"Pasasen 'tähän saakka paras elokuva' on eräissä suhteissa epäilemättä parasta mitä hän on toistaiseksi tuottanut", aloitti Martti Savo (Kansan Uutiset 28.12.1969). "Erityisen edullinen Pohjantähteille on vertailu Speden pariin edelliseen opukseen. Myös väreiltään ovat Tähteet täysin siedettävää tasoa, eikä se ole teknisesti muutenkaan pahemmin pilattu. - - Suurimmalta osaltaan koostuu uutuus Speden aiemman tuotannon omista 'tähteistä'. Ei niin, että tässä lämmitettäisiin uudelleen vanhat vitsit, mutta yhtä keskeneräiseksi kuin aiemmat on tämäkin hupailu jätetty. Jossain määrin sketsit sujuvat aiempaa joustavammin, kun päätaakan kantajana esiintyy vaihteeksi Vesa-Matti Loiri. Loirikaan ei kuitenkaan voi täyttää kaikkia käsikirjoituksen ammottavia aukkoja."

Myös Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat 28.12.1969) mielestä Pohjantähteet oli "epätasainen, mutta esimerkiksi Leikkikalugangsteriin verraten se on huomattavasti miellyttävämpi kokonaisuus, selvää edistystä monellakin tavoin": "Ja ennen kaikkea: Vesa-Matti Loiri suuressa pääosassa osoittaa tässä - - olevansa 'monipuolisempi näyttelijä ja koomikko kuin uskotaankaan'. Hän itse asiassa kannattaa koko elokuvan, ylläpitää huvittavuutta, hyvää tuulta ja kiinnostavuutta myös aivan omalla persoonallisella panoksellaan. Usein jopa yllättävän osuvilla ja luontevilla ilmaisuillaan. Siinä pelaavat mukana yhtä hyvin kokovartalollinen ilmaisu kuin ääni ja mukavan estoton poikamainen mimiikka. - - Ere Kokkonen on ohjaajana aivan ilmeisesti myös jo hyvän kehityksen tiellä: hän osaa monesti keskittää, on usein karsinut pahimmat liioittelut, 'raaskii' katkoa kohtauksia aika ketterästi ja on ilmeisesti tajunnut hyvinkin raa'an leikkaamisen tarpeellisuuden."

"Kun Pasasen tuotannon näytöt, tähteet tai muuten, ovat yleensä olleet yhtaikaa ajattelultaan hataria ja toteutukseltaan huolimattomia", johdatteli Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 4.1.1970), "pidän pääsyä edes teknisesti meikäläisittäin ns. luotettavaan tasoon Pohjantähteissä ilahduttavana saavutuksena. Ajattelun hataruutta tai umpimähkäisyyttä ei sen sijaan nytkään käy kieltäminen. - - Tuloksena on siis kaiken kaikkiaan tietyn asteen kaaos, sangen summittainen. Mutta niiden kommellusten, näistä yhteyksistä vanhastaan tuttujen irtovitsien, tarjoilu on nyt paljon huolitellumpaa ja määrätietoisempaa, koska Loirin Paavali Pohjan hahmossa on täysin persoonallista koomista tehoa."

"Pohjantähteet är emellertid ojämn", puntaroi Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 28.12.1969), "lyckade sketcher växlar med intetsägande avsnitt och ibland har regin haft en olycklig tendens att uttänja komiken till dess verkan avmattas. Även lyckade 'gags' borde inte bli för långa, de har en gräns som inte får överskridas. Koncentration och stilisering är antagligen okända begrepp i den inhemska farsindustrin."

"Ensi kertaa on tehty Spede-filmi väreissä, eikä Kari Sohlbergin työ ole lainkaan huonoa", tunnusti E.L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 28.12.1969), "mutta jollakin tavalla tuntuvat vaivat menneen hukkaan, sillä elokuvan idea ja rakennelma ovat aika hataralla pohjalla: mennään, tullaan, puhutaan, hypitään ja ollaan vain. Kaikkea tätä enemmän tai vähemmän sekavassa järjestyksessä, jonkinlaisena juonentapaisena kertomus elokuvaohjaajasta erilaisissa maisemissa ja tilanteissa. Pohjantähteet sisältää muutamia kohtalaisen mukaviakin jaksoja, mutta kokonaisuus jää pahasti vajaaksi. Ryhdittömyys on filmin pahin vika."

Myös tv-esitysten valossa monet kokivat Pohjantähteet koko Spede-tuotannon parhaimmistoon kuuluvana elokuvana. "Filmi nähdään kuvaruuduissa jo kolmatta kertaa, mutta se kestää tämän paremmin kuin oikeastaan mikään muu Speden elokuvista", kirjoitti Markku Tuuli (Katso 29/1977) jo 1977. "Pohjantähteet on ilmeisen spontaani, innostunut elokuva, jonka rönsyilevä kerronta kuitenkin on tuonut omat heikkoutensa. - - Hieman karsimalla ja tiivistämällä Pohjantähteet olisi ollut kelpo farssi, mutta nytkin sitä kelpaa katsella runsaiden toimivien vitsiensä ansiosta."

"Spede-tuotannon parhaita", otsikoi Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 21.6.1984) vuonna 1984 ja Petri Immonen (Uusi Suomi 21.6.1984) säesti otsikolla "Spede parhaimmillaan": "Pohjantähteet pitää sisässään paljon suomalaisen komedian klassiseksi muuttunutta aineistoa. Kuolemattomia kohtia on lukuisia: esim. 'pääkaupunkimme äidinkasvot kaikessa viattomuudessaan' kamera-ajoineen muistuttaa katunäkymältään lähinnä Bronxia ja makkaranpaistojuttu osoittaa, kuinka 'ruma mielikuvitus voi polttaa teltan'. Siis lyhyesti: Pohjantähteet kuuluu suomalaisen elokuvan hauskimpiin saavutuksiin."

- Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan.