Munkkiniemen kartano vuoden 1860 tienoilla. Nuori kreivi Mauritz Armborg ja muonamiehen tytär Katariina, kartanon kamarineito, ovat rakastuneet toisiinsa. "Sua vain yli kaiken mä rakastan", Mauritz laulaa erään yöllisen lemmenkohtauksen aikana, jonka vanha kreivitär Armborg näkee ikkunastaan. Kun Katariina aamulla palaa kotiinsa, häntä odottaa kalastaja Elias Jahnukainen, joka haluaa vastauksen jo kauan sitten esittämäänsä kosintaan. Katariina väistelee ja sanoo tarvitsevansa "vielä vähän aikaa".

Vanha kreivitär puolestaan ottaa Mauritzin puhutteluun ja kyselee nuorukaisen tulevaisuudensuunnitelmista. Mauritz haluaa tulla viulutaiteilijaksi ja opiskella ulkomailla. Kreivitär päättää, että Katariinan on kadottava Mauritzin elämästä, ja tavatessaan keittiössä Jahnukaisen muorin, Eliaksen äidin, hän sanoo kustantavansa myötäjäiset, jos Elias nai Katariinan. Nuori kreivitär Margareta Armborg, joka on joutunut järkiavioliittoon 20 vuotta vanhemman miehen kanssa, uskoutuu Katariinalle ja neuvoo: "Älä koskaan mene vastoin sydäntäsi naimisiin."

Kreivi Liliecronan perhe Tukholmasta saapuu vierailulle kartanoon. Vanhemmat tekevät parhaansa saattaaksen yhteen Mauritzin ja kauniin Ingeborg Liliecronan. Tytön vetovoimasta ja ilmeisestä ihastuksesta huolimatta Mauritz pysyy kylmäkiskoisena ja vakuuttaa rakkauttaan Katariinalle ja sanoo sen myös vanhalle kreivittärelle. Päätetään, että Mauritz matkustaa Italiaan ja hänelle järjestetään läksiäisjuhlat. Mauritz aikoo ottaa Katariinan mukaansa: he saapuisivat eri teitä Kööpenhaminaan, mistä jatkaisivat yhdessä Roomaan. Uskotun palvelijattaren avulla vanha kreivitär saa suunnitelman selville ja ryhtyy vastatoimiin.

Suunnitelmansa mukaisesti Mauritz kohtaa Katariinan majatalossa, missä he viettävät yön yhdessä. "Häälahjana" Mauritz antaa Katariinalle kaulakorun, joka on kulkenut hänen suvussaan "äidiltä pojalle, pojalta vaimolle". Aamulla ajuri Hans kuitenkin suuntaa Katariinaa kuljettavat vaunut takaisin kartanoon, kuten vanha kreivitär on määrännyt. Epätoivoinen Katariina aikoo ottaa hengen itseltään ja heittäytyy kalliolta mereen, mutta paikalla kalasteleva Elias pelastaa hänet.

Tällä välin Mauritz sairastuu vakavasti laivalla ja joutuu Kööpenhaminassa viettämään kolmatta kuukautta eristettynä sairaalassa, jonne Ingeborg tulee häntä tapaamaan kreivittären lähettämänä. Toivuttuaan Mauritz haluaa palata Suomeen, mutta suostuu seuraamaan Ingeborgia Roomaan, kun tämä sanoo Katariinan saapuvan sinne myöhemmin yhdessä vanhan kreivittären kanssa.

Suomessa kreivitär järjestää raskaana olevan Katariinan naimisiin Eliaksen kanssa ja lahjoittaa miehelle rahaa, jotta tämä voisi ostaa mökin Katajanokalta. Katariina lupautuu Eliakselle sillä ehdolla, että mies tyytyy ystävyyteen, ja kertoo lapsesta. Eliaksen äiti soimaa Katariinaa, mutta Elias vaientaa hänet: "Lapsi on minulle rakas kuin omani." Roomassa Mauritz odottaa innokkaasti Katariinaa ja pettyy, kun kreivitär saapuukin yksin ja kertoo Katariinan menneen naimisiin Eliaksen kanssa. Murheen murtama Mauritz rikkoo viulunsa. Suomessa Katariina synnyttää pojan.

Seitsemän vuotta kuluu. Mauritz elää Roomassa, onnettomassa avioliitossa Ingeborgin kanssa: on heidän kuudes hääpäivänsä, Ingeborg haluaa juhlia, Mauritz tuskailee, yhteisymmärrystä ei löydy. Suomessa eletään nälkävuosien aikaa. Katariina yrittää saada poikansa Mauritzin hienoon kouluun, mutta johtajatar ei hyväksy häntä kuullessaan, että pojan isä on vain kalastaja.

Helsinkiin leviää rutto ja Elias sairastuu. Pikku-Mauritz on kateissa: Katariina löytää hänet maaherratar Gerhardin luota, jonka lapsen kuolemasta hän on vähän aiemmin kertonut pojalleen. Maaherratar on ihastunut Mauritziin, haluaa ottaa hänet hoiviinsa ja viedä mukanaan ulkomaille. Eliaksen tauti saa Katariinan hyväksymään tarjouksen: hän antaa pojalle kaulakorunsa ja palaa kotiin, jossa Elias makaa kuolleena.

Roomassa, kuusi kuukautta myöhemmin, pikku-Mauritz on viulunsoiton ohjaamana osunut taloon, jossa kreivi Mauritz asuu. Tämä on ilahtunut tavatessaan suomalaisen pojan, jonka nimi niin ikään on Mauritz, ja nähdessään kaulakorun hän ymmärtää, että kyseessä on Katariinan lapsi. Kun poikaa etsivä maaherratar saapuu paikalle ja kertoo, että lääkäri on kieltänyt häntä matkustamasta, Mauritz lupaa viedä koti-ikävää potevan pojan Suomeen. Ingeborg ei halua seurata miestään ja yhtyy tämän käsitykseen, että avioliitto on ollut erehdys. He päättävät erota.

Munkkiniemen kartanossa Mauritz ja poika saavat lämpimän vastaanoton. Vanha kreivitär tunnustaa rikkomuksensa ja myöntää tuhonneensa kolmen ihmisen elämän. Mauritz antaa anteeksi, pikku-Mauritz hyväksyy uuden isoäitinsä. Mauritz kiirehtii puistoon, rakkautensa tyyssijoille, minne pian saapuu miehen laulun ohjaamana myös Katariina, joka on maaherralta kuullut poikansa paluusta. Mauritz ja Katariina kohtaavat lammen rannalla ja syleilevät: "Sinä tulit sittenkin", mies sanoo, "en jätä sinua koskaan, tule Katariina meidän kotiimme".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.