Rakuunarykmentti muuttaa pikkukaupunkiin. Kauppaneuvos Mähösen tytär Irja törmää ratsastavien rakuunoiden eteen autollaan, joka pysähtyy keskelle katua. Eversti komentaa tytön avuksi ratsumestari Kyrön, joka naljaillen käynnistää auton. Tuohtunut Irja ottaa Kyrön ratsun, pakenee paikalta ja onnistuu kostamaan kokemansa näpäyksen, kun takaa-ajava mies saavuttaa hänet: Irja kapuaa autoonsa ja läimäyttää hevosen tiehensä, niin että Kyrö joutuu juoksemaan sen kiinni.

Kyrö ja rakuunaluutnantti Terä pohtivat asunnon hankkimista istuessaan rantakahvilassa, jossa myös Irja on ystävättärensä Ellin seurassa. Terä rohkaistuu esittäytymään ja kysymään asiaa Elliltä, joka lupaa hänelle huoneen, ja kun Kyrö liittyy seuraan, Irja tarjoaa hänelle "neitsytkammionsa". Irjan päätös aiheuttaa hämmennystä kauppaneuvoksen taloudessa: Ellin äidiltä vapautuvaa rouvasväen yhdistyksen puheenjohtajuutta tavoitteleva kauppaneuvoksetar on kauhuissaan rakuunain tulosta kaupunkiin ja hänen kotiinsa, keittäjätär Leena alkaa suosia ensin korpraali Kaartista, sitten Kyrön sotilaspalvelijaa, rakuuna Vilhusta, entisen miesystävänsä, poliisi Karppisen asemesta. Kyrö ja Irja yllättävät korpraalin ruokakomerosta, rouva nuhtelee Vilhusta sängynpeitteen turmelemisesta saapasrasvalla.

Irja ja Kyrö viettävät iltaa ravintolassa, seurassaan kauppaneuvos ja Irjaa kosiskeleva änkyttävä maisteri Uuno Lattaskoski, josta rouva toivoo tyttärelleen sulhasta. Irja ja Kyrö jättävät pian seurueen päästäkseen kahden kesken: he haaveilevat ja suutelevat rannalla, samalla kun Terä on soutelemassa Ellin kanssa. Kauppaneuvos saattaa Uunon yhteen postineiti Irja Hykkyrän kanssa: ikäneito on enemmän kuin suosiollinen Uunon luettua runonsa "Irjalle" ja lähentelee niin että Uuno pakenee paikalta. Kun Kyrö ja Irja aamuyöstä palaavat, Kyrö erehtyy huoneesta ja säikyttää kauppaneuvosta odottavan rouvan.

Aamulla Leena suosii jälleen Karppista, ja Vilhunen saa kärsiä molempien ylenkatseesta, kunnes paljastaa omistavansa 7 000 markan säästöt, mikä kääntää Leenan mielen jälleen suopeaksi. Kyrö suutelee päänsä liinalla peittänyttä rouvaa luullen tätä Irjaksi: kauppaneuvos on vaativinaan hyvitystä uhaten Kyröä aseella, joka osoittautuu leikkipistooliksi, ja miehet päätyvät nauramaan asialle sulassa sovussa.

Kaupungilla muuan nuori rouva jättää vauvansa Kyrön hoiviin pistäytyäkseen kaupassa: Kyrö kokee joutuvansa naurunalaiseksi ja esimiehen käskyvallalla siirtää tehtävän Terälle, joka puolestaan siirtää sen Vilhuselle sanoen että lapsi on Kyrön. Elli ja hänen äitinsä ovat kuitenkin nähneet Terän lastenvaunujen kanssa ja kauhistuneet. Pian Vilhunen, joka on hakemassa limonadia Leenalle, jättää hätää teeskennellen vauvan paikalle osuvalle kauppaneuvokselle, joka taas sysää sen puistonpenkiltä löytämälleen Uunolle. Tällä välin lapsen äiti saattaa kangaskauppiaan epätoivon partaalle ja Vilhunen löytää Leenan Kaartisen kainalosta.

Uuno tuo lapsen kauppaneuvoksen taloon keskelle rouvasväen yhdistyksen kokousta, jossa Ellin äiti kauppaneuvoksettaren järkytykseksi on juuri perunut eronsa puheenjohtajan paikalta. Skandaali on valmis, kun Uuno ilmoittaa, että lapsi on Kyrön. "Mikä häpeä, mikä häpeä", rouva voivottelee ja antaa lapsen Vilhuselle.

Seurue siirtyy kauppaneuvoksen kesähuvilalle Tuohisaareen, jossa Vilhunen sijoittaa lapsen pyykkikoriin. Terä ja Kyrö murehtivat kohtaloaan, sillä edellinen on irtisanottu asunnostaan ja jälkimmäinen määrätty kotiarestiin; sekä Irja että Elli epäilevät mielitiettyään lapsen isäksi ja murjottavat miehille. Kauppaneuvos, rouva ja Uuno joutuvat soudellessaan veden varaan ja Terä saa pelastaa heidät kuiville.

Lapsen äiti saapuu huvilalle poliisin ja everstin seuraamana uhaten syytteellä lapsenryöstöstä, jonka hän kuitenkin peruu tavatessaan vauvan hyvässä kunnossa. Väärinkäsityksen selvittyä eversti pyytää kauppaneuvoksetarta sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajaksi, mistä rouva on niin mielissään, että Kyrö uskaltautuu kosimaan Irjaa ja saa myönteisen vastauksen. "Kun punahousut tulevat, ei niitä voi kukaan vastustaa", Kyrö ylvästelee, sillä myös Terä ja Elli sekä Vilhunen ja Leena tekevät hellän sovinnon. Uuno sen sijaan joutuu piileskelemään vähäpukeisuuttaan halkolaatikossa ja yrityksestään huolimatta putoaa sinne takaisin.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.