"Ihana seikkailu on alun perin kolmen ranskalaisen yhteistuote ja kuuluisa komedia", aloitti I.J-la (Ilkka Juonala, Aamulehti 23.12.1962). "Uusi Ihana seikkailu on monen suomalaisen yhteistuote, mutta se ei ole oleva kuuluisa komedia. [- -] Loppulausunto: T. J. Särkän elokuva on hempeä, mutta siitä puuttuu pikanttisuus, mikä olisi tällaisen komedian voitollisen toteuttamisen tärkein edellytys."

Niin ikään Kirsti Jaantila (Elokuva-Aitta 1/1963) koki elokuvan sävytyksessä "jotakin epäonnistunutta" siihen nähden, että alkuperäiskomedia "on oikeastaan aika ilkikurinen ja todella crazy-tyyppinen kaikessa herttaisuudessaan ja sovinnaisuudessaan": "Serp on epäilemättä tehnyt parhaansa näytelmän sovittamiseksi suomalaisiin oloihin. Sensijaan ohjaaja Toivo Särkkä on langennut käsittelemään aihetta kovin sentimentaalisesti ja liian romanttisesti, jolloin rytmi on muuttunut omituisen laahaavaksi ja hitaaksi."

"Ihana seikkailu on raskas ja hidas, väliin ihan unettavakin", moitti myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 23.12.1962). "Juonen käänteitten puolestahan tässä omista häistaan karkaavan nuoren morsiamen tarinassa ei ole mitään erikoisen mielenkiintoista eikä omintakeista. Ihanan seikkailun teho ja tenho riippuu täysin tunnelmasta. Tässä sitä ei ole. Värit ovat latteahkot ja luvattoman 'hyppivät', puvuston ehtimiseen kertautuvat lila ja sininen eri vivahteissaan hirveät."

"Tähän Toivo Särkän ohjaamaan elokuvaan sopisivat kaikki ne lukuisat moitteet, joita on tavallisesti tapana antaa SF:n tämän tyyppisille tekeleille", ilmaisi T. M. (Tapani Maskula, Uusi Päivä 23.12.1962) kritiikin yleislinjan. "SF:n joulupaketti on korea ulkoa", lisäsi O.T-la (Olli Tuomola, Turun Päivälehti 22.12.1962): "Kun paketin avaa, pettyy, sillä sisällä on tyhjänpäiväisen romanttinen viikkolehtitarina, jossa ei tapahdu käytännöllisesti katsoen yhtään mitään, ja jossa yllätys on täysin tuntematon käsite. [- -] On kuitenkin lohdullista todeta, että kun vielä pari vuotta sitten tämäntapaiset tekeleet eivät paljoa erottuneet kotimaisen elokuvien katraasta, tänä vuonna ne jo muodostavat oman joukkonsa - aivan häntäpäässä."

Toki elokuva sai myös puolustajansa. "Kevyt ja iloinen filmi!", ihasteli Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 30.12.1962). "Ohjaus on taitavasti itsensä Toivo Särkän käsissä, taitavasti todella, sillä vaikka tämä kaikki on melko hiljattain nähty television välittämänä suorana lähetyksenä Kansallisteatterista, ei tässä esityksessä juuri tunnu teatterinmakua. [- -] Särkän joulusadusta on joka tapauksessa tullut oikein viehättävä ja katsomisen kestävä, saamme ihailla upeita pukuja ja Aarre Koiviston rakentamia, hienoja tyylilavastuksia."

Jos Pirkko Mannolan ja Stig Fransmanin valinta nuoreksi pariksi herätti arvostelua, niin yleistä kiitosta sai Ruth Snellman, jonka varassa Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 23.12.1962) näki "seikkailun ihanuuden 90-prosenttisesti" olevan: "Hänen isoäitinsä on oikea toivemummu: lämmin ja sydämellinen, viisas ja leikkisä, vähän hupsu ja kaupanpäällisiksi vielä hyvin kultivoitunut. Se on sitäpaitsi hurmaava näyttelijätyö, ei näyttämöllä aikaisemmin nähdyn toistoa, vaan silloisesta viisaasti lähikuvan vaatimusten mukaiseen pienikokoisuuteen adaptoitua. Tämän isoäidin takia Ihanalle seikkailulle antaa paljon anteeksi ja sivuuttaa monia asioita vaitiololla."

Tv-esitykset eivät ole pelastaneet elokuvan mainetta. "Ihana seikkailu on ns. filmattua teatteria kaikkein kamalimmillaan", tyrmäsi Rauno Harju (Helsingin Sanomat 1.3.1975). "Siitä välittyy esirippujen ja lavastevarastojen homeinen haju. [- -] Ihana seikkailu edustaa tökeryyden huippukertoimia. Se on tyhjä, ontto ja viihteenäkin toisarvoinen. On turha osoittaa ketään sormella erikseen, koko homma laahaa alusta asti. [- -] Elokuvan kanssa Ihanalla seikkailulla ei ole paljonkaan tekemistä. Se on yhtä lähellä oikeata elokuvaa kuin Utsjoki Helsinkiä."

"Pannukakku", luonnehti Harri Römpötti (Katso 51-52/1991): "Ihana seikkailu päätti Toivo Särkän ohjaajauran mahalaskuun [- -] Olavi Tuomen vanhahtava värikuvaus miellyttää. Pukuihinkin on uhrattu vaivaa, mutta ulkoiset avut eivät kanna sisällöltään mitätöntä tekelettä. Turhaan paisuteltu dramatiikka ja jäykkä dialogi suistavat romanttisen komedian allikkoon."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.