Taistelu Heikkilän talosta
Kampen om Heikkilä gård (ruotsinkielinen nimi)
The Fight over the Heikkilä Mansion (englanninkielinen käännösnimi)
Lutte pour la maison d'Heikkilä (ranskankielinen käännösnimi)
Kampf um den Hof Heikkilä (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Taistelu Heikkilän talosta
Teuvo Tulion ensimmäinen ohjaustyö, melodraama Taistelu Heikkilän talosta (1936), perustuu Johannes Linnankosken samannimiseen novelliin. Heikkilän talon tytär Anni (Regina Linnanheimo) joutuu isänsä (Heikki Tuominen) pakottamana luopumaan avioliittoaikeistaan rakastamansa rengin, Väliportin Matin (Pentti Viljanen) kanssa. Annin elämä muuttuu taisteluksi, kun isän tyttärelleen valitsema puoliso Erkkilän Toivo (Matti Lehtelä) osoittautuu väkivaltaiseksi alkoholistiksi. Kehyskertomusjaksoa lukuun ottamatta elokuva ei ole säilynyt. Tulio teki aiheesta myös toisen variaation Intohimon vallassa (1947).
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||
|
K16 |
||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||
|
Helsingin Kaupunginorkesterin yhtye
Helsingin Kaupunginorkesterin yhtyeHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||
|
||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||
|
||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||
|
||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||
|
Kesäkuun puoliväli 1936 - syyskuu 1936 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||
|
||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||
|
Teuvo Tulion esikoisohjaus toivotettiin kiittäen tervetulleeksi suomalaisen elokuvan maisemaan. "Taistelu Heikkilän talosta on arvokas kotimainen elokuva", kiteytti A. P. (Atte Pohjanmaa, Suomen Sosialidemokraatti 3.11.1936) arvionsa ja pohjusti: "Linnankosken Taistelu Heikkilän talosta on tehtävä, joka jo ensi kuulemalta herättää kunnioitusta, mutta kun filmin sitten on nähnyt, niin ihmettelee, että se todella on kyetty valmistamaan sellaisella hartaudella ja innostuksella, vieläpä taidollakin, kuin asianlaita on. Niin, käsikirjoituksen tekijä, ohjaaja, musiikin luoja ja järjestäjä kuin näyttelijätkin ansaitsevat työstään täyden tunnustuksen [- -]. Yrjö Kivimies ja ohjaaja T. Tulio (T. Tugai) ovat antaneet uutta vauhtia suomalaiselle elokuvatuotannolle. Heidän työssään on huomattavassa määrin sitä ainesta, joka tekee työn tuloksesta elokuvan eikä pelkän kuvaelma tai kohtauskokoelman." "Se on suomalaisen elokuvan kauneimpia tulevaisuuden lupauksia", ylisti Y. (Uusi Suomi 2.11.1936), joka kiitettyään käsikirjoituksen osuvuutta ja tiiviyttä jatkoi ohjaajan panoksesta: "Hän on hallinnut filmin kokonaisuuden harvinaisen hyvin ja luonut siihen oman aidon ilmakehän, jossa lyyrillisen kauniit ja herkät kohtaukset vuorottelevat tummien ja rajujen kanssa. Tämä kokonaiskuva kasvaa huolellisesti harkitusta detaljityöstä, jossa pienintäkään yksityiskohtaa ei ole jätetty sattuman varaan." "Yrjö Kivimies on kerrassaan mainiolla tavalla osannut siirtää Linnankosken maailman valkoiselle kankaalle", ajatteli myös Ajan Suunnan R. (11.11.1936) "Jos elokuvan yhteydessä olisi lupa puhua uudelleenluomisesta', sanoisin Kivimiehen työtä juuri tällaiseksi. Juoni on, samoinkuin Linnankoskella, kiinteä ja draamallisesti huipentuva ja vuorosanailussa on harvinaista luonnollisuutta ja joustavuutta. On myös huomattava, että kokonaisuuden eheys on suurelta osalta paitsi käsikirjoituksen laatijan myös ohjaajan, T. Tulion ansiota. Ohjauksellisesti elokuva liikkuukin jo suorastaan kansainvälisellä tasolla." "Man inte bara har att göra med en inhemsk märkesfilm utan med en film som också är märklig på grund av sitt eget värde", kiteytti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.11.1936) ja kiinnitti erityistä huomiota kuvauksen ansioihin: "Det står utom allt tvivel att Blomberg i detta nu är den inhemska filmens största tillgång, rent internationell förmåga som rent intuitivt fattar det egna i varje uppgifts säregna bildspråk. Hans tavlor besitta en speciellt nordiskt guldblond skönhet, ett egendomligt vibrerande liv, som gör att man ofta med Goethe skulle vilja utropa: 'Verweile noch, du warst so schön'." "Suomalaisen elokuvan voittosaavutus", otsikoi A. H. K. (Forum 8/1936) ja antoi tiiviin arvion eri osatekijöistä: "Yrjö Kivimies on onnistunut käsikirjoituksessaan, melkein kuin runoillut Linnankosken hienon novellin uudelleen, uskollisesti säilyttäen sen hengen. T. Tulio on tehnyt ohjauksessa hyvää työtä, säilyttäen lujan, pienimpiinkin yksityiskohtiin ulottuvan otteen alusta loppuun saakka. Martti Similä on hyvin soveltanut Leevi Madetojan elokuvaan säveltämän musiikin, ja valokuvauskin on tyydyttävä [- -]. Äänitys on jonkunverran epäonnistunut, mutta sen aiheuttaman epämiellyttävän vaikutelman lieventää kuvan muut suuret - erittäinkin pääosan esittäjän - taiteelliset ansiot." Kaikki muutkin kriitikot moittivat äänen laatua, jonka epäiltiin johtuvan laboratoriovirheestä, ja ylistivät Regina Linnanheimoa. "Tämä elokuva on Regina Linnanheimon suuri voitto, suuri näyttelijäsuoritus", kiitteli A. H. K. "Hänen Heikkilän emäntänsä on suomalaisen elokuvan parhain tähänastinen luomus, kohoten hänen näyttelemisensä monessa kohdassa korkealle kansainväliselle tasolle." "Regina Linnanheimo löi epäilijät hämmästyksellä", ilmaisi Pee (Elokuva-Aitta 22/1936) monien tunteet. "Hänen osasuorituksessaan on nuoren tytön herkkyyttä, rakastavan naisen alttiutta, kotinsa ja lapsensa puolesta taistelevan äidin voimaa ja lujaluonteisen ihmisen päättäväisyyttä. Todellakin kaunis suoritus, joka asettaa hänet yhdellä iskulla filminäyttelijättäriemme eturiviin." "Det vilar över hennes person någonting av omedveten och omedelbar ungdom fångad av Blomberg i sällsynt vackra bilder", kuvasi H. K. elämystään. "Hennes ansikte kan bli fullkomligt betagande i kärleksscenerna eller när hon med ömhet blickade ner på sin son. I de starkt laddade scenerna besatt hennes spel en förvånansvärd styrka som inte ens de ofullkomliga ljudåtergivningen lyckades förfuska." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||
| Taustaa | ||||||||||
|
Taistelu Heikkilän talosta (1936) oli Teuvo Tulion (1912-2000) ensimmäinen ohjaustyö ja Adams Filmin ensimmäinen äänielokuva. Yhtiö oli vuonna 1926 tuottanut lyhyehkön komedian Meren ja lemmen aallot, ohjaajana Uuno Hirvonen. Teuvo Tulio oli puolestaan omalla nimellään Theodor Tugai esiintynyt vuosina 1929-35 näyttelijänä viidessä elokuvassa, joista neljä ensimmäistä Valentin Vaala ohjasi Fennica-Filmille. Taistelu Heikkilän talosta perustui Johannes Linnankosken samannimiseen novelliin, joka oli alunperin julkaistu Kodin kirjassa vuonna 1905. Erillisjulkaisunsa teos sai vuonna 1907. Kirjailija oli saanut aiheen kotipitäjässään Askolassa sattuneesta tositapahtumasta. Linnankosken syntymäkoti sijaitsi Heikkilän tilan naapurina. Heikkilä on ollut 450 vuotta saman suvun hallussa ja on edelleenkin. WSOY julkaisi Linnankosken novellin 1936 uutena painoksena, jossa oli "kuvitus samannimisestä elokuvasta". Käsikirjoituksen tekivät kirjailija Yrjö Kivimies ja ohjaaja itse. Kivimies pehmensi traagista tarinaa lisäämällä alkuun prologin ja kertojaksi Väliportin Matin. Kun Tulio vuonna 1947 teki aiheesta uuden elokuvasovituksen Intohimon vallassa, hän käytti samaa rakennetta, mutta muutti rengin kyläsepäksi. Waldemar Wohlströmin etunimi on elokuvan käsiohjelmassa virheellisessä muodossa Woldemar. Taistelu Heikkilän talosta oli Erik Blombergin toinen kuvaustyö. Hänen yhteistyönsä Tulion kanssa jatkui elokuvissa Nuorena nukkunut (1937) ja Kiusaus (1938). Ulkokuvat otettiin Pornaisissa, koska Heikkilän talon ympäristö Askolassa oli muuttunut liian moderniksi. Naispääosan tulkitsi Regina Linnanheimo, kuten myös vuoden 1947 versiossa. Väliportin Mattia esittävä Pentti Viljanen nähtiin nyt ensi kertaa valkokankaalla. Helsingin Sanomien 7.6.1936 mukaan myös Tauno Majuri oli kiinnitetty elokuvaan - mitään roolia hänellä ei kuitenkaan ollut. Musiikin sävelsi Leevi Madetoja ainoana elokuvatyönään. Lavastajana toimi Helsingin Svenska Teaternin Jan Tschiftschis (1911-1986), joka elokuvatyössään käytti myös nimimerkkejä John Tivtits (1931) ja B. Joni (1939-40) ja sittemmin nimeä Jan Boleslaw Ruotsissa, missä vuosina 1950-68 lavasti useita elokuvia. Hän kuoli Tukholmassa. Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa selvästi heikompi. Ensiesitys oli 1.11.1936 myös Kotkassa ja Porvoossa. Elokuvan viimeiset esityskopiot tuhoutuivat Adams-Filmin tulipalossa 1959; tallella on ainoastaan noin kahdeksan minuutin mittainen kehyskertomus. Säilyneet jaksot on julkaistu Tulion viimeisen elokuvan Sensuela (1972) DVD:n lisämateriaalina. Elokuvakertomuksia-lehden ensimmäisessä numerossa syksyllä 1936 Abel Adams kertoi haastattelussaan: "Seuraava kotimainen filmiuutuutemme on Aleksis Kiven Nummisuutarit." Adams-Filmin seuraava uutuus oli kuitenkin Tulion Sillanpää-elokuva Nuorena nukkunut, jonka ensi-ilta oli jouluna 1937. Kiven näytelmästä tehtiin elokuva 1938 Suomen Filmiteollisuuden tuottamana. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||
| Musiikki | ||||||||||
|
Leevi Madetoja muokkasi elokuvastaan säveltämästään musiikista samana vuonna sarjan Maalaiskuvia, jonka osia ovat: 1. Maisema, 2. Sunnuntaiaamu ja 3. Heinäväen polska. - Toim. Juha Seitajärvi |
||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||
|
||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||
|
||||||||||
| Kieli | ||||||||||
|
suomi |