Haku

Suotorpan tyttö

Tösen från stormyrtorpet (ruotsinkielinen nimi)
The Tenant Farmer's Girl (englanninkielinen käännösnimi)
La Fille de la tenure des marais (ranskankielinen käännösnimi)
Mädchen aus der Moorkate (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Suotorpan tyttö

Toivo Särkän ohjaama draama Suotorpan tyttö (1940) pohjautuu Selma Lagerlöfin novelliin. Suotorpan Helga (Regina Linnanheimo) on synnyttänyt piikana ollessaan aviottoman lapsen. Lehtolan talon hyväsydäminen emäntä Inkeri (Irja Elstelä) tarjoaa kyläyhteisön silmissä huonomaineiselle naiselle palveluspaikan, minkä epätoivoinen Helga ottaa kiitollisena vastaan. Hän tukee vaikeuksiin joutuvaa Lehtolan Mauria (Tauno Palo), jonka rikas ja ylpeä morsian Hildur (Ester Toivonen) hylkää.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Regina Linnanheimo, Suotorpan Helga
Tauno Palo, Lehtolan Mauri
Ester Toivonen, Hildur, lautamiehen tytär
Aku Korhonen, Helgan isä
Siiri Angerkoski, Helgan äiti
Wilho Ilmari, Erland, Lehtolan isäntä
Elsa Rantalainen, lautamiehen emäntä
Yrjö Tuominen, lautamies
Joel Rinne, talollinen Pekka Martikainen
Toppo Elonperä, tuomari
Kreditoimattomat näyttelijät
Irja Elstelä, Inkeri, Lehtolan emäntä
Pirkko Raitio, Lehtolan keittäjätär
Mervi Järventaus, Lehtolan piika
Lida Salin, nainen lautamiehen yläkerrassa
Irja Kuusla, nainen lautamiehen yläkerrassa
Kyösti Käyhkö, Lehtolan renki
Muut tekijät
Toivo Särkkä, käsikirjoittaja
Marius Raichi, kuva
Kurt Vilja, ääni
Martti Similä, musiikki
Ossi Elstelä, rakennelmat (lavastus)
Helsingin Teatteriorkesteri, orkesteri
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Senja Soitso, naamiointi
Ossi Elstelä, studiopäällikkö
Arja Niska, kuvaussihteeri
Vittorio Mantovani, b-kuvaaja
Hellä Laiho, kampaaja
Eka Karppanen, alkutekstit
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 026 000 mk (SF:n vuoden 1940 keskiarvokustannus)
Julkaistu
1940
Alkuteos

Selma Lagerlöf: Tösen från Stormyrtorpet. Stockholm: Bonnier, 1908; Suotorpan tyttö. Suom. Maija Halonen. Porvoo: WSOY, 1909. (novelli)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.04.1940
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Gloria, Rex
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves, Kuvapirtti
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kino
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 12.05.1940 Oulu: Hovi; Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 26.05.1940 Jyväskylä: Salome, Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 06.12.2000 YLE TV1
  • 04.03.2003 YLE TV2
  • 11.08.2004 YLE TV1
  • 15.04.2008 YLE TV2
  • 10.07.2010 YLE TV2
  • 05.07.2012 YLE TV1
  • 01.08.2014 YLE TV1
  • 18.07.2016 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsingin mlk.: Orren mökki (Suotorppa) ja Övre Nybackan talo (Lehtola) Martinkylässä

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Studiot

Helsinki: SF-studio 2

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Kuvausaika

5.8 - 9.10.1939

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste

Suotorpan Helga on saanut aviottoman lapsen ja vaatii käräjillä elatusapua Martikaisen isännältä, jonka talossa hän on ollut piikana. Mies kuitenkin on valmis kiistämään suhteen ja isyytensä käsi Raamatulla, mutta Helga estää häntä vannomasta väärää valaa luopumalla kanteesta, mistä hän saa tuomarin kiitokset. Myös Lehtolan talossa kiitellään Helgan käytöstä ja emäntä lähettää poikansa Maurin tarjoamaan tytölle palveluspaikkaa. Mauri löytää Helgan epätoivoisena, itsemurhan partaalta, ja onnistuu lohduttamaan tyttöä niin että tämä kiittää häntä henkensä pelastamisesta. Nyt Helga uskaltaa kohdata myös vanhempansa, jotka sanovat olevansa ylpeitä tytön ratkaisusta.

Mauri ja rikkaan lautamiehen tytär Hildur ovat mieltyneet toisiinsa ja myös heidän vanhempansa ovat myötämielisiä nuorten liitolle. Kun lautamiehen perhe on tutustumiskäynnillä Lehtolassa, Helga saa palvella vieraita. Lautamiehen rouva paheksuu "suotorpan tytön" läsnäoloa ja myöhemmin Hildur kieltäytyy tulemasta Lehtolaan, ellei Helga lähde talosta. Mauri, joka on ystävystynyt Helgan kanssa, yrittää puolustaa tyttöä, mutta taipuu Hildurin painostuksen edessä. Helga joutuu jättämään Lehtolan emännän valitellessa tapahtunutta ja luvatessa tytölle kutomistöitä.

Lehtolassa ja lautamiehen talossa valmistaudutaan Maurin ja Hildurin häihin. Mauri lähtee ostoksille kaupunkiin, missä tuttavat houkuttelevat hänet ravintolaan ja tarjoavat hänelle juomista sillä seurauksella, että hän herää aamulla kovassa kohmelossa, vaatteet ryvettyneinä ja muistamatta illasta mitään. Kotona Mauri kuulee lehtiuutisen kaupungin torilla tappelussa surmatusta miehestä, jonka päästä on löydetty linkkuveitsen katkennut terä. Hänellä itsellään on katkennut linkkuveitsi, jonka hän heti käy heittämässä pois. Isä kuitenkin näkee hänen tekonsa ja ottaa haltuunsa veitsen, jota Mauri myöhemmin turhaan etsii.

Hääpäivän aamuna Mauri on ahdistunut huolimatta vanhempiensa ystävällisyydestä ja onnentoivotuksista. Matkalla lautamiehen taloon hän isänsä iloksi tunnustaa kaiken ja he sopivat, että asia saatetaan myös lautamiehen tietoon. Kun lautamies kuulee Maurin kertomuksen, hän peruuttaa häät eikä Hildur asetu päätöstä vastaan. Kotimatkalla isä vakuuttaa Maurin tehneen oikein ja sanoo myös äidin tietävän kaiken ja iloitsevan siitä, että Mauri on voittanut itsensä. Mauri etsii kiireesti käsiinsä Helgan, tunnustaa rakastavansa vain tätä ja kertoo häiden peruuntumisesta ja oman syyllisyytensä epäilyistä. Tällöin Helga muistaa, että hän taannoin lastuja veistellessään katkaisi terän linkkuveitsestä, jonka Mauri sitten on pannut taskuunsa huomaamatta terän rikkinäisyyttä.

Maurin helpotuksesta ja vetoomuksista huolimatta Helga torjuu tämän kosinnan ja kiirehtii sen sijaan lautamiehen taloon tavatakseen Hildurin, joka sanoo pitävänsä Maurista enemmän kuin koskaan, mutta Hildur ei halua naimisiin vankilassa istuneen miehen kanssa. Helga vakuuttaa Maurin viattomuutta ja vie Hildurin Lehtolaan vetäytyen itse syrjään. Talossa tiedetään, että oikea murhaaja on jo vangittu, ja Mauri on lujana katuvaisen Hildurin edessä: "Oli suuri onni, että välimme katkesivat. Minulle on selvinnyt tänään, että pidän toisesta." Jalomielisesti Hildur paljastaa Helgan osuuden tapahtumissa ja vakuuttaa epäuskoiselle Maurille, että Helga rakastaa tätä. He tavoittavat Helgan maantiellä: Mauri nousee rattailta ja ottaa Helgan syleilyynsä.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Aiheet
Lehdistöarviot

SF:n Lagerlöf-elokuva herätti arvostelijoissa kysymyksen aiheen ajankohtaisuudesta. "Lieneekö suoranainen käsikirjoitusten puute vai halu kokeilla vanhaa", pohti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 29.4.1940), "jo kaksi vuosikymmentä sitten käyttökelpoiseksi todettua aiheaineistoa saanut SF:n ryhtymään tämän idyllisen rakkaustarinan filmaukseen. Suotorpan tyttö on niitä Lagerlöfin novelleja, joissa hän selvimmin on ilmaissut elämänkäsityksensä, teroittanut uhrautuvaisuuden ja hyvyyden siunausta. Se on voimakkaan aatteellisuuden läpitunkema ja samalla siihen liittyy aimo annos isoäidin ajan naivia romantiikkaa - jotakin jolle me nykyajan ihmiset helposti hymähdämme, vaikka sen sadunomaisuus vastustamattomasti viehättääkin."

"Etenkin tänä ajankohtana tuntuu vaikealta päästä mukaan siihenkään tunnelmaan, jota Lagerlöfin Suotorpan tytön tapainen romanttinen rakkauskertomus vaatii", epäili myös P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 29.4.1940) ja jatkoi: "Elokuvasovitelmassa oli tosin paikoitellen saatu aitonakin tavatuksi tarinan herkkä ja lyyrillinen sävy: vilahduksittain etenkin muutamissa irrallisissa kohtauksissa, joissa näyttelijöiden osuutta tuntuvasti edesauttoivat musiikki (Martti Similä) ja kameran (Marius Raichi) kaunis jälki. Mutta suurelta osalta ei alkuperäisen kertomuksen tehoa kuitenkaan filmissä ollut."

Sen sijaan Savo-lehden (30.4.1940) Y. K. piti elokuvaa "tervetulleena juuri sellaisena aikana, jota elämme": "Se tuopi rauhallisella ja kauniilla sisällöllään rauhoittavaa tunnelmaa sodan jälkien keskelle. [- -] Kuinka läheinen onkaan suuren Värmlannin tyttären kertomuksen sisältö meidän elämällemme. Kertomus on kirjoitettu Ruotsissa, filmattu Suomessa, ja se esittää puhtaasti meikäläistä elämää. Se kuvastaa Pohjolan henkistä yhteyttä. Tuntuu rauhoittavalta eläytyä hetkiseksi Suotorpan tytön kauniiseen rakkaustarinaan jossakin kaukaisessa maalaiskylässä, aikana, jolloin sodan kauhut olivat tuntemattomia ja ihmiset elivät idyllistä elämäänsä omine käsitteineen."

"Harvinaisen hyvin on tuo runollisen kaunis kertomus filminauhalle saatu kiinnitetyksi", kiitti -tt- (Hämeen Sanomat 15.5.1940). "Käsikirjoituksen laatijana samoinkuin elokuvan ohjaajana Toivo Särkkä ansaitsee nyt kuten monesti aikaisemminkin erikoisen tunnustuksen. Hänellä on sitä silmää, jota elokuvaohjaajalta vaaditaan. Toiseksi on mainittava Marius Raichin taitava kameran käyttö. Suomen kesäinen luonto on 'ikuistettu' harvinaisen herkällä tavalla ja näin saatu mitä onnistunein tehoste itse elokuvan tapahtumille. Samaa on sanottava myös Martti Similän järjestämästä musiikista, joka onnellisesti taipuu elokuvan värähtelevien tunnelmien mukaan."

Varauksin myös näyttelijäsuoritukset koettiin mittojen ja odotusten mukaisina. P. T-vi:n mukaan Regina Linnanheimo oli "suurin piirtein entisensälainen, mutta parhaimmillaan silloin kun ei sitä ollut - esim. niinä muutamina hyvinä tuokioina, jolloin hänen kasvoillaan vilahti luonnollinen, valoisa ja sangen 'pukeva' ilme (esim. Helgan palvelusaikana Lehtolassa). Tauno Palo samoin oli suunnilleen sama kuin ennen monissa muissa samantapaisissa tehtävissä: soveliaasti miehekäs ja vaadittaessa vakuuttavan synkkä, mutta ilmeasteikko hänelläkin yhä vaikutti melko köyhältä."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Taustaa

Suotorpan tyttö perustui Selma Lagerlöfin kertomukseen Tösen från Stormyrtorpet (1908), joka ilmestyi suomeksi jo seuraavana vuonna. Ensimmäisen kerran tarina muuttui elokuvaksi vuonna 1917 Ruotsissa, ohjaajana Victor Sjöström ja pääosissa Greta Almroth sekä Lars Hanson. Vuonna 1935 aihe filmattiin sekä Saksassa (ohjaajana Detlef Sierck) että Turkissa (ohjaajana Muhsin Ertugrul). Myöhemmin on aiheesta tehty elokuva 1947 Ruotsissa (ohjaajana Gustaf Edgren, pääosissa Margareta Fahlén ja Alf Kjellin), 1952 Tanskassa (ohjaajana Alice O'Fredericks) ja 1958 Länsi-Saksassa (ohjaajana Gustav Ucicky).

Suomalaisessa versiossa talojen sekä henkilöiden nimet on suomennettu - Gudmund Mauriksi vasta käsikirjoituksen monistamisen jälkeen, mutta muuten sovitus on alkutekstille varsin uskollinen. Käsikirjoitukseen merkitty tanssiaisjakso kirkonkylässä on jätetty kuvaamatta, ja leikattaessa on tapahtumia sen molemmin puolin jonkin verran lyhennetty.

Tapahtuma-aika on Särkän sovituksessa hieman epämääräinen. Ainoana kulkuvälineenä käytetään hevosia, mutta toisaalta lautamiehen vaurauden merkkeinä nähdään talon pihassa 1930-luvun traktori ja elonleikkuukone.

Viimeiset kuvaukset tapahtuivat 9.10.1939. Ensi-illan oli määrä olla vuoden 1940 alkuviikkoina, mutta talvisota siirsi sen huhtikuun loppuun. Yleisömenestys oli vuoden keskitasoa parempi. Vuoden 1945 loppuun mennessä katsojia kertyi 693 380 henkeä, joista aikuisia 590 576 ja alennuslippulaisia 107 804.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Musiikki

1. Alkusoitto
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 55".


2. En voi sua unhoittaa poies
Säv. trad., sov. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 05".


3. Aa tuuti pientä ("Tui, tui pikkuista")
Säv. trad.
Es. Siiri Angerkoski, laulu (100 %), 0' 10".


4. Loppusoitto
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 25".

Huomautuksia:
En voi sua unhoittaa poies sisältyy myös Alkusoittoon, 0' 35", ja taustamusiikkiin, 0' 30"; muunneltuna se on taustamusiikin toistuva johtoaihe.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1355
Tarkastuspäivä
23.04.1940
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
1950 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
4
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
15.05.1946
Veroluokka
25 %
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
71 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa