SF:n kolmas Lapatossu-elokuva ei enää jaksanut innostaa arvostelijoita. "Tämän kotimaisen elokuvan katselija tulee pakostakin kriitilliseksi", tunnusti A. A. (Helsingin Sanomat 11.11.1940). "Elokuvaa pitää jotenkuten koossa yhtenäinen juoni, mutta siinä harhaudutaan liikaa paisutettuihin sivukohtauksiin, osittain mahdottomilta tuntuviin, niin että kokonaisuus kärsii. Kiitettävään lyhyeen ja hauskaan alkuun ilmestyy kaksi heikkoa operettisalapoliisia, ja sitten juoni kehittyy pitkäveteisesti."

Ilta-Sanomien A-e paikallisti heikkoudet sekä käsikirjoitukseen että ohjaukseen ja jatkoi: "Alkupuoli elokuvasta on paras, mutta kun Lapatossu ja Vinski on saatu johdatetuksi tämänkertaiseen toimipaikkaansa, tulee filmi 'opettavaksi' ja - ikäväksi, siitä huolimatta, että sekaan on siroiteltu runsaasti suoranaista farssitouhua [- -]. Lapatossu on hyvä juttujen kertoja ja jutuissaan hän voi onnistuneesti ruotia inhimillisiä heikkouksia, mutta saarnaajaksi ei hänestä ainakaan Vinskin seurassa ole. Katsoja tuntee silloin itsensä petetyksi eikä opetus lankea otolliseen maaperään. Eikä myöskään Vinski rakastajana ainakaan kaikkia huvita."

"Venyvän alkuvalmistelun jälkeen odottaa toiminnan alkavan", purki T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 12.11.1940) pettymystään, "ja kyllähän siinä touhutaan, mutta vaikutelma on edelleenkin yhä väkinäinen ja pingoittunut, eikä sentimentaalisesti käsitelty siirtoväki-aihe, sen enempää kuin mukaan otetut invaliiditkaan, paranna asiaa. Ne antavat korkeintaan vain tällaiseen muilta edellytyksiltään kevyeksi iloitteluksi tarkoitettuun elokuvaan asiaan kuulumattoman väärän tunnepitoisuuden."

"Lapatossus och Vinskis äventyr har för varje gång de framträtt på film blivit mera och mera urvattnade och konstruerade", koki myös B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 11.11.1940). "Mera och mera fantasilösa också för den delen. Det förefaller som om Valentins ådra helt hade sinat i det senaste alstret Varuhuset Lapatossu & Vinski. Toivo Särkkäs regi hade inte heller gjort något för att hjälpa upp saken - kanske för att man vet att filmerna om de populära kamraterna går under alla omständigheter."

"I Varuhuset Lapatossu & Vinski finns det just inte mycket kvar av folklig must och friskhet" arvosteli puolestaan H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 11.11.1940). "Det är nog en ganska tunn och vårdslöst hopvispad historia som serveras, som kanske kunde ha blivit njutbarare i en mer humoristiskt färgad, mer sprudlande och framför allt mer påhittig regi än den som nu bestods. Fotograferingen var tidtals nästan primitiv. Men tonåringarna mottogo föreställningen om icke med stormande så åtminstone med nog så stort bifall. Och det är väl sist och slutligen till dem filmen riktar sig."

Myös Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 11.11.1940) haki myönteistä näkökulmaa ja katsoi niin käsikirjoittajan kuin ohjaajankin "onnistuneen välttämään ainakin pahimmat karikot ja johdattelevan Lapatossua ja Vinskiä tilanteesta ja kommelluksesta toiseen perin 'lupsakasti' ja riemastuttavastikin". "Tosin mauttomuuksia ja 'yli ampumisia' on [- -] mutta sen katselija antaa anteeksi ja heittäytyy Lapatossun ja Vinskin seuraan harmittoman ja taatusti puhdashenkisen leikinteon ja sanasutkauksien valtaan."

"Eikä voi kieltää, etteivätkö nämä kaverukset osaisi hauskuuttaa kansaa" Parras jatkoi näyttelijätyöstä. "Aku Korhosen Lapatossu on jo niin tuttu ja niin eittämättömän suosion saavuttanut, että hänen menestyksensä on taattu. Eikä suinkaan syyttä. Hänen Lapatossunsa on verraton ja uskomattoman ilmehikäs, jonka rinnalla Kaarlo Kartion Vinskin synnynnäinen tylsyys pääsee täysiin oikeuksiinsa. Kartiokin on saanut nyt näyttelemiseensä enemmän ilmeitä ja elävyyttä."

Muista suorituksista pantiin merkille "Annakaarinan nimellä esiintyvä uusi tulokas" (T. A.). "Hän puhuu karjalaisittain hauskasti ja vuolaasti, ja hänen ilmehtimisensä on virkistävän herttaista" luonnehti T. A. edelleen lisäten: "Toivoisi hänen säilyvän yhtä raikkaana ja aitona."

Televisioesitykset ja uusi populaarikulttuurin harrastus eivät ole parantaneet elokuvan mainetta arvostelijoiden silmissä. Antti Lindqvist (Katso 22/1993) kuittasi vuonna 1993: "Tavaratalo Lapatossu ja Vinski on hutaisten toteutettu, ajankohtaisilla aiheilla väkisin kyllästetty komediantapainen, jossa nerokas luonnenäyttelijä Aku Korhonenkaan ei mahda mitään huonommilleen. Nimittäin käsikirjoittajalle ja ohjaajalle, jotka eivät ole ymmärtäneet hänen taitojaan."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan