Taistelu Heikkilän talosta

Kampen om Heikkilä gård (ruotsinkielinen nimi)
The Fight over the Heikkilä Mansion (englanninkielinen käännösnimi)
Lutte pour la maison d'Heikkilä (ranskankielinen käännösnimi)
Kampf um den Hof Heikkilä (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Taistelu Heikkilän talosta

Teuvo Tulion ensimmäinen ohjaustyö, melodraama Taistelu Heikkilän talosta (1936), perustuu Johannes Linnankosken samannimiseen novelliin. Heikkilän talon tytär Anni (Regina Linnanheimo) joutuu isänsä (Heikki Tuominen) pakottamana luopumaan avioliittoaikeistaan rakastamansa rengin, Väliportin Matin (Pentti Viljanen) kanssa. Annin elämä muuttuu taisteluksi, kun isän tyttärelleen valitsema puoliso Erkkilän Toivo (Matti Lehtelä) osoittautuu väkivaltaiseksi alkoholistiksi. Kehyskertomusjaksoa lukuun ottamatta elokuva ei ole säilynyt. Tulio teki aiheesta myös toisen variaation Intohimon vallassa (1947).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16
Näyttelijät
Regina Linnanheimo, näyttelijä
Heikki Tuominen, näyttelijä
Siiri Angerkoski, näyttelijä
Matti Lehtelä, näyttelijä
Pentti Viljanen, näyttelijä
Elli Ylimaa, näyttelijä
Waldemar Wohlström, näyttelijä
Lars Åberg, näyttelijä
Valter Tuomi, näyttelijä
Ekku Ylimaa, näyttelijä
Unto Salminen, näyttelijä
Henny Valjus, näyttelijä
Kreditoimattomat
Viljo Vesterinen, näyttelijä
Muut tekijät
Yrjö Kivimies, käsikirjoittaja
Erik Blomberg, valokuvaus (kuvaus)
Lauri Pulkkila, äänittäjä
Leevi Madetoja, säveltäjä
Martti Similä, musiikin johto ja sovitus (musiikillinen ohjaus)
Arvo Hannikainen, viulusolisti (Helsingin Kaupunginorkesterin yhtye)
Albin Öfverlund, sellosolisti (Helsingin Kaupunginorkesterin yhtye)
Michele Orlando, huilusolisti (Helsingin Kaupunginorkesterin yhtye)
Cosimo Sgobba, klarinettisolisti (Helsingin Kaupunginorkesterin yhtye)
Adams Filmi Oy, levittäjä
Helsingin Kaupunginorkesterin yhtye (Lähde: käsiohjelma), muu
Kreditoimattomat
Abel Adams, tuottaja
Teuvo Tulio, käsikirjoittaja
Teuvo Tulio, leikkaaja
Jan Tschiftschis, lavastaja
Rakel Linnanheimo, naamiointi
Senja Soitso, kampaaja
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1936
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
01.11.1936
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Kuopio: Puijo
Tampere: Petit
Turku: Bio-Bio
Viipuri: Kinolinna
Filmikopioiden määrä
7 (arvio)
Muut näytökset
  • 15.11.1936 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 27.11.1936 Vaasa: Scala ensi-iltakierros
  • 20.12.1936 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 22.12.1936 Oulu: Germania ensi-iltakierros
  • 01.11.1937 Jyväskylä: Suomi-Teatteri ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Pornainen: Vähä-Laukkoski

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Studiot

Helsinki: Vanhankaupungin Nuorisoseurantalo, Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talo Lönnrotinkatu 29

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste

Käsiohjelman ja käsikirjoituksen mukaan:

Heikkilän talon perillinen Jaakko on vanhempiensa kuoleman jälkeen saapunut ottamaan kotitilan haltuunsa, mutta tuntee olonsa vieraaksi eikä osaa asettua. Hänet on jo pienenä poikana lähetetty pois kotoa eikä hän ole täysin selvillä vanhempiensa kuoleman olosuhteista. Epätietoisuudessaan ja elämäntuskassaan hän on tuntevinaan kyläläisten katseet niskassaan ja kokee vetävänsä rakastettunsa Katrinkin mukaan onnettomuuteensa. Hän päättää lopettaa suhteen, jolloin asiaan puuttuu Väliportin Matti, joka kertoo nuorille tarinan Heikkilän talosta. Takautuma palaa 23 vuoden taakse.

Tuolloin Matti on ollut renkinä kylässä ja rakastunut Heikkilän talon tyttäreen Anniin, joka on vastannut hänen tunteisiinsa. Isäntä ei kuitenkaan huoli vävykseen renkiä, vaan torjuu jyrkästi Matin kosinnan: "Isännäksi syntynyt pitää olla sen miehen, joka siinä isännöi", hän sanoo viitaten suuren sukutalon perinteisiin. Annille isä kertoo sopineensa jo vuotta aikaisemmin naimakaupan Erkkilän nuoremman pojan Toivon kanssa. Anni alistuu isänsä tahtooon ja jättää Matin kirvelevin sydämin. Matti seuraa hääjuhlaa pihalta, kuulee väen juoruilun kiireisestä naimisiinmenosta ja näkee miten Anni on vähällä pyörtyä morsiusparin esittäytyessä kuistilla.

Matti hankkii oman mökin ja maatilkun samasta kylästä. Anni kuulee asiasta, käy tapaamassa Mattia ja valittaa, miksei tämä lähtenyt kauas pois. Heikkilän vanhan isännän kuoleman jälkeen Toivo alkaa juopotella ja laiminlyödä talon töitä. Erään kerran hän hurjastelee hevosella ja lyö ruoskalla Annia: Matti näkee kohtauksen ja yrittää tulla väliin, mutta Anni torjuu avun. Matti palaa entiseen elämäänsä "Markkina-Mattina". "Pitääkö sinustakin tulla renttu", Anni sanoo tavatessaan Matin markkinoilla ja nähdessään hänen juopottelevan yhdessä tolkuttomasti humaltuneen Toivon kanssa. Kotona Anni panee Toivon kuriin ruoskan voimalla ja ottaa talon ohjakset käsiinsä: "Se olen minä, joka tästä päivästä lähtien tässä talossa käsken".

"Kului monta rauhan vuotta, Heikkilän talossa vallitsi uusi kurssi", Matti jatkaa kertomustaan, joka on hetkeksi poikennut nykyisyyteen. Matti palaa kylään, jonne hänen maineensa kauppamiehenä on levinnyt, ja vierailee Heikkilässä: pihalla hän lahjoittaa pikku-Jaakolle linkkuveitsen, minkä tapauksen poika on muistanut aikuisenakin; kahden kesken Anni ja Matti tunnustavat ikävöineensä toisiaan ja vakuuttavat pysyvänsä ystävinä.

Kun isäntä tekee kaupunkimatkan yhdessä Jaakon kanssa ja palaa juovuksissa pelästyttäen hurjalla ajollaan pojan, Anni tekee päätöksen ja vie pojan pois talosta. Jonkin ajan kuluttua järjestetään talkootanssit, jotka keskeytyvät kun Heikkilän isäntä kutsuu väkensä kotiin: Anni on kuollut vuoteeseensa, isännän kertoman mukaan kohtauksen saaneena. Matti seuraa sivusta hautajaisia, joiden jälkeen isäntä ryhtyy jälleen juopottelemaan ja rellestämään. Anni ilmestyy Matille näkynä ja pyytää apua. Matti saa nimismiehen tutkimaan Annin kuolemaa ja kaivattamaan ruumiin ylös, jolloin paljastuu että Anni on murhattu iskemällä kuusituumainen naula takaraivoon. Epäiltyjä on vain yksi: nimismies vangitsee isännän.

"Sinun äitisi jätti sinulle perinnöksi taistelun Heikkilän talosta ja sitä taistelua sinä et saa heittää kesken", Matti päättää kertomuksensa. Jaakko myöntää olleensa raukka ja kutsuu Katrin rinnalleen: vasten auringonnousua nuoret ovat valmiit kohtaamaan yhteisen tulevaisuuden.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Teuvo Tulion esikoisohjaus toivotettiin kiittäen tervetulleeksi suomalaisen elokuvan maisemaan. "Taistelu Heikkilän talosta on arvokas kotimainen elokuva", kiteytti A. P. (Atte Pohjanmaa, Suomen Sosialidemokraatti 3.11.1936) arvionsa ja pohjusti: "Linnankosken Taistelu Heikkilän talosta on tehtävä, joka jo ensi kuulemalta herättää kunnioitusta, mutta kun filmin sitten on nähnyt, niin ihmettelee, että se todella on kyetty valmistamaan sellaisella hartaudella ja innostuksella, vieläpä taidollakin, kuin asianlaita on. Niin, käsikirjoituksen tekijä, ohjaaja, musiikin luoja ja järjestäjä kuin näyttelijätkin ansaitsevat työstään täyden tunnustuksen [- -]. Yrjö Kivimies ja ohjaaja T. Tulio (T. Tugai) ovat antaneet uutta vauhtia suomalaiselle elokuvatuotannolle. Heidän työssään on huomattavassa määrin sitä ainesta, joka tekee työn tuloksesta elokuvan eikä pelkän kuvaelma tai kohtauskokoelman."

"Se on suomalaisen elokuvan kauneimpia tulevaisuuden lupauksia", ylisti Y. (Uusi Suomi 2.11.1936), joka kiitettyään käsikirjoituksen osuvuutta ja tiiviyttä jatkoi ohjaajan panoksesta: "Hän on hallinnut filmin kokonaisuuden harvinaisen hyvin ja luonut siihen oman aidon ilmakehän, jossa lyyrillisen kauniit ja herkät kohtaukset vuorottelevat tummien ja rajujen kanssa. Tämä kokonaiskuva kasvaa huolellisesti harkitusta detaljityöstä, jossa pienintäkään yksityiskohtaa ei ole jätetty sattuman varaan." "Yrjö Kivimies on kerrassaan mainiolla tavalla osannut siirtää Linnankosken maailman valkoiselle kankaalle", ajatteli myös Ajan Suunnan R. (11.11.1936) "Jos elokuvan yhteydessä olisi lupa puhua uudelleenluomisesta', sanoisin Kivimiehen työtä juuri tällaiseksi. Juoni on, samoinkuin Linnankoskella, kiinteä ja draamallisesti huipentuva ja vuorosanailussa on harvinaista luonnollisuutta ja joustavuutta. On myös huomattava, että kokonaisuuden eheys on suurelta osalta paitsi käsikirjoituksen laatijan myös ohjaajan, T. Tulion ansiota. Ohjauksellisesti elokuva liikkuukin jo suorastaan kansainvälisellä tasolla."

"Man inte bara har att göra med en inhemsk märkesfilm utan med en film som också är märklig på grund av sitt eget värde", kiteytti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.11.1936) ja kiinnitti erityistä huomiota kuvauksen ansioihin: "Det står utom allt tvivel att Blomberg i detta nu är den inhemska filmens största tillgång, rent internationell förmåga som rent intuitivt fattar det egna i varje uppgifts säregna bildspråk. Hans tavlor besitta en speciellt nordiskt guldblond skönhet, ett egendomligt vibrerande liv, som gör att man ofta med Goethe skulle vilja utropa: 'Verweile noch, du warst so schön'."

"Suomalaisen elokuvan voittosaavutus", otsikoi A. H. K. (Forum 8/1936) ja antoi tiiviin arvion eri osatekijöistä: "Yrjö Kivimies on onnistunut käsikirjoituksessaan, melkein kuin runoillut Linnankosken hienon novellin uudelleen, uskollisesti säilyttäen sen hengen. T. Tulio on tehnyt ohjauksessa hyvää työtä, säilyttäen lujan, pienimpiinkin yksityiskohtiin ulottuvan otteen alusta loppuun saakka. Martti Similä on hyvin soveltanut Leevi Madetojan elokuvaan säveltämän musiikin, ja valokuvauskin on tyydyttävä [- -]. Äänitys on jonkunverran epäonnistunut, mutta sen aiheuttaman epämiellyttävän vaikutelman lieventää kuvan muut suuret - erittäinkin pääosan esittäjän - taiteelliset ansiot."

Kaikki muutkin kriitikot moittivat äänen laatua, jonka epäiltiin johtuvan laboratoriovirheestä, ja ylistivät Regina Linnanheimoa. "Tämä elokuva on Regina Linnanheimon suuri voitto, suuri näyttelijäsuoritus", kiitteli A. H. K. "Hänen Heikkilän emäntänsä on suomalaisen elokuvan parhain tähänastinen luomus, kohoten hänen näyttelemisensä monessa kohdassa korkealle kansainväliselle tasolle."

"Regina Linnanheimo löi epäilijät hämmästyksellä", ilmaisi Pee (Elokuva-Aitta 22/1936) monien tunteet. "Hänen osasuorituksessaan on nuoren tytön herkkyyttä, rakastavan naisen alttiutta, kotinsa ja lapsensa puolesta taistelevan äidin voimaa ja lujaluonteisen ihmisen päättäväisyyttä. Todellakin kaunis suoritus, joka asettaa hänet yhdellä iskulla filminäyttelijättäriemme eturiviin."

"Det vilar över hennes person någonting av omedveten och omedelbar ungdom fångad av Blomberg i sällsynt vackra bilder", kuvasi H. K. elämystään. "Hennes ansikte kan bli fullkomligt betagande i kärleksscenerna eller när hon med ömhet blickade ner på sin son. I de starkt laddade scenerna besatt hennes spel en förvånansvärd styrka som inte ens de ofullkomliga ljudåtergivningen lyckades förfuska."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Taustaa

Taistelu Heikkilän talosta (1936) oli Teuvo Tulion (1912-2000) ensimmäinen ohjaustyö ja Adams Filmin ensimmäinen äänielokuva. Yhtiö oli vuonna 1926 tuottanut lyhyehkön komedian Meren ja lemmen aallot, ohjaajana Uuno Hirvonen. Teuvo Tulio oli puolestaan omalla nimellään Theodor Tugai esiintynyt vuosina 1929-35 näyttelijänä viidessä elokuvassa, joista neljä ensimmäistä Valentin Vaala ohjasi Fennica-Filmille.

Taistelu Heikkilän talosta perustui Johannes Linnankosken samannimiseen novelliin, joka oli alunperin julkaistu Kodin kirjassa vuonna 1905. Erillisjulkaisunsa teos sai vuonna 1907. Kirjailija oli saanut aiheen kotipitäjässään Askolassa sattuneesta tositapahtumasta. Linnankosken syntymäkoti sijaitsi Heikkilän tilan naapurina. Heikkilä on ollut 450 vuotta saman suvun hallussa ja on edelleenkin. WSOY julkaisi Linnankosken novellin 1936 uutena painoksena, jossa oli "kuvitus samannimisestä elokuvasta".

Käsikirjoituksen tekivät kirjailija Yrjö Kivimies ja ohjaaja itse. Kivimies pehmensi traagista tarinaa lisäämällä alkuun prologin ja kertojaksi Väliportin Matin. Kun Tulio vuonna 1947 teki aiheesta uuden elokuvasovituksen Intohimon vallassa, hän käytti samaa rakennetta, mutta muutti rengin kyläsepäksi.

Waldemar Wohlströmin etunimi on elokuvan käsiohjelmassa virheellisessä muodossa Woldemar.

Taistelu Heikkilän talosta oli Erik Blombergin toinen kuvaustyö. Hänen yhteistyönsä Tulion kanssa jatkui elokuvissa Nuorena nukkunut (1937) ja Kiusaus (1938).

Ulkokuvat otettiin Pornaisissa, koska Heikkilän talon ympäristö Askolassa oli muuttunut liian moderniksi. Naispääosan tulkitsi Regina Linnanheimo, kuten myös vuoden 1947 versiossa. Väliportin Mattia esittävä Pentti Viljanen nähtiin nyt ensi kertaa valkokankaalla. Helsingin Sanomien 7.6.1936 mukaan myös Tauno Majuri oli kiinnitetty elokuvaan - mitään roolia hänellä ei kuitenkaan ollut.

Musiikin sävelsi Leevi Madetoja ainoana elokuvatyönään. Lavastajana toimi Helsingin Svenska Teaternin Jan Tschiftschis (1911-1986), joka elokuvatyössään käytti myös nimimerkkejä John Tivtits (1931) ja B. Joni (1939-40) ja sittemmin nimeä Jan Boleslaw Ruotsissa, missä vuosina 1950-68 lavasti useita elokuvia. Hän kuoli Tukholmassa.

Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa selvästi heikompi. Ensiesitys oli 1.11.1936 myös Kotkassa ja Porvoossa. Elokuvan viimeiset esityskopiot tuhoutuivat Adams-Filmin tulipalossa 1959; tallella on ainoastaan noin kahdeksan minuutin mittainen kehyskertomus. Säilyneet jaksot on julkaistu Tulion viimeisen elokuvan Sensuela (1972) DVD:n lisämateriaalina.

Elokuvakertomuksia-lehden ensimmäisessä numerossa syksyllä 1936 Abel Adams kertoi haastattelussaan: "Seuraava kotimainen filmiuutuutemme on Aleksis Kiven Nummisuutarit." Adams-Filmin seuraava uutuus oli kuitenkin Tulion Sillanpää-elokuva Nuorena nukkunut, jonka ensi-ilta oli jouluna 1937. Kiven näytelmästä tehtiin elokuva 1938 Suomen Filmiteollisuuden tuottamana.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Musiikki

Leevi Madetoja muokkasi elokuvastaan säveltämästään musiikista samana vuonna sarjan Maalaiskuvia, jonka osia ovat:
1. Maisema,
2. Sunnuntaiaamu ja
3. Heinäväen polska.

- Toim. Juha Seitajärvi

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
679
Tarkastuspäivä
31.10.1936
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2600 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Lauri Pulkkila
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
95 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Alkuteos

Johannes Linnankoski: Taistelu Heikkilän talosta y.m. kertomuksia. Porvoo: WSOY, 1907. (novelli)

Kieli
suomi