Kertoja aloittaa esittelemällä Viitaniemen kylän taloja ja asukkaita: Ovaskaisen emännän, joka on isännän ja Lassi-pojan mielestä liian aamuvirkku ja noussut väärältä kyljeltä, pontikkaa keittävän leskimies Jukka Ruskan, joka on jo vuosikausia kosiskellut kyläkaupan Hellää, sekä poikamiesisäntä Unto Puumalaisen, joka viljelee puoliksi Olga-tätinsä kanssa omistamaansa jakamatonta tilaa.

Unton puimalato syttyy tuleen, ja paikalle kiiruhtava Jukka törmää mopollaan metsänostaja Liukkosen autoon. Ovaskaisen isäntä vaatii tien mutkaa suoristettavaksi, mutta Jukka ei halua oikotietä omalle pellolleen. Asian kiistelyä jatketaan kyläkokouksessa.

Liukkonen haluaisi ostaa Puumalaisen metsää. Unto ei myy mutta pelkää Olgan suostuvan kauppoihin. Jukka kehottaa häntä hankkimaan akan taloon ja ottaa itsekin 5 000 markan vekselin samaa tarkoitusta varten. Hän saa Unton takaajaksi tarjottuaan tälle pontikkaa.

Unto laittaa ilmoituksen sanomalehden henkilökohtaista-palstalle ja palaa kaupungista samalla linja-autolla pankkivirkailija Liisa Haapalaisen kanssa. Kauppakorkean ja Sibelius-Akatemian käyneellä Liisalla on mukanaan siili - muita poikaystäviä hänellä ei satu olemaan. Unto kysyy, voiko tulla käymään Liisan luona, mihin tämä vastaa pankin olevan auki maanantaista perjantaihin.

Unto, Jukka ja Lassi käyvät maatalousnäyttelyssä, jossa etsitään tietokoneella maatiloille emäntiä. Haku ei tuota tulosta, sen sijaan Unto saa runsaasti vastauksia lehti-ilmoitukseensa. Hän pyytää Lassia hakemaan kirjeet kaupalta koska ei itse kehtaa ja on sitä paitsi alkanut kiinnostua Liisasta.

Unto suuttuu Jukalle, jonka vekseli lankeaa hänen maksettavakseen. Jukka puolustautuu kovalla kohtalollaan: hänen edesmennyt vaimonsa oli 14 vuotta liikuntakyvytön ja haukkui häntä kaiken aikaa, ja lisäksi hänellä on kolme aikuista lasta, jotka eivät edes lähetä joulukorttia. Unto leppyy ja pyytää Jukkaa korvaamaan velkansa työllä. Jukan suhde Hellään jatkuu entisellään: hän viettää yönsä tämän luona muttei halua kihloihin koska muka ei tunne Hellää riittävän hyvin. Hellä kysyy, eikö seitsemän vuoden seurustelu riitä.

Lassi tapaa lehti-ilmoituksen kautta kaupungissa asuvan Linnean, jolla on ennestään kaksi lasta ja joka kaipaa maalle "pehmeän teknologian" pariin. Lassi tuo hänet kotitaloonsa. Ovaskaisen isäntä toivottaa hänet tervetulleeksi, mutta emäntä huomauttelee aamu-unista ja navettatöistä.

Olga-täti sairastuu ja kuolee. Liisa tuo Untolle Olgan testamentin, josta ilmenee, ettei täti myynyt metsää vaan jätti kaiken veljenpojalleen. Unto saattaa Liisan kotiin, ja molemminpuolisen kiukuttelun jälkeen he päättävät mennä naimisiin. Unto lupaa Liisan varakkaille ja uskovaisille vanhemmille järjestää häät paikallisten tapojen mukaisesti.

Häissä Unto ei enää lähde ryypylle Jukan kanssa. Humalainen Jukka ajaa mopollaan jokeen ja hukkuu. Haudalla Hellä sanoo Jukan pysyvän aina hänen mielessään.

Unto ilahtuu kuullessaan Liisan odottavan lasta mutta harmistuu vaimonsa omapäisyydestä, kun tämä tilaa lehmiä kysymättä mieheltään ja sanoo itsensä irti pankista. Unto antaa lopulta periksi: "Ka, minkäpä tässä voip...".

Linnea ei totu navettatöihin eikä elämäänsä maalla ja palaa lapsineen kaupunkiin. Lassi jää kiinni rattijuopumuksesta ja aikoo hirttäytyä, mutta Unto pelastaa hänet viime hetkellä. Unto vie Lassin tapaamaan Linneaa. Tämä pyytää anteeksi käytöstään ja sanoo kaivanneensa lehmiäkin. Ovaskaiset tekevät sukupolvenvaihdoksen ja tilan hoito siirtyy kokonaan Lassille ja Linnealle.

Kylän miehet käyvät toivottamassa uuden pankkivirkailijan tervetulleeksi. Ovaskaisen isäntä on huolissaan naapurikylän puolesta: siellä on monta vaurasta isäntää, joilta puuttuu akka.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.