Kaivopuiston kaunis Regina
Brunnsparkens vackra Regina (ruotsinkielinen nimi)
Din intill döden (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Farlig Uskyld (tanskankielinen nimi)
Beautiful Regina of Kaivopuisto (englanninkielinen käännösnimi)
Regina la belle fleuriste (ranskankielinen käännösnimi)
Die Schöne Regina von Brunneupark (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Kaivopuiston kaunis Regina
Toivo Särkän ohjaama ja käsikirjoittama draama Kaivopuiston kaunis Regina (1941) pohjautuu Tuulikki Kallion romaaniin. Vuosien 1853-1854 Helsinkiin sijoittuvassa rakkaustarinassa orvoksi jäänyt kalastajan tytär Regina Berg (Regina Linnanheimo) tahtoo Kaivohuoneella pidettäviin tanssiaisiin. Päästäkseen tilaisuuteen hän ottaa omin luvin ruhtinatar Kristine Popoffin (Ester Toivonen) juhlapuvun ja naamion. Komea luutnantti Engelbert von Leijoncrona (Tauno Palo) vie salaperäisen Reginan tanssimaan masurkkaa ja rakastuu palavasti kauniiseen tanssipariinsa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesä 1940 - talvi 1941 - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Kulkurin valssin jälkeen SF:n uusi elokuvaromanssi tuotti monille arvostelijoille pettymyksen. "Mutta suuria odotettaessa saadaan helposti pettymys", ilmaisi P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 7.4.1941) tunteensa. "Niinpä ei Kaivopuiston kauniin Reginan tarina valkokankaalla vaikuttanut läheskään niin viehättävältä kuin aineksistakin päätellen olisi saattanut luulla. Oli uhrattu paljon vaivaa ja huolta suurisuuntaisiin ja tarkasti valmistettuihin rakennelmiin [- -] ja niissä oli myös onnistuttu parhaiten. Samoin oli pukujen suunnittelu suoritettu erityisellä huolella. [- -] Sen sijaan ei filmin varsinaisesta rungosta', sisäisestä puolesta, voi sanoa samaa. Käsikirjoitus suosii tavattoman pitkiä repliikkejä, jotka pakostakin panevat ikävystymään. Paitsi keskustelujen pitkästyttävä pituus tuntui elokuvan heikkoutena myös sen valloittavan huumorin puute, joka juuri Kulkurin valssin kultasi riemastuttavaksi ja sädehtiväksi [- -]." "Se on mitä puhdaspiirteisin Tuhkimo-tarina kaikkein lapsellisimpaan sävyyn viritettynä", luonnehti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 8.4.1941). "Ulkonaiselta tekotavaltaan se on moitteeton, oikein ansioitunutkin, sillä taustamiljöö on koristeellinen ja tyyliltään yhtenäinen [- -]. Mutta sisäiseltä hengeltään elokuva ontuu pahan kerran. Varsinkin sävyltään diletanttimaiset dialoogit, joiden kaltaisten ei pitäisi olla luvallisia edes kotimaisessa filmissä, korostavat puolivillaista ja naiivia vaikutelmaa. Niiden saarnaava ja juhlallinen sävyhän jo sinänsä on ehdoton tyylikompastus. Mutta kaikkein surullisinta on kuitenkin tämän filmitarinan ääretön, hellittämätön imelyys, joka loppua kohden alkaa tehdä suorastaan tympeän vaikutuksen. Sen katsottuaan kaipaa palanpainikkeeksi ehdottomasti jotain suolaista." "Romantiikka voi kuitenkin helposti lipsahtaa perin imeläksi ja viikkolehtimäiseksi", koki myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 7.4.1941). "Kaivopuiston kaunis Regina on kertomuksena valitettavasti liian paljon jäänyt tälle tasolle. Siitä puuttuu dramaattinen nousu, johon juoni huipistuisi selkiytyäkseen sitten lopulta ehyeksi kokonaisuudeksi." "Elokuva on huomattavasti parempi kuin saman yhtiön viime aikojen uutuudet", puntaroi puolestaan O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 7.4.1941). "Se ei tosin jaksa kohota Runeberg-filmin tasolle mutta kilpailee Kulkurin valssin kanssa, vieläpä voittaakin tämän eräissä suhteissa. [- -] Elokuvassa on koko joukko hyviä kohtauksia, joista kiitos lankeaa [- -] Toivo Särkälle. [- -] Yleensäkin on elokuva varsin kiinteä eikä poikkea liikaa pääaiheesta. Loppua kohden kuitenkin se laskee auttamattomasti. Ohjaaja on tavoitellut monin paikoin liian pateettista ja ulkokohtaista vaikutusta [- -]. Vähän pienempi määrä tunteilua ja enemmän raittiita ja hyväntuulisia otteita, niinkuin filmin alkupuolessa, niin olisi kokonaisuus ollut paljon parempi." "Av denna ungflicksroman har Toivo Särkkä gjort en underhållande, ofta nästan elegant filmskildring", kiitti myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 7.4.1941). "Balen i Brunnshuset [- -] och kärlekssupén på löjtnantens lustjakt kännetecknas av en teknisk brio och ett sprakande, personligt färgat temperament, som betecknar höjdpunkten av Toivo Särkkäs regissörsgärning. - Filmens sista tredjedel blev dock onekligen en smula långdragen och stillastående i sin händelselöshet. Ett diskret bruk av saxen i detta avsnitt skulle säkerligen ytterligare bidraga till eljes rätt så goda helhetsintrycket." Näyttelijäarvioissa oli hajontaa, mutta yleensä kallistuttiin myönteiselle puolelle O. O.:n (Olli Ohtomies, Ilta-Sanomat 7.4.1941) linjauksen mukaisesti: "Regina Linnanheimo [- -] on nimiosansa veroinen ja lisäksi hänellä on paljon hyviä tilaisuuksia käytellä silmäluomiaan osansa tulkitsemiseen. Mutta hän osaa myöskin olla reipas tyttö, joka juoksee kuin villipeura kallioilla. Viikset pukevat Tauno Paloa ja muutenkin hän suoriutuu [- -] näyttelijänotkeutta vaativasta osasta hyvin - hurmurinahan hänellä on laaja ja monipuolinen kokemus. Tällä kertaa Don Juan oli oikein miehekäs. Ester Toivonen ruhtinatar Popoffina on taas pitkästä aikaa saanut hänelle sopivan osan. Arvokkaan aatelisnaisen tulkitseminen on hänelle ilmeisesti luontaista, ja mitä kauneuteen tulee, niin sehän on jo tunnustettu melkein kaikilla mahdollisilla tavoilla [- -]." "Tyypillinen sodanajan ahdistusta lievittävä, umpiromanttinen ja todellisuuspakoinen tuote", luonnehti Antti Lindqvist (Katso 42/1990) myöhempien aikojen perspektiivistä. "SF:n tuotantokoneisto kohensi vaatimattoman aiheen komeaksi Biedermayer-melodraamaksi, jossa puvut, tyylitietoiset lavasteet ja historialliset miljööt häikäisevät yhä silmiä", koki puolestaan Tapani Maskula (Turun Sanomat 7.10.1994). "Ajoittaisen tyhjäkäyntinsä vastapainoksi filmi räväyttää esiin epookkikohtauksia, jotka meillä lukeutuvat lajinsa nautittavimpiin saavutuksiin". - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Elokuvan pohjana oli alkujaan Perjantai-lehdessä vuonna 1936 ilmestynyt kirjailijanimimerkki Tuulikki Kallion jatkokertomus Kaivopuiston kaunis Elsa, jonka romaaniversio ilmestyi niin ikään samana vuonna. Salanimen taakse kätkeytyi Jäger-Filmille vuodesta 1935 elokuvia ohjanneen taidemaalari Kalle Kaarnan puoliso Kaarina Kaarna, joka oli tehnyt myös elokuvakäsikirjoituksia (Työn sankarilaulu, Kuisma ja Helinä). Jälkien eksyttämiseksi kirjailijatar kävi elokuvaa koskevan kirjeenvaihtonsa T. J. Särkän kanssa salanimellään Tornion postin kautta. 19.10.1938 päivätyllä, osoitteesta Louhimo/ Kirvesmiehenkatu 2/ Vaasa -lähetetyllä kirjeellä Tuulikki Kallio oli ennättänyt tarjota Kaivopuiston kaunista Elsaa myös Suomi-Filmille. Risto Orko oli päättäväisesti torjunut idean viitaten mm. siihen, että "Helsinki on noista päivistä jo niin perusteellisesti muuttunut, että tarvittaisiin erittäin suuria lavastus- ja ym. järjestelyjä, ennen kuin kuvauksia voitaisiin edes ajatella." Orko jättää kuitenkin portin hieman raolleen lupaamalla, että "asiaa voitaisiin kenties joskus myöhemmin tarkastella uudelleen". Regina Linnanheimon mukaan ohjaaja-käsikirjoittaja Särkkä muutti päähenkilön etunimen Reginaksi. Romaanin kolmas painos 1957 ilmestyi samalla nimellä kuin elokuvakin. Käsikirjoitus alkaa sanoilla: "On alkukesä Herran vuonna 1853...." Kuitenkin myöhemmin samana kesänä ruhtinatar Kristine Popoffin tanssiaisten ohjelmakortissa on päivämäärä 16.8.1854. Romaani päättyy onnellisesti Reginan ja Engelbertin avioliiton kuulutuspäivään. Elokuvasovituksen lopussa Regina nähdään iäkkäänä Engelbertin hautakiven äärellä; kivessä on merkintä: † Krimillä 1854. Käsikirjoituksessa loppu on alunperin suunniteltu toisin: Krimin sodassa haavoittunut Engelbert palaa takaisin Hagalundiin kesken tanssiaisten - "Olen tullut, ja nyt jään ainiaaksi sinun luoksesi" - ja vasta tämän jälkeen siirrytään hautausmaakohtaukseen. Kun eräitä ulkokuvausjaksoja filmattiin Ullanlinnan edustalla, Tauno Palolla oli yllään roolin edellyttämä komea Chevalier-kaartin univormunsa. Sattumalta saapui paikalle myös sotamarsalkka Mannerheim. Heidän kohtaamisestaan Palo kertoi SF-Uutisissa: "Hän pysähtyi hetkeksi, katsoi tarkasti asuani ja rypisti hieman otsaansa kuin itsekseen muistellen. Ja jatkoi kävelyään." Elisabeth von Heidemanin rooliin ajateltiin alunperin Hanna Tainia, tohtori Sahlmaniksi Vilho Ruuskasta ja Helenan rooliin Sylvia Oittista. Alastonkohtauksessa Regina Linnanheimon sijaisnäyttelijänä oli Helen Mardi. Tanssiaisjaksot kuvattiin samanaikaisesti kolmella kameralla. Kaivopuiston kaunis Regina oli vuoden 1941 toiseksi paras yleisömenestys - edelle meni vain Kulkurin valssi. Maksaneita katsojia elokuva keräsi vuoden 1945 loppuun mennessä 683 315. Elokuva myytiin Ruotsiin ja Tanskaan ja hieman myöhemmin myös Bulgariaan. Ensimmäisenä suomalaisena elokuvana Kaivopuiston kaunis Regina osallistui Venetsian elokuvajuhlille vuonna 1941. Kaarina Kaarnan romaanien pohjalta on tehty myös elokuvat Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943) sekä Suviyön salaisuus (1945). - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. "Alkusoitto ja Reginan juoksu 1" Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 3' 15". 2. "Mazurka" Säv. Pekka Attinen 1) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 25". 2) Es. Pekka Attinen, piano (playback ja off), 1' 15". 3) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 35". 3. Regina vie leipää Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 20". 4. "Regina ruhtinattaren talossa" Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 05". 5. Ruhtinatar saapuu Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45". 6. "Elisabethin laulu" ("Kun maa kevätasunsa saa, seesnä aukeaa kansi sinisen taivaan - -") Säv. Pekka Attinen, san. Otto Pöyhönen Es. Sinikka Rautiainen, laulu ja piano (playback, tunnistamaton laulajatar ja pianisti), 1' 15". 7. "Ruusujen myynti puutarhassa" Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 15". 8. "Fanfaari" Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 0' 15". 9. "Reginan juoksu 2" Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 40". 10. Odotusmusiikki Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 05". 11 . Huvipurren salongissa Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 4' 50". 12. Viettelymusiikki Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 45". 13. Regina ja Ontrei Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 30". 14. Bergin matamin mökki Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 55". 15. Regina ja Engelbert Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 55". 16. Sotilaslähetti ratsastaa Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 05". 17. "Valssi" Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 20". 18. Kirje Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen otteeseen, yht. 1' 15". 19. "Kirkossa (preludio e fuga)" Säv. Pekka Attinen Urkuharmoni ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 10' 15". 20. Pakosuunnitelma Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen otteeseen, yht. 1' 05". 21. "Reginan pikku romanssi" Säv. Pekka Attinen Es. Regina Linnanheimo, piano (playback, tunnistamaton pianisti), kahteen kertaan, yht. 1' 15". 22. Tapanin tanssiaiset ja "Hautausmaalla" Säv. Pekka Attinen Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen otteeseen, 3' 40". Huomautuksia : "Valssi" (nro 17) on pääaiheena Alkusoitossa (nro 1) sekä sävellyksissä Ruhtinatar saapuu (nro 5), Huvipurren salongissa (nro 11) ja Tapanin tanssiaiset (nro 22), "Mazurka" (nro 2) taas sävellyksessä "Hautausmaalla" (nro 22). Regina vie leipää (nro 3) on sama kuin "Reginan juoksu 1" (nro 1). "Mazurkan" (nro 2:2) aikana tanssivat Tauno Palo ja Ester Toivonen sekä erikseen Regina Linnanheimo, sitten (nro 2:3) "tanssiaisvieraat", jotka tanssivat myös "Valssin" (nro 17) ja Tapanin tanssiaisten (nro 22) aikana. Unto Salminen viheltelee (100 %), 0' 10". Pianonsoitonopettaja ja Regina Linnanheimo soittavat pianolla skaaloja, yht. 0' 35". Pekka Attisen partituurista on säilynyt vain osa (lainausmerkeissä olevat nimet), muut nimet perustuvat käsikirjoitukseen. - Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |