Päätoimittaja Paavo Suikko kuulee työmatkalta palatessaan, että rangaistusvanki Taisto "Caravelle" Kemppainen on karannut vankilasta. Huomaamatta pihalla lymyilevää karkuria Paavo menee sisään, säikähtää tv-ohjelman ääniä ja tapaa poikansa tv:n äärestä sarjakuvalehteen syventyneenä. Paavo esittää vastalauseensa moisesta ajanvietteestä ja pojan puolustaessa sankareitaan kertoo oman sankaritarinansa.

Takauma noin kymmenen vuoden taakse esittelee Paavon paikallislehden toimittajana, joka saa päätoimittaja Virtasen epätoivon partaalle paitsi kantaaottavilla jutuillaan myös kosiskelemalla tämän kirjastossa työskentelevää Tuula-tytärtä. Muuan reportaasi vie Paavon asioimaan vankilaan, jonka ulkopuolella hän näkee epäilyttävän tyypin kömpivän roskalaatikosta ja pakenevan polkupyörällä. Paavo seuraa miestä ja pyytää tätä lopulta kanssaan oluelle. Hänelle selviää, että kyseessä on luottovanki Ruunar Jansson, joka kärsii "fugeromaniasta eli pakonomaisesta karkaamisen tarpeesta"; vankilan johto antaa hänen toteuttaa pakkomiellettään viikonloppuvapailla. Jansson suunnittelee vankilaromaania, jonka haamukirjoittajaksi hän haluaa Paavon - Paavo puolestaan houkuttelee Ruunarin pakenemaan kerran oikeasti ja kaavailee aiheesta jymyjuttua lehteensä.

Vanginvartijana työskentelevän setänsä Unskin välityksellä Paavo pääsee tapaamaan "isokokoista" vankia, mutta kohtaa Janssonin sijasta tämän sellitoverin, monesta aseellisesta ryöstöstä tuomitun "Caravelle-Kemppaisen". Väärinkäsityksen selvittyä Paavo saa toimitetuksi Janssonille viulun, joka liittyy uuteen pakosuunnitelmaan: viulunsoitto hermostuttaa Kemppaista, ja Jansson siirretään omasta toiveestaan eristysselliin, jonka kaltereita hän ryhtyy sahaamaan peittäen työn äänet viulunvingutuksellaan. Kun Ruunarin armonanomus hyväksytään, pakoa on aikaistettava, mutta tieto ei ehdi Paavolle.

Paavo, joka hankkii lisätuloja myös uimaopettajana ja portieerina, lähtee viikonlopuksi telttaretkelle Tuulan kanssa, toimituksen sihteeri Sirkku esiliinana isän epäluulojen hälventämiseksi. Sirkun evätessä pääsyn telttaan Paavo joutuu viettämään yön yksin ja vielä työntämään autoa paluumatkalla. Tällä välin Ruunar onnistuu pakenemaan ja ilmestyy yllättäen ravintolaan, jossa Paavo päätoimittajan läsnäollessa yrittää taiteilla ovimiehen ja toimittajan roolien välillä. Livahtaessaan Tuulan luo järjestämään Ruunarin pakoa Paavo onnistuu repimään housunsa riekaleiksi. Tuulan isän palatessa kotiin Paavo joutuu pakenemaan ikkunasta. Tuula lähtee auttamaan Ruunaria, mutta saakin kyytiinsä juuri vankilasta paenneen Kemppaisen. Luullen Kemppaista Ruunariksi Tuula johdattaa hänet kesämökille saareen, jonne Ruunar on jo etsiytynyt omin neuvoin.

Kohtauspaikalta myöhästynyt Paavo pidätetään epäsiveellisessä asussa esiintymisestä ja epäiltynä Kemppaisen paon avustamisesta. Aamulla poliisilaitokselle tulee myös Tuulan isä, joka löytämiensä rikkinäisten housujen perusteella epäilee tyttärensä ryöstöä. Paavo vapautuu, kiiruhtaa taksilla rantaan ja ui saareen, missä hän tapaa Tuulan ja karkurit. Kun vettä pelkäävä Kemppainen ei pakomatkaa jatkettaessa uskaltaudu soutuveneeseen, häneltä sidotaan silmät ja hänet kuljetetaan ponttonilautalla vastapäisellä rannalla odottavien poliisien huostaan.

Paavo päättää tarinansa: hän meni naimisiin Tuulan kanssa ja hänestä tuli päätoimittaja, kun Virtanen pääsi presidentin valitsijamieheksi ja kansanedustajaksi. Kemppainen sai muutamia vuosia lisää ja Ruunar perusti kansanpelimanniyhtyeen. Paavo havahtuu muistoistaan siihen, että poika karkaa ikkunasta: "Seis, senkin karkulainen, ottakaa se kiinni", hän huutaa. "Kumpi näistä?", kuuluu poliisien vastaus näiden pidellessä sekä poikaa että Kemppaista. Samassa räjähtää pommi, jonka Kemppainen on sijoittanut Paavon autoon. "Mitä ihmettä täällä tapahtuu?", Tuula huutaa ovelta. "En minä vaan tiedä", Paavo parkuu autonromunsa ääressä.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.