Haku

Tavaratalo Lapatossu & Vinski

Varuhuset Lapatossu & Vinski (ruotsinkielinen nimi)
Lapatossu ja Vinski kauppaneuvoksina (työnimi)
The Department Store "Lapatossu and Vinski" (englanninkielinen käännösnimi)
Le Grand magasin Lapatossu et Vinski (ranskankielinen käännösnimi)
Warehaus Faulpelz und Vinski (saksankielinen käännösnimi)
Tavaratalo Lapatossu ja Vinski (televisioesityksessä käytetty nimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tavaratalo Lapatossu & Vinski

Toivo Särkän ohjaama yhteiskunnallinen komedia Tavaratalo Lapatossu & Vinski (1940) pohjautuu Valentinin eli Ensio Rislakin käsikirjoitukseen. Kesään 1940 sijoittuvassa tarinassa Vinski (Kaarlo Kartio) perii tädiltään Ihantalassa sijaitsevan sekatavarakaupan, jota hän lähtee hoitamaan ystävänsä Lapatossun (Aku Korhonen) kanssa. Kaverukset saavat pahan kilpailijan ahneesta kauppias Juho Senttisestä (Toppo Elonperä). Neuvokas Lapatossu ratkoo liiketoimien lomassa kyläläisten ja evakoiden ongelmia.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Aku Korhonen, Lapatossu
Kaarlo Kartio, Vinski
Laila Rihte, Kirsti Pohtonen
Siiri Angerkoski, Paavolan emäntä
Annakaarina, Hilma Tatjaana Peippo
Irja Elstelä, rouva Pohtonen
Irja Kuusla, rouva Amalia Senttinen
Toppo Elonperä, kauppias Juho Senttinen
Rafael Stenius, Paavolan isäntä
Arvo Kuusla, 2. mies
Onni Korhonen, reservin vänrikki Erkki Paavola
Olavi Saarinen, 1. mies
Jaakko Vuormaa, Kalle, puotipoika
Kyösti Käyhkö, huutokaupan pitäjä
Kreditoimattomat näyttelijät
Holger Salin, ensimmäinen mies jonossa
Lida Salin, viimeinen rouva jonossa
Sylvi Salonen, kivijalkakaupan myyjätär
Hulda Keskinen, kansanravintolan kassarouva
Nestori Lampi, lihava ruokailija
Kaarina Polsa, Liisa Senttinen
Artturi Laakso, lääkintämajuri
Kaarlo Wilska, mies huutokaupassa / sotainvalidi
Johan Jäätiö, parrakas asiakas
E. Tapaila, sairaanhoitajatar
E. Laakso, sairaanhoitajatar
Helmer Kaski, mies sotilassairaalassa
Yrjö Kostermaa, mies sotilassairaalassa
Maikki Sälehovi, pakanaompeluseuran puheenjohtaja
Onni Veijonen, kesäjuhlan kuuluttaja
Avustajat
Miehiä kaupassa: Halonen, T. Kämäräinen, J. Käyhkö, Laitinen, Olin, Parviainen, Pekkanen, Pullinen, Pullinen, Seppänen Naisia kaupassa: Halonen, Häkkinen, Hämäläinen, Jura, Karlson, Kauppinen, Korhonen, Laine, Lehto, Nevala, Pekkanen, Seppänen, Siren, Veijonen, Vilgren (Lähde: SKF 2)
Muut tekijät
Valentin, käsikirjoittaja
Kalle Peronkoski, kuva
Kurt Vilja, ääni
Martti Similä, musiikki
Hannu Leminen, rakennelmat (lavastus)
Helsingin Teatteriorkesteri, orkesteri
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kuvausryhmän jäsenia: Auvinen, Käkönen (Lähde: SKF 2)
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Olavi Suominen, naamiointi
Arja Niska, kuvaussihteeri
Ossi Elstelä, studiopäällikkö
Vittorio Mantovani, b-kuvaaja
Unto Kumpulainen, kamera-assistentti
Veikko Laakso, kamera-assistentti
Uuno Andersson, kuvausryhmän jäsen
Veikko Laakso, kuvausryhmän jäsen
Gunnar Nyberg, kuvausryhmän jäsen
Matti Vinkka, kuvausryhmän jäsen
herra Salmi, äänitysassistentti
Senja Soitso, naamiointiapulainen
Arvo Kuusla, järjestäjä
Olavi Saarinen, järjestäjän apulainen
Hellä Laiho, kampaaja
Eka Karppanen, alkutekstit
Aarne Kajonterä, sähköryhmän esimies
Sakari Jurkka, klaffi
Valokuvaamo Tenhovaara, valokuvat
Kaarlo Kartio, muusikko (laulu)
Kaarina Salonoja, muusikko (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
645 914 mk
Julkaistu
1940
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
10.11.1940
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Hämeenlinna
Kotka
Kuopio: Puijo
Lahti: Kuvapalatsi
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 01.12.1940 Jyväskylä: Elohuvi, Salome; Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 25.11.1987 TV2 Katsojia: 526 000,
  • 11.06.1993 TV2 Katsojia: 558 000
  • 09.10.2004 YLE TV2
  • 22.07.2006 YLE TV2
  • 15.02.2011 YLE TV2
  • 09.11.2012 YLE TV1
  • 18.06.2014 YLE TV1
  • 05.07.2016 YLE TV1
  • 27.06.2018 YLE TV1
  • 09.09.2020 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: Munkkiniemenkatu, nyk. Tukholmankatu 5 (rakenteilla oleva talo, Lapatossun ja Vinskin työmaa), Ruoholahdenkatu 14 (jono kaupan edessä)

Helsingin mlk.: kirkonkylä (Ihantala)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Studiot

Helsinki: SF-studio

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Kuvausaika

17.7. - 21.9.1940

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste

Lapatossuja Vinski ovat nälissään, mutta Lapatossu torjuu ajatuksen työhönmenosta vedoten periaatteeseen, että "työhön ei saa suhtautua kevytmielisesti". Lapatossu lukee keittokirjasta pihvinvalmistusreseptin ja saa veden kihoamaan molempien kielelle. Pian hän keksii keinon hankkia rahaa: kumppanukset ryhtyvät tekemään jonoa erään kauppaliikkeen edustalle ja ihmisten kerääntyessä Lapatossu myy aina paikkansa takanaan jonottavalle. Kun kauppa-apulainen kääntää näkyviin kyltin "Liike suljettu toistaiseksi", kaverukset ovat jo livistäneet tiehensä.

Ravintolassa he osuvat ensin pöytään, johon kukaan ei tarjoile, ja saatuaan vihdoin liha-annoksen eteensä Lapatossu antaa sen naapuripöydän nälkäiselle pikkutytölle, joka kyselee äidiltään isästään. Kaksi hienoa herraa saapuu paikalle ja ilmoittaa Vinskin saaneen tädiltään perinnöksi sylikoiran ja Ihantalassa sijaitsevan sekatavarakaupan.

Samalla paikkakunnalla, tien toisella puolella pitää kauppaa Juho Senttinen, joka myymällä tavaraa luotolla on saanut otteen kyläläisiin: Paavolan isäntä on pahasti velkaantunut Senttiselle, samoin taloon karjalaisevakkona tullut rouva Pohtonen, jonka tytär Kirsti seurustelee sotasairaalassa paraikaa toipuvan Paavolan Erkin kanssa. Senttinen havittelee Kirstiä itselleen ja sekä isäntä että Kirstin äiti tukevat hänen suunnitelmiaan.

Lapatossu ja Vinski saapuvat kylään ja ottavat haltuunsa tädin lähes tyhjän kaupan. Sieltä löytyy kuitenkin kirje, jossa täti ilmoittaa kätkeneensä rahansa "paikkaan jonka Kalle kyllä tietää". Osoittautuu, että koira tottelee Kalle-nimeä, mutta rahakätkö löytyy vasta tädin entisen puotipojan Kallen avulla. Lapatossu ja Vinski ryhtyvät innolla hoitamaan "Tavaratalo Lapatossu ja Vinskiä" ja saavat kaupan käymään myymällä halvemmalla kuin Senttinen.

Tällä välin Erkki pääsee sairaalasta, mutta toisen kätensä menettäneenä hän ei halua palata kotiin, koska epäilee, että Kirsti ei suostu naimisiin invalidin kanssa. Saatuaan tiedon asiasta Senttinen myöntää Paavolalle velanmaksun lykkäystä, Kirstin äidille uutta luottoa ja uskaltautuu kosimaan Kirstiä, joka kuitenkin antaa miehelle rukkaset. Vinski puolestaan saa sydänystävän Pohtosten karjalanmurretta puhuvasta palvelijattaresta Hilmasta, joka saa tehdä parhaansa murtaakseen miehen lapsenomaisen viattomuuden.

Senttinen tarjoutuu ostamaan Lapatossun ja Vinskin yrityksen. Lapatossun torjuttua ehdotuksen Senttinen ryhtyy myymään tavaraa 20 prosentin alennuksella. Lapatossu ja Vinski vastaavat "täyden palvelun kaupalla", jossa myös Kirsti on mukana: hän on pyytänyt ja saanut kaveruksilta työpaikan maksaakseen äitinsä velat Senttiselle. Liike menestyy ja Lapatossu ottaa järjestääkseen myös Kirstin sydämenasiat: hän käy sotilaslääkärin puheilla ja potilastovereiden välityksellä hän löytää Erkin, joka palaakin kotiin ja saa kokea pelkonsa turhaksi Kirstin sydämellisen vastaanoton myötä; myös Paavolan isäntä hyväksyy Kirstin nyt miniäkseen.

Kaupunkimatkallaan Lapatossu niinikään löytää ravintolassa tapaamansa pikkutytön ja tämän äidin, joka työskentelee sairaalan siivoojana. Heidän sukunimekseen osoittautuu Senttinen: perheen pää on lähtenyt toistakymmentä vuotta sitten Amerikkaan antamatta sen jälkeen kuulua itsestään. Ihantalaan palattuaan Lapatossu tuo Senttiselle terveisiä Amalia-vaimolta, joka pian löytääkin paikalle ja esiteltyään Liisa-tytön isälle ottaa talossa ohjat käsiinsä.

Siirtoväen hyväksi järjestetyssä kesäjuhlassa Hilma laulaa kanteleen säestyksellä ja Lapatossu pitää juhlapuheen, jossa hän ei ehdi alkutervehdyksiä pitemmälle, kun tuuli vie paperit. Vapaasti puhuessaan Lapatossu kuitenkin tavoittaa oikean sävelen: hän toteaa raha- ja rakkausasioiden olevan järjestyksessä ja kehottaa kyläläisiä "elämään ihmisiksi ja sovinnolla". Hän ilmoittaa saaneensa Senttiseltä kaikki pantit ja velkakirjat, jotka hän puolestaan on luovuttanut takaisin asianosaisille, ja kertoo Erkin ja Kirstin ryhtyvän nyt hoitamaan "Tavarataloa". Itse hän jatkaa matkaa Vinskin kanssa, joka hyvästelee Hilman ja lupaa tulla pian takaisin. "Ei meistä sitten kauppaneuvoksia tullutkaan", Lapatossu sanoo, ennen kuin suuntaa Vinskin kanssa maantielle.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Aiheet
Lehdistöarviot

SF:n kolmas Lapatossu-elokuva ei enää jaksanut innostaa arvostelijoita. "Tämän kotimaisen elokuvan katselija tulee pakostakin kriitilliseksi", tunnusti A. A. (Helsingin Sanomat 11.11.1940). "Elokuvaa pitää jotenkuten koossa yhtenäinen juoni, mutta siinä harhaudutaan liikaa paisutettuihin sivukohtauksiin, osittain mahdottomilta tuntuviin, niin että kokonaisuus kärsii. Kiitettävään lyhyeen ja hauskaan alkuun ilmestyy kaksi heikkoa operettisalapoliisia, ja sitten juoni kehittyy pitkäveteisesti."

Ilta-Sanomien A-e paikallisti heikkoudet sekä käsikirjoitukseen että ohjaukseen ja jatkoi: "Alkupuoli elokuvasta on paras, mutta kun Lapatossu ja Vinski on saatu johdatetuksi tämänkertaiseen toimipaikkaansa, tulee filmi 'opettavaksi' ja - ikäväksi, siitä huolimatta, että sekaan on siroiteltu runsaasti suoranaista farssitouhua [- -]. Lapatossu on hyvä juttujen kertoja ja jutuissaan hän voi onnistuneesti ruotia inhimillisiä heikkouksia, mutta saarnaajaksi ei hänestä ainakaan Vinskin seurassa ole. Katsoja tuntee silloin itsensä petetyksi eikä opetus lankea otolliseen maaperään. Eikä myöskään Vinski rakastajana ainakaan kaikkia huvita."

"Venyvän alkuvalmistelun jälkeen odottaa toiminnan alkavan", purki T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 12.11.1940) pettymystään, "ja kyllähän siinä touhutaan, mutta vaikutelma on edelleenkin yhä väkinäinen ja pingoittunut, eikä sentimentaalisesti käsitelty siirtoväki-aihe, sen enempää kuin mukaan otetut invaliiditkaan, paranna asiaa. Ne antavat korkeintaan vain tällaiseen muilta edellytyksiltään kevyeksi iloitteluksi tarkoitettuun elokuvaan asiaan kuulumattoman väärän tunnepitoisuuden."

"Lapatossus och Vinskis äventyr har för varje gång de framträtt på film blivit mera och mera urvattnade och konstruerade", koki myös B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 11.11.1940). "Mera och mera fantasilösa också för den delen. Det förefaller som om Valentins ådra helt hade sinat i det senaste alstret Varuhuset Lapatossu & Vinski. Toivo Särkkäs regi hade inte heller gjort något för att hjälpa upp saken - kanske för att man vet att filmerna om de populära kamraterna går under alla omständigheter."

"I Varuhuset Lapatossu & Vinski finns det just inte mycket kvar av folklig must och friskhet" arvosteli puolestaan H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 11.11.1940). "Det är nog en ganska tunn och vårdslöst hopvispad historia som serveras, som kanske kunde ha blivit njutbarare i en mer humoristiskt färgad, mer sprudlande och framför allt mer påhittig regi än den som nu bestods. Fotograferingen var tidtals nästan primitiv. Men tonåringarna mottogo föreställningen om icke med stormande så åtminstone med nog så stort bifall. Och det är väl sist och slutligen till dem filmen riktar sig."

Myös Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 11.11.1940) haki myönteistä näkökulmaa ja katsoi niin käsikirjoittajan kuin ohjaajankin "onnistuneen välttämään ainakin pahimmat karikot ja johdattelevan Lapatossua ja Vinskiä tilanteesta ja kommelluksesta toiseen perin 'lupsakasti' ja riemastuttavastikin". "Tosin mauttomuuksia ja 'yli ampumisia' on [- -] mutta sen katselija antaa anteeksi ja heittäytyy Lapatossun ja Vinskin seuraan harmittoman ja taatusti puhdashenkisen leikinteon ja sanasutkauksien valtaan."

"Eikä voi kieltää, etteivätkö nämä kaverukset osaisi hauskuuttaa kansaa" Parras jatkoi näyttelijätyöstä. "Aku Korhosen Lapatossu on jo niin tuttu ja niin eittämättömän suosion saavuttanut, että hänen menestyksensä on taattu. Eikä suinkaan syyttä. Hänen Lapatossunsa on verraton ja uskomattoman ilmehikäs, jonka rinnalla Kaarlo Kartion Vinskin synnynnäinen tylsyys pääsee täysiin oikeuksiinsa. Kartiokin on saanut nyt näyttelemiseensä enemmän ilmeitä ja elävyyttä."

Muista suorituksista pantiin merkille "Annakaarinan nimellä esiintyvä uusi tulokas" (T. A.). "Hän puhuu karjalaisittain hauskasti ja vuolaasti, ja hänen ilmehtimisensä on virkistävän herttaista" luonnehti T. A. edelleen lisäten: "Toivoisi hänen säilyvän yhtä raikkaana ja aitona."

Televisioesitykset ja uusi populaarikulttuurin harrastus eivät ole parantaneet elokuvan mainetta arvostelijoiden silmissä. Antti Lindqvist (Katso 22/1993) kuittasi vuonna 1993: "Tavaratalo Lapatossu ja Vinski on hutaisten toteutettu, ajankohtaisilla aiheilla väkisin kyllästetty komediantapainen, jossa nerokas luonnenäyttelijä Aku Korhonenkaan ei mahda mitään huonommilleen. Nimittäin käsikirjoittajalle ja ohjaajalle, jotka eivät ole ymmärtäneet hänen taitojaan."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Taustaa

Tavaratalo Lapatossu & Vinski oli sarjan kolmas ja viimeinen elokuva. Ensimmäisen (Lapatossu) ohjasivat vuonna 1937 Toivo Särkkä ja Yrjö Norta yhteisesti, toisen (Lapatossu ja Vinski Olympia-kuumeessa) Norta yksin, kolmannen Särkkä yksin. Alkuperäiskäsikirjoitus tilattiin nimimerkki Valentinilta alias Ensio Rislakilta, joka ilmeisestikin tuottajan toivomuksesta höysti tarinaa ajankohtaisilla aineksilla, kuten sotilassairaalalla ja sotainvalideilla sekä siirtoväellä ja heidän ongelmillaan, mikä myös kytkeytyi Aku Korhosen talvisodan aikana Lapatossuna harjoittamaan "ikäväntorjuntaan". Tarina on rajattu tapahtuvaksi touko-kesäkuussa 1940, ja aivan elokuvan alkuun on sijoitettu vuoden 1940 rajoista muistuttava Suomen kartta.

Aku Korhosen ja Kaarlo Kartion lisäksi elokuva toi valkokankaille uuden tulokkaan, aiemmin vain avustajana nähdyn Kaarina Salonojan, jolle Seura-lehden julistaman nimikilpailun tuloksena annettiin ranskalaista tyyliä jäljittelevä taiteilijanimi Annakaarina. Hänet nähtiin vielä syksyllä 1941 elokuvassa Poikamies-pappa. Kaarlo Kartiolle tämä Lapatossu jäi viimeiseksi elokuvaksi - hän kuoli joulukuussa 1940. Tavaratalo Lapatossu & Vinski oli Suomi-Filmistä siirtyneen Hannu Lemisen ensimmäinen lavastustyö Suomen Filmiteollisuudessa.

Onni Korhonen käytti vuodesta 1943 alkaen sukunimeä Korhe, erotukseksi vuonna 1880 syntyneestä samannimisestä näyttelijästä. Muusikkona myöhemmin tunnettu Jaakko Furman esiintyy tässä elokuvassa taiteilijanimellä Jaakko Vuormaa.

Elokuvan yleisömenestys oli jonkin verran vuoden keskitasoa parempi. Ensi-ilta oli 10.11.1940 myös Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Maksaneita katsojia kertyi ennen vuoden 1945 loppua 400 454 henkeä, joista aikuisia 312 353 ja alennuslippulaisia 88 101. Tuottajan osuus pääsylipputuloista oli vuoden 1949 loppuun mennessä 1 684 352 markkaa.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Musiikki

1. Alkusoitto
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 00".


2. Valurile Dunării / Tonavan aallot / Häämuistojen valssi
Säv. Iosif Ivanovici
Helsingin Teatteriorkesteri (off, levyautomaatti), 1' 55".


3. Tanssimusiikki
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off, levyautomaatti), 2' 35".


4. Aa tussa lulla
Säv. ja san. trad.
Es. Aku Korhonen, laulu (100 %), 0' 05".


5. "Vinskin valssi"
Säv. Martti Similä, san. käsikirjoituksessa
Es. Kaarlo Kartio, laulu (100 %), 0' 35".


6. "Lapatossun laulu"
Säv. Martti Similä, san. käsikirjoituksessa
Es. Aku Korhonen, laulu (100 %), 0' 55".


7. "Hilma ja Vinski"
Säv. Martti Similä, san. elokuvassa
Es. Kaarlo Kartio ja Kaarina Salonoja, laulu (playback, harmonikan säestys), 0' 55".


8. Pot, pot, pot, pot potkut sain... / Pot-pot-pot-pot / Potkut sain
Säv. Georg Malmstén, san. Reino Ranta (= Roine Rikhard Ryynänen)
Es. Toppo Elonperä, laulu (100 %), 0' 10".


9. Taistojen tiellä
Säv. H. Konno
Es. puhallinorkesteri (playback), 1' 05".


10. Äitini maja on matala ja pieni
Säv. ja san. trad.
Es. Kaarina Salonoja, laulu (playback, kantelesäestys), 1' 45".


11. Loppusoitto
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 00".

Huomautuksia:
Alkusoitossa ja Loppusoitossa on käytetty taustamusiikin aiheita. Aku Korhonen viheltelee (100 %), 0' 10".

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1460
Tarkastuspäivä
08.11.1940
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3000 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
6
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:41:48
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
110 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi