Haku

Poikani pääkonsuli

Min son generalkonsuln (ruotsinkielinen nimi)
Minun poikani pääkonsuli (työnimi)
My Son, the Consul General (englanninkielinen käännösnimi)
Mon fils le consul en chef (ranskankielinen käännösnimi)
Mein Sohn Generalkonsul (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Poikani pääkonsuli

Ilmari Unhon ohjaama seurapiirikomedia Poikani pääkonsuli (1940) pohjautuu Elsa Soinin näytelmään. Terhakka ylioppilas Inkeri, "Iiri", Paappanen (Helena Kara) ja liikemies Taavi Takkulainen (Tauno Majuri) rakastuvat laivamatkan aikana, mutta tukholmalaisessa hotellissa tapahtuva väärinkäsitys aiheuttaa välirikon. Inkeri hakeutuu Suomeen palattuaan kotiopettajaksi ja pääsee sattumalta töihin Taavin vanhempien perheeseen. Pääkonsuli Albert, Taavin veli (Uuno Laakso) aikoo käyttää Iiriä hyväkseen poliittisessa pyrkyryydessään.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Helena Kara, ylioppilas Inkeri Paappanen, "Iiri"
Uuno Laakso, pääkonsuli Albert Takkulainen
Tauno Majuri, liikemies Taavi Takkulainen
Eine Laine, rouva Alba Takkulainen
Reino Valkama, rehtori Severi Takkulainen
Paavo Jännes, ministeri Kaarlo Keiho
Ruth Snellman, vuorineuvoksetar Berta Korri
Lea Joutseno, Kaisu Korri
Tuire Orri, Kirsti Uitto
Tyyne Haarla, Hulda
Hannes Häyrinen, koulupoika Erkki Takkulainen, "Ekku"
Arvi Tuomi, kauppaneuvos Tomén
Kreditoimattomat näyttelijät
Aku Käyhkö, herrasmies kadulla / hyväntekeväisyysherra
Kerttu Salmi, vanhapiika kadulla
Onni Timonen, poliisi kadulla
Anitra Karto, Riitta, Iirin ystävätär
Emil Saarinen, Taavin tuttava laivalla / mies ministeriön käytävällä
Ilmari Peitsalo, peliseurueen jäsen
Väinö Kolhonen, piccolo hotelli Grandissa / ampuva poika hyväntekeväisyysjuhlissa
Tapio Vilpponen, mies hotellissa
Tuli Arjo, nainen hotellissa / hyväntekeväisyysneitonen
Gunnar Wallin, hotelli Grandin portieeri
Kirsti Hurme, Tibi
Aarne Orri, silmälasipäinen univormuasuinen mies hotellissa
Anni Kaila, rouva Korrin ystävätär
Boris Levitzky, mies hotellissa / hyväntekeväisyysherra
Uolevi Lönnberg, mies hotellissa
Henie Raichi, ranskaa ja englantia puhuva nainen hotellissa / hyväntekeväisyysneitonen
Kauko Forsell, mies hotellissa / mies juhlissa
Simeon Starostin, jakuutinkielinen mies hotellin aulassa
Mihail Kornilov, jakuutinkielinen mies hotellin aulassa
Vilho Siivola, ministeriön vahtimestari
Salli Karuna, rouva Kellovaara
Aino Mattila, rouva Sokkelo
Anni Aitto, rouva Granlund
Meeri Tikkanen, kukkaistyttö
Margareta Wasenius, tanssiva nainen hyväntekeväisyysjuhlissa
Toivo Lehmus, hyväntekeväisyysherra
Rafael Karima, hyväntekeväisyysherra
Anton Soini, hyväntekeväisyysherra
Aina Osa, nainen hyväntekeväisyysjuhlissa
Liisa Tuomi, arpakojun hoitaja
Nora Mäkinen, hyväntekeväisyysneitonen japanilaisessa perinneasussa
Arvo Jorma, hyväntekeväisyysherra
George de Godzinsky, kapellimestari
Vilho Ruuskanen, laulusolisti
Kaarlo Valkama, orkesterin viulisti
Aarne Laukkonen, orkesterin viulisti
Toivo Salovuori, orkesterin viulisti
Ivan Putilin, orkesterin kitaristi
Matti Rajula, orkesterin saksofonisti
Jomi Leino, orkesterin lyömäsoittaja
Väinö Kalso, orkesterin trumpetisti
Tauno Kukko, orkesterin trumpetisti
Torsten Melander, orkesterin trumpetisti
Sigismund Wittenberg, orkesterin basisti
Hannes Veivo, suuteleva mies juhlissa
Nikolai Mizkiewitsch, tanssiva mies juhlissa
Iris Salin, nainen hyväntekeväisyysjuhlassa
Assi Raine, nuori nainen nainen hyväntekeväisyysjuhlissa
Taito Mäkelä, hyväntekeväisyysherra
Elsa Sylvestersson, hyväntekeväisyysneitonen
Karl Tulkio, ennustajattaren assistentti
Laila Jokimo, ennustajattaren assistentti
Maj-Lis Häyrinen, 1. neitonen pääkonsulin kimpussa
Liisa Nevalainen, 2. neitonen pääkonsulin kimpussa
Elvi Tapaila, ministerin salainen mielitietty hyväntekeväisyysjuhlissa
Erkki Kämäräinen, hyväntekeväisyysherra
Lydia Saxelin, hyväntekeväisyysneitonen
Severi Seppänen, hyväntekeväisyysherra
Tuure Kivi, hyväntekeväisyysherra
Aarno Karvinen, hyväntekeväisyysherra
Martti Lohikoski, hyväntekeväisyysherra
Simo Osa, hyväntekeväisyysherra
Rakel Linnanheimo, sairaanhoitajatar
Kalle Rouni, lähetystöneuvos Kuula
Irma Tyllinen, turkisliikkeen myyjätär
Vappu Elo, turkisliikkeen osastopäällikkö
Ossi Korhonen, osastonjohtaja
Sulo Autere, vuokra-auton kuljettaja
Muut tekijät
Ilmari Unho, Ohjaaja
Uno Pihlström, Kuvaaja
Hugo Ranta, ääni
George de Godzinsky, musiikki
Ville Salminen, Lavastaja
Suomi-Filmi Oy, Levittäjä
Suomi-Filmi Oy, Levittäjä
VLMedia Oy, Levittäjä
Kreditoimattomat
Matti Schreck, Tuottaja
Ilmari Unho, Käsikirjoittaja
Elle Viljanen, Leikkaaja
neiti Pulkkinen, puvut
Rakel Linnanheimo, naamiointi
Irene Kallioniemi, kampaaja
Risto Orko, Tuotantopäällikkö
Väinö Tulosmaa, studiopäällikkö
Georgi Goubtschenko, kamera-assistentti
Niilo Harju, kamera-assistentti
Erkki Majava, kamera-assistentti
Olavi Aarreharju, kuvausryhmän jäsen
Väinö Kolhonen, kuvausryhmän jäsen
Alfred Parikka, kuvausryhmän jäsen
Emil Turunen, kuvausryhmän jäsen
Eino Oksanen, äänitysassistentti
Eva Pullinen, puvustonhoitaja
Onni Timonen, järjestäjä
Karl Tulkio, järjestäjän apulainen
Kosti Lehtinen, valokuvat
Eero Troberg, valokuvat
Ela, laulujen sanoitus (musiikkikappale Miehet, varokaa!)
George de Godzinsky, Muusikko (orkesterin johto)
Vilho Ruuskanen, Muusikko (laulu / musiikkikappale Miehet, varokaa!)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Suomi-Filmi Oy, Tuottaja
Tuotantokustannukset
1 263 283 mk
Julkaistu
1940
Alkuteos
Elsa Soini: Minun poikani pääkonsuli. (näytelmä, kantaesitys: Porin Teatteri 19.12.1934)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
22.12.1940
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kino-Palatsi, Scala
Kuopio: Scala
Lahti: Ilves
Pori: Kino-Palatsi
Tampere: Kino-Palatsi
Turku: Kino-Palatsi
Vaasa: Hollywood
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 25.12.1940 Jyväskylä: Elohuvi, Salome ensi-iltakierros
  • 03.01.1941 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 01.03.1942 Viipuri: Scala ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 13.07.1963 STV Katsojia: 620 000
  • 25.08.1979 MTV2 Katsojia: 916 000
  • 11.08.1996 TV2
  • 28.07.2002 YLE TV1
  • 15.04.2006 YLE TV2
  • 06.11.2010 YLE TV2
  • 27.09.2012 YLE TV1
  • 22.11.2013 YLE TV1
  • 19.08.2015 YLE TV1
  • 09.05.2017 Yle TV1
  • 30.04.2019 Yle TV1
  • 04.11.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Suomi:
Helsinki:
Kapteeninkatu 26 (Iiri tulee arpajaistoimistosta ja on törmätä herrasmieheen ja vanhaan piikaan), Kapteeninkatu 11 (poliisi pysäyttää Iirin), Eteläranta 10 (tytöt saattavat Iirin satamaan), Etelärannan Tullikamari (Iiri tullikamarilla), Lutherinkatu (Iiri kävelee palveluspaikkaan), Lutherinkatu 2 B (Takkulaisten asuintalo), Eteläinen Hesperiankatu / Runeberginkatu (Ekku lahjoo taksikuskia)

Ruotsi:
Tukholma:
näkymä Vanhaankaupunkiin (Gamla Stan) Södermalmin suunnasta katsottuna; Pronssiset leijonat Tukholman kuninkaanlinnan edustalla (oikealla edessä Ruotsin Kuninkaallinen oppera); Kustaa II Adolfin patsas Kustaa Adolfin aukiolla Norrmalmilla; näkymä Ruotsin valtionpäivien rakennuksesta kohti Ruotsin kuninkaallista oopperaa ja Pyhän Jaakobin kirkkoa; Tukholman kaupungintalo Kungsholmenilla (edessä pylvään päässä Christian Erikssonin Engelbrektin patsas); Kungsgatan (taustalla Kuninkaan torni) Norrmalmilla; Gamla Stan (taustalla mm. Stora kyrkan ja Tyska kyrkan); Katarinahissen; Slussen Södermalmilla; NK eli Nordiska Kompaniet -tavaratalo Hamngatan 18-20 Norrmalmilla; Tukholman kaupungintalon tornin "Tre Kronor" Kungsholmenilla; Pyhän Jaakobin kirkko (Sankt Jacobs kyrka) Norrmalmilla; suihkulähdetaideteos "Orfeusgruppen" Tukholman konsettitalolla Norrmalmilla (Tukholma-näkymiä)

matkustajalaiva s/s Wellamo III

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Sisäkuvat
Helsinki:
Etelärannan Tullikamari (Iiri tullikamarilla), asuintalon porraskäytävä Pietarinkatu 15 A (Iiri Takkulaisten talon porraskäytävässä), asuintalon porraskäytävä Pietarinkatu 9 D (Hilda palvelijoiden porraskäytävässä)

matkustajalaiva s/s Wellamo III (Iiri laivan ravintolassa, tupakkasalongissa ja portaikossa)

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: Suomi-Filmin Munkkisaaren studiot
Teknillisen Korkeakoulun ylioppilaskunnan talo Poli Lönnrotinkatu 29

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Syksy 1940

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Ylioppilas Inkeri Paappanen voittaa arpajaisissa Tukholman-matkan, jota varten hänen ystävättärensä Kaisu Korri lainaa vaatteitaan, savukekotelonsa sekä äitinsä hienon turkin. Laivalla Inkeri tapaa liikematkalla olevan Taavi Takkulaisen ja yrittää monin tavoin herättää miehen huomiota. Taavi ei kuitenkaan vastaa tytön mielenkiintoon luullessaan tätä savukekotelon perusteella vuorineuvos Korrin hemmotelluksi tyttäreksi, mutta kun väärinkäsitys eräiden kommellusten jälkeen selviää, romanssi syttyy ja johtaa suudelmaan kuutamonvalossa. Aamulla he sopivat tapaavansa seuraavana iltana Grand-hotellissa.

Samassa hotellissa asuu Taavin veli, pääkonsuli Albert Takkulainen, joka on paluumatkalla kotimaahan ja jonka huoneen numeron Inkeri saa kysyessään vastaanotosta Takkulaista. Nähdessään aulassa vuorineuvoksetar Korrin Albert lähettää naisseuralaisensa edeltä huoneeseen, jossa Inkeri odottaa: Inkeri loukkaantuu ja lähtiessään kiinnittää kalliilla turkillaan vuorineuvoksettaren huomion. Taavi puolestaan odottaa aulassa turhaan Inkeriä, joka sähköttää Kaisulle palaavansa kotiin.

Rahoittaakseen opintonsa Inkeri hakee kotiopettajan työtä: hän on vähällä peräytyä nähdessään ovessa Takkulaisen nimen, mutta uskaltautuu sisään ja saa paikan perheen nuorimman pojan Erkin matematiikan opettajana. Perheen äiti Alba on kiireinen ja tärkeilevä seurapiirirouva, jota kiinnostaa ennen muuta Albertin diplomaattiura; isä-Severi on hajamielinen tutkijatyyppi, joka pian ystävystyy Inkerin kanssa. Erkkikin innostuu matematiikkaan saadessaan opettajakseen saman koulun kauniin kasvatin.

Suomeen palannut Albert kuulee ministeri Keiholta, että hänen nimityksensä Tassilian lähettilääksi on vaarassa, ellei hän pääse maineestaan naistenmiehenä. Vuorineuvoksetar Korri, ministerin serkku, on käynyt kertomassa Tukholman-uutisensa, ja ministeri kehottaa Albertia menemään naimisiin huhujen hälventämiseksi. Albertin paluu sekoittaa Takkulaisten elämän, kun hänet sijoitetaan isän työhuoneeseen ja keittäjätär Hulda haluaa valmistaa hänen lempiruokiaan. Albert tutustuu Inkeriin, joka saadakseen Taavin on kiinnostuvinaan Albertista ja ryhtyy esittämään tämän mielen mukaista vaimoehdokasta.

Kaikki osallistuvat hyväntekeväisyysjuhliin, joissa rouva Takkulainen on ollut puuhanaisena. Albert saapuu ministerin kanssa, joka jälleen varoittaa häntä naisseikkailuista. Tällä välin Taavi palaa matkaltaan ja kuultuaan Inkerin olevan juhlissa kiirehtii sinne. Erkki järjestää hänet yhteen Inkerin kanssa, mutta tyttö väistelee eikä mies saa selvitetyksi Tukholman-sekaannusta. Taavin kiusaksi Inkeri sanoo seurustelevansa vain todellisten herrasmiesten kanssa ja keimailee Albertille, joka ministerin ja vuorineuvoksetar Korrin nähdessä tilanteen esittelee tytön morsiamenaan ja saa asiaankuuluvat onnittelut - Taavin raivotessa ja epäillessä, että Inkeri ei rakasta Albertia.

Kun Takkulaiset aamuyöstä palaavat kotiin, Albert yrittää suudella Inkeriä, joka vastaa korvapuustilla. Albertin savuke räjäyttää kaasuilmapallot Inkerin kasvoille niin että hän joutuu sairaalaan, minne Taavi lähettää päivittäin nimettömän kukkatervehdyksen. Albertin nimityksen tielle kasaantuu uusia esteitä: huhutaan että hänen kihlauksensa on vain diplomaattinen temppu, mihin Alba-rouva vastaa levittämällä juorua, että Albertin kanssa nimityksestä kilpailevan vaimo on "joku tanssijatar Balkanilta". Juonittelujensa kuluessa vuorineuvoksetar saa tyttäreltään selville, että Inkeri on Tukholman-matkallaan käyttänyt hänen omaa turkkiaan, ja Kaisu pakottaa äitinsä perumaan pahat puheensa Inkeristä. Kaisu käy myös tapaamassa Inkeriä, joka nyt ymmärtää Grand-hotellissa tapahtuneen väärinkäsityksen.

Inkeri pääsee sairaalasta samaan aikaan kun Albertin nimitys on valtioneuvoston käsiteltävänä. Erkki kuitenkin harhauttaa Taavin luulemaan, että Inkeri on kuollut: Taavi syöksyy Inkerin huoneeseen ja helpotuksekseen löytää tytön täysin terveenä, mikä johtaa rakkaudentunnustukseen ja sovinnon sinetöivään suudelmaan. Erkki seuraa tilannetta avaimenreiästä ja välittää tiedon perheelle: äiti komentaa Huldan valmistamaan kihlajaiskahvit ja juhlatunnelman kruunaa Albertin ilmoitus nimityksestään ministeriksi.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Suomi-Filmin uutta komediaa tervehdittiin aluevaltauksena: "Kulttuurikomedia on suomalaisessa elokuvassa verrattain viljelemätön ala", pohjusti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 24.12.1940), "Sitä ilahduttavampaa on, jos joku yhtiö uskaltaa koetella voimiaan silläkin, Suomi-Filmin uutuus Poikani pääkonsuli kehoittaa jatkamaan edelleenkin tämän alan valloitusta filmitaiteellemme."

"Poikani pääkonsuli osoittaa, että meilläkin pystytään tekemään aivan mannermaatuntuisia, mutta samalla hyviä suomalaisia salonkikomedioita", kiitti T. (Kauppalehti 24.12.1940). "Ilmari Unhon ohjaus on yhtä älykästä kuin Elsa Soinin vuorosanat ovat pirteitä, ja joitakin poikkeuksia lukuunottamatta säilyy kokonaistempo löyhtymättömänä."

"Den lätta komedin är ju egentligen inte en genre för det finska lynnet", arveli B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 23.12.1940). "Men Min son, generalkonsuln har många verklit roliga poänger och utan att vara bekant med de kretsar om vilka filmen handlar så kan man antagligen förutsätta att Elsa Soinis ironi träffar."

"Suomi-Filmin [- -] ilottelu pyrkii eräänlaiseen mannermaiseen eleganssiin", luonnehti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 24.12.1940), "ja osittain onnistuukin siinä, sillä esityksessä on määrätynlaista upeutta, jopa suorastaan lennokkuuttakin. Mutta juonen puolesta ei 'mannermainen eleganssi' ole ollut miksikään eduksi, jollei nyt varsin haitaksikaan. [- -] Juonen ote tiivistyykin vasta loppupuolella, jolloin yleisökin on jo siksi lämpimästi mukana huvitteluissa, että nauraa melkein taukoamatta."

"Poikani, pääkonsuli on vauhdikas ja hauska elokuva", kiitti Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 24.12.1940). "Se ei halua olla muuta kuin ajanvietettä, ja sellaisena se hyvin puolustaa paikkaansa. Juoni on näppärä ja ohjaaja on saanut kohtauksiin vauhtia ja liikettä. [- -] Elokuva olisikin lajissaan - kotimaisena huvinäytelmänä - parhaimpia, ellei äänitys olisi paikka paikoin aivan kurja. Puhe oli monin paikoin niin heikko ja epäselvä, että monet vuorosanat jäivät kokonaan käsittämättä."

Näyttelijöistä nostettiin esiin Hannes Häyrinen, joka "suorastaan 'varastaa' koko elokuvan, siksi luonteva ja humoristinen on hänen koko olemuksensa ja esityksensä" (S. S.). "Elsa Soinis bästa repliker hade Hannes Häyrinen fått på sin lott", koki myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 24.12.1940). "Och han blev också kvällens komiska attraktion. Hans skolpojke var nämligen så osökt och så obetalbart dråplig i sin slängighet, och snackade sin slang med en så oemotståndlig bravur - att åskådaren just inte kunde annat än skratta åt honom av fullaste hjärta."

Muita näyttelijöitä arvioi edustavimmin B-s: "Det är en verklig glädje att konstatera att Helena Kara har riktigt komedilynne. Hon är mjuk och pigg, insmickrande och naturlig, glad och rysligt söt att se på. Hon har gått framåt för varje film. Tauno Majuri är inte mycket mer än en dekorativ bakgrund till henne, men Uuno Laakso får utveckla hela den älskvärda elakhet som han behärskar i karakteristiken av den fåfänge generalkonsuln. Småstadsmentaliteten i den s. k. societeten skildras förträffligt av Eine Laine, och Reino Valkama är en trevlig och puttrig, disträ gammal rektor."

Kesän 1979 tv-esityksen aikaan J. (Ilkka Juonala, Demari 25.8.1979) kirjasi uuden perspektiivin: "Eipä voi sanoa, että Poikani pääkonsuli olisi sen enempää valmistusvuotensa kuin ohjaajansa teosten helmiä; lähinnä on kysymys - vaikka Unholle elokuva oli vasta hänen kolmantensa - melko rutiininomaisesta suomalaisesta komediasta, jossa ajetaan niin vaarattomia ja tutunomaisia teitä kuin ikänä."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Elokuvan pohjana oli Elsa Soinin komedia Minun poikani pääkonsuli, jonka kantaesitys oli Porin Teatterissa 19.12.1934. Näytelmän ohjasi Helge Ranin, ja sen eri tehtävissä nähtiin mm. Ossi Elmstedt (Elstelä) Severi Takkulaisena, Saara Ranin Alba Takkulaisena, Aarne Salonen Albert Takkulaisena, Oke Tuuri Erkki Takkulaisena ja Emma Väänänen Iiri Paappasena. Nykyaikana tapahtuvassa näytelmässä oli kolme näytöstä, jotka kaikki oli sijoitettu rehtori Takkulaisen työhuoneeseen ja kirjastoon.

Ilmari Unhon sijasta ohjaajaksi ilmoitettiin ensin Orvo Saarikivi, joka kuitenkin oli jo vaihtamassa työnantajaa. Elokuvan alkutekstien mukaan Elsa Soini olisi käsikirjoittanut elokuvan. Kuitenkin käsikirjoituksen mukaan Unho on sommitellut sen Soinin näytelmästä. Unho sijoitti tarinan alkuun puolen tunnin johdannon, joka tapahtuu lähinnä laivamatkalla Tukholmaan ja perillä sikäläisessä hotelli Grandissa. Näytelmän tapahtumat alkavat käsikirjoituksen kuvasta 179 eli kohdasta, missä Iiri Paappanen hakeutuu kotiopettajaksi Takkulaisen perheeseen. Näytelmän henkilöistä on jätetty pois rouva ja neiti Tulonen sekä neiti Kellovaara, toisaalta lisätty Takkulaisen perheeseen viides jäsen, liikemiespoika Taavi Takkulainen ja edelleen mm. ministeri Keiho, vuorineuvoksetar Korri tyttärineen, kauppaneuvos Tomén sekä runsas joukko vähäisempiä sivurooleja. Myös elokuvan loppu poikkeaa näytelmästä, missä Iiri Paappasesta tulee pääkonsuli Albert Takkulaisen vaimo.

Tukholmaan liittyvä lyhyt ulkokuvajakso kuvattiin lokakuun puolivälissä paikan päällä. Suomi-Filmin Uutisaitan 7/1940 mukaan "suomalaista filmiä on nyt ensimmäistä kertaa käyty kuvaamassa maamme rajojen ulkopuolella". Kuitenkin jo saman yhtiön syyskuun alussa 1940 ensiesityksensä saanut Kyökin puolella sisälsi Tallinnan Piritassa lokakuussa 1939 kuvattuja jaksoja. Hotelli Grandin sisäkohtaukset kuvattiin Munkkisaaren studion lavasteissa, avustajina "syntyperäisiä turkkilaisia, virolaisia, unkarilaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja jakuutteja. Joukossa mm. eräs roomalaiskatolinen piispa Terijoelta, eräs italialainen prelaatti, yliopiston unkarin kielen lehtorin rouva ym." (Uutisaitta 8-9/1940), yhteensä 30 statistia.

Alkuteksteissä tekijät esitellään nimikortteina, joihin asianomainen on omalla käsialallaan kirjoittanut nimensä.

Yleisömenestys oli hieman vuoden keskitasoa parempi. Elokuva oli tuotantokustannuksiltaan jonkin verran tavallista kalliimpi, ja kustannukset peittyivät vasta tammikuussa 1944.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. "Alkusoitto"
Säv. George de Godzinsky
Orkesteri, joht. George de Godzinsky (off, alkutekstit), 2' 50".


2. "Kuutamo Serenata" / Kuutamokävely
Säv. George de Godzinsky
Orkesteri, joht. George de Godzinsky (off, radio), 2' 30".


3. "Englantilainen valssi" / "Valssi I"
Säv. George de Godzinsky
"Tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (off), 1' 30".


4. On siinä pulma / Miehet, varokaa! / "Foxi I"
Säv. ja sov. George de Godzinsky, san. Ela (= Eine Laine), sanat levytyksessä Kerttu Mustonen
Es. Vilho Ruuskanen, laulu, ja "tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (playback), kahteen otteeseen, yht. 6' 45".
Levytys:
Georg Malmstén ja Dallapé-orkesteri; Odeon A 228615, 20.11.1940.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011.


5. "Foxi II"
Säv. George de Godzinsky
Es. "tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (playback), 1' 45".


6. "Valssi II"
Säv. George de Godzinsky
"Tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (off), 2' 50".


7. "Rumba"
Säv. George de Godzinsky
"Tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (off), 1' 20".


8. Loppusoitto
Säv. George de Godzinsky
Orkesteri, joht. George de Godzinsky (off, lopputekstit), 1' 10".

Huomautuksia:
On siinä pulma / Miehet, varokaa! (nro 4) on muunneltuna "Alkusoiton" ja Loppusoiton pääaiheena.

Arvi Tuomi esittää otteen laulua Machen wir's den Schwalben nach / Schwalben-Duett / Ollaan niin kuin pääskyset operetista Die Csárdásfürstin / Mustalaisruhtinatar, säv. Emmerich Kálmán, san. Leo Stein ja Béla Jenbach, suom. Jalmari Finne (100 %), 0' 05", ja Lea Joutseno flyygeliä tapaillen otteen serenadia Musette näytelmästä Kuningas Kristian II, opus 27, säv. Jean Sibelius, käsikirjoituksen sanoin "Minä palaan lauantaina Helsinkiin" (100 %), 0' 05", sekä Maj-Lis Häyrinen laulaen ja Liisa Nevalainen puhelauluna muunnelluin sanoin "Yks vaimo sydämehen kätketty on! Ja valtaa se miehiä yhä!" laulusta Isänmaalle, säv. Jean Sibelius, san. Paavo Cajander.

Hannes Häyrinen viheltelee (100 %), 0' 10".

"Naamiaisvieraat" tanssivat "Valssi I:n" (nro 3), Miehet, varokaa! -foksin (nro 4), "Foxi II:n" (nro 5), "Valssi II:n" (nro 6) ja "Rumban" (nro 7) aikana.

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1490
Tarkastuspäivä
20.12.1940
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2980 m
Kesto/leikattu
108 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Komedia 5
Osia
5
Tarkastusnumero
T-01490
Tarkastuspäivä
01.09.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
104'36"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Komedia 5
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:39:59
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
109 min
Kieli
suomi