Älä nuolase...
Kurragömmaleken (ruotsinkielinen nimi)
Obmanutyje obmanshtshiki (venäjänkielinen nimi)
Miten rahaa naidaan (työnimi)
Rahaa naidaan... (työnimi)
Älä nuolaise! (työnimi)
Älä nuolaise... (työnimi)
Älä nuolase...! (työnimi)
Don't Count Your Chickens (englanninkielinen käännösnimi)
Sois pas dupe! (ranskankielinen käännösnimi)
Abwarten (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Älä nuolase...
Aarne Tarkaksen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa komediassa Älä nuolase… (1962) köyhät huoltamotyöläiset Jaakko (Leo Jokela) ja Timo (Tommi Rinne) luulevat saaneensa veikkauksen päävoiton. Suuret suunnitelmat ovat vieneet miehet jo mukanaan, kun selviää, että voitto on todella mitätön. Amerikkalaisina öljymiljonääreinä esiintyvät miehet ajautuvat petkutusten kierteeseen. Lopulta Timo löytää onnen köyhän Elinan (Elina Salo) rinnalla huoltoaseman pitäjinä. Jaakko menettää vapautensa rikkaan kreivittären Agda von Sadelheimin (Elsa Turakainen) puolisona.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Syksy 1961 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Tarkaksen uusin elokuva ei kaikilta osiltaan ole yhtä epätoivoisen metelöivä kuin yleensä", kirjoitti Peter von Bagh (Suomen Sosialidemokraatti 12.2.1962), "mutta se on kuitenkin aivan yhtä kuriton. Totuttuun tapaansa Tarkas on puolittain tärvellyt oman käsikirjoituksensa pikkunokkeluudet kiireellä, välinpitämättömyydellä ja löysällä tyylillään, jonka luontaisin ominaisuus on tyylitajun puute. Aihe sellaisenaan on paitsi vanha myös aika hauska, mutta kukaan ei kokonaisuudelle onnettomuudeksi tunnu malttavan lopettaa vitsinkiskontaa eri aiheista ajoissa." "Älä nuolase... on kuitenkin erityisen vauhditon ilottelu, ja filmillisyys siitä puuttuu tyystin", arvosteli Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 11.2.1962). "Näin perusteellisen puheliasta 'teatteria' ei valkokankaalla ole aikoihin nähty ja kuitenkin juttu on alunperin elokuvaksi kirjoitettu. Ehkä Tarkaksen pitäisi vaihteeksi yrittää näytelmänikkarina [- -]." "Vanhan lämmittäminen olisi ehkä onnistunutkin", arveli E. L. (Erkki Lehtola, Aamulehti 11.2.1962), "mutta Tarkas sortuu jälleen elokuvamme tyypillisimpiin virheisiiin: ylirunsaaseen vuoropuheluun, jankuttamiseen, mietoihin kaskuihin, ja kaavamaiseen ihmiskuvaukseen. Siellä täällä häivähtää parodinen juonne, mutta kukaan ei sentään uskone, että suomalaiset olisivat ulkomaalaisten ihailussaan niin typeriä ja kritiikittömiä kuin Tarkas yrittää väittää." "Idén är inte dum", kehitti E. U. (Eirik Udd, Nya Pressen 10.2.1962) myönteistä sanottavaa, "och Tarkas låter fantasin flöda; det är tuta och kör för hela slanten. Dialogen är rätt vitsig, Kalle Peronkoskis foto förtjänstfullt och Erkki Melakoskis musik en fullträff. - Det är hygglig inhemsk underhållning, men ett lättare grepp hade nog varit att rekommendera både för regissör och skådespelare: det är i alla fall ingen stumfilm." "Osaavat näyttelijät pelastavat sitten loppuun asti aika lailla", antoi P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 14.2.1962) tunnustusta ja nosti yhden suorituksen yli muiden: "Leo Jokela tekee jopa suururakan vaikeassa 'tyylittelyosassa' ja tekee sen johdonmukaisesti, vaikka pakostakin myös hän joutuu siihen teatterimaisuuteen, johon loppuvaiheitten keinoasetelmat jo sinänsä johtavat." "Kyllä Leo Jokelalle kannattaa nauraa, sillä hän on suorastaan harvinaislaatuinen komedianäyttelijä ja huumorimies meidän oloissamme", kiitti myös Kirsti Jaantila (Elokuva-Aitta 4/1962), "repliikitkin putoavat luontevasti ja kangertelematta. Jopa fingliskakin, jota tosin kuultiin ehkä hiukan liikaa." 1990-luvun tv-esitysten aikaan Älä nuolase... saatettiin kohottaa "Tarkaksen ohjaaman 33 elokuvan joukossa sinne kaikkein hauskimpaan päähän" (Kari Uusitalo, Hyvinkään Sanomat 30.5.1991) ja "kotimaisen elokuvakomedian klassikoksi" (Tarmo Poussu, Katso 22/1991, 50/1995). "Toki elokuvasta näkyy, että se on kyhätty kokoon nopeasti ja halvalla", myönsi Poussu ja jatkoi: "Mutta Tarkas on saanut sen tarinan etenemään nautittavan notkeasti ja myös näyttelijäsuoritukset tavoittavat osuvasti elokuvan kujeellisen, jotenkin lapselliselta vaikuttavan yleissävyn. Pitkälti elokuvan onnistumisesta on kiittäminen Leo Jokelan ja Tommi Rinteen oivaa yhteispeliä. Varsinkin Jokelan koomikon kyvyt loistavat cowboy-hatun alla hänen murtaessaan repliikkejään 'aitoon' Teksasin tyyliin: 'Weil meillä Valloissa...'." "Jos Leo Jokela olisi ollut amerikkalainen tai edes ranskalainen", lisäsi A-A. Tuominen (Arja-Anneli Tuominen, Kansan Uutiset 30.5.1991), "hän olisi ollut maailmankuulu koomikko, josta ohjaajat olisivat tapelleet, ja hänen muistoviikkojaan järjestettäisiin harva se vuosi elokuvajuhlilla." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Aarne Tarkaksen kepeästi satiiristen komedioiden sarja jatkui 1962 Tarkaksen itsensä ideoimalla ja kirjoittamalla farssilla Älä nuolase..., jonka käsikirjoitusnimenä oli Rahaa naidaan ja varustettuna alamääritteellä "vahvahko komedia". Tyylillisesti ja aihepiiriltään se ei juuri poikennut Tarkaksen aikaisemmista saman lajin töistä. Määritellessään "piirteitä Aarne Tarkaksen maailmasta" Raimo Oksa ja Martti Tiula (Projektio 4/1962) totesivat: "Ne myytit, joita Tarkas uskaltaa asettaa kyseenalaisiksi, perustuvat useinkin siihen hänen esittämäänsä väitteeseen, että hyvät ihmiset tekevät työtä ja huonot elävät rikkaudellaan. Rikkaat ihmiset ja heidän perhe-elämänsä saavat Tarkakselta varsin osuvaa pilkkaa (Olin nahjuksen vaimo). Tietenkin Tarkas tässäkin on useammin sovinnainen kuin omaperäinen. Yhden tehokkaan menetelmän hän kuitenkin on menestyksellisesti omaksunut: hän asettaa 'normaalin' ihmisen rikkaiden ihmisten maailmaan; jotta nyt voisi tapahtua sopeutuminen, täytyy vieraan näytellä ja siis korostaa rikkaan ihmisen roolia (Älä nuolase, 1962). Erittäin tehokkaaksi tämä yleismaailmallinen menetelmä osoittautuu tietenkin suomalaisissa olosuhteissa, joissa elokuvanäyttelijät pystyvät esiintymään vapautuneesti vasta esittäessään näyttelemistä." Alkutekstien näyttelijäluettelossa on Leo Jokelalle ja Tommi Rinteelle annettu attribuutti "metsästäjät". Leni Katajakoski, Elina Salo, Tarja Nurmi, Marjatta Kallio, Maija Karhi, Liana Kaarina ja Elsa Turakainen ovat puolestaan "metsästettäviä" ja loput alkuteksteissä mainitut 11 näyttelijää "muuta mukavaa väkeä". Traileri tehtiin ja tarkastutettiin epätavallisen myöhään, vasta runsaat viisi viikkoa teatterilevityksen alkamisesta. Tästä huolimatta elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1962 parhaita. Jälleen kerran suuri yleisö oli toista mieltä kuin varsin torjuvasti suhtautuneet kriitikot. Elokuva on vuonna 1964 jälkiäänitetty venäjäksi M. Gorkin studiossa nimellä Obmanutyje obmanštšiki ("Petetyt petturit"). Toiminimi Reklamfilm on painattanut kyseisen dialogilistan Moskovassa vuonna 1964, toimittajana T. Beljajeva. Painoksen määrä 540 kappaletta osoittaa, että kyseinen 78-sivuinen kirjanen on tarkoitettu vain alan sisäiseen käyttöön. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Ken tuntee rahan tarkoituksen" Säv. Erkki Melakoski, san. Reino Helismaa 1) Tapio Rautavaara, laulu, ja kitara (off), kahteen kertaan, 2' 35". 2) Kitara ja viihdeorkesteri (off), 0' 40" 2. Gökvalsen / Käkivalssi Säv. Emmanuel Jonasson Viihdeorkesteri (off), 0' 05". - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|