Suotorpan tyttö
Tösen från stormyrtorpet (ruotsinkielinen nimi)
The Tenant Farmer's Girl (englanninkielinen käännösnimi)
La Fille de la tenure des marais (ranskankielinen käännösnimi)
Mädchen aus der Moorkate (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Suotorpan tyttö
Toivo Särkän ohjaama draama Suotorpan tyttö (1940) pohjautuu Selma Lagerlöfin novelliin. Suotorpan Helga (Regina Linnanheimo) on synnyttänyt piikana ollessaan aviottoman lapsen. Lehtolan talon hyväsydäminen emäntä Inkeri (Irja Elstelä) tarjoaa kyläyhteisön silmissä huonomaineiselle naiselle palveluspaikan, minkä epätoivoinen Helga ottaa kiitollisena vastaan. Hän tukee vaikeuksiin joutuvaa Lehtolan Mauria (Tauno Palo), jonka rikas ja ylpeä morsian Hildur (Ester Toivonen) hylkää.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
5.8 - 9.10.1939 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
SF:n Lagerlöf-elokuva herätti arvostelijoissa kysymyksen aiheen ajankohtaisuudesta. "Lieneekö suoranainen käsikirjoitusten puute vai halu kokeilla vanhaa", pohti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 29.4.1940), "jo kaksi vuosikymmentä sitten käyttökelpoiseksi todettua aiheaineistoa saanut SF:n ryhtymään tämän idyllisen rakkaustarinan filmaukseen. Suotorpan tyttö on niitä Lagerlöfin novelleja, joissa hän selvimmin on ilmaissut elämänkäsityksensä, teroittanut uhrautuvaisuuden ja hyvyyden siunausta. Se on voimakkaan aatteellisuuden läpitunkema ja samalla siihen liittyy aimo annos isoäidin ajan naivia romantiikkaa - jotakin jolle me nykyajan ihmiset helposti hymähdämme, vaikka sen sadunomaisuus vastustamattomasti viehättääkin." "Etenkin tänä ajankohtana tuntuu vaikealta päästä mukaan siihenkään tunnelmaan, jota Lagerlöfin Suotorpan tytön tapainen romanttinen rakkauskertomus vaatii", epäili myös P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 29.4.1940) ja jatkoi: "Elokuvasovitelmassa oli tosin paikoitellen saatu aitonakin tavatuksi tarinan herkkä ja lyyrillinen sävy: vilahduksittain etenkin muutamissa irrallisissa kohtauksissa, joissa näyttelijöiden osuutta tuntuvasti edesauttoivat musiikki (Martti Similä) ja kameran (Marius Raichi) kaunis jälki. Mutta suurelta osalta ei alkuperäisen kertomuksen tehoa kuitenkaan filmissä ollut." Sen sijaan Savo-lehden (30.4.1940) Y. K. piti elokuvaa "tervetulleena juuri sellaisena aikana, jota elämme": "Se tuopi rauhallisella ja kauniilla sisällöllään rauhoittavaa tunnelmaa sodan jälkien keskelle. [- -] Kuinka läheinen onkaan suuren Värmlannin tyttären kertomuksen sisältö meidän elämällemme. Kertomus on kirjoitettu Ruotsissa, filmattu Suomessa, ja se esittää puhtaasti meikäläistä elämää. Se kuvastaa Pohjolan henkistä yhteyttä. Tuntuu rauhoittavalta eläytyä hetkiseksi Suotorpan tytön kauniiseen rakkaustarinaan jossakin kaukaisessa maalaiskylässä, aikana, jolloin sodan kauhut olivat tuntemattomia ja ihmiset elivät idyllistä elämäänsä omine käsitteineen." "Harvinaisen hyvin on tuo runollisen kaunis kertomus filminauhalle saatu kiinnitetyksi", kiitti -tt- (Hämeen Sanomat 15.5.1940). "Käsikirjoituksen laatijana samoinkuin elokuvan ohjaajana Toivo Särkkä ansaitsee nyt kuten monesti aikaisemminkin erikoisen tunnustuksen. Hänellä on sitä silmää, jota elokuvaohjaajalta vaaditaan. Toiseksi on mainittava Marius Raichin taitava kameran käyttö. Suomen kesäinen luonto on 'ikuistettu' harvinaisen herkällä tavalla ja näin saatu mitä onnistunein tehoste itse elokuvan tapahtumille. Samaa on sanottava myös Martti Similän järjestämästä musiikista, joka onnellisesti taipuu elokuvan värähtelevien tunnelmien mukaan." Varauksin myös näyttelijäsuoritukset koettiin mittojen ja odotusten mukaisina. P. T-vi:n mukaan Regina Linnanheimo oli "suurin piirtein entisensälainen, mutta parhaimmillaan silloin kun ei sitä ollut - esim. niinä muutamina hyvinä tuokioina, jolloin hänen kasvoillaan vilahti luonnollinen, valoisa ja sangen 'pukeva' ilme (esim. Helgan palvelusaikana Lehtolassa). Tauno Palo samoin oli suunnilleen sama kuin ennen monissa muissa samantapaisissa tehtävissä: soveliaasti miehekäs ja vaadittaessa vakuuttavan synkkä, mutta ilmeasteikko hänelläkin yhä vaikutti melko köyhältä." - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Suotorpan tyttö perustui Selma Lagerlöfin kertomukseen Tösen från Stormyrtorpet (1908), joka ilmestyi suomeksi jo seuraavana vuonna. Ensimmäisen kerran tarina muuttui elokuvaksi vuonna 1917 Ruotsissa, ohjaajana Victor Sjöström ja pääosissa Greta Almroth sekä Lars Hanson. Vuonna 1935 aihe filmattiin sekä Saksassa (ohjaajana Detlef Sierck) että Turkissa (ohjaajana Muhsin Ertugrul). Myöhemmin on aiheesta tehty elokuva 1947 Ruotsissa (ohjaajana Gustaf Edgren, pääosissa Margareta Fahlén ja Alf Kjellin), 1952 Tanskassa (ohjaajana Alice O'Fredericks) ja 1958 Länsi-Saksassa (ohjaajana Gustav Ucicky). Suomalaisessa versiossa talojen sekä henkilöiden nimet on suomennettu - Gudmund Mauriksi vasta käsikirjoituksen monistamisen jälkeen, mutta muuten sovitus on alkutekstille varsin uskollinen. Käsikirjoitukseen merkitty tanssiaisjakso kirkonkylässä on jätetty kuvaamatta, ja leikattaessa on tapahtumia sen molemmin puolin jonkin verran lyhennetty. Tapahtuma-aika on Särkän sovituksessa hieman epämääräinen. Ainoana kulkuvälineenä käytetään hevosia, mutta toisaalta lautamiehen vaurauden merkkeinä nähdään talon pihassa 1930-luvun traktori ja elonleikkuukone. Viimeiset kuvaukset tapahtuivat 9.10.1939. Ensi-illan oli määrä olla vuoden 1940 alkuviikkoina, mutta talvisota siirsi sen huhtikuun loppuun. Yleisömenestys oli vuoden keskitasoa parempi. Vuoden 1945 loppuun mennessä katsojia kertyi 693 380 henkeä, joista aikuisia 590 576 ja alennuslippulaisia 107 804. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alkusoitto Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 55". 2. En voi sua unhoittaa poies Säv. trad., sov. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 05". 3. Aa tuuti pientä ("Tui, tui pikkuista") Säv. trad. Es. Siiri Angerkoski, laulu (100 %), 0' 10". 4. Loppusoitto Säv. Martti Similä Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 25". Huomautuksia: En voi sua unhoittaa poies sisältyy myös Alkusoittoon, 0' 35", ja taustamusiikkiin, 0' 30"; muunneltuna se on taustamusiikin toistuva johtoaihe. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|