Anu ja Mikko
Anu och Mikko (ruotsinkielinen nimi)
Anu and Mikko (englanninkielinen käännösnimi)
Anu et Mikko (ranskankielinen käännösnimi)
Anu und Mikko (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Anu ja Mikko
Orvo Saarikiven ohjaama draama Anu ja Mikko (1940) pohjautuu Kersti Bergrothin näytelmään. 1930-luvun Karjalan kannakselle sijoittuvassa filmatisoinnissa Anun (Henny Valjus) äiti (Rosi Rinne) lupaa ennen kuolemaansa tyttärensä Ukonmäen varakkaalle Junulle (Reino Valkama). Anu rakastaa puuseppä Mikkoa (Santeri Karilo), joka kuultuaan Junun hankkimista kihloista lähtee Helsinkiin. Mikko kuitenkin kaipaa Anua ja kotiseutuaan, jonne hän palaa uudenaikaiset tehdas- ja tehokkuusajatukset muassaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Hugo Hytönen (Vapon mies valokuvassa, stillkuva elokuvasta <i>Avoveteen</i>, 1939) (Lähde: SKF 2)<br /><br />Hilda Pihlajamäki (Ukonmäen emäntä valokuvassa, stillkuva elokuvasta <I>Miehen kylkiluu</I>, 1937) (Lähde: Juha Seitajärvi 16.9.2013 tunnistus) ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Hugo Hytönen (Vapon mies valokuvassa, stillkuva elokuvasta <i>Avoveteen</i>, 1939) (Lähde: SKF 2)<br /><br />Hilda Pihlajamäki (Ukonmäen emäntä valokuvassa, stillkuva elokuvasta <I>Miehen kylkiluu</I>, 1937) (Lähde: Juha Seitajärvi 16.9.2013 tunnistus)Hae aiheistaAvustajat
Saga Takala (nainen tanssiaisissa maaseudulla)<br />(Lähde: Anneli Rydman, email 22.1.2015)<br /><br />Aune Toivonen, Sigrid Selin (naisia tanssiaisissa maaseudulla)<br />(Lähde: Pentti Lahdenvuo, email 29.1.2015) ,
Saga Takala (nainen tanssiaisissa maaseudulla)<br />(Lähde: Anneli Rydman, email 22.1.2015)<br /><br />Aune Toivonen, Sigrid Selin (naisia tanssiaisissa maaseudulla)<br />(Lähde: Pentti Lahdenvuo, email 29.1.2015)Hae aiheista |
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1940 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Arvostelijat totesivat Anun ja Mikon elokuvaversion velan Bergrothin tekstille, mutta jaksoivat silti ihastua myös elokuvaan. "Anu ja Mikko perustuu ennen kaikkea kielellisen ilmaisutavan viehättävyyteen", kirjasi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 7.10.1940) yleisen mielipiteen. "Karjalan, lähinnä Antrean seudun murre kaikuu pehmeänä, ja sanontatavat, kansanomaiset uskomukset ja koko elämänkäsitys on otettu suoraan elävästä elämästä, rikaskielisen kansan keskuudesta. Laatimassaan elokuvakäsikirjoituksessa kirjailijatar on noudattanut tarkoin näytelmänsä tapahtumia. Elokuvakamera on myöntänyt tietenkin laajemman liikkuma-alan kuin teatterilava, ja kokonaan uutena episodina on saatu mukaan Mikon oppiaika kaupunkilaisessa huonekalutehtaassa." "Tämä Kersti Bergrothin karjalaisidylli on kieltämättä sanan voimalla elävä ja eteenpäin liikkuva elokuva", koki myös T. A. (Suomen Sosialidemokraatti 10.10.1940), "mutta miten viehkeäpoljentoista onkaan tämä sana, miten runsasta ja rikasta. Me emme voi muuta kuin mielihyvin antautua sen lumoihin ja sen kautta itse filmin lumoihin." "Puhuttu sana onkin sentakia se tekijä, jonka mukana tämä filmi seisoo tai kaatuu", säesti A-e (Helsingin Sanomat 7.10.1940). "Pehmeä ja kaunis Karjalan murre soljuu kaikkien esittäjien huulilta vaivattomasti ja luontevasti, vuoropuhelut on liitetty toisiinsa varsin saumattomasti ja siksipä filmin kuunteleekin mielellään, ja etenkin karjalaisen korvaan se kuulostaa musiikilta. Kuuntelija voi siis olla tyytyväinen, mutta filmin katselija toivoisi, että eräitä vuoropuheluja, esimerkiksi 'Amerikan Marin' esittelyä tanssiaholla olisi hieman lyhennetty." "Mielenkiintoista oli muuten todeta, että näin murrekin tehokkaasti käyteltynä on filmauskelpoista", pohti P. T-vi (Paula Talaskivi, Ilta-Sanomat 8.10.1940). "Ja juuri elokuvan ansio on erikoisesti siinä, että tämä kieli on kautta linjan saanut aivan ensiluokkaiset tulkitsijat, Anuna Henny Valjus, Mikkona Santeri Karilo, Vappona Kerttu Salmi ja jopa nuori Väinö Kolhonen Tommona soljuttavat laulavaa kieltä niin luontevasti ja samalla niin viehättävästi, että siitä todella nauttii jopa tavallinen helsinkiläinen haastajakin." "Anu ja Mikko on tavallista enemmän näyttelijäin varassa", totesi S. S. ja jatkoi arvioiden kiittävän linjan mukaisesti: "Meillä on ensiksikin Henny Valjus, todellinen Anu sekä ulkomuodoltaan että puheeltaan. Pieni teatterimaisuus ei tällaisessa teatterifilmissä haittaa niin paljon kuin jossakin muussa elokuvassa. Joka tapauksessa hänen paikalleen on vaikea ajatella ketään muuta. Mikkona Santeri Karilo on niinikään aito karjalainen ja vastaa katsojan mielikuvaa tästä levottomasta yrittäjäluonteesta. Filmin positiivisin yllätys oli suosikkipari Vappo - Tommo. Kerttu Salmi ja Väinö Kolhonen toisinaan suorastaan ylittivät itsensä esityksen ja puheen luontevuudessa." Myöhempien aikojen arvostelijat eivät ole olleet yhtä innostuneita. "Kersti Bergrothin näytelmän ensimmäinen taltiointi on kesäistä Karjalan kaihoa pöyhivä idylli, jonka sentimentaalisen virityksen tuhoaa perin teatraalinen tulkinta", kuittasi Tapani Maskula (Turun Sanomat 4.2.1994) vuoden 1994 televisioesityksen aikaan. Jo 1982 Antti Lindqvist (Kansan Uutiset 6.6.1982) piti sovitusta "jähmeästi rakennettuna, näytelmällisyyteen ankkuroituneena elokuvana", jossa "aikansa eläneen kokonaisuuden parasta antia ovat päähenkilöiden aidot ja antaumukselliset näyttelijäsuoritukset". - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Elokuvan pohjana oli viipurilaisen Kersti Bergrothin samanniminen näytelmä, jonka kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa 2.10.1932. Esityksen ohjasi Eino Kalima, Anun roolissa esiintyi Henny Valjus, Mikkona Aarne Leppänen, Vappona Tyyne Juntto (myöh. Haarla), Tommona Urho Valkama, Papan Anttina Aku Korhonen, Amerikan Marina Päivi Horsma, Ukonmäen isäntänä Uuno Montonen, Jununa Yrjö Tuominen, Hetinä Kyllikki Väre ja Kallena Unto Salminen. Viipurin Näyttämön ohjelmistoon Anu ja Mikko liitettiin jo 3.11.1932; siellä Anua esitti Tuovi Hirvisalo, Mikkoa Sven Hildén (ja tämän kuoltua Santeri Karilo) ja Vappoa Kerttu Salmi. Kersti Bergroth vietti useita 1920-luvun kesiään Antrean Kuukaupissa ja sai sieltä kimmokkeen näytelmäänsä. Kannakselaiseen "Kaunuskalan kylään" sijoitettu Anu ja Mikko on kirjoitettu Antrean murteella ja tapahtuma-aika on 1930-luvun alku. Sortavalalaissyntyisen Orvo Saarikiven ohjaaman elokuvan pääosissa näyttelivät Henny Valjus ja Santeri Karilo - Valjus pitkän elokuvauransa ainoassa pääosassa. Vappoa esitti viipurilainen Kerttu Salmi ja Tommoa 17-vuotias viipurilaispoika Väinö Kolhonen (1923-2004), joka Kerttu Salmen tavoin oli esiintynyt näytelmässä kiertueella kesällä 1940. Elokuvan valmistuttua Kolhonen jäi Suomi-Filmin palvelukseen, aluksi juoksupojan tehtäviin, ja yleni vähitellen lyhytelokuvaajaksi. Muistona Anusta ja Mikosta jäi kutsumanimi Tommo hänelle pysyväksi. Amerikan Marina nähtiin ohjaajan puoliso Aino Lohikoski ja Ukonmäen isäntänä viipurilaissyntyinen Uuno Montonen. Hetin osan esittäjä Anitra Karto (1913-1960) oli tanssijatar, joka vuonna 1956 palkittiin Pro Finlandia -mitalilla. Hänet tunnettiin myös modernin tanssin pedagogina, kriitikkona, romaani- ja tietokirjailijana sekä Suomen Filmiteollisuuden filmikoulun tanssinopettajana. Elokuvan musiikin sävelsi Felix Krohn (1898-1963), joka oli toiminut opettajana Viipurin musiikkiopistossa ja johtajana oppilaitoksen siirryttyä Lahteen 1940. Jussi Blomstedt (vuodesta 1944 Jalas) oli säveltänyt laulut alkuperäiseen näytelmäesitykseen ja niitä käytettiin myös vuoden 1940 elokuvaversiossa. Jalas oli toiminut Suomen Kansallisteatterin kapellimestarina 1930-1945 ja Helsingin Teatteriorkesterin johtajana 1934-1956. Elokuvan harmonikkasoolot soittanut Erkki Rahkola oli varsinaisesti iskelmäsäveltäjä ja pianisti. Elokuvan ulkokuvaukset suoritettiin elokuussa 1940 pääosin Nurmijärven Lepsämässä, missä sijaitsi myös ohjaaja Saarikiven kesäpaikka. Karjalaan ei enää talvisodan jälkeisen uuden rajan vuoksi päästy. Kersti Bergrothin ja Orvo Saarikiven elokuvasovitus säilytti alkuperäisnäytelmän murteen. Yleisönsuosio jäi vuoden 1940 keskitasoa tuntuvasti heikommaksi, ja tuotantokustannukset peittyivät vasta kesäkuussa 1945. Viipurissa elokuva nähtiin ainoastaan erikoisesityksessä 1.11.1943. Orvo Saarikivi itse siirtyi talvella 1941 Suomen Filmiteollisuuden ohjaajaksi. Elokuvan traileri ei ole säilynyt. Fennada-Filmi tuotti näytelmästä vuonna 1956 uuden elokuvasovituksen, ohjaajana ensimmäisen version lavastaja Ville Salminen. Anua tulkitsi tuolloin Marjatta Kallio, Mikkoa Sakari Jurkka ja Vappoa jälleen Kerttu Salmi. TV1:n televisioteatteri teki Bergrothin näytelmästä oman sovituksensa vuonna 1975, ohjaajana Mirjam Himberg, Anun roolissa Anitta Niemi, Mikkona laulaja Tapani Kansa. - Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) pohjalta. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. Felix Krohn Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 15". 2. "Äidin kuolema" Säv. Felix Krohn Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 40". 3. "Polkka" Säv. Felix Krohn Es. Hannes Häyrinen, harmonikka (playback, Erkki Rahkola, harmonikka), 1' 55". 4. "Saksanpolkka 1" Säv. Felix Krohn Es. Hannes Häyrinen, harmonikka (playback, Erkki Rahkola, harmonikka), 0' 10". 5. "Polkka 2" Säv. Felix Krohn Es. Hannes Häyrinen, harmonikka (playback, Erkki Rahkola, harmonikka), 2' 25". 6. Yksi ruusu on kasvanut laaksossa / "Rakkausveisu" Säv. trad., sov. Erkki Rahkola Es. Hannes Häyrinen, harmonikka (playback, Erkki Rahkola, harmonikka), 0' 15". 7. Anun laulu 1 ("Nyt lähen minä kulkemaan niitä myrskyisiä teitä - -") Säv. Jussi Blomstedt, san. Kersti Bergroth Es. Henny Valjus, laulu ja Hannes Häyrinen, harmonikka (100 %, Erkki Rahkolan harmonikkasäestys), 0' 20". 8. "Saksanpolkka 2" Säv. Felix Krohn Es. Hannes Häyrinen, harmonikka (playback, Erkki Rahkola, harmonikka), 0' 30". 9. "Kaupunkiteema" Säv. Felix Krohn Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 00". 10. "Jazzi" Säv. Felix Krohn Tanssiorkesteri (off), 1' 25". 11. "Rakennusteema" Säv. Felix Krohn Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 30". 12. "Marin tulo" Säv. Felix Krohn Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 05". 13. "Mikon lähtö 1" Säv. Felix Krohn Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 50". 14. "Mikon lähtö 2" Säv. Felix Krohn Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 20". 15. Köyhän virs ("Näi kehnoi päivii ei oo kellää, mie tuumi, ku mie köyhäks jäi - -") näytelmästä Anu ja Mikko (1932) Säv. Jussi Blomstedt, san. Kersti Bergroth Es. Henny Valjus, laulu (playback), kahdessa osassa, yht. 1' 40". 16. "Kapina" Säv. Felix Krohn Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45". 17. "Loppusoitto" Säv. Felix Krohn Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 1' 10". Huomautuksia: "Alkusoiton" ja "Loppusoiton" pääaihe on sama. "Äidin kuoleman" teema on myös yksi alkumusiikin aiheista. Felix Krohnin partituurin mukaan osat on nimetty seuraavasti: "Alkusoitto", "Kaupunki", "Rakennus", "Amerikan Mari", "Mikon lähtö" ja "Kapina". Kaunuskalan kyläläiset tanssivat musiikkinumeroiden 3, 4, 5 ja 8 aikana, kaupunkilaiset numeron 10 aikana. Henny Valjus hyräilee (100 %), 0' 10", ja Santeri Karilo viheltelee (100 %), 0' 40". - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) pohjalta. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |