Akaton mies
Käringlös karl (ruotsinkielinen nimi)
How to Find a Wife to a Farmer (englanninkielinen nimi)
Mannen utan hustru (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Le Non marié (ranskankielinen käännösnimi)
Mann ohne Weib (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Akaton mies
Edvin Laineen ohjaama ja Seppo Lappalaisen käsikirjoittama Akaton mies (1983) on komediallinen elokuva Viitaniemen kylän asukkaista. Ohjaajan kertojaäänen esittelemät kyläläiset kantavat huolta maaseutumaisen elämäntyylinsä jatkumisesta ja poikamiesisäntien Unton (Martti Järvinen) ja Lassin (Ahti Jokinen) sekä heidän emäntäehdokkaidensa Liisan (Elisabeth Haavisto) ja Linnean (Taina Reponen) romanttisten suhteiden kehittymisestä. Viitaniemeen palattiin myöhemmin elokuvassa Akallinen mies (1986).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Risto Hiltusen studio-orkesteri <br /><br />Muonitus: ravintola Iloinen Fennia
Risto Hiltusen studio-orkesteri <br /><br />Muonitus: ravintola Iloinen FenniaHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
16.5.-15.7.1983 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Auttaako suomalaisen elokuvan yleisökatoon yksi vanha keino vaiko pussillinen uusia?", kysyi Erkka Lehtola (Aamulehti 15.10.1983) ja vastasi: "Tässä olisi tarjolla se taatusti vanha konsti: Edvin Laineen uusin elokuva Akaton mies [- -] . Se on kuin pölyinen tuulahdus T. J. Särkän museosta. Elokuvassa ei ole ainoatakaan uutta asiaa, ei ainoatakaan uutta ilmaisullista keinoa. Perinteinen realismi on tietysti sallittua, mutta Akattomassa miehessä ei ole kunnolla sitäkään, vaan elokuva on väsätty kokoon kansankomedian ja maalaiskuvauksen latteasta sekoitelmasta. Tyylilajia ei ole osattu valita." Myös Anne Marttala (Savon Sanomat 14.10.1983) katsoi Edvin Laineen päätyneen "käsittelemään 80-luvun ongelmaa 50-luvun hengessä" ja piti tulosta lähinnä koomisena: "Runsaan kahden tunnin kuluessa kerronta katkeaa paikoin, katsoja herpaantuu ja havahtuu kuullessaan kuluneen vitsin. Ei jälkeäkään siitä intuitiivisuudesta, mikä on ollut ominaista Edvin Laineen ohjaamille elokuville, kuten vielä vuonna 1977 valmistuneelle filmille Viimeinen savotta." "Proberstenen här är parbildningen, inte bara på intrigplanet", jatkoi Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 15.10.1983). "Att binda ihop två eller flere element till en fungerande helhet visar sig vara en övermäktig uppgift. De växlande scener av komisk, lyrisk eller tragisk natur som förekommer tycks vara tagna ur dussinet sinsemellan helt olika filmer, och tagna för sig är de oftast iscensatta med samma finess som någon tablå uppförd vid centerpartiets valfester." Leo Stålhammarkaan (Suomenmaa 15.10.1983) ei ollut täysin tyytyväinen elokuvan rakenteeseen mutta suhtautui muuten myönteisemmin: "Seppo Lappalainen tavoittaa jouhealla huumorilla sävyttäen tämän päivän maaseudun sekä erityisesti syrjäseudun elämänkuvan myönteisyyksineen sekä ongelmineen. Aikaisemminkin kansanläheisissä elokuvissaan tuntuman työntekoon säilyttänyt Edvin Laine liittää elokuvan ihmiset luontevasti elämisen piirinsä arkiaskareihin. Tarinan vahvinta antia niin tekstinä kuin toteutuksenakin ovat puuhailut kyläyhteisön yhteisten asioiden kuten tienoikaisuhankkeen parissa. [- -] Naapuriapu mutta myöskin yhdessäolemisen viihtyvyys samoin kuin toisinaan liiallinenkin huolehtiminen naapurin asioista ovat oleellinen osa elokuvan muhoilevan huumorin höystämää arkitodellisuutta." Tapani Maskula (Turun Sanomat 18.10.1983, 4.9.1993) tunnusti Akattoman miehen selviytyvän yllättäen "loppumetreilleen ilman suurta katastrofia. Filmin ylipituudesta, episodimaisuudesta, epätasaisista näyttelijäsuorituksista ja kalvakkaista roolihahmoista huolimatta ohjaajan sormea heristelevissä opetuksissa on tiettyä auktoriteettia sekä rehellistä uskoa maaseutumme elinvoimaiseen talonpoikaisjärkeen. Akaton mies on koko kansan konstailematon elokuva ja sellaisena se ansaitsee tunnustusta." Monet muutkin pitivät näyttelijäsuorituksia epätasaisina. "Ahti Kuoppala on jälleen sujuva simpauttaja", kirjoitti Pekka Kauppila (Eteenpäin 14.10.1983), "Pia Hattara mainio suulaana täti-ihmisenä ja Kauko Helovirran joviaali isäntähahmo alkaa olla suomalaisen elokuvan suuria myyttejä siinä kuin Niskavuoren emäntä. Mutta varsinaisessa sankariparissa on näyttelijävalinnoissaan yleensä onnistuva Laine jotenkin epäonnistunut. Martti Järvisen väkisin murtaminen nostaa hien otsalle muillekin kuin oekeille savolaisille ja Elisabeth Haaviston Sibelius-akatemian käynyt pankkineito on laulunlurituksineen lievästi sanottuna uskomaton - sinänsä herttainen tietty." - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Akaton mies perustui Seppo Lappalaisen laajaan, 280-sivuiseen käsikirjoitukseen, jota tämä pohjoiskarjalainen kirjailija oli valmistellut kolmen vuoden ajan. Elokuvan jälkeen Lappalainen muokkasi tekstinsä romaaniksi, joka ilmestyi 1985. Akaton mies oli Edvin Laineen 38. elokuva ja merkitsi hänelle 40-vuotistaiteilijajuhlaa: hän oli ohjannut ensimmäisen elokuvansa Yrjänän emännän synti vuonna 1943 Suomen Filmiteollisuudelle. Ennen kuolemaansa 1989 hän ohjasi vielä Akattoman miehen jatko-osan Akallinen mies (1986), niin ikään Lappalaisen käsikirjoituksen pohjalta. Elokuvan ensikertalainen naispääosan esittäjä Elisabeth Haavisto (s. 1953) oli valmistunut laulajaksi Sibelius-Akatemiasta, työskennellyt opereteissa ja muissa lauluvoittoisissa osissa Porin ja Tampereen teattereissa sekä esiintynyt televisiossa säveltäjä Risto Hiltusen johtaman lauluyhtye Hiltusten sopraanona. Rinnan elokuvan kanssa Akattomasta miehestä tuotettiin tv-sarja, joka esitettiin MTV:ssä loka-marraskuussa 1985 neljässä osassa, kukin kestoltaan noin 50 minuuttia. Tämä yli tunnin pitempi tv-versio nähtiin myös Ruotsin televisiossa (STV-1) maalis-huhtikuussa 1987 nimellä Mannen utan hustru. Mm. Aarno Sulkasen, Martti Pennasen ja Esko Mattilan roolit on leikattu pois elokuvaversiosta. Lisäksi vuokraamo lyhensi elokuvaa ensitarkastuksen jälkeen 60 metrin eli parin minuutin verran. Akaton mies lähti liikkeelle 14 kopiolla ja oli vuoden 1983 toiseksi paras yleisömenestys 322 840 katsojallaan - edelle meni vain Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin. Kaksi vuotta myöhemmin tv-sarja keräsi lähes kaksi miljoonaa katsojaa. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alku- ja lopputekstimusiikki Säv. ja sov. Risto Hiltunen Risto Hiltusen studio-orkesteri (off), yht. 3' 25". 2. Iltakellot Säv. Herman Sjöblom, san. tuntematon Matti Jurva, laulu, ja Columbia-Tanssiorkesteri (off), 0' 10". Levytys: Matti Jurva ja Columbia-Tanssiorkesteri; Columbia DY-30, 22.-23.3.1932. 3. Lieden ääressä Säv. ja san. Usko Hurmerinta, sov. Alvar Kosonen Matti Jurva, laulu, ja Columbia-Tanssiorkesteri (off, radio), 0' 50". Levytys Matti Jurva ja Columbia-Tanssiorkesteri; Columbia DY-32, 22.3.1932. 4. Liljankukka Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen Es. Veijo Pasanen, laulu (100 %), 0' 20". 5. Syyspihlajan alla Säv. Arvo Koskimaa, san. Veikko Virmajoki Es. Martti Järvinen, laulu (100 %), 0' 10". 6. Ensimmäisenä iltana Säv. Harry Bergström, san. Ensio Rislakki Es. Elisabeth Haavisto, laulu ja pianosäestys (playback), 0' 35". 7. Björneborgarnas marsch / Porilaisten marssi Säv. Christian Fredric Kress Tunnistamaton orkesteri (off, kaiuttimista), 0' 30". 8. "On kesään saavuttu, juhannusaikaan" Säv. ja san. Risto Hiltunen Es. trio, laulu, ja Pentti Auer, harmonikka (playback), 1' 20". 9. Jenkka Säv. ja sov. Risto Hiltunen Es. Pentti Auer, harmonikka (playback), 2' 40". 10. Sunnuntaiaamuna Säv. Hjalmar Backman, san. Simo Korpela Es. Elisabeth Haavisto, laulu (playback), 1' 10". 11. Jos voisin laulaa kuin lintu voi Säv. ja san. trad. Es. Elisabeth Haavisto, laulu (100 %), 0' 45". 12. Virsi 365 / Siionin virsi 2 ("Käy kohti isänmaatansa --") Säv. trad., san. Henrik Renqvist 1827, uud. W. Malmivaara 1893 Es. "väki seuroissa", laulu (100 %), 1' 00". 13. Virsi 632 / Siionin virsi 255 ("Nyt ylös sieluni --") Säv. trad. Kallannista, san. Johan Kahl, suom. tuntematon Es. "hautajaisvieraat", laulu (100 %, urkusäestys), 0' 30". 14. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy Urut (off), 0' 15". 15. Virsi 557 / Suvivirsi ("Jo joutui armas aika --") Säv. ja san. trad. ruotsalainen, suom. san. Alfred Brynolf Roos ja Elias Lönnrot Es. "häävieraat", laulu (100 %), 0' 35". 16. Häävalssi Säv. ja sov. Risto Hiltunen Es. Pentti Auer, harmonikka ja kontrabasso (100 %), 0' 55". 17. Häämusiikkia Säv. ja sov. Risto Hiltunen Es. Pentti Auer, harmonikka (off), 1' 05". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |