Syksyllä kaikki on toisin
Förändrat är allt om hösten (ruotsinkielinen nimi)
På hösten är allt annorlunda (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Autumn Is to Change It All (englanninkielinen nimi)
Rien ne sera pareil en automne (ranskankielinen nimi)
Im Herbst ist alles anders (saksankielinen nimi)
Hautakivet huipulle (työnimi)
Kerran vielä kaikki muuttuu (työnimi)
Allt är annorlunda i höst (työnimi)
Finna-recension
Syksyllä kaikki on toisin
Mikko Niskasen ohjaama yhteiskunnallinen draamaelokuva Syksyllä kaikki on toisin (1978) perustuu Ilmari Eskolan romaaniin. Keskisuomalaisen kirkonkylän pankinjohtaja Kalervo Haapanen (Mikko Niskanen) on hyväsydämisyyttään auttanut pulaan joutunutta maanviljelijä Anttilaa (Aarno Sulkanen) velkajärjestelyissä. Pankin tilintarkastuksen esiin nostamat menneisyyden virhearvioinnit ja etääntyminen vaimosta (Tea Ista) syventävät entisestään miehen henkilökohtaista kriisiä.
Sparad:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Åldersgräns | ||||||||||||||||||||
K12 |
||||||||||||||||||||
Skådespelare | ||||||||||||||||||||
Okrediterade skådespelare
Övriga uppträdare
Kirkkokuoro haudalla: Konginkankaan kirkkokuoro (mm. Anna-Liisa Autonen, Milja Hannula, Vilho Hytönen, Raili Keinonen, Maila Liimatainen, Sinikka Salo, Meeri Simola, Toivo Solismaa, Vuokko Sorri)<br /><br />Koululaiset: Jokivarren peruskoulun 6. luokka<br /><br />Kirkkokuoron jäseniä: Hilve Keinonen, Raili Lindén, Veikko Minkkinen, Sulo Mustalahti, Esko Salmi, Arvo Vertainen, Raija Vertainen <br /><br />Asiakas: Maiju Veijalainen ,
Kirkkokuoro haudalla: Konginkankaan kirkkokuoro (mm. Anna-Liisa Autonen, Milja Hannula, Vilho Hytönen, Raili Keinonen, Maila Liimatainen, Sinikka Salo, Meeri Simola, Toivo Solismaa, Vuokko Sorri)<br /><br />Koululaiset: Jokivarren peruskoulun 6. luokka<br /><br />Kirkkokuoron jäseniä: Hilve Keinonen, Raili Lindén, Veikko Minkkinen, Sulo Mustalahti, Esko Salmi, Arvo Vertainen, Raija Vertainen <br /><br />Asiakas: Maiju VeijalainenSök bland ämnen |
||||||||||||||||||||
Övriga upphovsmän | ||||||||||||||||||||
Paroni Paakkunaisen studio-orkesteri
Paroni Paakkunaisen studio-orkesteriSök bland ämnenOkrediterade
|
||||||||||||||||||||
Produktion | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Visningar | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Inspelningsplatser | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Inspelningsdatum | ||||||||||||||||||||
Kevättalvi - juhannusaatto 1978 - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Pressöversikter | ||||||||||||||||||||
Päivälehtiarvostelijoiden valtaosa ei syttynyt Mikko Niskasen uudelle elokuvalle. "Syksyllä kaikki on toisin on elokuvana aikamoinen tilkkutäkki", luonnehti Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 6.10.1978). "Temaattista keskiötä haetaan koko filmin ajan ja kun se lopulta kirkastuu [- -] on se kokonaisuuden tasapainoisuuden kannalta liian myöhäistä. Isän ja pojan suhteen syveneminen ja sen vaikutuksen analysointi aivan filmin loppumetreille saakka antaa Syksyllä kaikki on toisin -elokuvalle voimaa, herkkyyttä ja uskottavuutta, mutta alkupuolen rakenteelliset harhailut ja kunnallispoliittisten kiemuroiden farssimaisen pinnallinen käsittely vie tarpeettomasti pohjaa pois henkilöohjauksen yhtenäisyydeltä." "Tehtävä oli ilmeisesti liian vaikea", arveli Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 7.10.1978). "Kerronta hajoaa sirpalemaiseksi, kohtaukset katkaistaan monesti juuri silloin kun näytetään pääsevän asiaan. Henkilöitä liikutellaan tavattoman runsaasti, mutta kenestäkään ei piirry varsinaista luonnekuvaa. Arvailun varaan jää myös monien toimintojen ja tilanteiden todelliset syyt." "Efter 8 dödande skott har Mikko Niskanen ett alibi på att han med dramatisk inlevelseförmåga kan behandla dylika ämnen", vertaili Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 8.10.1978). "Men denna gång är resultatet inte lika övertygande. Den koncentrerade, episkt framskridande handlingen i den tidigare filmen har här ersatts av en mer fragmentarisk framställning. Och det verkar som om de enskilda bitarna i denna prismatiska belysning inte riktigt skulle ta formen av ett helt läggspel med klara konturer." "Mikko Niskanen on kärsimyksen ja tuskan runoilija", määritteli Martti Savo (Kansan Uutiset 15.10.1978), "on ollut Pojista Surmanluoteihin, mutta tässä hän yrittää tunkeutua alueelle, jolla jo tempperamenttinsa takia ei pysty näkemään mitään järkeä. Rehellisesti sanoen epäilen, että Niskanen vakavissaan uskoisi kaiken maailman politiikan (kotoisasta kunnallispolitiikasta nyt puhumattakaan) olevan pelkkää huijausta, silmänlumetta ja rikosta. Tämä ei estä häntä olemasta lahjakas taiteilija, kunhan joku vain pitäisi hänet kaukana tämänkertaisen kaltaisista aiheista ja yrityksistä tehdä satiiria." "Niskanen on tehnyt tunteellisen elokuvan kylmästä maailmasta, jossa inhimillisyydelle ei näytä olevan sijaa", kirjoitti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 7.10.1978). "Hän on jälleen elementissään tallettaessaan arkipäivän pieniä eleitä, kuvatessaan läheisten ihmissuhteiden hellyyttä ja kipeyttä, olemassaolon määrittelemätöntä levottomuutta. Tässä on Niskasen voima aina ollut. [- -] Tekee mieli kehua myös elokuvan kuvausta ja leikkausta, jotka ensi näkemältä vaikuttivat harvinaisen huolellisilta ja oivaltavilta. Leikkauksen kautta elokuva rakentuu sekä vastakohdista että kasautuvista sysäyksistä, jotka vievät aiheita eteenpäin ilman, että asioita osoitellaan suoraan sormella." "Siitä huolimatta että elokuva jättää juonellisia kysymysmerkkejä", arvioi Leo Stålhammar (Suomenmaa 10.10.1978), "niin Mikko Niskanen työryhmineen on luonut kokonaisuuden joka kiinnostaa ainakin sitä jolla on vähänkin omakohtaista kokemusta tämänpäivän ihmisen ongelmiin kehitysalueella. Erityinen ansio tässä suhteessa on aidoilla näyttelijäsuorituksilla. Monet näyttelijöistä ovat vähemmän tunnettuja valkokankaalla ja pääkaupungin ulkopuolisista teattereista. Tea Ista tulkitsee koruttoman uskottavasti aviovaimon roolin. Juha Niskanen on luontevasti aito pikkupoikana. Aitoa tuskaisuutta on myös Haapasta esittävässä Mikko Niskasessa mutta muutoinkin liian hidas kerronta korostuu tässä suorituksessa. Vahvempi rytminvaihtelu olisi ilmeisesti eduksi olkoonkin, että nyt tavallaan pysähtynyt kerronta välittää sitä tunnelmaa missä kuvattavalla alueella eletään. Pekka Aineen kamera on tallettanut eräitä varsin tehokkaita kuvasarjoja, Paakkunaisen musiikki toimii myös." Vuoden 1992 tv-esityksen yhteydessä Jussi Karjalainen (Helsingin Sanomat 25.2.1992) muistutti, että ensi-illassaan Syksyllä kaikki on toisin "ei uponnut kovinkaan otolliseen maaperään", "mutta välimatkan päästä - lamasta lamaan - on helpompi katsoa tätä suomenpystykorvan, sirkkelin ja Seura-lehtien maisemaa". "Pitää olla aika sydämetön katsoja jollei pala mene kurkkuun, kun seuraa isä-Haapasen ja hänen nuorimman poikansa Juhan suhdetta." - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Bakgrund | ||||||||||||||||||||
Elokuvan lähtökohtana oli Ilmari Eskolan 1960 ilmestynyt satiirinen romaani Tikapuut huipulle, jonka pohjalta Mikko Niskanen aloitti käsikirjoitustyön talvella 1973. Suomen elokuvasäätiö myönsi 3.4.1973 tuottajaksi lupautuneelle Filmituotanto Spede Pasanen Oy:lle jo 60 000 markan lainan, mutta yhteistyön rauettua Pasasen yhtiö 4.6.1973 luopui lainavarauksesta. Hanke lähti uudelleen käyntiin vasta puoli vuosikymmentä myöhemmin, nyt Niskasen oman tuotantoyhtiön, 1978 perustetun National-Filmi Oy:n puitteissa. Myös elokuvan luonne ja sisältö muuttuivat: Eskolan romaanista ei jäänyt juuri mitään jäljelle, satiiri vaihtui lähinnä melodraamaksi. "Elämä ympärilläni, hahmot ja tapahtumat todellisuudessa saivat voimakkaan otteen. Näiden tapahtumien perusteella lähdin kokonaan uudelleen luomaan käsikirjoitusta." (Mikko Niskanen Aamulehdessä 16.6.1978). Niskasen tarkoittamia tapahtumia olivat mm. Äänekosken kirkkoherran Niilo Katilan tekemä kavallus sekä Äänekosken Säästöpankin johtajan Vainionpään itsemurha. Elokuvan sisältöä muutettiin ja muokattiin vielä sekä kuvaus- että leikkausvaiheessa. Tukenaan käsikirjoitustyössä Niskasella oli seitsemän hengen työryhmä. Nimen elokuva sai tarinan pankinjohtajan viimeisinä elinkuukausinaan usein toistamista sanoista. Suomen elokuvasäätiö tuki tuotantovaihetta 750 000 markalla. Tuotantopäällikkönä aivan ensi vaiheessa oli Erkki Seiro, joka hankki työnsä jatkajaksi Matti Ollilan. Jälkikäteistä laatutukea elokuvalle myönnettiin 80 000 markkaa, minkä lisäksi pankinjohtajan nuoremman pojan esittäjä, Mikko Niskasen veljenpoika Juha Niskanen sai 2 000 markan elokuvataiteilijapalkinnon. Ensiesityskierros alkoi 6.10.1978 myös Jämsästä. Yleisömenestys jäi puoleen vuoden kotimaisten näytelmäelokuvien keskiarvosta. Elokuvan kansainväliseen myyntiin tarkoitettu versio on 12 minuuttia alkuperäistä lyhyempi. Pois on leikattu mm. kunnan edustajien käynti pienteollisuushallissa sekä hautakiviyrittäjän tutustumisvierailu vanhaan kansakouluun. - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Musik | ||||||||||||||||||||
1. Liidellyt oon leivon lailla Säv. Heikki Klemetti, san. M. Rosing Es. Konginkankaan kirkkokuoro (joht. Simo Keinonen), laulu (100 %), kolmeen kertaan, yht. 2' 55". 2. Keski-Suomen kotiseutulaulu Säv. Ivar Widéen, san. Martti Korpilahti Es. Jokiniemen peruskoulun 6. luokka (joht. Anneli Jokinen), laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 45". 3. Pop-musiikki Säv., san. ja sov. Paroni Paakkunainen Seppo Paakkunainen, laulu, ja studio-orkesteri (off, baarimusiikki), 0' 40". 4. Iloshow-musiikki Säv. Paroni Paakkunainen, sov. Paroni Paakkunainen ja Trio Sulevi Tukio Es. Trio Sulevi Tukio (playback ja 100 %), kahdessa osassa, yht. 0' 50". 5. Daytonin apinajuttu Säv. ja san. Hiski Salomaa (= Hiskias Möttö) Antti Syrjäniemi, laulu, ja orkesteri (off ja off, radiolähetin), kolmeen otteeseen, yht. 1' 05". Levytys: Antti Syrjäniemi; Victor V-4092, 15.4.1929; Love Records LXLP-505, 1971. 6. "Kauneinta aikaa" Säv. träd., sov. Lasse Rasi Es. Lasse Rasi, harmonikka (100 %), 0' 55". 7. Dreamin Säv. ja san. Häksä Häkkinen (= Tapani Häkkinen) Es. Häksä Häkkinen, laulu, ja Cadillac-yhtye (100 %), 1' 00". Levytys: Cadillac; Titan TTLP-5 10, 1978. 8. Loppumusiikki Säv. ja sov. Paroni Paakkunainen Paroni Paakkunaisen studio-orkesteri (off), 1' 25". Huomautuksia: Musiikkinumero 3 kertautuu taustamusiikin muunnelmina ministerivierailun, 0' 45", ja oluen varastamisen yhteydessä, 0' 20", molemmat off. Anttilassa kuullaan radiosta humppaa kahteen eri otteeseen (off, radio), 1' 55" ja 1' 25". Aarno Sulkanen hyräilee kahdessa osassa (100 %), yht. 0' 15". - Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan. |
||||||||||||||||||||
Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniska fakta | ||||||||||||||||||||
|