Kyökin puolella
Vi som gå köksvägen (ruotsinkielinen nimi)
Keittiön puolella (työnimi)
In the Kitchen (englanninkielinen käännösnimi)
Du coté de la cuisine (ranskankielinen käännösnimi)
Auf der Wirtschaftsseite (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kyökin puolella
Risto Orkon ohjaama romanttinen komedia Kyökin puolella (1940) pohjautuu norjalaisen Sigrid Boon romaaniin Vi som går kjøkkenveien ja sen pohjalta tehdyn ruotsalaisen elokuvan käsikirjoitukseen. Tehtailija Sakari Virmalan (Hugo Hytönen) hemmoteltu ja taloustöihin täysin tottumaton tytär Arja (Helena Kara) joutuu vedonlyönnin seurauksena sisäköksi Haukan kartanoon. Hän sekoittaa kaikkien vatsat risiiniöljyisellä majoneesillaan ja miesten sydämet kauneudellaan. Kartanon kekseliäs, moottoripyöriä suunnitteleva autonkuljettaja Ari Karma (Tauno Majuri) valloittaa kujeilevan Arjan.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||
|
S |
||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Birgit Kronström (nainen uimarannalla, leikattu elokuvasta <i>Markan tähden</i>, 1938) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Birgit Kronström (nainen uimarannalla, leikattu elokuvasta <i>Markan tähden</i>, 1938)Hae aiheista |
||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||
|
Paikallisasiantuntijat Tallinnan moottoripyöräkilpailujen kuvauksissa: Eesti Kultuurfilmin henkilökuntaa
Paikallisasiantuntijat Tallinnan moottoripyöräkilpailujen kuvauksissa: Eesti Kultuurfilmin henkilökuntaaHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||
|
Kevät - syksy 1939 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||
|
"Kyökin puolella vietetty parituntinen vierähtää kieltämättä hauskasti, ja sillä se täyttäneekin tarkoituksensa", tervehti E. P. (Eila Paicheff, Ilta-Sanomat 2.9.1940) Suomi-Filmin uutta komediaa. "Aiheen käsittely, joka viimeaikaisissa kotimaisissa filmeissä yleensäkin näyttää käyvän yhä sujuvammaksi, oli huomattavan vauhdikasta ja saumatonta, josta kiitos lankeaa ohjaajalle Risto Orkolle." "Kotimaisten elokuvien usein silmiinpistävällekin heikkoudelle on anteeksiantavasti lausuttu: 'mutta meidän oloihimme nähden!'", pohjusti L. S. (Leo Schulgin, Helsingin Sanomat 2.9.1940) ja jatkoi: "Kyökin puolella ei tällaista anteeksiantoa enää kaipaa, se pystyy kauttaaltaan tyydyttämään keskitasoa hieman vaateliaammankin katselijan." "Siitä on tullut hupaisa juttu", kiitti myös Erve (Orvo Kärkönen, Aamulehti 2.9.1940), "ja hyviä näyttelijäsuorituksia siinä on enemmältäkin, mutta eniten ilon aihetta tuottaa kuitenkin kuvan yleinen vauhdikkuus, mikä taasen johtuu siitä, että elokuvassa on suomalaiseksi tuotteeksi vallan yllättävän runsaasti toiminnallisuutta. Juonen edistyminen on melkein katkeamatonta, kuollutta kohtaa tuskin ollenkaan. Tältä kannalta Kyökin puolella on meikäläiseksi elokuvaksi suoranainen edistysaskel." Svenska Pressenin (3.9.1940) R. M. B. esitti vertailun aiheen ruotsalaiseen versioon: "I alla fall, Vi som gå köksvägen tillhör de bättre inhemska filmkomedierna, också om man ibland saknar den fart och sprallighet som utmärkte den svenska köksvägen'." "Kyökin puolella on ajanvieteromaanina melko korkeatasoinen, mutta elokuva jää keskinkertaiseksi", vertaili puolestaan S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 2.9.1940). "Ohjaaja Orko on kyllä pyrkinyt säilyttämään kertomuksen leppoisan komiikan tasaisena ja korvannut mm. käsikirjoituksen paikoittaisen laahaavan tempon viimeisten metrien moottoripyöräkilpailulla, mutta esim. keittiöpuolen makuuhuoneen 'mannekiininäytös' edustaa perusteellisuudessaan jo hiukan banaalia alusvaatekomiikkaa. Äänitys ei myöskään ole moitteeton. Moni repliikki menee epäselvänä korvien ohi." "Juoni on kärsinyt liian monien yksityiskohtien korostamisesta", arvosteli T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 20.9.1940). "Seurauksena on, että itse kertomukseen kuuluvien tapahtumien on täytynyt antaa mennä nopeammassa tahdissa ohi, joten katsoja kadottaa filmin keskenäisen juonen merkityksen. Ja siitähän kai oli tarkoitus tehdä filmi. Mutta kevyttä ja hauskaa iloittelua tässä elokuvassa on yllin kyllin kaikesta huolimatta." Näyttelijätyö kuitattiin Erven tapaan: "Näyttelijäsuorituksista on ilahduttavimpia Helena Karan veikeä luontevuus Arjan osassa. Hänestä näyttää kehittyvän todella käyttökelpoinen 'tähti' ainakin tämänkaltaisiin kepeänsävyisiin tehtäviin. Muista mainittakoon Kerttu Salmi ja Reino Valkama toisena koomillisena parina." "Veikeätä romantiikkaa, huolettomia kauniita ihmisiä, sodanedellistä kotimaista elokuvantekoa ehkä tyypillisimmillään eikä ainakaan kehnoimmillaan", luonnehti Heikki Kataja (Ilta-Sanomat 19.11.1977) vuoden 1977 televisioesityksen yhteydessä. "Paikoin pikkuhauskaa, paikoin jännittävääkin, paikoin suorastaan ajankuvaa." Vuonna 1989 Arto Pajukallio (Katso 46/1989) oli ankarampi ja koki elokuvan edustavan "niin pinnallista ja tekopirteätä viihdettä jotta harvoin näkee". - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||
|
Elokuva perustui norjalaisen Sigrid Boon kirjeromaaniin Vi som går kjøkkenveien (1930), jonka ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi seuraavana vuonna. Romaanin pohjalta tehtiin jo vuonna 1932 elokuva yhteisen käsikirjoituksen mukaisesti samaan aikaan sekä Ruotsissa että Norjassa. Ruotsinkielisen version Vi som går köksvägen ohjasi Gustaf Molander, norjankielisen Tancred Ibsen. Käsikirjoituksen laativat Molander ja Ibsen yhteisesti, ja lopulliseen asuunsa sen muokkasi Gösta Stevens. Risto Orkon ohjaustyö perustui samaan käsikirjoitukseen, jonka suomensi Paavo Jännes sovittaen samalla tarinan henkilönimet Suomen oloihin soveltuviksi. Aikaisempaa suomentajakokemusta Jänneksellä oli näytelmien parista. Kuvausvaiheen aikana Orko vielä muutteli käsikirjoitusta ja lisäsi siihen uusia jaksoja: mm. uimahallikohtaus siirrettiin hiekkarannalle ja VPK:n kesäjuhlat korvattiin tivolijaksolla. Jänneksen käsikirjoitussuomennoksen nimenä oli Keittiön puolella - elokuva sai kuitenkin nimekseen saman kuin romaanin suomennoskin. Kuvaukset aloitettiin lokakuun 1939 ensimmäisellä viikolla Tallinnassa Kloostrimetsan kilpa-ajoradalla Piritassa. Kuvausretkeen sisältynyttä odottamatonta dramatiikkaa Risto Orko muisteli vuonna 1989 mm. seuraavaan tapaan: Suomi-Filmin kuvausryhmä matkusti Helsingistä Tallinnaan tarkoitusta varten vuokratulla lentokoneella, joka odotteli Tallinnan kentällä kuvausten ajan. Kun kuvaukset oli tehty, koko ryhmä meni syömään hotelli Estoniaan. Kesken hilpeän aterioinnin Orkoa pyydettiin eteiseen - siellä huolestuneen näköinen siviiliasuinen mies kehotti kuvausryhmää poistumaan mahdollisimman pian Tallinnasta. Syytä hän ei voinut mainita, mutta asia oli vakava. Orkolla oli vaikeuksia saada ryhmä kesken juhlinnan irtautumaan pöydän äärestä ja lähtemään lentokentälle. Kone nousi ilmaan iltaruskon aikaan, ja taivas hehkui epätavallisen punaisena. Syy poistumiskehotukseen selvisi seuraavana päivänä Helsingissä: Viro oli Moskovassa taipunut luovuttamaan alueeltaan tukikohtia neuvostojoukoille, ja ensimmäiset venäläiset sotilaat saapuivat samana yönä Paldiskiin. Kuvaukset keskeytyivät melko pian tämän jälkeen tilanteen Suomessakin kiristyttyä ja niitä päästiin jatkamaan vasta keväällä 1940. Ari Karmaa esittänyt Olavi Reimas oli talvisodassa saanut vamman päähänsä, ja hänen tilalleen kiinnitettiin Tauno Majuri. Jali Martemaksi ajateltiin alunperin Pentti Saaresta ja Mimmi Muotoseksi Tyyne Haarlaa. Uuno Laakson roolinimenä oli käsikirjoituksessa aluksi Aatami Ohukainen, sitten Kakkinen ja lopulta Hilpeläinen. Käsikirjoituksen suomentaja Paavo Jännes näytteli tilanomistajaa. Poikkeusolojen vuoksi kuvaajat vaihtuivat useampaan kertaan, eikä alkuteksteissä heistä ketään mainita nimeltä. Kuvaajia oli kaikkiaan kuusi, heidän joukossaan Charlie Bauer, Erik Blomberg, Uno Pihlström ja Armas Hirvonen. Lopun kilpa-ajojaksossa on mukana myös autenttisia välähdyksiä Eläintarhan ajoista, ja alun uimarantajaksossa samoja näkymiä kuin Orkon vuonna 1938 ohjaamassa komediassa Markan tähden. George de Godzinskyn etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Georges. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1940 kolmanneksi paras. Jyväskylässä Kyökin puolella nähtiin uuden Elohuvin avajaisohjelmana. Ensiesitys oli elo-syyskuun vaihteessa 1940 myös Lappeenrannassa, Mikkelissä, Pietarsaaressa ja Torniossa. Tuotantokustannukset peittyivät jo saman vuoden marraskuun alussa. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||
|
1. Alkusoitto Säv. George de Godzinsky Orkesteri (off), 3' 00". 2. Tyttöni pienoinen Säv. George de Godzinsky, san. Ela Es. Eine Laine, laulu (100 %), kahteen otteeseen, yht. 0' 55". 3. Öitteni haave! Säv. George de Godzinsky, san. Ela 1) Es. Helena Kara, laulu sekä levysoitin (playback ja off, levysoitin, Elli Pihlaja, laulu, ja orkesteri), 3' 50". 2) Es. Eine Laine, hyräily (100 %), 0' 05". 4. Steppausmusiikki Säv. George de Godzinsky Orkesteri (off, levysoitin), 0' 45". 5. Viihdemusiikki Säv. George de Godzinsky Harmonikka (off, levysoitin), 1' 15". 6. Sulle salaisuuden kertoa mä voisin / Miksi lemmen otat leikiten? Säv. ja sov. George de Godzinsky, san. Ela 1) Es. Helena Kara, laulu ja flyygeli (playback, Elli Pihlaja, laulu, ja George de Godzinsky, piano, ja orkesteri), 1' 50". 2) Orkesteri (off), 1' 10". Levytys: Harmony Sisters ja George de Godzinsky solisteineen; Imperial F.S. 1514, 1942. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011. Huomautuksia: Sulle salaisuuden kertoa mä voisin on Alkusoiton pääaiheena ja taustamusiikin toistuvana aiheena, numero 6:2 on myös elokuvan loppumusiikkina. Alkusoiton toisena aiheena on Tyttöni pienoinen. Steppausmusiikin (nro 4) aikana Helena Kara steppaa. Eine Laine hyräilee (100 %), 0' 10", Tuire Orri lyö flyygelistä akordin (100 %), 0' 05" ja Reino Valkama viheltelee (100 %), 0' 10". Öitteni haave! (nro 3:1) esitetään omatekoisin, ranskan kieltä jäljittelevin sanoin. - Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Kieli | ||||||||||||
|
suomi |