Ihana seikkailu
Ett Förtjusande äventyr (ruotsinkielinen nimi)
The Beautiful Adventure (englanninkielinen käännösnimi)
La Belle aventure (ranskankielinen käännösnimi)
Herrliches Abenteuer (saksankielinen käännösnimi)
Finna rating
Ihana seikkailu
T. J. Särkän viimeiseksi ohjaustyöksi ja Serpin viimeiseksi elokuvakäsikirjoitukseksi jäänyt värielokuva Ihana seikkailu (1962) on sovitettu suomalaiseen miljööseen löyhästi samannimisen ranskalaisen näytelmän pohjalta. Nuori Helena Ehrenheim (Pirkko Mannola) on vastahakoisesti menossa naimisiin kamreeri Brynolf Pedantziuksen (Esko Mannermaa) kanssa kun hänen serkkunsa ja rakastettunsa Paul von Holden (Stig Fransman) saapuu estämään häät ja vie Helenan tämän isoäidin (Ruth Snellman) luo. Isoäiti luulee, että häät on jo vietetty ja että Paul on kamreeri Pedantzius.
Saved in:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Age Limit | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Actors | ||||||||||||||
Uncredited actors
|
||||||||||||||
Contributors | ||||||||||||||
Uncredited
|
||||||||||||||
Production | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Distribution | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Locations | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Filming date | ||||||||||||||
Kesä 1962 - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Content Description | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Press reviews | ||||||||||||||
"Ihana seikkailu on alun perin kolmen ranskalaisen yhteistuote ja kuuluisa komedia", aloitti I.J-la (Ilkka Juonala, Aamulehti 23.12.1962). "Uusi Ihana seikkailu on monen suomalaisen yhteistuote, mutta se ei ole oleva kuuluisa komedia. [- -] Loppulausunto: T. J. Särkän elokuva on hempeä, mutta siitä puuttuu pikanttisuus, mikä olisi tällaisen komedian voitollisen toteuttamisen tärkein edellytys." Niin ikään Kirsti Jaantila (Elokuva-Aitta 1/1963) koki elokuvan sävytyksessä "jotakin epäonnistunutta" siihen nähden, että alkuperäiskomedia "on oikeastaan aika ilkikurinen ja todella crazy-tyyppinen kaikessa herttaisuudessaan ja sovinnaisuudessaan": "Serp on epäilemättä tehnyt parhaansa näytelmän sovittamiseksi suomalaisiin oloihin. Sensijaan ohjaaja Toivo Särkkä on langennut käsittelemään aihetta kovin sentimentaalisesti ja liian romanttisesti, jolloin rytmi on muuttunut omituisen laahaavaksi ja hitaaksi." "Ihana seikkailu on raskas ja hidas, väliin ihan unettavakin", moitti myös Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 23.12.1962). "Juonen käänteitten puolestahan tässä omista häistaan karkaavan nuoren morsiamen tarinassa ei ole mitään erikoisen mielenkiintoista eikä omintakeista. Ihanan seikkailun teho ja tenho riippuu täysin tunnelmasta. Tässä sitä ei ole. Värit ovat latteahkot ja luvattoman 'hyppivät', puvuston ehtimiseen kertautuvat lila ja sininen eri vivahteissaan hirveät." "Tähän Toivo Särkän ohjaamaan elokuvaan sopisivat kaikki ne lukuisat moitteet, joita on tavallisesti tapana antaa SF:n tämän tyyppisille tekeleille", ilmaisi T. M. (Tapani Maskula, Uusi Päivä 23.12.1962) kritiikin yleislinjan. "SF:n joulupaketti on korea ulkoa", lisäsi O.T-la (Olli Tuomola, Turun Päivälehti 22.12.1962): "Kun paketin avaa, pettyy, sillä sisällä on tyhjänpäiväisen romanttinen viikkolehtitarina, jossa ei tapahdu käytännöllisesti katsoen yhtään mitään, ja jossa yllätys on täysin tuntematon käsite. [- -] On kuitenkin lohdullista todeta, että kun vielä pari vuotta sitten tämäntapaiset tekeleet eivät paljoa erottuneet kotimaisen elokuvien katraasta, tänä vuonna ne jo muodostavat oman joukkonsa - aivan häntäpäässä." Toki elokuva sai myös puolustajansa. "Kevyt ja iloinen filmi!", ihasteli Femina (Helmi Neva, Satakunnan Kansa 30.12.1962). "Ohjaus on taitavasti itsensä Toivo Särkän käsissä, taitavasti todella, sillä vaikka tämä kaikki on melko hiljattain nähty television välittämänä suorana lähetyksenä Kansallisteatterista, ei tässä esityksessä juuri tunnu teatterinmakua. [- -] Särkän joulusadusta on joka tapauksessa tullut oikein viehättävä ja katsomisen kestävä, saamme ihailla upeita pukuja ja Aarre Koiviston rakentamia, hienoja tyylilavastuksia." Jos Pirkko Mannolan ja Stig Fransmanin valinta nuoreksi pariksi herätti arvostelua, niin yleistä kiitosta sai Ruth Snellman, jonka varassa Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 23.12.1962) näki "seikkailun ihanuuden 90-prosenttisesti" olevan: "Hänen isoäitinsä on oikea toivemummu: lämmin ja sydämellinen, viisas ja leikkisä, vähän hupsu ja kaupanpäällisiksi vielä hyvin kultivoitunut. Se on sitäpaitsi hurmaava näyttelijätyö, ei näyttämöllä aikaisemmin nähdyn toistoa, vaan silloisesta viisaasti lähikuvan vaatimusten mukaiseen pienikokoisuuteen adaptoitua. Tämän isoäidin takia Ihanalle seikkailulle antaa paljon anteeksi ja sivuuttaa monia asioita vaitiololla." Tv-esitykset eivät ole pelastaneet elokuvan mainetta. "Ihana seikkailu on ns. filmattua teatteria kaikkein kamalimmillaan", tyrmäsi Rauno Harju (Helsingin Sanomat 1.3.1975). "Siitä välittyy esirippujen ja lavastevarastojen homeinen haju. [- -] Ihana seikkailu edustaa tökeryyden huippukertoimia. Se on tyhjä, ontto ja viihteenäkin toisarvoinen. On turha osoittaa ketään sormella erikseen, koko homma laahaa alusta asti. [- -] Elokuvan kanssa Ihanalla seikkailulla ei ole paljonkaan tekemistä. Se on yhtä lähellä oikeata elokuvaa kuin Utsjoki Helsinkiä." "Pannukakku", luonnehti Harri Römpötti (Katso 51-52/1991): "Ihana seikkailu päätti Toivo Särkän ohjaajauran mahalaskuun [- -] Olavi Tuomen vanhahtava värikuvaus miellyttää. Pukuihinkin on uhrattu vaivaa, mutta ulkoiset avut eivät kanna sisällöltään mitätöntä tekelettä. Turhaan paisuteltu dramatiikka ja jäykkä dialogi suistavat romanttisen komedian allikkoon." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Background | ||||||||||||||
Gaston Arman de Caillavetin, Robert de Flersin ja Etienne Reyn romanttinen näytelmäkomedia La Belle Aventure (1913) oli filmattu mm. Ruotsissa vuonna 1916 nimellä Hans bröllopsnatt Mauritz Stillerin ja 1936 Äventyret -nimisenä Per-Axel Brannerin ohjaamana. Suomessa näytelmä oli nähty ensimmäisen kerran Svenska Teaternin esittämänä keväällä 1915 Ett förtjusande äfventyr -nimisenä. Suomen Kansallisteatterissa Ihana seikkailu esitettiin keväällä 1919. Näytelmä palasi Kansallisteatterin ohjelmistoon 1950-luvun lopulla ja Svenska Teaterniin syyskaudella 1962 ja nähtiin sittemmin myös suorana lähetyksenä televisiossa. Kolminäytöksisen komedian ensimmäinen näytös tapahtuu "sangen hienossa maalaissalongissa" Louveciennes'ssa, toinen Hélènen talossa Chanlelouvessa, joka on "pieni kylä Perigordin ja Limousinin rajoilla", ja kolmas näytös saman talon ruokasalissa. Kesällä 1962 Toivo Särkkä päätti toteuttaa näytelmän vapaasti suomalaiseen ympäristöön sovitettuna romanttisena värielokuvana. Käsikirjoituksen hän tilasi vanhalta tuttavaltaan Serpiltä eli Seere Salmiselta, ja kiinnitti elokuvan isoäidin osaan Ruth Snellmanin, joka samassa tehtävässä oli hurmannut yleisöä Kansallisteatterissa ja joka jo vuoden 1919 esityksessä oli näytellyt nuorta Hélèneä. Varsinaisiin päärooleihin Särkkä valitsi SF:n kuukausipalkkaiset tähdet Pirkko Mannolan ja Stig Fransmanin. Kiukustuttuaan jälleen kerran Heikki Eteläpään arvosteluista Särkkä antoi sievistelevästi esiintyvälle maisterille, Serpin Selim Selinille, uuden roolinimen Henryk Södersvans. Ihana seikkailu jäi sekä Serpin viimeiseksi elokuvakäsikirjoitukseksi että Särkän viimeiseksi ohjaustyöksi. Ensimmäisen elokuvansa Kaikenlaisia vieraita Särkkä oli ohjannut vuonna 1936 yhdessä Yrjö Nortan kanssa. Ihana seikkailu oli hänen 49. elokuvansa, ja sitä tehdessään Särkkä oli 72-vuotias. Osasuorituksestaan Ruth Snellman sai vuoden naispääosa-Jussin. Patsaan saatuaan hän Jussi-juhlissa päivitteli muka viattomasti haastattelijalle: - Ajatella että minä sain oikein pääosa-Jussin. Kun minä aikoinaan neuvottelin maisteri Särkän kanssa palkkiostani, Särkkä koko ajan korosti sitä, että kysymys oli sivuosasta! - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Music | ||||||||||||||
1. "Muistoja Karlsbadista" Säv. Heikki Aaltoila Es. Rose-Marie Precht ja Esa Saario, piano (playback, tunnistamattomat pianistit), 1' 05". 2. "Onnen pilvilinna" Säv. ja san. Heikki Aaltoila Es. Stig Fransman ja Pirkko Mannola, laulu (playback, viihdeorkesteri), kolmeen otteeseen, yht. 2' 30". 3. "Romanssi" Säv. ja san. Heikki Aaltoila Es. Stig Fransman ja Pirkko Mannola, laulu (playback, viihdeorkesteri), 1' 25". Huomautuksia: Viihdeorkesterin esittämänä (off) kuullaan junakohtauksessa hidas valssi ja loppukohtauksessa kihlajaispolkka. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||||
Inspection Details | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Technical Data | ||||||||||||||
|