Jäger-Filmin ensimmäinen kokoillan elokuva kohtasi varsin varauksellisen vastaanoton. "Seikkailu jalkamatkalla on kouluesimerkki suomalaisen elokuvan peruserehdyksestä", arvosteli R-s (Ilta-Sanomat 31.8.1936). "Se on filmattua teatteria. Teatterimiehen Kaarle Halmeen näytelmästä on näyttelijä Teuvo Puro laatinut käsikirjoituksen, jonka mukaan elokuvan on ohjannut näyttelijä ja teatteriohjaaja Jussi Snellman. Kun jokainen elokuvan näyttelijöistä vielä on teatterinäyttelijä, huomaa kuinka 'teatteripitoiset' voimat ovat olleet tätä elokuvaa luomassa. Elokuvatyön täytyy muodostua kaikille näille taiteilijoille sivuharrastukseksi, kesäiseksi tilapäistyöksi, jolle heidän asemassaan ei voi perusteellisesti antautua. Siksi on tuloksessakin tilapäistyön leima."

"Epäonnistuminen johtuu monistakin eri seikoista", eritteli Elokuva-Aitan Pee (18/1936). "Ensinnäkin käsikirjoitus on kankeahko, vaikka juonta sinänsä ei pitäisikään niin mahdottomana; repliikit on muovattu luonnottomiksi ja vielä nyt viljellään sellaista 'arkaismia' kuin yksinpuhelua. Mauttomuuksia vilisee. Ja lauluja on ainakin 75 % liikaa. Toiseksi ei ohjauksessa ole suurestikaan otettu huomioon filmin vaatimuksia: kauko- ja lähikuvien rytmillistä vaihtelua ei voi havaita, kameran asettelu on aivan sattumanvaraista, ja melkein kokonaan on unohdettu se seikka, että kamera nykyään jo liikkuu. Toisaalta voidaan mainita, että kuvat ovat edes melko selviä, ja äänityksen suhteen ei ole mitään muistuttamista - mutta eiväthän nämä edut, jotka eivät enää ole ainutlaatuisia Suomessakaan, vielä filmiä tee."

"Sen erikoisia ansioita oli kaunis kuvaus ja runsas kansanlaulujen käyttö", myönsi Ylioppilaslehden E. O. (9/1936), "mutta sinänsä se ei kylläkään kyennyt toteuttamaan itse filmiä, vaan oli pikemminkin valokuvattuja asetelmia, joista useat olivat kovin teennäisiä."

"Hyvä juoni oli kärsinyt pahoin osaksi näyttelijävoiman valinnan, osaksi ohjauksen vuoksi", purki T-ri (Vilho Toivari, Suomen Sosialidemokraatti 6.9.1936) pettymystään. "Osa syytä on myös sälytettävä filmikäsikirjoituksen laatijan niskoille, sillä totesimme useita kohtauksia, jotka olisi huoletta voinut lyhentää ainakin puolella, asian siitä lainkaan kärsimättä. Päinvastoin, tulos olisi parantunut."

Myönteistäkin sanottavaa löytyi. "Ilahduttava kotimainen elokuvauutuus", otsikoi Ja (Helsingin Sanomat 31.8.1936) ja piti "yleisvaikutusta ehdottomasti myönteisenä", vaikka arvostelikin: "Elokuvan alku on jossakin määrin pitkäveteinen ja kankea, mutta loppua kohden ote paranee reippaasti. Laulujen suhteen voisi toivoa parempaa valintaa ja hieman vähäisempää runsautta. Teknillisesti - myös äänen mukaanottaen! - lienee tämä filmi parhaimpia kotimaisia elokuvia."

"Till filmens favör kan genast sägas att den har livlig och omväxlande handling", kiitti B-ck (P. O. Barck, Hufvudstadsbladet 2.9.1936). "Äventyr på fotvandring bekräftar också, att den inhemska filmen långsamt men säkert håller på att arbeta sig framåt. Det är alldeles tydligt att kurvan går uppåt, både då det gäller det tekniska och i regihänseende. Det finns många goda och levande berättade partier i Jägers nya film. Där finns också bra fotografiska prestationer. [- -] Sämst är tyvärr skådespelaruppsättningen."

Näyttelijätyö koettiin yleensä epätasaisena, vain Kaarlo Angerkoski nostettiin selvästi muiden yläpuolelle. R-s piti hänen tyyppiään "erinomaisena luomuksena", joka "huumorikylläisyydessään, psykologisessa iskuvalmiudessaan ja luontevuudessaan ylittää kaikki muut". Svenska Pressenin G. Stz. (Göran Stjernschantz, 2.9.1936) katsoi Angerkosken jopa pelastavan koko elokuvan: "Hans bustyp är något av det praktfullaste man kan tänka sig [- -] Angerkoski räddar som sagt filmen. Utan honom skulle den stagnera ganska betänkligt."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.