Ja alla oli tulinen järvi

Och under låg den brinnande sjön (ruotsinkielinen nimi)
... och under låg den brinnande sjön (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Mörka makter (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi Ruotsissa)
...et il y avait un lac de feu au-dessous (ranskankielinen nimi)
Der Flammende see (saksankielinen nimi)
And below Was a Fiery Lake (englanninkielinen käännösnimi)
Tulinen järvi (työnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Finna-arvio
(0)

Ja alla oli tulinen järvi

Risto Orkon ohjaama draama Ja alla oli tulinen järvi (1937) pohjautuu kirjailija Maila Talvion aiheeseen. Eteläiseen Sisä-Suomeen sijoittuvan tarinan tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1912 ja 1936. Ylioppilas Jussi Raala (Joel Rinne) on menettänyt perintönsä, kartanon ja sahalaitoksen, isänsä juopottelun takia patruuna Lumialle (Hugo Hytönen). Katkera ja kostonhimoinen Jussi päättää hankkia omaisuuden takaisin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Hugo Hytönen, näyttelijä
Joel Rinne, näyttelijä
Kreditoimattomat
Sylvi Palo, näyttelijä
Waldemar Wohlström, näyttelijä
Kaarlo Angerkoski, näyttelijä
Hanna Taini, näyttelijä
Anni Aitto, näyttelijä
Topo Leistelä, näyttelijä
Paavo Honkamäki, näyttelijä
neiti Kaisla, näyttelijä
Inga Larsson, näyttelijä
Herlevi Mustakallio, näyttelijä
Emil Saarinen, näyttelijä
Kaija Suonio, näyttelijä
neiti Tolvanen, näyttelijä
Saimi Vuolle, näyttelijä
Uuno Laakso, näyttelijä
Heikki Tuominen, näyttelijä
Ansa Ikonen, näyttelijä
Ossi Korhonen, näyttelijä
Kaarlo Kytö, näyttelijä
Elsa Rantalainen, näyttelijä
herra Fredriksson, näyttelijä
Kaarlo Saarnio, näyttelijä
Matti Aulos, näyttelijä
Sasu Haapanen, näyttelijä
Ensio Jouko, näyttelijä
Kauko Kokkonen, näyttelijä
Otto Noro, näyttelijä
Urho Westman, näyttelijä
Kaarlo Wilska, näyttelijä
Ossi Elstelä, näyttelijä
Hilda Pihlajamäki, näyttelijä
Orvo Saarikivi, näyttelijä
Eino Jurkka, näyttelijä
Muut tekijät
Maila Talvio, alkuperäiskäsikirjoitus (1936)
Albert Rudling, kuva
Georg Brodén, ääni
Pekka Attinen, säveltäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
Suomi-Filmi Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Muonittaja: rouva "Mary" (Lähde: SKF 2), muu
Kreditoimattomat
Matti Schreck, tuottaja
Tauno Tattari, käsikirjoittaja
Risto Orko, käsikirjoittaja
Topo Leistelä, käsikirjoittaja
Vihtori Karpio, käsikirjoittaja
Toivo Pekkanen, käsikirjoittaja
Risto Orko, leikkaaja
Aarne Ervi, lavastaja
Hannes Kuokkanen, naamiointi
neiti Wester, kampaaja
Risto Orko, tuotantopäällikkö
Topo Leistelä, apulaistuotantopäällikkö
Ossi Elstelä, studiopäällikkö
Herlevi Mustakallio, kuvaussihteeri
Uno Pihlström, kuvausassistentti
Sulo Tammilehto, kuvausassistentti
Karl Tötterman, kuvausassistentti
Felix Forsman, kamera-assistentti
Helge Miettunen, kamera-assistentti
Hugo Ranta, äänitysassistentti
Aarne Lampinen, äänitysassistentti
Pertti Kuusela, apulaisäänittäjä
Orvo Saarikivi, järjestäjä
Arvi Matilainen, valokuvat
herra Björkling, kuvausryhmän jäsen
Niilo Harju, kuvausryhmän jäsen
Eino Heino, kuvausryhmän jäsen
Yrjö Liukkonen, kuvausryhmän jäsen
Ensio Lumes, kuvausryhmän jäsen
Arvo Nieminen, kuvausryhmän jäsen
Emil Lucenius, autonkuljettaja
herra Fredriksson, juoksupoika
Frans Nieminen, kirvesmies
herra Ström, sähkömies
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 085 514 mk
Rahoitus
Julkaistu
1937
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.02.1937
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kino-Palatsi
Hämeenlinna: Hämeen Kino
Kotka: Kino-Palatsi
Kuopio: Scala
Tampere: Scala
Turku: Kino-Palatsi
Viipuri: Scala
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 20.03.1937 Pori: Kino ensi-iltakierros
  • 23.03.1937 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 18.04.1937 Oulu: Germania ensi-iltakierros
  • 21.04.1937 Vaasa: Gloria ensi-iltakierros
  • 22.08.1937 Jyväskylä: Salome ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 19.09.1964 MTV1 Katsojia: 610 000
  • 13.09.1975 MTV2 Katsojia: 1 190 000
  • 07.07.1996 TV2
  • 08.09.1999 YLE TV1
  • 16.09.2003 YLE TV2
  • 10.05.2008 YLE TV2
  • 25.06.2011 YLE Teema
  • 03.07.2011 YLE Teema
  • 26.09.2013 YLE TV1
  • 12.05.2015 YLE TV1
  • 15.01.2016 Yle TV1
  • 11.09.2017 Yle TV1
Sisältöseloste

Eletään kesää 1912 eteläisessä Sisä-Suomessa. Ylioppilas Jussi Raala seurustelee torpantyttö Lyylin kanssa, jolle hän eräänä iltana kertoo menettäneensä isänsä perinnön. Isä oli myynyt omistamansa Ulmaan kartanon, sahan ja metsät pilkkahinnalla patruuna Lumialle, joka nyt muuttaa kartanoon yhdessä poikansa Maunon ja veljentyttärensä Elman kanssa. Palatessaan Lyylin luota veneelleen Jussi kohtaa Lumian sukulaisineen ja joutuu soutamaan heidät kartanoon. Paljastamatta itseään Jussi kuulee patruunan puhuvan Raalan suvusta: "Kun ottivat ryypyn, menettivät tavaransa." Jussi kimpaantuu, ottaa patruunan tarjoaman ryypyn, esittäytyy ja suostuu tämän ehdotukseen ryhtyä sahan kirjanpitäjäksi. Kotona sairaalloinen äiti soimaa Jussia juopottelusta: "Muista isääsi!"

Jussi työskentelee sahan konttorissa ja saa Lumialta tehtäväkseen lähteä hieromaan metsäkauppoja. Jussi on ihastunut Elmaan ja välttelee Lyyliä, jolla olisi "tärkeää asiaa". Kartanossa ovat meneillään Elman syntymäpäiväjuhlat, kun Jussi palaa matkaltaan tyhjin toimin ja joutuu patruunan ryöpytettäväksi. Jussi raivostuu patruunan viitatessa isän heikkouteen ja nimittäessä häntä "isänsä pojaksi": hän ryhtyy juopottelemaan ja lähentelee Elmaa, joka kauhuissaan riistäytyy irti Jussin syleilystä. Lyyli näkee kohtauksen ja vajoaa epätoivoisena maahan. Jussi juo lisää ja käy Maunon kimppuun, jolloin patruuna heittää Jussin ulos. "Tämän te vielä saatte maksaa, tämän te muistatte", Jussi vannoo ja lähtee pois jo samana yönä huolimatta äitinsä vetoomuksista - salaisuuttaan Lyyli on kieltänyt kertomasta Jussille.

"Vuodet vierivät. Jussi kävi maailman rannan koulua, mutta viha hänen sydämessään ei sammunut", kertoo väliteksti. 24 vuoden kuluttua Jussi palaa Amerikasta John Raller -nimisenä rikkaana miehenä pyrkien määrätietoisesti hankkimaan Lumian sahan osakkeita välittäjän kautta. Patruuna on jättänyt sahan johdon Maunolle, joka on joutunut luopumaan haaveistaan tulla viulistiksi ja turhautuneena alkoholisoitunut; Mauno on naimisissa Elman kanssa ja heillä on aikuinen tytär Arja, joka seurustelee myöhemmin Lyylin pojaksi osoittautuvan Heikki Alhon kanssa. Jussi ja Mauno sattuvat tapaamaan helsinkiläisessä hotellissa, ja Mauno tunnustaa olevansa vaikeuksissa: hänen on hankittava 100 000 markkaa seuraavaksi päiväksi. Jussi lupaa auttaa ja saa vastikkeeksi Maunon omistamat sahan osakkeet.

Jussi asettuu äitinsä kuoleman jälkeen tyhjilleen jääneeseen taloon, tapaa Elman ja vanhan patruunan, joka pian saa selville, että Mauno on pantannut osakkeensa. Vimmoissaan patruuna erottaa poikansa sahan johdosta ja ryhtyy itse järjestämään asioita ottaen Heikin avukseen. "Väkeä on vähennettävä ja palkkoja alennettava", patruuna määrää ja huolimatta Heikin ja kirjanpitäjä Salon varoituksista hän ei kaihda erottamasta vanhojakaan työntekijöitä. Hän lupaa lunastaa Jussin osakkeet muutamassa kuukaudessa ja varoittaa tätä asettumasta tielleen. Jussi kuitenkin kertoo työläisille sahan heikosta tilanteesta ja vihjaa lakkouhkauksen tehoavan. Kokouksessaan työläiset päättävät yksimielisesti ryhtyä lakkoon eikä päätös muutu, vaikka patruuna itse ilmestyy paikalle, erottaa lakkokomitean jäsenet ja määrää kaikki erotetut lähtemään sahan asunnoista. Heikki pitää patruunan asennetta liian jyrkkänä ja sanoo itsensä irti; Arjasta hän pitää kiinni ja haaveilee tytön kanssa yhteisestä tulevaisuudesta.

Mauno varastaa isänsä osakkeet ja aikoo lähteä kaupunkiin hummaamaan. Jussi ehtii väliin, juottaa Maunon humalaan ja ostaa osakkeet itselleen. Kun Maunoa ei kuulu yöksi kotiin, Elma huolestuu, ja patruuna saa halvauskohtauksen huomattuaan osakkeittensa kadonneen. Aamulla Mauno löytyy mielisairaalasta eikä tunne Arjaa ja Heikkiä, jotka ovat tulleet katsomaan häntä. Arja saa kuulla Jussin kaupoista Maunon kanssa ja kovistelee Jussia, joka käy tyttöön kiinni ja tunnustaa tälle rakkautensa. Järkyttynyt Arja karkaa miehen käsistä kertomaan Heikille ja Lyylille: "Olemme hänen vallassaan!"

Jussi ilmestyy patruunan eteen juovuksissa ja osakesalkulla mahtaillen. Kun Heikki ilmoittaa pitävänsä viimeistä kauppaa laittomana, Jussi aikoo käydä hänen kimppuunsa, jolloin Lyyli ehtii väliin huutaen: "Aiotko tappaa oman poikasi!" Patruuna kaatuu tuoliltaan kuolleena maahan ja Jussi jää tyrmistyneenä paikoilleen. "Niin katkesi kolmen sukupolven kirous, rakkaus sovittaa kaiken, meistä kasvaa uusi sukupolvi", Heikki puhuu Arjalle.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Suomi-Filmin Maila Talvio -sovitus koettiin kunnianhimoisena, mutta ei täysin onnistuneena elokuvadraamana. "Tulisen järven aihevalinta ja aiheen käsittely osoittavat kunnioitettavaa pyrkimystä vakavaan elokuvadraamaan", aloitti Y. (Uusi Suomi 1.3.1937). "Tulisen järven vakavaa taiteellista pyrkimystä osoittaa jo sekin, että elokuvan käsikirjoitus on itse Maila Talvion filmiä varten kirjoittama [- -]. Käsikirjoitus on draamallisesti järkyttävine ja kireine vastakohta-asetteluineen tarjonnut filmin tekijöille kiitollisen pohjan. Risto Orkon ohjaus ei kuitenkaan kaikessa ole mielestäni kyennyt sitä käyttämään hyväkseen. Myöntää mielellään, että ohjaus on detaljityössä päässyt monasti kunnioitettaviin tuloksiin. Filmissä vilisi kohtauksia, joiden valtaan voi täysin antautua. Mutta itse kokonaiskäsittelyssä jäi kaipaamaan kiinteämpää, yhtenäistä otetta. Se johdonmukainen ja yhtenäinen näkemys, jonka voi päätellä sisältyneen käsikirjoituskertomukseen, on filmissä särkynyt liian hajalle."

Eräät arvostelijat näkivät heikkoudet käsikirjoituksessa ja ansiot toteutuksessa. "Tulinen järvi on ennen muuta ohjaajan, valokuvaajan, leikkaajan ja eräiden näyttelijäin yhteissaavutuksena paatoksellisista heikkouksistaan huolimatta vahva draama", kirjoitti -rk- (Orvo Kärkönen, Aamulehti 3.3.1937). "Tuskin on ohjaajan syy, että kirjailija Maila Talvion tendenssitarkoitukset tulevat liialti alleviivatuiksi. Jos tarpeeton aatteellinen intoilu olisi vältetty, olisi meillä nyt nähtävänä aivan hyvä filmisaavutus."

"I kusligare färger kan knappast någon godtemplare måla alkoholens härjningar", arveli H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 1.3.1937). "Man kan bara fråga sig om inte filmen vunnit på ett mindre krasst och brutalt utförande, och om inte dess konstnärliga verkan och psykologiska sannolikhet snarare vunnit än förlorat på en mera behärskad och artistiskt dämpad stil. Nu dränktes varje ansats till mänsklighet och social problemställning i en flod av sprit, eller i ljudet av sönderslagna glas, skrik och demolerat bohag. Att regissören Risto Orko inte lyckats göra handlingen trovärdig kan ingen ondgöra sig över. Man hade bara önskat denna ambitiösa konstnär en tacksammare uppgift."

"Ohjaaja Risto Orkolla on ollut tällaisessa voimakkaassa romaanissa [- -] erittäin kiitollinen perusta tehtävälleen", katsoi puolestaan J. Sn (John Seppänen, Ilta-Sanomat 1.3.1937). "Ja hän on osannut käyttää sitä hyväkseen, onnistuen luomaan väkevävireisen elokuvan. Hänen aineenhallintansa on kiinteäotteista, henkilönsä suurin piirtein ehyitä, ja koko ajan hän on säilyttänyt arvattavasti aidon tunnelman."

"Pätevää suomalaista työtä", tiivisti Pee (Elokuva-Aitta 6/1937) arvionsa. "Ohjaaja Risto Orko on tähän vaativaan aiheeseen käynyt käsiksi ilmeisellä innostuksella ja läpikotaisin harkituin taiteellisin tunnuksin. Ja kieltämättä hän on onnistunut pyrkimyksissään. Niin yksityiskohtaisen huoliteltua ja filmaattisesti ajateltua filmiä kuin on Tulinen järvi voi meidän oloissamme pitää todellisena voittona. Jos vikoja ruvetaan etsimään, tietenkin niitä löydetään [- -]. Mutta on otettava huomioon, että useimmat näistä tai muista erimielisyyksistä koskevat tyyliseikkoja ja makuasioita, joista voidaan kiistellä loppumattomiin."

"Hugo Hytönen kohosi patruuna Lumiana filmin voimakkaimmaksi henkilöluomaksi", ilmaisi Y. arvostelijoiden yleisen mielipiteen. "Hytösen patruuna oli eheä ja väkevätehoinen, säälimättömässä väkevyydentunnossaan johdonmukainen ja uskottava tyyppi." "Hänen esityksensä jää mieleen ainutlaatuisen uskottavana ja vivahdusrikkaana", säesti Pee, ja Bio-boyn (Turun Sanomat 2.3.1937) mukaan suoritus "aidossa omaperäisyydessään lienee kotimaisen elokuvamme parhaimpia henkilöluomia".

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Taustaa

Elokuva Ja alla oli tulinen järvi (1937) perustui Maila Talvion "filmitekstiä varten" laatimaan 107-sivuiseen käsikirjoitettuun luonnokseen Jussi Raalan elämä ja loppu, jonka nimisivulle kirjailija on lisännyt motoksi "Matalan torpan hiiloksella käsiäni lämmittelin...". Kuvauskäsikirjoituksen muotoon tekstin laati ohjaaja Risto Orko yhdessä Tauno Tattarin, Topo Leistelän, Vihtori Karpion ja Toivo Pekkasen kanssa.

Elokuva - alkutekstien sisältämän määreen mukaan "sortuvan suvun tarina" - käsitteli alkoholismin ongelmia kahden perheen ja kolmen sukupolven kautta. Tarinan alkuosa tapahtuu vuonna 1912, loppuosa vuonna 1936. Varsinaisen elokuvan nimeksi Maila Talviolla oli useampiakin ehdotuksia: Se vanha vainooja, Tulinen järvi, ja alla oli tulinen järvi sekä Jussi Raala. "Filmin vertauskuvalliselta kuuluva nimi on johdettu tapauksiin enteellisesti viittovasta unesta, jonka herkkäsieluinen äiti näkee sellaisen elämänvaiheen rajalla, jolloin koti ja taloudellinen turvallisuus on auttamattomasti pirstoutunut, tuoni vieraillut talossa ja jolloin uusi, pitkä vaihekausi odottaa porteilla, niin hyvin henkiseen kuin sosiaaliseenkin taisteluun vaativana", selviteltiin Naisten Äänessä (5/1937) nimenvalintaa.

Ulkokuvat otettiin kesällä 1936 Kangasalla Vääksyn kartanon tiluksilla. Kuvausjakso kesti viitisen viikkoa. Vierailevana kuvaajana oli ruotsalainen Albert Rudling (1908-1985). Tarinan kohtalonomaisuutta ohjaaja korosti kuva-alaan sijoitettujen visuaalisten varjojen määrätietoisella käytöllä. Alunperin kuvaajana piti olla Erik Blomberg, ja tarinaan suunniteltiin myös talvikuvajaksoja. Lopullisesta esitysversiosta jätettiin pois kaksi käsikirjoitukseen merkittyä lyhyttä jaksoa, ja Maunu Lumian etunimi muuttui Maunoksi ja Marjaana Lumian Arjaksi.

Felix Forsman aloitti uransa tämän elokuvan toisena kamera-assistenttina. Lavastus oli arkkitehti Aarne Ervi ainoa valkokangastyö. Musiikin sävelsi Pekka Attinen (Akimov) - aluksi tehtävään ajateltiin toista viipurilaista muusikkoa Edvin Heimovaltaa. Kirjeessään 12.12.1936 Risto Orkolle Heimovalta mm. kertoo, mitä on jo saanut sävelletyksi ja vakuuttaa: "Kuitenkin voi Johtaja luottaa siihen, ettei valmis filmi joudu minun takiani viikkoja seisomaan, minulla on rutiinia myös", sekä pyytää "vielä SMk. 700 (seitsemänsataa)" voidakseen vuokrata pianon "ja voisihan pientä joulukinkkuakin ajatella [- -]".

Elokuvaa mainostettiin mahtipontisesti ja erheellisesti "ensimmäiseksi suomalaiseksi filmidraamaksi". Alkuteksteissä mainitaan varsin poikkeuksellisesti ainoastaan kaksi näyttelijää, Hugo Hytönen ja Joel Rinne.

Ja alla oli tulinen järvi myytiin Ruotsiin sekä Yhdysvaltain ja Kanadan suomalaisalueille. Kotimaan ensiesitys oli 28.2.1937 myös Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden toiseksi heikoin. Tuotantokustannuksensa elokuva sai peitetyksi vasta lokakuussa 1946. Vuoden 1958 maaliskuun loppuun mennessä elokuvan tuotot olivat 1 329 194 markkaa.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Musiikki

1. "Alkusoitto"
Säv. Pekka Attinen
Orkesteri (off), 4' 05".


2. Matalan torpan balladi
Säv. ja san. trad., sov. Pekka Attinen
1) Es. Joel Rinne, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 40".
2) Es. Joel Rinne, vihellys (off), 0' 05".


3. "Pesä"
Säv. Pekka Attinen
Orkesteri (off), 1' 45".


4. "Äidin uni ja tuska"
Säv. Pekka Attinen
Orkesteri (off), 1' 45".


5. "Surullinen Lyyli lintujen ympäröimänä"
Säv. Pekka Attinen
Urkuharmoni ja orkesteri (off), 1' 35".


6. Nocturne No. 2 in E-flat major Op. 9 No. 2
Säv. Frédéric Chopin
1) Es. Kaarlo Angerkoski, viulu, ja tunnistamaton pianisti (playback, tunnistamaton viulisti ja pianisti), 1' 45".
2) Tunnistamaton viulisti ja pianisti (off), 0' 40".


7. "Tulinen myrsky ja Jussin paluumatka"
Säv. Pekka Attinen
Orkesteri (off), 2' 00".


8. "Poijat ne lähtee sinilaitapaatilla merien taakse seilaamaan - -"
Säv. ja san. trad.
Es. Uuno Laakso, laulu (100 %), 1' 00".


9. "Maunun viulu ja Jussin haaveet"
Säv. Pekka Attinen
Orkesteri (off), 0' 35".


10. "Hellan laidalla kynttilän valo palaa - -"
Säv. ja san. trad.
Es. Uuno Laakso, laulu (100 %), 0' 10".


11. "Järvellä"
Säv. Pekka Attinen
Orkesteri (off), 1' 55".


12. "Loppumusiikki"
Säv. Pekka Attinen
Orkesteri (off), 2' 30".

Huomautuksia:
Matalan torpan balladi (nro 2:1) sisältyy "Alkusoittoon" (nro 1) ja on muutenkin sen yhtenä teema-aiheena.

Ansa Ikonen laulahtelee (100 %), 0' 05".

- Pekka Attinen on muokannut elokuvan musiikista orkesteriteoksen Tulinen järvi. Symphoninen sarja. Sen osat ovat: nro 1 Alkusoitto, nro 2 Pesä, nro 3 Äidin uni ja tuska, nro 4 Surullinen Lyyli lintujen ympäröimänä, nro 5 Tulinen myrsky ja Jussin paluumatka, nro 6 Järvellä, nro 7 Maunun viulu ja Jussin haaveet ja nro 8 Loppumusiikki.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
733
Tarkastuspäivä
26.02.1937
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2900 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
28.02.1946
Veroluokka
25 %
Ikäraja
K
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
01.02.1950
Veroluokka
VV
Ikäraja
K
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastusnumero
T-00733
Tarkastuspäivä
01.09.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
101'46"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
25.09.2013
Kesto/leikattu
01:37:43
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
106 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi