"Suomalainen elokuvateollisuus astuu ripein askelin eteenpäin", tervehti T-ri (Vilho Toivari, Suomen Sosialidemokraatti 22.3.1936) SF:n Onnenpotkua. Useimmat arvostelijat olivat samaa mieltä ja monet viittasivat myös VMV 6:n panokseen tässä kehityksessä. "Kuvaa katsellessa panee ilahtuneena merkille", kirjoitti Bio-boy (Etelä-Suomen Sanomat 16.4.1936), "että suomalainen elokuva kaikesta huolimatta menee hyvää vauhtia eteenpäin. Jos tavan mukaisesti vertaa sitä ulkolaisiin kuviin, lienee jokaisen pakko tunnustaa, että huonompia ulkolaisia elokuvia on täällä runsaasti esitetty. Toiminta on ripeätä, juonenkäsittely sujuvaa ja kuvasta jää katsojaan suuresti myönteinen vaikutus. Ohjaajana on Glory Leppänen mielestämme onnistunut erinomaisesti."

"Onnenpotku on epäilemättä luettava parhaitten kotimaisten elokuvien joukkoon", suitsutti T. (Maakansa 28.3.1936). "Se on pirteä ja vauhdikas, siinä on eräänlaista nuorekkuutta, varsinkin näyttelijäainekseen nähden. Valentinin on jo aikaisemmin todettu omaavan oikeata filmiaistia ja tämän elokuvankäsikirjoitus vain vahvistaa uskoa. Hän on koettanut vapautua entisistä ahtaista puitteista ja samalla pyrkinyt luomaan sisältöön uutta. Niinpä onkin todettavissa melko voimakas yhteiskunnallinen tausta ja psykologinen ote, ja kieltämättä on tämä yritys onnistunut. Glory Leppänen esiintyy nyt ensi kerran ohjaajana ja tulos on positiivinen. Ohjauksessa on todettavissa oikeaa suuntautumista ja hyvä yhteistyö näyttelijäin ja teknillistä puolta hoidelleiden henkilöiden kanssa."

"Valentinin käsikirjoitus on hyvä filmikäsikirjoituksena, mutta juoneltaan hieman liian kulunut", katsoi A. Ä. (Arvo Ääri, Helsingin Sanomat 22.3.1936), mutta myös kiitti: "Kuitenkin on taustaa antamassa hyvin esiintuotu työttömyysprobleemi, jonka esittämisessä on havaittavissa suomalaiselle elokuvalle harvinaista rohkeutta. Työttömyyttä kuvaavat välähdyskuvat muodostuivatkin elokuvan parhaimmiksi."

Ajan Suunnan O. R-ri (23.3.1936) pani myönteisesti merkille paitsi ajankohtaisongelman myös kansallisen linjan: "Valentin on punonut elokuvan keskeisen rakkaustarinan ympärille taitavasti sosiaalista taustaa, viime vuosien niin yleisen työttömyyden ollessa tässä kohdin määräävänä tekijänä. Käsikirjoitus sellaisenaan on moitteeton ja sen laatijalle on annettava täysi tunnustus varsinkin siitä, että hän on selvästi seurannut Erkki Karu- vainajan S.F:lle viitoittamaa rehdin suomalaista linjaa. Myös teknillisessä katsannossa Onnenpotku on täysin tyydyttävä."

"Yleensäkin ohjaaja, rouva Glory Leppänen", jatkoi O. R-ri, "osoittaa epäämätöntä lahjakkuutta myös elokuvan alueella. Hän on saanut moniin kohtauksiin aivan satuttamattoman 'alkuperäisyyden' leiman ja missä vielä nytkin on kankeutta, johtunee se ilmeisesti paljolta esittäjien sopeutumattomuudesta ohjaajan tarkoituksiin, mikä varmaan olisi ollut korjattavissa pitempiaikaisella kohtausten kypsyttelyllä."

Ilta-Sanomien R-s (24.4.1936) kiitti ohjauksen "hyvää silmää ja tehokeinojen kekseliästä valintaa", mutta jatkoi: "Kuitenkin rouva Leppäsen ensimmäistä filmisaavutusta arvioitaessa tuntuu vielä siltä kuin hän olisi liiaksi sidottu teatterin näkökulmaan. Näyttelijät tuntuvat tässä, kuten suomalaisessa elokuvassa yleensä, lausuvan vuorosanansa juhlallisen kankeasti ja liian hitaasti. Tätä seikkaa pahensi vielä se, ettei edes Valentinin notkea kynä ollut osannut valuttaa luontevuutta, puhumattakaan huumorista, rakastavaisten vuorosanoihin."

Näyttelijöistä kiinnitettiin päähuomio Ester Toivoseen ja Aku Korhoseen, Toivo Palomurto koettiin jossain määrin kankeana ja pateettisena sankarina. "Ester Toivonen on hyvin miellyttävä tässäkin elokuvassa ja hän osoittautuu suuresti edistyneen sitten viime näkemän", kiitti A. Ä., ja O. T. (Oiva Talvitie, Uusi Suomi 22.3.1936) arvioi: "Onnenpotkussa hänellä on huomattavasti laajempi asteikko kuin Syntipukissa, ja osoittaa hän, että traagillisemmatkaan piirteet eivät hänelle ole mahdottomia. Varsinaisen näyttelijätekniikan puutteen korvaa hän jatkuvasti luonnollisella ja yksinkertaisella esiintymisellä [- -] Puhe ei ole kuitenkaan kulkenut onnellisempaa suuntaa kohden. [- -]"

Aku Korhosen panoksesta ei syntynyt erimielisyyttä: "Aku Korhonen pystyy tasavertaisena kilpailemaan myös valkoisella kankaalla kenen tahansa ensiluokan kyvyn kanssa", kiitti O. R-ri. "Mikä verraton koomikko hän onkaan Onnenpotkussa", huudahti R-s ja ounaili: "Aku Korhosen uskoisi saavuttavan menestystä minkä amerikkalaisen tai eurooppalaisen filminpalveluksessa hyvänsä."

Vuoden 1987 kritiikki ei enää purematta niellyt Onnenpotkua: "Vanhan kotimaisen lörpötyksen löperöt ainekset ovat Onnenpotkussa harvinaisen sekaisin ja haperosti työstettyinä", kirjoitti Harri Närhi (Katso 19/1987). "Kokonaisuus näyttää kavalkadilta vanhemman elokuvan maneereja Ester Toivosen ja Aku Korhosen mainosvoimalla yhteen liisteröitynä."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.