Villin Pohjolan salattu laakso
Den Hemlighetsfulla dalen (ruotsinkielinen nimi)
Salattu laakso (työnimi)
Villin Pohjolan salainen laakso (työnimi)
The Secret Valley in the Wild North (englanninkielinen käännösnimi)
La Vallée inconnue du Nord farouche (ranskankielinen käännösnimi)
Das Geheime Tal des Wilden Nordens (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Villin Pohjolan salattu laakso
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
K11 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Muut esiintyjät
Kim av Silfvertass, Skotlannin paimenkoira ,
Kim av Silfvertass, Skotlannin paimenkoiraHae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesäkuu - heinäkuu 1963 (ulkokuvat), syyskuu 1963 (studio) - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Erittäin lapsenmielinen isojen poikien seikkailu", luonnehti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 10.11.1963) Aarne Tarkaksen kolmatta Villi Pohjola -elokuvaa. "Omalla tavallaan se pystyi tosin paikoin huvittamaan, mutta useasti myös pitkästyttämään. Tarkas - - ei ollut tarinaansa saanut tällä kerralla paljonkaan toimintaa, ei juuri vauhtia eikä filmissä liioin ollut rytmiä. Oikea parodinen sävytys kohtauksista puuttui useimmiten, mutta tilalla oli yllin kyllin tahatonta huvittavuutta. Perttilän [po. Seppälän] kuvaus on epätasaista, mutta maisemat tarjoavat silti monia suurenmoisia näkymiä. - - Tarkaksen tarinassa yhtyvät satu ja todellisuus turhan huolimattomasti ja myös lennottomasti. Olisihan esim. 'Villin Pohjolan' väkeä voitu hieman omaperäisemminkin hahmottaa kuin lähipitäin intiaanityypeiksi." "Mielikuvituksellinen aihe voisi sellaisenaan ehkä olla hauskakin", aprikoi T.S-o. (Tomira Savtschenko, Kansan Uutiset 10.11.1963), "mutta filmin tavoittelema 'leppoisa henki' on kömpelöä, jylhän kauniit maisemat kuten filmi yleensäkin on kuvattu kovin huonosti ja maisemien perään seuraavat teennäiset 'kohtaukset', joissa kukin lausuu repliikkinsä vuorotellen, kunnes lopuksi aikaansaadaan vähän toimintaa." "Den första filmen var stramare och roligare", vertaili G.B-s. (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 10.11.1963). "Nu blir det upprepningar av motiv använda i den första versionen och förgrovade effekter. Mycket slagsmål och långdragna skottlossningsepisoder. Ställvis är dialogen lustig, ställvis krystad och handlingen blir efter en rätt livfull början till slut enformig och utdragen." Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 10.11.1963) toivoi "lapsenmielisiä löytyvän", "koska Villin Pohjolan salattu laakso sentään lajissaan täyttää jonkinlaiset mitat. Kuvaus (Pertti Seppälä) ei esimerkiksi ole hullumpi, Erkki Melakosken musiikissa on niinikään mukavia teemoja. Vornalaisten kuopuksena Taneli Rinne suorittaa sympaattisen, vapautuneen elokuvadebyytin." "Villin Pohjolan salattu laakso on huomattavasti notkeampaa työtä kuin samantyylinen edeltäjänsä", koki L.St. (Leo Stålhammar, Maakansa 12.11.1963), "vaikka Aarne Tarkas olisikin saanut käyttää reippaammin parodioivaa sävyä kertoessaan Pohjolaan sijoitetun Villin Lännen tarinan. Huolitellun otteen vastapainona on liian runsaasti puolitiehen jäänyttä ideaa, josta ei aina tiedä pitäisikö se lukea ansioksi vai miinukseksi ts. ohjauksessa ei ole tarpeeksi selvästi tehty rajaa pelleilyn ja parodian välillä. Pertti Seppälän hienon kuvauksen rinnalla Erkki Melakosken musiikki noudattelee parodiasävyä kuten pitkälti Tommi Rinteen näytteleminenkin Taneli Rinteen ja varsinkin melko tosikkomaisen Åke Lindmanin liikkuessa eri tasolla." - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
SF:n näytelmäelokuvatuotannon katkettua näyttelijälakon seurauksena Aarne Tarkas sai kesällä 1963 uudeksi tuottajakseen näyttelijä Tommi Rinteen, joka oli Suomen Näyttelijäliiton puheenjohtajan Jalmari Rinteen poika. Tommi Rinteen perustama rekisteröimätön Keskus-Elokuva -toiminimi allekirjoitti ensimmäisenä ja ainoana liiton kanssa sopimuksen, joka takasi osan elokuvan tv-esitystuotoista mukana olleille näyttelijöille. Villin Pohjolan salattu laakso oli itsenäinen jatko-osa Tarkaksen kesällä 1962 ohjaamalle SF-elokuvalle Villin Pohjolan kulta. Tapahtuma-aika on nykyinen. Päähenkilöiden roolinimet Joel, Tommi ja Kai Vorna olivat samat, mutta näyttelijöistä oli mukana ainoastaan Åke Lindman Joelina. Tommi Vornana nähtiin nyt Helge Heralan asemesta tuottaja Tommi Rinne, ja Kai Vornana Vili Auvisen sijasta tuottajan veli Taneli Rinne. Naispääosiin kaavailtiin alunperin Elina Pohjanpäätä ja Pirkko Mannolaa, joista jälkimmäinen sai lopulta seurakseen Elina Salon. Tietäjän rooliin suunniteltiin Leo Jokelaa ja erääksi konnaksi Stig Törnroosia, mutta kumpaakaan ei elokuvassa nähty. Sen sijaan eräässä konnan roolissa esiintyi elokuvan leikkaaja Elmer Lahti, jonka seitsemänvuotiaalla Skotlannin paimenkoira Kim av Silfvertass -uroksella oli myös tärkeä tehtävä juonenkehittelyssä. Alkuteksteissä korostetaan jälleen: "On aivan turha etsiä Villiä Pohjolaa Maanmittaushallituksen kartoilta, sillä sieltä ei sitä löydy. Jos se jossakin on, niin se on jokaisen seikkailumieltä omaavan henkilön mielikuvituksessa." Villin Pohjolan salatun laakson yleisömenestys oli vuoden näytelmäelokuvien toiseksi heikoin. Televisiossa elokuva on nähty vain kerran, runsaat 17 vuotta valmistumisensa jälkeen. Aarne Tarkaksen elokuvauralla kesti nyt taukoa talveen 1966 saakka, jolloin hän vielä kertaalleen palasi kameroiden ääreen. Toukokuusta 1964 alkaen Tarkas suunnitteli ja teki lähinnä erilaisia sarjaohjelmia televisiolle. Villin Pohjolan neljäs osa, työnimeltään Korven kostajat, jäi vain alkuluonnostelujen asteelle. - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Villi Pohjola reipas ja rento Säv. Erkki Melakoski, san. Reino Helismaa, sov. Erkki Melakoski Mieskuoro ja orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 3' 05". 2. Löytyykö salattu laakso Säv. ja san. Toivo Kärki, sov. Erkki Melakoski Es. Taneli Rinne, laulu, ja kitara (playback, Heikki Laurila, kitara), 1' 45". Huomautuksia: Taustamusiikissa toistuu lännenmusiikin tyylijäljitelminä "western-teerna", neljään kertaan, yht. 2' 00", valssillinen "rosvojen teema", kolmeen otteeseen, yht. 3' 15", sekä "solan teema", kahdessa osassa, yht. 2' 50". Lisäksi kuullaan Seitan manausrummutusta Vornan veljesten tuomiolla, es. Leevi Kuuranne ja "lappalaiset" (rummut, synkr.), 1' 05", ja uhrausrituaalissa manaushyminän kera, es. "lappalaiset" (laulu ja rummut, synkr.), kolmessa osassa, yht. 1' 10". - Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|