Ulvova mylläri

Den Galna mjölnaren (ruotsinkielinen nimi)
The Howling Miller (englanninkielinen nimi)
Den Galne mjölnaren (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Le Meunier hurlant (ranskankielinen käännösnimi)
Der Brüllende Müller (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Ulvova mylläri

Jaakko Pakkasvirran ohjaama ja yhdessä Arto Paasilinnan kanssa käsikirjoittama komediallinen draamaelokuva Ulvova mylläri (1982) perustuu Paasilinnan samannimiseen romaaniin. 1950-luvun alkupuolella Pohjois-Suomeen muuttanut mylläri Gunnar Huttunen (Vesa-Matti Loiri) rakastuu maatalouskerhoneuvoja Sanelma Käyrämöön (Eija Ahvo). Tunteidensa palosta ulvovan ja omalaatuisen myllärin tempaukset suututtavat niin kunnan isännät ja lääkärin (Yrjö Järvinen) kuin virkavallan nimismiestä (Harri Tirkkonen) ja maaherraa (Martti Tschokkinen) myöten niin, että hänet toimitetaan mielisairaalaan. Gunnar ei kuitenkaan taivu määräysvallan alle, vaan karkaa metsiin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Vesa-Matti Loiri, näyttelijä
Eija Ahvo, näyttelijä
Yrjö Järvinen, näyttelijä
Harri Tirkkonen, näyttelijä
Ahti Kuoppala, näyttelijä
Waldemar Pitkänen, näyttelijä
Yrjö Kallionpää, näyttelijä
Juha Muje, näyttelijä
Olavi Ahonen, näyttelijä
Topi Reinikka, näyttelijä
Margit Lindeman, näyttelijä
Martti Tschokkinen, näyttelijä
Aarre Karén, näyttelijä
Matti Tuominen, näyttelijä
Salme Paasilinna, näyttelijä
Juhani Tuominen, näyttelijä
Leo Michailov, näyttelijä
Maija Heino, näyttelijä
Pirjo Räty-Sarho, näyttelijä
Reino Tuominen, näyttelijä
Kreditoimattomat
Esko Salminen, näyttelijä
Kaisa Penttilä, näyttelijä
Ville Penttilä, näyttelijä
Kalle Penttilä, näyttelijä
Jaakko Pakkasvirta, näyttelijä
Muut tekijät
Jaakko Pakkasvirta, käsikirjoittaja
Arto Paasilinna, käsikirjoittaja
Esa Vuorinen, kuvaaja
Henrik Paersch, kuvaaja (operatööri)
Raimo Paananen, kuvaaja (kamera-assistentti)
Ville Mäkelä, kuvaaja (kamera-apulainen)
Jaakko Pakkasvirta, leikkaaja
Johan Hake, äänittäjä
Seppo Anttila, äänittäjä (apulaisäänittäjä)
Otto Donner, säveltäjä
Erkki Saarainen, lavastaja
Leila Jäntti, puvustaja
Marjatta Nissinen, maskeeraaja
Matti Penttilä, tuotantopäällikkö
Matti Penttilä, d99
Milja Mykkänen, tuotantosihteeri
Jorma Kiviniemi, rakennusmies
Jouko Ala-Pantti, rakennusmies
Markku Laukkonen, rakennusmies
Kauko Ala-Pantti, rakennusmies
Tapio Kovanen, rakennusmies
Antti Laurikainen, rakennusmies
Toivo Hokkanen, rakennusmies
Tuula Laine, ompelija
Eeva Pirttilä, järjestäjä, rekvisitööri
Matti Leminen, apulaisjärjestäjä
Petri Pykälä, apulaisjärjestäjä
Aune Ollila, kampaaja
Lilli Kaipainen, kuvaussihteeri
Viljo Ala-Pietilä, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin oboisti)
Aaro Kurkela, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin harmonikansoittaja)
Markku Paalanen, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin käyrätorvensoittaja)
Juhani Aaltonen, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin huilisti)
Reino Laine, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin lyömäsoittaja)
Timothy Ferchen, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin lyömäsoittaja)
Pekka Sarmanto, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin kontrabasisti)
Esko Heikkinen, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin trumpetisti)
Jari Varpama, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin kosketinsoittaja)
Ilkka Hanski, muusikko (Otto Donnerin studio-orkesterin kontrabasisti)
Pirjo Laivuori, värimäärittely
Tuomo Kattilakoski, miksaus (Sektio-Ääni Ky)
O. Y. Kinosto, levittäjä
Magnum Video, levittäjä
Multimedia Oy, levittäjä
Järvinen & Hauhonsalo, levittäjä
Musiikki- ja Videokellari, levittäjä
Videofirma Makuuni, levittäjä
Makuuni Kuopio, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Eläinlääkäri: Kaj Skutnabb Logon suunnittelu: herra Kaijanen (Lähde: SKF 9), muu
Kreditoimattomat
Jaakko Pakkasvirta, tuottaja
Lena Paersch, valokuvat
Otto Donner, muusikko
Leena Palmu, negatiivinleikkaus
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 587 933 mk
Rahoitus
Julkaistu
1982
Alkuteos

Arto Paasilinna: Ulvova mylläri. Helsinki: WSOY, 1981. (romaani)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
05.11.1982
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Arena 1, Bristol 1, Uusi Orion
Jyväskylä: Elohuvi
Kuopio: Kuvakukko
Lahti: Ilves
Oulu: Formia 1
Pori: Bio Jaarli
Tampere: Hällä
Turku: Formia
Filmikopioiden määrä
13
Muut näytökset
  • 03.12.1982 Adams 1, Vaasa ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 06.06.1984 TV1 Katsojia: 1 052 000
  • 03.02.1987 TV1 Katsojia: 219 000
  • 28.01.1989 TV1 Katsojia: 754 000
  • 04.04.1991 TV2 Katsojia: 666 000
  • 24.12.2009 YLE TV2
  • 20.11.2014 YLE Teema
  • 01.04.2018 Yle TV1
  • 28.10.2018 Yle TV1
  • 07.01.2020 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
Palkinnot

Elokuvatuotannon laatutuki 1982: 150 000 mk.
Jussit 1983: paras miesnäyttelijä: Vesa-Matti Loiri (myös elokuvasta Jon).
Viitasaaren elokuvaviikko 1983: Humanismin käsi: Vesa-Matti Loiri.

Festivaaliosallistumiset
Hanasaari Espoo, Suomi 1983
Göteborg Film Festival Göteborg, Ruotsi 1983
Festival international du film de comédie Vevey, Sveitsi 1983
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Mikkelin mlk.: Harjukosken mylly Pullialan kylässä (Huttusen mylly), puutalo (Siposten talo), metsä (Huttunen teltassa, hulluuskohtaus), metsätie (Huttusta etsitään)

Vihti: puutalo Palojärven lähellä (Tervolan kauppa)

Siuntio: pelto Kahvimaalla (Sanelma ajaa polkupyörällä), kylänäkymä (kylä), tie Kahvimaalla (Huttunen kaataa puhelinpylväät), metsäalue Palojärven eteläpäässä (Huttunen kiikaroi tienristeystä, Huttusen ensimmäinen piilopaikka, virkavalta keskustelee Huttusen ampumisesta, sivuvaunumoottoripyörä, ammutut koirat putoavat kalliolta, Huttusen kolmas piilopaikka, talvikuvat metsästä), Palokoski (Huttunen ottaa vettä ämpäriinsä), Palojoki (Sanelma pesee pyykkiä, Huttunen kalastaa)

Helsinki: talo Hopeasalmentiellä (kunnanlääkärin talo)

Sipoo: Östersundomin kappeli ja hautausmaa (Huttunen pumppukaivolla, Huttunen sidotaan, hautajaiset), hiekkatie (Huttunen sidottuna vaunuissa), Lampisuo (pontikankeittäjä tapaa Huttusen, Huttusen toinen piilopaikka, sotilaat etsivät Huttusta), talo Östersundomissa (nimismiehen talo)

Kirkkonummi: puutarhamaja Hvitträskissä Luomassa (kunnanlääkärin puutarhamaja)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Sisäkuvat

Mikkelin mlk.: Harjukosken mylly Pullialan kylässä (Huttusen mylly), Abel Lappalaisen talo (Sanelma lukee kirjettä)

Helsinki: Marian sairaala Lapinlahdenkatu 16 (mielisairaala)

Kirkkonummi: puutarhamaja Hvitträskissä Luomassa (kunnanlääkärin puutarhamaja)

Sipoo: Östersundomin kappeli (kirkko)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Studiot

Helsinki: Fennada-Filmi Oy:n Kulosaaren studiot Kulosaarentie 37 (kauppa, Huttusen asunto, Siposten asunto, kunnanlääkärin asunto, pankki, paperien poltto kirkossa, selli)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Kuvausaika

2.3.-3.3.1982 (talvikuvaukset), 3.5.- 19.5.1982 (studiokuvaukset), 14.6.-21.7.1982 (kesäkuvaukset)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Sisältöseloste

Eletään sodanjälkeistä aikaa Pohjois-Suomessa. Maatalouskerhoneuvoja Sanelma Käyrämö opettaa mylläri Gunnar Huttuselle vihannesten viljelyä. Gunnar on tullut etelästä menetettyään tulipalossa vaimonsa ja myllynsä. Sanelman lähdettyä hän ulvoo ihastuksissaan koskessa.

Muutamaa päivää myöhemmin Gunnar tekee yöllisen vierailun Siposten maalaistalon vinttihuoneessa asuvan Sanelman luo. Utelias emäntä putoaa portailta yrittäessään kuunnella salaa vuokralaisensa ja myllärin keskustelua ja teeskentelee halvaantunutta. Isäntä syyttää Gunnaria tapahtuneesta. Gunnar suututtaa myös kauppias Tervolan sekä Vittavaaran isännän, joka ilmoittaa kunnan sosiaalilautakunnan lähettävän Gunnarin mielisairaalaan, ellei tämä lopeta ulvomistaan. Gunnarin salaa tapailema Sanelma haaveilee naimisiinmenosta ja vauvasta, kunhan miehen henkinen tasapaino palautuu.

Sanelman neuvosta Gunnar tapaa kunnanlääkäri Ervisen. Yksikseen juopotteleva tohtori esittelee täytettyjä eläimiään ja humaltuessaan eläytyy matkimaan karhua mutta loukkaantuu neurosteenikkona pitämänsä Gunnarin intoutuessa jäljittelemään kurkea. Gunnar syö yliannoksen tohtorilta saamiaan, sota-ajalta peräisin olevia pillereitä, näkee sateessa harhoja, koputtaa nimismiehen ovea pyytääkseen vettä ja päätyy lopulta köysiin.

Gunnar lähetetään mielisairaalaan. "Minä en täällä ulvo", kirjoittaa Gunnar Sanelmalle ja karkaa takaisin myllylleen. Poliisi Portimo kehottaa Gunnaria pakenemaan metsään ja muuttamaan ulkomaille ennen kuin nimismies kuulee paosta.

Nimismiehen johtama miesjoukko saapuu myllylle Gunnarin pakatessa tavaroitaan. Isännät käynnistävät myllyn testatakseen, voisivatko vastedes jauhaa ilmaiseksi omat viljansa. Myllyn sisälle piiloutunut Gunnar joutuu puristuksiin mutta pelastuu viime hetkessä isäntien tyytyessä toteamaan myllyn vialliseksi.

Gunnar katkoo puhelinlinjan välttääkseen poliisihälytyksen, pakottaa kirveellä uhaten kauppiaan myymään tarvikkeita ja piiloutuu metsään. Etsintäpartio tuhoaa Gunnarin majan muttei löydä miestä itseään. Kun pankinjohtaja ei suostu luovuttamaan Sanelmalle holhoukseen julistetun Gunnarin säästöjä, mylläri varastaa tohtorilta aseen ja noutaa itse rahansa.

Pontikkatehdastaan piilotteleva postinkantaja Piittisjärvi lyöttäytyy yhteen Gunnarin kanssa ja opastaa Sanelmankin uudelle piilomajalle. Gunnar ei kuitenkaan juo postinkantajan tuotetta, "ettei järki mene".

Maaherra kuulee Gunnarin ulvontaa vieraillessaan paikkakunnan silmäätekevien rapukesteillä ja vaatii saattamaan tämän hoitoon. Edes rajakomppanian sotilaat eivät kuitenkaan onnistu tavoittamaan Gunnaria, joka ampuu jälkikoirat. Leiri tuhotaan ja Piittisjärvi jää kiinni, mutta tämä ei "paljasta postisalaisuuksia", ei vaikka nimismies pahoinpitelee häntä.

Nimismies taivuttaa Sanelman ja Piittisjärven auttamaan Gunnarin kiinniotossa lupaamalla, että tämä pääsisi kotihoitoon, mutta lupaus osoittautuu katteettomaksi: Gunnar pannaan rautoihin. Hän onnistuu kuitenkin pakenemaan kirkkoon ja aikoo epätoivoisena polttaa sekä rakennuksen että itsensä, mutta muuttaa viime hetkellä mielensä, kun Jeesus-krusifiksi puhuttelee häntä ja pyytää vielä harkitsemaan asiaa. Gunnar ryntää ulos kirkosta, hänet otetaan kiinni ja hän saa rauhoittavan pistoksen. Putkassa Gunnar ulvoo tuskaansa.

Poliisi Portimo lähtee aamulla kuljettamaan Gunnaria sivuvaunullisella moottoripyörällä kohti mielisairaalaa. Matkalla Portimo avaa myllärin käsiraudat ja poimii niityltä Sanelman kyytiin. Kertoja toteaa, etteivät Gunnar ja Portimo koskaan ilmoittautuneet mielisairaalaan. Ja kun "kovina pakkasöinä Reutuvaaran suunnalta kuultiin suden viiltävää ulvontaa, sanoivat ihmiset: Jotenkin se Huttunen ulvoskeli luonnollisemmalla äänellä."

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Lehdistöarviot

Hannu Vapalahti (Eteenpäin 8.11.1982) kiteytti useimpien arvostelijoiden käsityksen Ulvovasta mylläristä: "Pakkasvirran mylläri-elokuva on konstailematon, helposti seurattava. Se ei erityisemmin tarjoa yllätyksiä eikä ratkihauskuuksia, mutta löytyypä siitä ihmisläheistä huumoria kuitenkin sen verran sopivasti ettei hymyttä istua tarvitse. Ulvova mylläri on hyvä siksi ettei se kurkota liian pitkälle kuuseen eikä näin ollen kapsahda katajaankaan, kosketus katsojaan säilyy."

Elokuvaa verrattiin väistämättä sekä alkuperäisromaaniin että Risto Jarvan Jäniksen vuoteen. Sakari Toiviaisen (Ilta-Sanomat 5.11.1982, 6.6.1984) mielestä Ulvova mylläri "ei lisää paljonkaan uutta kerrosta alkuteoksen päälle, mutta minkä se kertoo, se kertoo yleisesti ottaen hyvin: taloudellisesti ja vivahteikkaasti, samalla kertaa juoheasti ja riuskasti, jättäen ihmisten ympärille ilmaa ja antaen myös luonnolle ja muulle miljöölle asianmukaisen osansa, huumorin vaikeasti tavoitettavaa kosketusta unohtamatta. Jäniksen vuoden runollisuuteen ja tunnelmallisuuteen Ulvova mylläri ei yllä, eikä se sellaiseen tähtääkään. Se on ihmisten ja tilanteiden, näyttelijöiden ja 'näkymättömän' ohjauksen elokuva, joka kepeästi tyylitellyn, hienokseltaan sadunomaisen pintansa alle kätkee viestin, että maailmassa ja ihmisessä on myös pimeä puolensa."

Velipekka Makkonen (Tiedonantaja 11.11.1982) piti elokuvaa liian ulkokohtaisena ja pohti, olivatko taloudelliset seikat saaneet Pakkasvirran astumaan kolme vuosikymmentä taaksepäin: "Elokuva on käsittämättömästi sijoitettu jonnekin 40-50-lukujen vaihteeseen, ja sieltä on peräisin yhtä paljon yhteiskunnalliset asetelmat [- -] kuin elokuvallinen kieli. Mikä Hilmanpäivissä on luontevaa ja luonnollista, vaikka tällä hetkellä vanhahtavaa on Ulvovassa myllärissä pelkkää unhoon joutuvaa historiaa."

Vesa-Matti Loirin pääosasuoritus sai jokseenkin varauksettoman hyväksynnän. Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 6.11.1982, 6.6.1984, 3.2.1987) näki Ulvovan myllärin eräänlaisena Loirin 20-vuotistaiteilijaelokuvana: "Loiri on parhaimmillaan Ulvovassa myllärissä sitten Poikien. Oltakoon Uuno Turhapurosta mitä mieltä tahansa, niin tuon kahdenkymmenen vuoden aikana en ainakaan itse ole nähnyt Loiria näin herkkänä, lataavana ja eläytyvänä elokuvanäyttelijänä kuin Ulvovassa myllärissä. Tässä kuuluvat pisteet varmasti myös ohjaajalle, joka on pystynyt poistamaan Loirista kaikki Turhapuron rasitteet."

Moni arvostelija poimi erikseen esille kohtauksen, jossa Jeesus-krusifiksi puhuttelee mylläriä kirkossa. Ywe Jalander (Folktidningen Ny Tid 18.11.1982) kiinnitti huomiota kohtauksen kirjaviin tulkintoihin: "Mikael Fränti i Helsingin Sanomat har tolkat scenen så, att Gud talar förnuft till mjölnaren, medan Antti Lindqvist i Kansan Uutiset har uppfattat scenen som kritik mot religionens roll som upprorets dämpare. Jag tror att båda tolkningarna är både befogade och felaktiga. Felaktiga såtillvida, att det inte är här frågan om en för konstverk betecknande ambivalens, utan om en oklarhet, som beror på att konstnären inte löst det problem han tagit sig an."

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Taustaa

Ulvova mylläri oli Arto Paasilinnan tekstien neljäs elokuvasovitus. Sitä edelsivät Risto Jarvan Jäniksen vuosi (1977), Hannu Kahakorven tv-elokuva Onnellinen mies (1979) ja Paasilinnan alkuperäisaiheeseen perustunut Natalia (1979). Sittemmin Paasilinnan romaaneja ovat filmanneet Jouko Suikkari Hirtettyjen kettujen metsä, 1986) ja Ere Kokkonen (Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, 1996; Hurmaava Joukkoitsemurha, 2000).

"Perisuomalaisen hulluuden ylistys", määriteltiin Ulvovaa mylläriä lehdistötiedotteessa eräänlaisena alaotsakkeena. Kuvausvaiheessa ohjaaja-käsikirjoittaja Jaakko Pakkasvirta luonnehti: "Ulvova mylläri on ehkä hyvinkin kantaaottava elokuva virkavaltaisuutta vastustaessaan ja yksilön oikeuksia puolustaessaan. Silti painottaisin sitä kansankomediana, jossa tietyt suomalaisuuden peruspiirteet naurattavat."

"Kohta sotien jälkeen", ilmoittaa Paasilinna Gunnar Huttusen seikkailujen ajankohdan. "Tapahtuu menneisyydessä, joskaan ei kovin kaukaisessa", määritellään elokuvan käsikirjoituksessa. Poliisin virkapukujen ja setelirahojen perusteella elokuva voidaan sijoittaa aikaan ennen 1950-luvun puoltaväliä.

Helsingin kaupunginteatteriin kiinnitetylle Eija Ahvolle (s. 1951) Ulvovan myllärin naispääosa merkitsi ensiesiintymistä elokuvassa. Vesa-Matti Loirin ja Ahvon suoritukset tunnustettiin Jussien jaossa ja myös yleisö suosi elokuvaa: 100 000 katsojan raja ylittyi reilusti.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Musiikki

1. Alkutekstimusiikki / "Rakkauden ylistys"
Säv. ja sov. Otto Donner
Studio-orkesteri (off), 0' 55".


2. Virsi 600 ("Oi Herra, jos mä matkamies maan --")
Säv. Mikael Nyberg, san. Wilhelmi Malmivaara
Es. "hautajaisvieraat", laulu (100 %), 0' 45".

Huomautuksia:
Teoston musiikki-ilmoituksessa taustamusiikin teemoille on annettu seuraavat nimet ja kestot:

"Rakkauden teema", 1' 02"
"Kohtaaminen", 0' 22"
"Sinunkaupat", 0' 35"
"Rankinen saaressa", 1' 25"
"Hulluuden teema", 0' 44"
"Pilleri", 1' 47"
"Hulluuden teema (Ervinen)", 0' 52"
"Hulluuden teema (Portimo)", 1' 05"
"Hulluuden teema (kiinniotto)", 0' 20"
"Rakkauden teema, suru", 1' 00"
"Mielisairaala", 1' 23"
"Rakkauden ylistys", 1' 11"
"Hulluuden teema (leiri 1)", 0' 21"
"Hullu yö", 0' 18"
"Marssi (sotilaat)", 0' 32"
"Marssi (suolla)", 0' 25"
"Marssi (kiinniotto)", 0' 28"
"Marssi (koirat)", 0' 24"
"Loppumusiikki I", 1' 15"
"Loppumusiikki II", 1' 55".

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
24528
Tarkastuspäivä
26.10.1982
Formaatti
16 mm
Pituus/leikattu
1096 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K8
Osia
5
Tarkastuttaja
Filmityö Oy
Aihe
Näytelmä
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
24528
Tarkastuspäivä
26.10.1982
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2740 m
Kesto/leikattu
100 min
Veroluokka
10%
Ikäraja
K8
Tarkastamolaji
Näytelmä 1.
Osia
5
Tarkastusnumero
T-24528
Tarkastuspäivä
23.10.1989
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2740 m
Kesto/leikattu
96 min.
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1.
Osia
1
Tarkastuttaja
Multimedia
Tarkastusnumero
T-24528
Tarkastuspäivä
03.11.1989
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2740 m
Kesto/leikattu
97 min.
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1.
Osia
1
Tarkastuttaja
Järvinen & Hauhonsalo
Tarkastusnumero
T-24528
Tarkastuspäivä
02.10.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2740 m
Kesto/leikattu
95'71"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1.
Tarkastuttaja
Musiikki- ja Videokellari
Tarkastusnumero
T-24528
Tarkastuspäivä
11.11.1994
Formaatti
video
Pituus/leikattu
96'11"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1.
Tarkastuttaja
Videofirma Makuuni
Tarkastusnumero
T-24528
Tarkastuspäivä
26.01.1995
Formaatti
video
Pituus/leikattu
96'11"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1.
Tarkastuttaja
Makuuni Kuopio
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
21.12.2015
Kesto/leikattu
01:35:11
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
väri, Eastmancolor
Ääni
ääni, Picot
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
100 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi