Kuin uni ja varjo
Dröm och skugga (ruotsinkielinen nimi)
Finskt blod (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
As Dream and Shadow... (englanninkielinen nimi)
Wie Traum und Schatten! (saksankielinen nimi)
Comme rêve et ombre (ranskankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kuin uni ja varjo
Toivo Särkän ja Yrjö Nortan ohjaama draama pohjautuu Eino Railon samannimiseen romaaniin. 1930-luvun Pohjanmaalle sijoittuvassa elokuvasovituksessa Ylitalon sisarukset elävät rakkaudentäyteisen kesän. Rampa mutta elämäniloinen Eliina (Ansa Ikonen) mieltyy ylioppilas Yrjöön (Jorma Nortimo), kun taas jumalisen Johannan (Ester Toivonen) sydän sykkii lapsuuden ystävälle Huhdan Akselille (Eino Kaipainen).
Elonetissa on katsottavissa American Film Institutetista löytynyt lyhennetty versio.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Toukokuu 1937 (studio), heinäkuu 1937 (ulkokuvat) - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
SF:n toinen pohjalaiselokuva keräsi niin kiitosta kuin kritiikkiäkin. "Suomalaiselle filmituotannolle on suureksi kunniaksi, että Kuin uni ja varjo elokuvana tehoaa romaania paljon aidommasti", antoi -rk- (Orvo Kärkönen, Aamulehti 27.9.1937) tunnustusta. "Tämä saavutus, joka todistaa, että meilläkin jo filmialalla alkaa olla tietty taidollinen taso hallinnassa, tämä saavutus koituu vasiten kunniaksi ohjaaja Toivo Särkälle, jonka laatima on myös elokuvan käsikirjoitus. Hän on osannut pelkistää tapahtumien sarjan tiiviiksi kokonaisuudeksi, johon luonnonkuvat ja sivuepisodit liittyvät vain taiten harkittuna värin ja taustan antajana. Hän on myös osannut antaa päärooleille niiden oikeat ominaispainot, niin että rinnakkaiskertomukset yhdistyvät toisiinsa tasasuhtaisesti, ja samalla hän on hillinnyt keventäviä aineksia sopivalla sordinolla, joten draaman päävireestä poiketaan vain hetkittäin ja aina liian jyrkkiin sävellaji-vaihdoksiin lankeamatta." "Ennen kaikkea on mielenkiintoista havaita, että suomalainen elokuvatuottaja käy käsiksi vakavaan aiheeseen", koki H. V. (Heikki Välisalmi, Suomen Sosialidemokraatti 28.9.1937) ja piti elokuvaa "kokonaisuudessaan tunnollisena ja harkittuna työnä". Niin ikään Y. (Uusi Suomi 27.9.1937) luki ansioksi "pyrkimyksen sielullisesti syvempään kuvaukseen kuin mitä meikäläisessä filmissä on tavallista": "Sillä on oma erikoinen, muusta filmituotannostamme poikkeava sävynsä, joka avartaa suomalaisen filmin aihe- ja käsittelyalaa." "Det andliga klimatet är allvarsamt och fromt, hårt också och ibland våldsamt", luonnehti B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 28.9.1937). "För en gångs skull spelas det inte buskteater i inhemsk film, greppet om uppgifterna är mindre amatörmässigt än det brukar och mindre teatraliskt än förut [- -]. Kuin uni ja varjo är ingen felfri film, men den är fylld av både intensitet och poesi när den är som bäst." Kriittisen näkemyksen toi esiin S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 28.9.1937): "Kuin unesta ja varjosta kaipaa keskitystä, vankkaa punaista lankaa', johon sivukudelmat täydentävästi yhtyisivät. Käsikirjoitus noudattaa liian orjamaisesti alkutekstiä, muodostuen jonkinlaiseksi filmiä varten tehdyksi romaanilyhennelmäksi, eikä ohjaus ole pystynyt ratkaisemaan, mitä puolta juonesta olisi erikoisesti pitänyt korostaa, mitä ei. Nyt elokuvassa on kolme hieman irrallista kertomusta [- -]. Yksi niistä olisi pitänyt koroittaa hallitsevaan asemaan ja antaa muitten palvella sitä [- -]. Jos kokonaisuus olisi yhtä voitollinen kuin elokuvan monet hyvät yksityiskohdat, olisi ensimmäinen kotimainen suurelokuva kenties nähnyt päivänvalonsa." "Ohjaajalla on ollut ilmaiseksi käytettävänään koko Pohjanmaan uhkea luonto - eikä ole huolinut siitä", moitti Ra. H. (Raoul af Hällström, Elokuva-Aitta 20/1937). "Filmissä on kyllä vaikuttaviakin kohtauksia, mutta sen alusta loppuun läpikäyvä epätaiteellisuus häiritsee. Mauttomuuksistakaan ei ole päästy (Joel Rinteen humalaiset lähikuvat). Huomaa, että yhtiöllä on rutiinia ja rahaa, hyvä valokuvaus ja äänitys, mutta taiteellinen johto puuttuu." "Heidän otteensa ei ole maailmaamullistava eikä uutuudellaan komeileva", kirjoitti Ilmari Unho (Karjalan Suunta 28.9.1937) ohjaajien panoksesta, "mutta sitten viime näkemän on ote huomattavasti tiukentunut ja horjahdukset tulleet harvinaisemmiksi. Kokonaiskaaren ehjänä säilyttäminen lienee saavutettavissa vasta pitkän elokuvatyöskentelyn jälkeen. Kuva vaihtelujen suhteen olisi kaivannut suurempaa irtonaisuutta totutuista kaavoista. Nyt liikuttiin usein pitkästyttämisen rajoilla." Martti Similän musiikki oli Unhon mielestä "erikoisen kiitoksen ansaitsevaa": "Se tuki koko ajan elokuvaa ja näyttelijöitä erinomaisesti synnyttäen paikoitellen kerrassaan väkevän tunnelman. Elokuvamusiikkina se oli parasta, mitä allekirjoittanut muistaa kotimaisten kuvien yhteydessä kuulleensa." Mielipiteet hajosivat myös näyttelijäarvioissa. Useimpien lailla S-ö nosti esiin Ansa Ikosen ja ylisti: "Tämä suoritus ei ole ainoastaan uraa uurtava kotoisissa oloissamme, vaan se pätee myös tämän hetken suomalaisen elokuvataiteen valoisimpana, herkimpänä ja liikuttavimpana tyttöhahmona. Ei tunnu liioittelulta, jos sanoo, että Uni ja varjo on ennen kaikkea Ansa Ikosen elokuva." "Filmi on näkemisen arvoinen Eino Kaipaisen takia", ajatteli puolestaan Ra. H. ja perusteli: "Hän on reilu ja vakuuttava teatraalisimmissakin kohtauksissa, hänen näyttelemisensä on herkkää ja totista, hänen kasvonsa ovat väreilevän ilmeikkäät." Ilmari Unho taas liputti Joel Rinteen puolesta: "Rinne teki tässä kuvassa mielestäni kaikkein suurimman näyttelijäteon viemällä vaikean tehtävänsä kunniakkaasti päähän asti. Ohjaus ja kamera tukivat häntä tehokkaammin kuin toisia näyttelijöitä. Rinteen voitokas osasuoritus oli, paitsi hänen oman taiteilijapersoonallisuutensa voitto, myös hyvän yhteistyön voitto." Vuoden 1980 tv-esityksen yhteydessä Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 7.10.1980) katsoi kertomuksen ja sen toteutuksen "kompuroivan niin kömpelösti, että nykyaikainen katsoja löytää niistä melkeinpä vain tahattomia, lennokkaisiin tulkintoihin houkuttelevia koomisuuksia", mutta vuonna 1991 Harri Närhi (Uusi Suomi 14.1.1991) löysi jo sovittavia piirteitä: "Vielä 30-luvulla vammaisuus koettiin hankalana asiana, josta mieluummin vaiettiin. Siinä mielessä voisikin muutoin varsin sovinnaista filmiä arvioida jopa rohkeaksi ja sosiaalikriittiseksi." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Elokuva perustui Eino Railon samannimiseen romaaniin, josta ilmestymisvuotenaan 1935 otettiin heti kolme painosta ja vielä seuraavana vuonna neljäs. Romaanin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1904 ja pohjautuivat osittain kirjailijan nuoruudenmuistoihin, mutta elokuvasovitus on siirretty 1930-luvulle. Nimensä romaani sai vanhan herännäisvirren säkeestä "Mun elon' kuin warjo ja uni tääll'", joka on lähikuvassa näkyvän vuoden 1818 virsikirjan Virren 226 10. säkeistön alku. Vuoden 1886 virsikirjassa sanat ovat Virren 324 kahdeksannessa säkeistössä muodossa: "Mun elämän' warjo ja uni on waan", vuoden 1938 virsikirjassa taas Virren 589 ("Minä vaivainen oon, mato, matkamies maan [- -]") toisessa säkeistössä: "Elo täällä kuin unta ja varjoa on". Kuin uni ja varjo on ensimmäinen elokuva, johon Toivo Särkkä teki käsikirjoituksen kokonaan itse. Käsikirjoitus on tavallista laajempi - tekstisivuja siinä on 179. Lopullisen elokuvan tarkastuspituudeksi tulikin 124 minuuttia. Käsikirjoitusta on lyhennetty joko kuvaus- tai leikkausvaiheessa jättämällä kokonaisia jaksoja pois ja katkomalla repliikkejä. Elokuvan loppu poikkeaa romaanista, jossa Johannan ja Akselin häät ovat vasta Yrjön lähdön jälkeen ja jossa lyhyesti kuvataan myös Yrjön ensimmäistä opiskelijasyksyä Helsingissä. Kesällä 1937 Suomen Filmiteollisuudella työskenteli ensi kerran kaksi kuvausryhmää yhtaikaa, ykkösryhmän ohjaajina Toivo Särkkä ja Yrjö Norta ja kakkosryhmässä Wilho Ilmari. Kuin uni ja varjo -elokuvan studiokuvaukset tapahtuivat toukokuussa ja ulkokuvaukset heinäkuun alkuviikkoina Lapualla. Studiokuvaukset tehtiin limittäin Lapatossu-elokuvan ulkokuvien kanssa. Lehtiuutisten mukaan Lapualla oli mukana mm. "uusi kamera, jossa on n.s. kamera-ajo, s.o. kameran siirtäminen kuvattavasta nähden joko lähemmäksi tai kauemmaksi voidaan suorittaa optillisesti, siis kameran ollessa paikallaan, tarvitsematta asettaa sitä varten kiskoja kuten ennen". Kysymyksessä oli alkeellinen zoom-optiikka eli ns. transfokaattori. Avustajina tappelukohtauksessa käytettiin "oikeeta pohjalaasia Lapualta, Härmästä ym. pätevistä paikoista". Eino Kaipaisen sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Kaipiainen. Kuin uni ja varjo ja Lapatossu -elokuvien kuvaajana oli Suomi-Filmistä Suomen Filmiteollisuuteen siirtynyt Theodor Luts. Musiikin sävelsi Martti Similä, joka kesästä 1937 alkaen toimi yhtiön pääsäveltäjänä vuoteen 1942 saakka. Voidakseen kirjoittaa musiikkia SF:n elokuviin Similä erosi säveltäjäin tekijänoikeustoimistosta Teostosta, joka elokuva-alan ja Teoston pitkällisen tekijänoikeuskiistan vuoksi vuonna 1937 kielsi liittoon kuuluvilta säveltäjiltä elokuvamusiikin teon. Kiista ratkesi vasta kun Korkein hallinto-oikeus joulukuussa 1942 velvoitti maksamaan säveltäjille yhden prosentin elokuvanäytäntöjen tuotosta, josta ensin oli vähennetty kullekin elokuvalle määrätty leimavero. Elokuvan yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden toiseksi paras; katsojia kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 547 729. Tuotantokustannustieto, 858 000 markkaa, perustuu T. J. Särkän 1945 laatimassa muistiossa Kotimaisen elokuvan kannattavaisuus ilmoitettuun SF-elokuvien vuosikeskiarvoon. Bruttotuotot vuoden 1945 loppuun mennessä 4 400 528 markkaa, josta tuotantoyhtiön osuus 2 108 812 markkaa. Ensiesitys oli 26.9.1937 niin ikään sekä Kotkassa että Lapuan Kimmossa. Vaasassa elokuva nähtiin kaupungin uusimman elokuvateatterin, Kinon, avajaisohjelmana. Kuin uni ja varjo myytiin Ruotsiin, ja sitä esitettiin myös Yhdysvaltojen suomalaisalueilla. Yhdysvaltoihin elokuvan toi amerikansuomalainen Carl H. Salminen, joka jo vuonna 1924 oli tuonut maahan elokuvan Finlandia ja myöhemmin myös Suomen Filmiteollisuuden elokuvista mm. Asessorin naishuolet, Pohjalaisia sekä Kuriton sukupolvi. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1 . Alkusoitto ja johdanto Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 3' 35". 2. Kansantanssi 1 Säv. Martti Similä Tunnistamaton viulisti (off), 0' 15". 3. Kansantanssi 2 Säv. Martti Similä Tunnistamattomat viulistit ja klarinetisti (off), 1' 30". 4. Virsi 324 ("O Jeesus Kristus, sä autuuden Ja armon eläwä lähde - -") Säv. trad., san. tuntematon ruotsalainen, suom. muokannut Julius Krohn 1) Es. Eino Kaipainen, viulu (playback, tunnistamaton viulisti), 1' 35". 2) Es. "kyläläiset" (100 %), kahteen otteeseen, yht. 1' 20". 5. Olut on kaljan kaltaasta, mutta viina se menöö päähän Säv. ja san. trad. Tunnistamaton laulaja (off), 0' 25". 6. Eri linja on tährillä, eri auringolla ja kuulla Säv. ja san. trad. Es. "Vasarus-Kustaa", laulu (100 % ja off), 0' 30". 7. Virsi Säv. ja san. tunnistamaton Es. "kyläläiset" (100 %), 0' 45". 8. Häämusiikki Säv. ja sov. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 30". 9. Loppumusiikki Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 55". Huomautuksia: Virren 324 7. säkeistö alkaa sanoilla "Mä matkamies olen waiwainen; Täynn' ompi waaroja retken' - -"; virsi on katkelmana Alkusoitossa ja johdannossa (nro 1) kahteen kertaan, yht. 0' 20". Virren viuluesitys (nro 4:1) alkaa kansanlaulunomaisella johdannolla. Häämusiikki (nro 8) on Martti Similän muunnelma Virrestä 472 ("Jo joutui armas aika Ja suwi suloinen - -), säv. trad. ruotsalainen. Alkusoitossa ja johdannossa (nro 1) sekä muussa taustamusiikissa on aiheena myös Tuuli se taivutti koivun larvan, säv. trad. Eino Kaipainen näppäilee viulua (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 20". Kansantanssien (nro 2 ja 3) aikana "kyläläiset" tanssivat. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |