Haku

Ihana seikkailu

Ett Förtjusande äventyr (ruotsinkielinen nimi)
The Beautiful Adventure (englanninkielinen käännösnimi)
La Belle aventure (ranskankielinen käännösnimi)
Herrliches Abenteuer (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Ihana seikkailu

T.J. Särkän viimeiseksi ohjaustyöksi ja Serpin viimeiseksi elokuvakäsikirjoitukseksi jäänyt värielokuva Ihana seikkailu (1962) on sovitettu suomalaiseen miljööseen löyhästi samannimisen ranskalaisen näytelmän pohjalta. Nuori Helena Ehrenheim (Pirkko Mannola) on vastahakoisesti menossa naimisiin kamreeri Brynolf Pedantziuksen (Esko Mannermaa) kanssa kun hänen serkkunsa ja rakastettunsa Paul von Holden (Stig Fransman) saapuu estämään häät ja vie Helenan tämän isoäidin (Ruth Snellman) luo. Isoäiti luulee, että häät on jo vietetty ja että Paul on kamreeri Pedantzius.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Pirkko Mannola, Helena Ehrenheim
Stig Fransman, Paul von Holden
Ruth Snellman, paronitar Louise Ehrenheim
Rauha Rentola, Gisela von Holden
Rose-Marie Precht, Betty Wahl
Esko Mannermaa, kamreeri Brynolf Pedantzius
Siiri Angerkoski, Loviisa
Kauko Helovirta, vuori-insinööri Anders von Holden
Esa Saario, maisteri Henrik Södersvans
Kaarlo Halttunen, tohtori
Kaisu Leppänen, Alma Wahl
Hilkka Helinä, neiti Ström
Pirkko Karppi, vanhapiika junassa
Elin Aaltonen, ompelija
Kreditoimattomat näyttelijät
Leo Sarri, postinkantaja
Hannes Veivo, 1. kuski
Anita Saarikallio, Lempi, sisäkkö
Sirkka Breider, häävieras
Irja Rannikko, häävieras
Aatu Talanne, rovasti
Annie Sundman, ruustinna
Kaarlo Wilska, häävieras
Ulla Aaltonen, sisäpiika
Veikko Linna, 2. kuski
Vilho Ruuskanen, renki
Kalle Sulkunen, konduktööri
Muut tekijät
Serp, käsikirjoittaja
Olavi Tuomi, kuvaaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Teuvo Pasanen, äänittäjä
Heikki Aaltoila, musiikki
Aarre Koivisto, lavastaja
William Reunanen, naamioitsija
Leo Sarri, järjestäjä
Kaarlo Wilska, järjestäjä
Sirkka Kaski, kampaaja
Ellen Pyhälä, script-girl (kuvaussihteeri)
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Senja Soitso, naamiointi
Arvi Järvinen, lavastusapulainen
Kurt Vilja, miksaus
Alf Salin, studiopäällikkö
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1962
Alkuteos

Gaston-Arman de Caillavet - Robert de Flers - Étienne Rey: La belle aventure. (näytelmä, kantaesitys: Théâtre du Vaudeville, Pariisi 23.12.1913); Ihana seikkailu. Suom. J. A. Pärnänen. (näytelmä, kantaesitys: Suomen Kansallisteatteri, Helsinki 21.5.1919)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
21.12.1962
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu, Herttua
Lahti: Kinema
Tampere: Petit
Turku: Kino Turku
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 23.12.1962 Asto, Pori ensi-iltakierros
  • 18.01.1963 Kiistola, Oulu ensi-iltakierros
  • 24.01.1963 Elohuvi, Jyväskylä ensi-iltakierros
  • 02.02.1963 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
  • 24.03.1963 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 06.02.1968 TV1 Katsojia: 2 100 000
  • 08.11.1970 TV1
  • 01.03.1975 MTV2 Katsojia: 1 220 000
  • 24.12.1991 TV1 Katsojia: 564 000
  • 06.01.1996 TV1 Katsojia: 341 000
  • 23.06.2001 MTV3
  • 06.04.2005 YLE TV1
  • 23.06.2007 YleTeema [Pirkko Mannola]
  • 28.01.2009 YLE TV2
  • 13.09.2012 YLE TV1
  • 24.04.2014 YLE TV1
  • 28.12.2015 YLE TV1
  • 28.06.2017 YLE TV1
  • 21.10.2019 YLE TV1
Palkinnot
Jussit 1963: paras naispääosa: Ruth Snellman.
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: Herttoniemen kartanon puisto (alkutekstien taustat, puistokohtauksia), Herttoniemen museon piha, Herttoniemen museo (vellikellot), Degerön kartano Laajasalossa (Gisela ja Anders von Holdenin kartano), nyk. Reposalmentie (Helena ja Paul saapuvat Haapkylän kartanoon), valttarin eli tilanhoitajan talo Herttoniemen kartanon puistossa (paronitar Ehrenheimin kartano Haapkylä), Henrik Borgströmin tie

Helsingin mlk. (nyk. Vantaa): Westerkullan kartano Länsimäessä - Westerkullan tie (Pauli ja Helena lähtevät)

Espoo: Nuuksion Pitkäjärvi (Pauli ja Helena matkalla)

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Kuvausaika

Kesä 1962

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Sisältöseloste

Helena Ehrenheim valmistautuu vastentahtoisesti häihinsä kamreeri Brynolf Pedantziuksen kanssa. Hän muistelee vuoden takaisia tapahtumia: hänen ystävättärensä Betty Wahl on rakastunut Saksassa opiskelevaan Paul von Holdeniin, Helenan serkkuun. Paul puolestaan on rakastunut Helenaan, mutta asia salataan tytöltä, joka on varaton ja rikkaiden sukulaistensa armoilla. Sen sijaan hänelle järjestetään naimakauppa kamreerin kanssa.

Kamreeri Pedantzius saapuu Holdenin kartanoon ja kertoo Anders von Holdenille tutustumisestaan Helenaan ja avioliiton järjestämisestä rouva Gisela von Holdenin avulla. Paul von Holden ilmestyy yllättäen kotiin ja pyytää isältään saada tavata Helena, mikä onnistuukin puoli tuntia ennen hääseremonian alkua. Nuorille paljastuu Gisela von Holdenin juonittelu: Helena ei ole koskaan saanut Paulin kirjeitä. Paul tunnustaa rakkautensa ja pyytää Helenaa karkaamaan kanssaan. Helena myöntyy ja lähtee Paulin mukaan jätettyään kirjelapun, jossa kertoo ettei rakasta Brynolfia.

Paul ja Helena matkustavat junalla Helenan isoäidin, paronitar Louise Ehrenheimin luo, missä jo odotetaan morsiusparia. Paulia luullaan aviomieheksi, eikä hänellä tai Helenalla ole rohkeutta eikä tilaisuutta oikaista väärinkäsitystä. He jatkavat näytelmää joutuen turvautumaan moniin hätävalheisiin, kun paronitar kyselee häistä ja hääateriasta. He nukkuvat erillään, Helena morsiushuoneessa, Paul alakerran sohvalla, kunnes paronitar huomaa sen viedessään rosmariinin oksia parin lapsionnen hyväksi. Paronitar komentaa Paulin yhteiseen makuuhuoneeseen.

Aamulla Pedantzius saapuu kartanoon ja paljastaa todellisen tilanteen paronittarelle, joka ei ole uskoa asiaa. Myös Helena ehättää kertomaan paronittarelle totuuden sälyttäen samalla tämän niskoille vastuun "hääyöstä". Paronitar on ymmärtäväinen: hän lähettää Paulin kotiinsa selvittämään asiaa ja Helenan pyytämään anteeksi kamreerilta. Helena vakuuttaa kamreerille, että tämä on säästynyt suurelta onnettomuudelta; he tekevät sovinnon keskenään. Paulin isä ja Gisela saapuvat paikalle. Paul paljastaa Giselan juonittelun, mistä nainen loukkaantuu ja lähtee pois. Anders von Holden siunaa Paulin ja Helenan liiton. Paronitar tarjoaa kaikille shamppanjaa. Paul ja Helena lähtevät todelliselle häämatkalleen ajaen vaunuissa ja laulaen yhdessä.

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Ihana seikkailu on alun perin kolmen ranskalaisen yhteistuote ja kuuluisa komedia", aloitti I.J-la (Ilkka Juonala, Aamulehti 23.12.1962). "Uusi Ihana seikkailu on monen suomalaisen yhteistuote, mutta se ei ole oleva kuuluisa komedia. [- -] Loppulausunto: T. J. Särkän elokuva on hempeä, mutta siitä puuttuu pikanttisuus, mikä olisi tällaisen komedian voitollisen toteuttamisen tärkein edellytys."

Niin ikään Kirsti Jaantila (Elokuva-Aitta 1/1963) koki elokuvan sävytyksessä "jotakin epäonnistunutta" siihen nähden, että alkuperäiskomedia "on oikeastaan aika ilkikurinen ja todella crazy-tyyppinen kaikessa herttaisuudessaan ja sovinnaisuudessaan": "Serp on epäilemättä tehnyt parhaansa näytelmän sovittamiseksi suomalaisiin oloihin. Sensijaan ohjaaja Toivo Särkkä on langennut käsittelemään aihetta kovin sentimentaalisesti ja liian romanttisesti, jolloin rytmi on muuttunut omituisen laahaavaksi ja hitaaksi."

"Ihana seikkailu on raskas ja hidas, väliin ihan unettavakin", moitti myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 23.12.1962). "Juonen käänteitten puolestahan tässä omista häistaan karkaavan nuoren morsiamen tarinassa ei ole mitään erikoisen mielenkiintoista eikä omintakeista. Ihanan seikkailun teho ja tenho riippuu täysin tunnelmasta. Tässä sitä ei ole. Värit ovat latteahkot ja luvattoman 'hyppivät', puvuston ehtimiseen kertautuvat lila ja sininen eri vivahteissaan hirveät."

"Tähän Toivo Särkän ohjaamaan elokuvaan sopisivat kaikki ne lukuisat moitteet, joita on tavallisesti tapana antaa SF:n tämän tyyppisille tekeleille", ilmaisi T. M. (Tapani Maskula, Uusi Päivä 23.12.1962) kritiikin yleislinjan. "SF:n joulupaketti on korea ulkoa", lisäsi O.T-la (Olli Tuomola, Turun Päivälehti 22.12.1962): "Kun paketin avaa, pettyy, sillä sisällä on tyhjänpäiväisen romanttinen viikkolehtitarina, jossa ei tapahdu käytännöllisesti katsoen yhtään mitään, ja jossa yllätys on täysin tuntematon käsite. [- -] On kuitenkin lohdullista todeta, että kun vielä pari vuotta sitten tämäntapaiset tekeleet eivät paljoa erottuneet kotimaisen elokuvien katraasta, tänä vuonna ne jo muodostavat oman joukkonsa - aivan häntäpäässä."

Toki elokuva sai myös puolustajansa. "Kevyt ja iloinen filmi!", ihasteli Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 30.12.1962). "Ohjaus on taitavasti itsensä Toivo Särkän käsissä, taitavasti todella, sillä vaikka tämä kaikki on melko hiljattain nähty television välittämänä suorana lähetyksenä Kansallisteatterista, ei tässä esityksessä juuri tunnu teatterinmakua. [- -] Särkän joulusadusta on joka tapauksessa tullut oikein viehättävä ja katsomisen kestävä, saamme ihailla upeita pukuja ja Aarre Koiviston rakentamia, hienoja tyylilavastuksia."

Jos Pirkko Mannolan ja Stig Fransmanin valinta nuoreksi pariksi herätti arvostelua, niin yleistä kiitosta sai Ruth Snellman, jonka varassa Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 23.12.1962) näki "seikkailun ihanuuden 90-prosenttisesti" olevan: "Hänen isoäitinsä on oikea toivemummu: lämmin ja sydämellinen, viisas ja leikkisä, vähän hupsu ja kaupanpäällisiksi vielä hyvin kultivoitunut. Se on sitäpaitsi hurmaava näyttelijätyö, ei näyttämöllä aikaisemmin nähdyn toistoa, vaan silloisesta viisaasti lähikuvan vaatimusten mukaiseen pienikokoisuuteen adaptoitua. Tämän isoäidin takia Ihanalle seikkailulle antaa paljon anteeksi ja sivuuttaa monia asioita vaitiololla."

Tv-esitykset eivät ole pelastaneet elokuvan mainetta. "Ihana seikkailu on ns. filmattua teatteria kaikkein kamalimmillaan", tyrmäsi Rauno Harju (Helsingin Sanomat 1.3.1975). "Siitä välittyy esirippujen ja lavastevarastojen homeinen haju. [- -] Ihana seikkailu edustaa tökeryyden huippukertoimia. Se on tyhjä, ontto ja viihteenäkin toisarvoinen. On turha osoittaa ketään sormella erikseen, koko homma laahaa alusta asti. [- -] Elokuvan kanssa Ihanalla seikkailulla ei ole paljonkaan tekemistä. Se on yhtä lähellä oikeata elokuvaa kuin Utsjoki Helsinkiä."

"Pannukakku", luonnehti Harri Römpötti (Katso 51-52/1991): "Ihana seikkailu päätti Toivo Särkän ohjaajauran mahalaskuun [- -] Olavi Tuomen vanhahtava värikuvaus miellyttää. Pukuihinkin on uhrattu vaivaa, mutta ulkoiset avut eivät kanna sisällöltään mitätöntä tekelettä. Turhaan paisuteltu dramatiikka ja jäykkä dialogi suistavat romanttisen komedian allikkoon."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Taustaa

Gaston Arman de Caillavetin, Robert de Flersin ja Etienne Reyn romanttinen näytelmäkomedia La Belle Aventure (1913) oli filmattu mm. Ruotsissa vuonna 1916 nimellä Hans bröllopsnatt Mauritz Stillerin ja 1936 Äventyret -nimisenä Per-Axel Brannerin ohjaamana. Suomessa näytelmä oli nähty ensimmäisen kerran Svenska Teaternin esittämänä keväällä 1915 Ett förtjusande äfventyr -nimisenä. Suomen Kansallisteatterissa Ihana seikkailu esitettiin keväällä 1919. Näytelmä palasi Kansallisteatterin ohjelmistoon 1950-luvun lopulla ja Svenska Teaterniin syyskaudella 1962 ja nähtiin sittemmin myös suorana lähetyksenä televisiossa.

Kolminäytöksisen komedian ensimmäinen näytös tapahtuu "sangen hienossa maalaissalongissa" Louveciennes'ssa, toinen Hélènen talossa Chanlelouvessa, joka on "pieni kylä Perigordin ja Limousinin rajoilla", ja kolmas näytös saman talon ruokasalissa.

Kesällä 1962 Toivo Särkkä päätti toteuttaa näytelmän vapaasti suomalaiseen ympäristöön sovitettuna romanttisena värielokuvana. Käsikirjoituksen hän tilasi vanhalta tuttavaltaan Serpiltä eli Seere Salmiselta, ja kiinnitti elokuvan isoäidin osaan Ruth Snellmanin, joka samassa tehtävässä oli hurmannut yleisöä Kansallisteatterissa ja joka jo vuoden 1919 esityksessä oli näytellyt nuorta Hélèneä. Varsinaisiin päärooleihin Särkkä valitsi SF:n kuukausipalkkaiset tähdet Pirkko Mannolan ja Stig Fransmanin. Kiukustuttuaan jälleen kerran Heikki Eteläpään arvosteluista Särkkä antoi sievistelevästi esiintyvälle maisterille, Serpin Selim Selinille, uuden roolinimen Henryk Södersvans.

Ihana seikkailu jäi sekä Serpin viimeiseksi elokuvakäsikirjoitukseksi että Särkän viimeiseksi ohjaustyöksi. Ensimmäisen elokuvansa Kaikenlaisia vieraita Särkkä oli ohjannut vuonna 1936 yhdessä Yrjö Nortan kanssa. Ihana seikkailu oli hänen 49. elokuvansa, ja sitä tehdessään Särkkä oli 72-vuotias.

Osasuorituksestaan Ruth Snellman sai vuoden naispääosa-Jussin. Patsaan saatuaan hän Jussi-juhlissa päivitteli muka viattomasti haastattelijalle: - Ajatella että minä sain oikein pääosa-Jussin. Kun minä aikoinaan neuvottelin maisteri Särkän kanssa palkkiostani, Särkkä koko ajan korosti sitä, että kysymys oli sivuosasta!

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Musiikki

1. "Muistoja Karlsbadista"
Säv. Heikki Aaltoila
Es. Rose-Marie Precht ja Esa Saario, piano (playback, tunnistamattomat pianistit), 1' 05".


2. "Onnen pilvilinna"
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
Es. Stig Fransman ja Pirkko Mannola, laulu (playback, viihdeorkesteri), kolmeen otteeseen, yht. 2' 30".


3. "Romanssi"
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
Es. Stig Fransman ja Pirkko Mannola, laulu (playback, viihdeorkesteri), 1' 25".

Huomautuksia:
Viihdeorkesterin esittämänä (off) kuullaan junakohtauksessa hidas valssi ja loppukohtauksessa kihlajaispolkka.

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
13901, A-13901
Tarkastuspäivä
18.12.1962
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2810 m
Kesto/leikattu
1:42:42
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Fiktio, Romantiikka
Osia
5
Tarkastuttaja
Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Muut tiedot
Tarkastajat: Paavo Tuomari Aulis Kohonen
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:37:37
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
väri, Eastmancolor
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
103 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa