"Näin epäonnistunutta elokuvaa ei Suomessakaan tehdä usein", kiteytti Eeva Järvenpää (Helsingin Sanomat 27.7.1974) kritiikkinsä. "Karvat yrittää tarjota seksiä ja huumoria, showta ja vauhtia, väkivaltaa ja dramatiikkaa. Kaikessa tässä se epäonnistuu surkeasti. Alusta ei tiedä onko se loppu vai päinvastoin. Minkäänlaista luonnekuvaa ihmisistään Karvat ei anna, minkäänlaista juonta ei puolitoistatuntinen tarina sisällään pidä. [- -] Karvat leikkii kuvilla, se on väliin surrealistinen, väliin realistinen, vuoroin lainataan ekspressionistisia piirteitä suurilta ohjaajilta, vuoroin koko kuvausjengi panee parastaan omien vitsien vääntämisessä. Niinpä tuloksena onkin sellainen soppa, että siinä heikkopäisempää hirvittää."

"Huunonen on pyrkinyt kehittämään Lionel Whiten romaanista Kohti perikatoa oman suomalaistetun muunnelman", pohjusti Matti Rosvall (Aamulehti 28.7.1974) ja arvioi: "On käynyt aika huonosti näiltä osin. Juoni putoaa lattianrakoihin koko ajan. Huunonen on jättänyt huomiotta mokoman asian kuin tyyli. Hän syyllistyy uskomattoman lapsellisiin rikkeisiin ja jättää henkilönsä oman onnensa nojaan. Kaikki sotku alkaa käsikirjoituksesta ja päättyy suttuiseen loppuasetelmaan, jossa kaadetaan viimeistä myöten kaikki siihen asti kehitetty. Menettelisi sekin, mutta koska samalla unohdetaan katsojan toiveet tarpeista puhumattakaan, ei tätä kaaosta voi käsittää."

"Sprit, sex och Spanien kryddade med våld och tvivelaktig humor är det som skall säljas som finsk äventyrskomedi", luonnehti Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 28.7.1974). "Filmens huvudperson uppfattar livet som en mardröm. Han säger också att han inte förstår det som sker omkring honom. Han är inte den enda. Karvat är en mardröm. Karvat är oförståelig. Karvat är säkert en av de sämsta filmerna som har gjorts i Finland. Och en av de mest cyniska satsningarna på sex, våld och sprit som underhållningsvärden."

"Karvat sisältää katkelmia, joiden luominen oli elokuvan tekijöille varmaankin hauskaa", arveli Martti Savo (Kansan Uutiset 11.8.1974), "kuten esim. rakastelukohtauksen symbolinen esittely kahden huivin avulla tai hidastettu kukkavaasin rikkoutuminen luodista. Mutta kaikki kuvaajan, leikkaajien ja äänittäjien yritykset eivät auta juonen kehittelyä, koska juonta ei ole. Eikä tulos ole myöskään voinut muodostua miksikään moderniksi crazy-komediaksi, koska tätä varten elokuvasta täysin puuttuvat tarvittavat perustekijät: kiinnostavat näyttelijähahmot, jännittävät lavastukset ja maisemat, terävät repliikit ja ennen kaikkea ohjaajan rikas mielikuvitus ja taitaminen."

Pertti Lumirae (Palkkatyöläinen 1.8.1974) analysoi elokuvaa yrittäen löytää myönteistä näkökulmaa: "Käsitys elokuvasta myyvänä tuotteena, minä tahansa kauppatavarana, sai Huunosen Lampaansyöjissä jo selkeän ilmaisunsa. Siinä missä Lampaansyöjät vetosi normaalikatsojan primitiivisiin mielikuviin maanpäällisestä Impivaarasta, siinä Karvat vetoaa tavallisen kadun miehen kuvitelmiin itsestään James Bondina tai Teräsmiehenä. Huunosen kunniaksi on sanottava, että jälkimmäisessä elokuvassa katsojan samastumisprosessi on tehty astetta ironisemmaksi ja salamielisemmäksi. [- -] Vaikka Huunosen Karvoihin sisältyykin paljon turhaa krääsää ja paikoin tuskastuttavan kankeita kohtauksia [- -] niin ote on kuitenkin voittopuolisesti persoonalliseen ilmaisuun pyrkivää. Sarjakuvanomainen kaksitasoisuus, joka on koko elokuvalle tyypillistä, toimii hyvin johdonmukaisesti kautta linjan ja - hieman ilkeästi sanottuna - motivoi tahattomankin pinnallisuuden."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.