Haku

Serenaadi sotatorvella eli Sotamies Paavosen tuurihousut

Serenaadi sotatorvella (rinnakkaisnimi)
Serenad på signalhorn eller Soldat Paavonens turbyxor (ruotsinkielinen nimi)
Serenad på signalhorn (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Serenade with a War Trumpet (englanninkielinen käännösnimi)
Sérénade pour cor de guerre (ranskankielinen käännösnimi)
Serenade mit dem Kriegshorn (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Serenaadi sotatorvella eli Sotamies Paavosen tuurihousut

Toivo Särkän ohjaama sotilasfarssi Serenaadi sotatorvella (1940) pohjautuu Topiaksen eli Toivo Kauppisen näytelmään. Paikkakunnalla taisteluharjoituksia pitävät sotilaat viehättävät naisia enemmän kuin siviilit, minkä Raakki-Kustaa (Kyösti Käyhkö) ja kanttori Sylvester Sointuperä (Jalmari Rinne) saavat karvaasti kokea. Savolainen sotamies Malakias Paavonen (Kaarlo Angerkoski) hurmaa supliikillaan karjakko Sandran (Siiri Angerkoski). Majuri Jyrki Harteisen (Tauno Palo) miehekäs olemus miellyttää kartanon viehättävää valtiatarta Oili Mäkipaloa (Ansa Ikonen).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Kaarlo Angerkoski, Sotamies Malakias Paavonen
Ansa Ikonen, Oili Mäkipalo, kartanon omistajatar
Tauno Palo, majuri Jyrki Harteinen
Siiri Angerkoski, Aleksandra, "Sandra", karjakko
Toppo Elonperä, Korni-Mikko, Turkin sodan veteraani
Ossi Elstelä, ylikersantti Kullervo Tiainen
Jalmari Rinne, kanttori Sylvester Sointuperä
Arvo Kuusla, luutnantti Hilarius Keihäs
Aino Haverinen, Miina, Korni-Mikon vaimo
Inna Ahti, Elli, pikkupiika
Eeva Savonen, Raakel, karjakko
Olavi Saarinen, sotamies Mikkonen
Ahti Lehtinen, sotamies Urho Leimu
Kreditoimattomat näyttelijät
Kyösti Käyhkö, Raakki-Kustaa
Aino Pätiälä, nainen Mäkipalon kartanossa
Eila Pätiälä, nainen Mäkipalon kartanossa
ylikersantti Asla, sotilas leirillä ja harjoituksissa
Usko Kantola, sotilas leirillä ja harjoituksissa
Arvo Lehtinen, sotilas leirillä ja harjoituksissa
Ernst Noel, sotilas leirillä ja harjoituksissa
Väinö Pekkinen, sotilas leirillä ja harjoituksissa
Ahti Vallinheimo, sotilas leirillä ja harjoituksissa
Kaarlo Wilska, sotilas leirillä ja harjoituksissa
Muut tekijät
Orvo Kärkönen, käsikirjoittaja
Toivo Särkkä, käsikirjoittaja
Marius Raichi, kuva
Kurt Vilja, ääni
Martti Similä, musiikki
Ossi Elstelä, rakennelmat (lavastus)
Helsingin Teatteriorkesteri, orkesteri
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Fiinu Autio, puvustonhoitaja
Senja Soitso, naamiointi
Ossi Elstelä, studiopäällikkö
Arja Niska, kuvaussihteeri
Unto Kumpulainen, kamera-assistentti
Hellä Laiho, kampaaja
Hannes Kuokkanen, peruukit ja parrat (Hannes Kuokkasen peruukkiliike)
Arvo Kuusla, järjestäjä
Olavi Saarinen, järjestäjä
Väinö Pekkinen, sotilasasiantuntija
Ahti Vallinheimo, sotilasasiantuntija
ylikersantti Asla, sotilasasiantuntija (Helsingin komennuskomppania)
Eka Karppanen, alkutekstit
Valokuvaamo Tenhovaara, valokuvat
Orvo Kärkönen, laulujen sanoitus
Kerttu Mustonen, laulujen sanoitus
Artturi Rope, musiikin sovitus (musiikkikappale Parolan marssi)
Kaarlo Angerkoski, muusikko (laulu)
Ansa Ikonen, muusikko (laulu / musiikkikappale Laulajan uni)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
652 856 mk
Julkaistu
1939
Alkuteos

Topias: Serenaadi sotatorvella. (näytelmä, kantaesitys: Tampereen Työväen Teatteri 28.12.1935)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
26.12.1939
Ensi-iltapaikat
Oulu: Hovi
Filmikopioiden määrä
14
Muut näytökset
  • 31.12.1939 Tampere: Kino, Petit; Turku: Bio-Bio, Pallas; Vaasa: Kino ensi-iltakierros
  • 01.01.1940 Helsinki: Rex, Bio-Bio ensi-iltakierros
  • 06.01.1940 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 14.01.1940 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 15.01.1940 Kemi ensi-iltakierros
  • 25.01.1940 Mikkeli ensi-iltakierros
  • 04.02.1940 Jyväskylä: Salome ensi-iltakierros
  • 15.02.1940 Forssa; Hämeenlinna; Rauma; Riihimäki ensi-iltakierros
  • 19.02.1940 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 29.11.1942 Viipuri: Seppo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 02.12.1980 TV1 Katsojia: 1 184 000
  • 20.04.1983 TV1 Katsojia: 1 593 000
  • 16.09.1994 TV2 Katsojia: 403 000
  • 17.05.2005 YLE TV2
  • 25.10.2008 YLE TV2
  • 05.12.2011 YLE TV2
  • 14.01.2013 YLE TV1
  • 06.11.2014 YLE TV1
  • 30.06.2016 YLE TV1
  • 31.07.2018 YLE TV1
  • 12.11.2019 YLE TV1
  • 29.03.2021 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Hollola: Pyhäniemen kartanon päärakennus (Mäkipalon kartano), karjanhoitajan talo ja navetta, aitta (Sandran ja Raakelin aitta), puisto ja pelto (rykmentin telttaleiri), Kotomäki ja Kotomäen pelto (taisteluharjoitus), kartanon ns. toinen rakennus työnjohtajia ja työväkeä varten (rykmentin esikunnan majapaikka Sointuperä eli lukkarila)

Uudenmaan- ja Hämeenläänin raja Orimattila / Lahti (rykmentti marssilla)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisäkuvat

Hollola: Pyhäniemen kartanon navetta maitohuoneineen

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Studiot

Helsinki: SF-studio 2

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Kuvausaika

24.6. - 16.9.1939

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste

Savolainen sotamies Malakias Paavonen huvittelee perunateatterissa veistämällä perunasta naishahmon: rangaistukseksi ylikersantti Tiainen määrää hänet keittiöpalvelukseen pian alkavien manööverien ajaksi. Majuri Harteinen, pataljoonan komentaja, haluaa pitää taisteluharjoitukset jälleen Mäkipalon mailla, sillä hänellä on selvittämättömiä henkilökohtaisia asioita kartanon nuoren valtiattaren Oilin kanssa.

Harteisen joukko-osasto marssii laulaen Mäkipaloon. Vastassa on Korni-Mikko, Turkin sodan veteraani, jolle majuri komentaa sotilaat tekemään kunniaa. Oili loukkaantuu, kun majuri ei heti tule tervehtimään häntä. Mäkipalon karjakot Sandra ja Raakel ovat innoissaan sotilaiden saapumisesta ja pilkkaavat Raakki-Kustaata, joka kieroilemalla on välttänyt sotapalveluksen. Malakias esittäytyy naisille, valloittaa heidät iloisella olemuksellaan ja torjuu Kustaan yrityksen haastaa riitaa.

Ylikersantti häiritsee hernekeittoa valmistelevaa Malakiasta niin, että suolapussi kaatuu soppaan, jonne lisäksi luiskahtaa ylikersantin piippu. Kun majuri pyytää maistiaisannoksen, hän saa sekä suolan että piipun osalleen ja määrää Malakiaksen uuden sopan keittoon. Oilin suhteen majuri on edelleen pidättyväinen. Velvollisuuksiinsa vedoten hän kieltäytyy Oilin kutsusta tämän syntymäpäivän viettoon, johon Oilia sitkeästi kosiskeleva naismainen kanttori Sointuperä valmistautuu harjoittelemalla jokavuotista viuluserenadiaan - majurin ärtymykseksi, sillä esikunta on sijoitettu juuri lukkarilaan. Kustaa puolestaan on kosiskellut Sandraa, mutta saa nyt lopulliset rukkaset. Miehen lähentelyjen käydessä uhkaaviksi Malakias ilmestyy hätään ja ehdottaa tapaamista Sandralle, joka suostuu vasta kun Malakias lupaa tuoda seuralaisen myös Raakelille. Majuri on mustasukkainen kuullessaan kanttorin olevan Oilin pitkäaikainen ihailija ja järjestää talon eteen yöksi vartiomiehen estääkseen serenadin. Sotilas pysäyttääkin kanttorin, joka kotiin palatessaan saa kuitenkin vahingossa haltuunsa majurin univormun. Tällä välin Malakias ja hänen vastahakoinen kumppaninsa ovat salaa livahtaneet karjakkojen aitalle: Malakias tunnustaa tunteensa ja esittää kosintansa Sandralle, kun taas toinen sotamies ei osaa innostua Raakelin seurasta.

Majuri huomaa univormunsa kadonneen ja nostaa metelin: hämmentynyt lähetti puhaltaa erehdyksessä hälytyssoiton torvellaan. Kanttori pelästyy, pudottaa univormun takin ja piiloutuu karjakkojen aittaan, mistä hän joutuu pakenemaan alushoususillaan naisten naurun saattelemana. Malakias ottaa toimittaakseen majurin takin ja tarjoaa tälle myös housunsa: majuri ehtii juuri ajoissa johtamaan harjoitusoperaatiota, joka on ollut Korni-Mikon ja ylikersantin hoidossa. Toisen osapuolen suunnittelema yllätyshyökkäys torjutaan ja käännetään voitoksi - sattumalta tapahtuneen hälytyksen ja Malakiaksen ansiosta.

Seuraavana päivänä Sandra ja Malakias pohtivat "vakavasti" tulevaisuuttaan. Sandra ehdottaa, että mies sotapalveluksen jälkeen ottaisi pestin Mäkipaloon. Myös majuri on päättänyt selvittää suhteensa Oilin kanssa ja ilmestyy taloon juuri, kun kanttori on esittämässä syntymäpäiväonnittelujaan kukkaistervehdyksen kera. Majuri keskeyttää vuodatuksen ja tunnustaa olevansa mustasukkainen Oilin taannoisesta tanssiseuralaisesta, joka kuitenkin osoittautuu Oilin sisaren mieheksi. Väärinkäsityksen hälvettyä majuri ja Oili vaipuvat hellään suudelmaan, jonka Malakias ja Sandra keskeyttävät: he hakevat siunausta suunnitelmilleen ja myös saavat sen.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Aiheet
Lehdistöarviot

Topiaksen ja SF:n uusi sotilasfarssi ei keskelle tuiminta talvisotaa ajoittuneessa ensi-illassaan kiinnittänyt kuin joidenkin Helsingin ulkopuolisten lehtien huomion. "Lyhyesti sanottuna: erinomainen mielen piristäjä", antoi Vaasa-lehden (4.1.1940) nimetön kirjoittaja arvionsa, jota hän perusteli: "Juoni luistaa saumattomasti monien kommellusten ja mutkien kautta sotamies Paavosen tuurihousujen suosiollisella avustuksella onnelliseen loppuun."

"Elokuva, jossa hauskojen sotilaskommellusten yhteyteen liittyy rakkaustarina, on vauhdikkaasti ja reippaasti esitetty ja huvittava", luonnehti Hula (Turun Sanomat 4.1.1940) ja Kansan Lehden (4.1.1940) R. R-e kiitti: "Toivo Särkän ohjaus näyttää jo olevan tottunutta ja sekä äänitys että kuvaus tuntuivat moitteettomilta". Kirjoittaja pohti edelleen: "Elokuva kuuluu samaan luokkaan kuin aikaisemmin esitetty Rykmentin murheenkryyni, esittäen pääosaa nytkin Kaarlo Angerkoski, joka verrattomalla huumorillaan ylläpitää katsojassa koko ajan 'oikean' tunnelman. Ilmeisesti käsikirjoitus on vartavasten Angerkoskea tarkoittaen tehtykin, joka tässä viimeisessä kuvassaan osoittaakin olleensa omaa luokkaansa, näyttelijä, jolle kyllä jatkuvastikin olisi kannattanut erikoiskäsikirjoituksia teettää. Suuri vahinko, että tätä etevää kykyä emme tämän jälkeen enää saa valkokankaalla nähdä."

1980-luvun televisioesitysten aikaan myötämieli ei ollut yhtä herkässä. "Kyseenalainen sotilasfarssi", otsikoi Mikael Fränti (Helsigin Sanomat 20.4.1983) ja kirjoitti: "Topiaksen komediahölmöilyyn perustuvasta sotilasfarssista ei saata ylpeillä millään tavalla, sillä teos edustaa vanhan kotimaisen filmin ikävintä ja vastenmielisintä aluskasvillisuutta. Jälkiviisaasti voi tietysti ihmetellä, miksi Särkkä ei kesällä 1939 farssia filmatessaan tajunnut mitään maailman tilanteesta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun suomalainen elokuva sulki silmänsä ympäröivältä todellisuudelta."

"Suomalaisten sotilasfarssien surkeimpia murheenkryynejä", tyrmäsi myös Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 20.4.1983), mutta ymmärtämystäkin löytyi: "Serenaadi sotatorvella on parempi komedia kuin näistä vähän inspiroivista lähtökohdista voisi odottaa", kiitti Markku Varjola (Vaasa 20.4.1983). "Kaarlo Angerkosken savolaisessa jermussa on jotain perussuomalaista: ei varsinaisesti hillittyä charmia, mutta koeteltua kansanviisautta yhdistyneenä sympaattiseen idiotiaan. [- -] Topiaksen näytelmä on kääntynyt luontevasti elokuvaksi. Siinä ei ole tarpeetonta farssikohellusta, vaan pikemminkin peruskansallinen rytmi: hidas mutta varma."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Taustaa

Elokuva perustui nimimerkki Topiaksen samannimiseen sotilasfarssiin, jonka kantaesitys oli 28.12.1935 Tampereen Työväen Teatterissa, debytoivana ohjaajana Edvin Laine, joka myös näytteli pääosan.

Käsikirjoituksen teki Toivo Särkkä yhdessä tamperelaisen toimittajan, Aamulehden teatteri- ja elokuva-arvostelijan Orvo Kärkösen (nimimerkki Erve ja -rk-) kanssa. Alkuperäisnäytelmässä on kolme näytöstä, jotka kaikki tapahtuvat Mäkipalon kartanon pihamaalla: ensimmäinen näytös päivällä, toinen saman päivän illalla ja kolmas seuraavan päivän varhaisena aamuna. Elokuvasovituksessa aikamitta on suurin piirtein sama, mutta tapahtumia on lavennettu muuallekin maastoon sekä kartanon ja lukkarilan sisätiloihin. Näytelmän henkilöistä on jätetty pois Oili Mäkipalon tytärpuoli Vellamo, alikersantti Antti Mäkelä, agronoomian ylioppilas Raita Heilala sekä keittäjä Tilda, mutta toisaalta lisätty mm. Turkin sodan veteraani Korni-Mikko vaimoineen ja sotamies Mikkonen.

Ulkokuvat otettiin kesä-heinäkuussa 1939, studiokuvat syyskuussa. Ulkokuvaukset tapahtuivat Hollolassa Pyhäniemen kartanon alueella lukuunottamatta rykmentin marssikohtauksia. Ensi-iltapäiväksi oli alunperin määrätty 26.11.1939, mutta syksyn 1939 poikkeusolot viivästyttivät valmistumista. Elokuva tarkastutettiin 28.11.1939, ja esityskierroksen piti nyt alkaa 3.12.1939, mutta talvisodan puhkeaminen 30.11.1939 siirsi ensi-iltaa vielä kerran, vuosien 1939-40 vaihteeseen. Oulussa elokuva nähtiin 26.12.1939, Tampereella, Turussa ja Vaasassa vuoden viimeisenä päivänä 1939; Helsingissä 1.1.1940, Kuopiossa 6.1., Porissa 14.1., Kemissä 15.1., Mikkelissä 25.1., Jyväskylässä 4.2., Forssassa, Hämeenlinnassa, Raumalla ja Riihimäellä 15.2., Lahdessa 19.2.1940, mutta Viipurissa vasta jatkosodan aikana 29.11.1942.

Niin ikään Topiaksen tekstiin perustunut sotilasfarssi, kesällä 1938 kuvattu Rykmentin murheenkryyni (1938) oli ollut Suomen Filmiteollisuuden siihen asti paras yleisömenestys. Eri syistä johtuen Serenaadi sotatorvella ei päässyt lähellekään samoja katsojalukuja, mutta ylitti kylläkin vuoden 1940 keskiarvot. Kävijöiden yhteismäärä oli vuoden 1945 loppuun mennessä 407 683 henkeä, joista aikuisia 316 110 ja alennuslippulaisia 91 573. Yhtiön osuus elokuvan tuotoista per 31.12.1949 oli 1 343 911 markkaa.

Kutsuvierasnäytännön päiväksi oli määrätty 3.12.1939. Pääkonttorin juoksupoika Sakari Jurkka lähti marraskuun 30. päivän aamuna kutsukorttien jakelukierrokselle Heikinkatu 20:ssä (nyk. Mannerheimintie 16) sijainneesta konttorista, mutta ei ehtinyt Lasipalatsia pidemmälle, "kun ryssän koneet tulivat ja kutsukorttien jakelu loppui siihen", Jurkka muisteli syksyllä 55 vuotta myöhemmin.

Kaarlo Angerkoski, joka oli esittänyt pääosaa myös Rykmentin murheenkryynissä, kuoli kaksi viikkoa kuvaustöiden päättymisen jälkeen, 1.10.1939.

Angerkosken asetakin taskuun kiinnitetyt ampumamerkit ovat milloin oikean-, milloin vasemmanpuolisen rintataskun päällä. Merkkien sijainti vaihtuu jopa kesken kohtauksen. Kuvausvaiheessa on Angerkosken repliikkeihin sisällytetty viittaus Mika Waltarin romaaniin Vieras mies tuli taloon, jonka elokuvasovituksessa Angerkoski vuotta aikaisemmin oli ollut mukana.

Serenaadi sotatorvella oli ensimmäinen Armas Vallasvuon (1907-1995) leikkaama elokuva.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Musiikki

1. Alkusoitto
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 30".


2. "Perunankuorijoitten laulu" ("Tulkoon vaikka vihollinen täältä ja tuolta - -")
Säv. trad., san. Orvo Kärkönen, sov. Martti Similä
Es. Kaarlo Angerkoski ja "sotilaat", laulu (off, playback ja 100 %, Kaarlo Angerkoski ja mieskuoro), 1' 10".


3. Hei, rotaplii! / "Söötekreenin marssi" ("Sota se on sankarille sopivainen leikki - -")
Säv. trad., san. Orvo Kärkönen, sov. Martti Similä
1) Es. Toppo Elonperä, laulu (100 %), 0' 15".
2) Es. Toppo Elonperä ja Kaarlo Angerkoski, laulu (100 %, kitarasäestys), 1' 45".
3) Es. Toppo Elonperä, laulu (100 %), 0' 30".
Levytys:
Esa Saario ja Helsingin Varuskuntasoittokunta, joht. Martti Parantainen; Finlandia P-342, 10.10.1963.


4. "Laulajan uni" / "Oilin laulu" ("Oon laulaja - unihin uskoen - -")
Säv. Martti Similä, san. Kerttu Mustonen
Es. Ansa Ikonen, laulu, ja Jalmari Rinne, piano (playback, pianosäestys), 1' 10".


5. "Marssilaulu" ("Älä tyttö sydäntäsi anna tuolle siviili-iikallelelelele - -")
Säv. Martti Similä, san. Orvo Kärkönen
1) Es. "sotilaat", laulu (playback, mieskuoro), kahteen kertaan, yht. 1' 25".
2) Es. Kaarlo Angerkoski, laulu (100 %, kitarasäestys), 0' 30".,


6. "Kokkipoika" ("Kun poijat on kauan marssineet ja huokaavat torsun alla - -")
Säv. trad., san. Orvo Kärkönen, sov. Martti Similä
1) Es. Kaarlo Angerkoski, laulu (100 %), kahteen otteeseen, yht. 1' 00".
2) Es. Kaarlo Angerkoski ja Toppo Elonperä, laulu (100 %, kitarasäestys), 0' 10".
3) Es. Kaarlo Angerkoski, laulu (100 %, kitarasäestys), 0' 20".


7. Marssi
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 20".


8. Parolan marssi
Säv. trad., sov. Artturi Rope ja Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 05".


9. Kiikalainen piirileikkilaulu / "Niin monta kertaa kun vettä olen kantanut - -"
Säv. ja san. trad.
Es. Siiri Angerkoski ja Eeva Savonen, laulu (100 %), 0' 25".
Levytys:
Raf. Ramstedt ja Helge Lindbergin kvartetti; Polyphon XS 42732, 1929.


10. Konvaljens avsked / Kielon jäähyväiset
Säv. Otto Lindvall
Es. Jalmari Rinne, viulu (off ja playback, tunnistamaton viulisti), neljään kertaan, yht. 1' 55".


11. Iltasoitto
Säv. trad.
Signaalitorvi (off), 0' 15".


12. Hälytyssoitto
Säv. trad.
Es. Olavi Saarinen, signaalitorvi (playback ja off, tunnistamaton soittaja), 0' 45".


13. Taisteluharjoitus
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 00".


14. Loppusoitto
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 15".

Huomautuksia:
Alkusoitossa (nro 1) ja Loppusoitossa (nro 14) ovat samat aiheet.

Hei, rotaplii! (nro 3:3) sisältyy Taisteluharjoitukseen (nro 13).

Kaarlo Angerkoski esittää puhelauluna "Sanonpahan vuan että voimoo" (100 %), 0' 05", Jalmari Rinne virittelee nappailen viulua (100 %), 0' 05", ja Siiri Angerkoski hyräilee laulua The Last Rose of Summer / Kesän viime kukka, säv. trad. irlantilainen (100 %), 0' 05".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1310
Tarkastuspäivä
28.11.1939
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2300 m
Kesto/leikattu
84 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
14.01.2013
Kesto/leikattu
01:21:50
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
84 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa