"Tyypillinen kotiseutuelokuva, jolla ei pitäisi olla asiaa laajemmille markkinoille", luonnehti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 13.9.1980) Visa Mäkisen toista elokuvaa. "Pitkä litania porilaisia toiminimiä on 'avustanut', selviää lopputeksteistä. Varmaan ihan rahallisestikin, nähdäkseen liikekilpensä ja muut tuote-esitteensä valkokankaalla. Mutta mainoselokuvaksikaan tästä ei oikein ole. Niiltä vaaditaan jo kirkasta kuvaa ja muuta rautaisen myyvää tekniikkaa, joita tässä ei liioin ole. Tavallaan on kiva idea sijoittaa rikostarina Porin kuuluisimpien kesäjuhlien kuvioon. Mutta ideasta on pitkä matka toteutukseen, ja kun jälkimmäinen ei pysty palvelemaan edellistä alkuunkaan, tulee Pori Jazz esitellyksi pienenä pitäjäjuhlana. Tämäkö oli todistettava?"

"Henkisesti vaatimattominta suomalaista elokuvaa vuosikausiin", kuului E.L.:n (Erkka Lehtola, Aamulehti 13.9.1980) tuomio. "Elokuvan käsikirjoitus on kapea, ilmaton ja kömpelö. Vitsit ovat vähissä - mutta piilomainontaa on paljon. Elokuvan nuoret näyttelijät Timo Nissi ja Erkki Teittinen olisivat olleet laatuunkäypiä sivuosan esittäjiä viisikymmenkuvun seuranäyttämöllä - turha heitä oli vetää elokuvaan mukaan. On mukana toki ammattinäyttelijöitäkin, Tenho Saurén, Kauko Helovirta ja Leo Lastumäki ovat kipaisseet filmauspaikalle ja heittäneet peliin kaikkein kauheimmat klisheensä. Vatsaa vääntää. Pahinta on, kun komedia on ikävä. Ja tämä komedia on kyllä niin puiseva, että nauruhermot ehtivät sen esityksen aikana pahasti rustottua. Spede Pasanen tarvitsee kilpailijan elokuvilleen - mutta haastajat eivät saa alittaa rimaa tällaisella limbolla."

"Ismo Sajakorven käsikirjoituksen, Tenho Saurénin, Leo Lastumäen ja Kauko Helovirran näyttelijäsuoritusten myötä Mäkisen uuteen elokuvaan on tullut hieman ammattimaisempi ote", tunnusti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 13.9.1980). "Mutta enpä menisi väittämään, että katsomiskelpoisuuden kynnys on jo ylitetty. Tarina on lapsellista rosvot ja poliisit -leikkiä Porin jazzfestivaalien aikaan, vitsit alkeellisia tai sitten niin vähissä että niitä pitää toistella pitkin matkaa. Liikettä on kovasti: elokuvassa juostaan, ajetaan autolla, moottoriveneellä ja jopa lentokoneella, mutta vauhdin tai jännityksen vaikutusta ei synny."

"Kesäinen Suomi ja Pori ympäristöineen ovat viehättäviä ja pätevä kuvaus sekä hyvä laboratoriotyö jättävät kauniit jäljet", löysi Martti Savo (Kansan Uutiset 14.9.1980) myönteistä sanottavaa. "Leo Lastumäki ja Tenho Saurén ovat puolestaan näyttelijöitä, jotka useimmiten onnistuvat loihtimaan hauskahkoja tunnelmia mitättömänkin vitsikkyyden avulla etenkin kun selkeä äänitys päästää heidän vivahteikkaan replikointinsa oikeuksiinsa. Valitettavasti tämä ei vielä riitä, jotta syntyisi elokuva. Noin ylipäätään. Komediasta nyt puhumattakaan. [- -] Yleisvaikutelmana elokuvasta jää sympaattinen saamattomuus."

"Tämän uuden elokuvansa jälkeen Visa Mäkinen voidaan laskea sekä ammattimaisten että ammattitaitoisten elokuvaohjaajien joukkoon", kirjoitti Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 18.10.1980), joka näki enemmänkin kiitoksen aihetta: "Mitäs me sankarit on selvästi parempi kuin esimerkiksi pari tuoreinta Turhapuro-elokuvaa. Osa ansiosta lankeaa tietenkin myös käsikirjoitukselle, joka tällä kertaa on tunnetun Kivikasvon, Ismo Sajakorven työtä. Elokuvasta paistaa innokas tekemisen ilo niin ohjaajan kuin näyttelijöidenkin puolelta. Tarina juoksee koko ajan hauskasti, siinä on jopa oma elliptinen kaarensakin, kuvakulmat ovat loogisesti harkittuja ja vaihtelevia, esikoiselokuvaa vaivannut tapahtumattomuus ja tilanteiden tolkuton venyttäminen ovat täydellisesti poissa. Tietenkin juoni sellaisenaan on uskomaton ja farssin sävy tuon tuostakin pyyhkii puskiksen rajoja, mutta jotenkin se tuntuu istuvan hyvin juuri tämänkaltaiseen elokuvaan. Visa Mäkiselle on komedianteon nuorallatanssi onnistunut tavalla, johon moni ohjaaja ei pääse kovasti yrittämälläkään."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.