisään, missä Väiski ja Lauri odottavat. Ulla hätkähtää nähdessään Laurin ja kuullessaan pojan nimen ja iän: on ilmeistä että kyseessä on hänen oma poikansa, jonka olemassaolon hän on aina jyrkästi kieltänyt. Ulla yrittää haastaa riitaa Meerin kanssa, mutta Urpo sovittelee ja Meeri pyytää kaikkia jäämään asuntoon yöksi.

Yöllä Ulla kutsuu unessa Laurin ja he tunnustautuvat äidiksi ja pojaksi. Meeri muistelee lankeemustaan ja elämäänsä Urpon kanssa. Väiski näkee painajaisunia sodasta, minkä seurauksena hän ryhtyi juomaan. Varhain aamulla Meeri vie Laurin uskonlahkonsa papin luo, joka lupaa huolehtia pojasta. Palatessaan Meeri tapaa Ullan ihailemassa aamunkoittoa ja linnunlaulua. Ulla kertoo unensa kahdesta joutsenesta myrskyssä: ne eksyvät toisistaan, löytävät toisensa ja laulavat yhdessä sateen puhtaiksi peseminä. Sekä Ulla että Väiski vakuuttavat uskovansa Meerin ja Urpon uuteen elämään. Meeri hyväilee nukkuvaa Urpoa, mutta syöksyy äkkiä ulos: Urpo osoittautuu kuolleeksi. Ulla purskahtaa itkuun. Meeri vaeltaa yksin meren rannalla.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Lehtiarvosteluissa Me-elokuvaa verrattiin tavan mukaan alkuperäisnäytelmään Arvottomat.

"Tällä kertaa on jälleen todettava, että se materiaali, joka tekee tiiviin vaikutelman näytelmässä ei riitä sellaisenaan elokuvan rakennuspuiksi. Niinpä Arvottomien menneisyys ja etenkin Urpon suistuminen lahkolaissaarnaajan asemasta juopporetkuksi jäi kovin vähäiselle selonteolle", kirjoitti L. St. (Leo Stålhammar, Maakansa 3.1.1962). Hänen mielestään "filmin yhteydessä eri henkilöiden kohtalot olisivat voineet saada vaikka kuinkakin ajankohtaista taustaa" - kun taas elokuvan unikohtaukset "valtasivat tarpeettomasti tilaa".

Useat arvostelijat kiinnittivät huomionsa elokuvan onnistuneeseen tunnelmaan ja sen välittämään arkirealismiin. H-o K. (Heimo Kallio, Uusi Aura 28.1.1962) huomautti: "Filmin tunnelma säilyy kaiken aikaa puoleensavetävänä, niin tiiviisti kuin pysytelläänkin Meerin hieman tunkkaisessa murjussa, kamera löytää sieltä yhä uusia ja uusia katsomiskulmia, ihmistyypit luonnehditaan hyvin esiin ja arjen realismi säilyy kaiken aikaa aitona." H-o K. luonnehti Särkän myös ohjaajaksi, jolla oli "voimaa hallita kuvattavansa".

B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 2.1.1962) moitti mm. Me-elokuvan kuvaustyyliä: "Vad jag saknar i Vi är främst en tydlig stil, ett personligt förhållande till verklighet och dröm. Nu arbetar Särkkä och fotografen Olavi Tuomi nästan genomgående med skarpa belysningseffekter (mörk bakgrund, ansikten i ljus). Det ser snyggt ut, men skapar inte stil. Huruvida pjäsen sedan gör sej bättre på teatern vill jag inte svära på - jag tycker de melodramatiska och 'djupa' inslagen inte övertygar."

Kirsti Jaantila (Elokuva-Aitta 1/1962) näki ohjauksessa "pyrkimystä taiteellisuuteen ja syvälliseen ihmiskuvaukseenkin", mutta kritikoi elokuvaa "suomalaisten ohjaajien helmasynneistä", joita hänen mukaansa olivat: "[- -] vaipuminen pateettisuuteen, herkutteleminen 'taiteellisilla' kuvilla liian pitkään ja näyttelijöiden suusta kuuluva iänikuinen paasaaminen ja asioiden jauhaminen". Jaantila piti pitkitettyinä mm. Åke Lindmanin esittämiä "kärsimyskohtauksia" sekä Risto Mäkelän "painajaisunta enkelikuoroineen".

Roolisuorituksista useimmat arvostelijat olivat samaa mieltä J. M. :n (Jukka Martinkari, Turun Sanomat 28.1.1962) kanssa: "Rauha Rentolan Ulla [- -] on viimeistä detaljia myöten ehyt suoritus. Ilmeet, vaatetus, äänenpainotus ja koko olemus ovat sitä luokkaa, mitä suomalaisessa elokuvassa tapaa harvoin. Todella ihme, jos Rauha Rentola jää ilman Jussi-palkintoa tästä osastaan. Risto Mäkelän suoritus on myös herkullinen kaikkine 'madame et messieurs' -toistoineen. Åke Lindman [- -] jää jo näistä jälkeen, vaikka hänkin on selvästi tavoittanut etsimänsä tyypin."

J. M. toivoi myös "suuren yleisön" löytävän Särkän elokuvan, koska "suomalainen elokuva uskaltautuu valitettavan harvoin koskettelemaan näin rehellisesti sosiaalisia ongelmiamme".

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Taustaa

Nokialaisen kirjailijan Reino Lahtisen näytelmä Arvottomat, joka oli saanut ensi-iltansa Tampereen Teatterissa syksyllä 1959, oli herättänyt kiinnostusta ja keskustelua tavallisuudesta poikkeavalla aiheellaan ja sen käsittelyllä. Tavoitellessaan vuoden 1961 kolmella ohjaustyöllään ensimmäisen kerran jaossa olevia valtion elokuvapalkintoja tuottaja-ohjaaja Toivo Särkkä panosti voimakkaimmin juuri tämän näytelmän pohjalta tekemäänsä elokuvasovitukseen. Ennen kuvauksia hän piti näyttelijöille jopa lukuharjoituksia, mikä Särkän elokuvien osalta oli jokseenkin epätavallista.

Käsikirjoituksessaan Särkkä pysyi varsin uskollisena Reino Lahtisen dialogille. Samaten on elokuvan useimmat tapahtumat sijoitettu sisätiloihin. Ulkokuvien osuus on vähäinen, ja tekstin kuvitukseen lisätyt houreenomaiset muisti- ja unikuvat poikkeavat tyylittelyssään elokuvan muuten realistisesta tyylistä. Tehostaakseen näyttelijätyön jatkuvuutta ja näyttelijöiden samastumista rooleihinsa Särkkä kuvasi kohtaukset tapahtumien mukaisessa järjestyksessä, mikä sekin oli täysin tavallisuudesta poikkeavaa.

Me (1961) on lyhyin suomalaisen näytelmäelokuvan nimi. Elokuva oli mukana Karlovy Varyn elokuvajuhlilla 1962, ilman mainittavaa menestystä. Valtionpalkintoakaan sille ei myönnetty. Ainoa elokuvan osalle tullut palkinto oli Rauha Rentolan Jussi-patsas viinatrokari Ullan roolista. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1961 heikoimpia.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

Musiikki

1. Jag har hört om en stad / Olen kuullut on kaupunki tuolla / Laulu taivaasta
Säv. trad., san. Lydia Augusta Lithell, suom. Veli Kunnas
1) Sekakuoro, laulu (off), 0' 20".
2) Sekakuoro, hyräily, sormintasoitinnäippäily (off), 0' 50".
Levytykset:
Salem-seurakunnan kuoro; Triola T-4111, 1.12.1953.
Helsingin Salem-seurakunnan sekakuoro, soolo Pentti Tukiainen, joht. Martti Kotila; Rytmi RTLP-7513, 1953.


2. "Hi-Fi Calypso"
Säv. Anthony Mawer
Viihdeorkesteri (off), 2' 40".


3. Illan viimeinen tango
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Pentti Tuominen, laulu (100 %), 0' 15".
Levytys:
Eino Grön ja Taito Vainion tango-yhtye; Rytmi R-6393, 1.12.1959.


4. "Tule kanssani Jeesus"
Säv. ja san. Jorma Panula
Sekakuoro (off), kahteen kertaan, yht. 2' 10".

Huomautuksia:
Orkesteri esittää (off) sikermän, jossa on seuraavat sävellykset:
Soldatgossen / Sotilaspoika, säv. Fredrik Pacius, 0' 15",
Vårt land / Maamme, säv. Fredrik Pacius, 0' 40" ja
Vaasan marssi, säv. Karl Collan, 0' 50".

Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
12160, A-12160
Tarkastuspäivä
28.12.1961
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2650 m
Kesto/leikattu
1:36:51
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16, K15
Tarkastamolaji
Fiktio
Osia
5, /8
Muut tiedot
Tarkastajat: Arvo Paasivuori EN
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
97 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa