Taiteilija Lasse Kimalainen uurastaa syysnäyttelyä varten, hänen ystävänsä ja asuinkumppaninsa Jopi kehystää hengenpitimiksi filmitähtien kuvia. Rahattomat ja nälkäiset kumppanukset ilahtuvat, kun tuomari Haikara saapuu ilmoittamaan, että Australiaan muuttanut rikas Emilia-täti on jättänyt Lasselle miljoonaperinnön, mutta masentuvat kuullessaan kolme ehtoa: vakituinen työ, avioliitto ja lapsi perillisenä. Muussa tapauksessa koko perintö menee tädin veljelle, opettaja Kompuralle ja hänen perheelleen. Koska kirje on sodan vuoksi viipynyt matkalla, Lassella on vuoden sijasta enää seitsemän päivää aikaa täyttää ehdot. Kompurat riemuitsevat ja pitävät perintöä jo varmana, etenkin kun Jopi on hukannut testamentin kehystämiensä fllmitähtitaulujen sisään; ellei paperia löydy, perintö menee silloinkin kokonaisuudessaan Kompuroille.

Lasse ja Jopi ryhtyvät jäljittämään tauluja kehystysliikkeen juoksupojan muistilistan perusteella, sillä ne kaikki on jo ehditty toimittaa tilaajille. Ensimmäiseksi he tarkistavat ja rikkovat Tauno Palon -kuvan kahvilassa, jonka tarjoilija uhkaa heitä poliisilla; myös Ansa Ikosen kuva, josta muuan pianisti saa innoitusta, osoittautuu tyhjäksi. Lastenkodin Aku Korhonen on niin ikään tyhjä, mutta naamioidakseen varsinaisen asiansa kumppanukset varaavat pienen orvon Napoleonin, "Napen", ottolapsekseen. Seuraavana kohteena on hammaslääkäri Marja Terän vastaanotto, missä kaverukset hammassärkyä teeskennellen onnistuvat tarkastamaan, rikkomaan ja toteamaan tyhjäksi Unto Salmista esittävän kuvan. Marja suuttuu ilkityöstä, samalla kun Lasse ilmaisee ihastuksensa kauniiseen nuoreen hammaslääkäriin.

Kotona parivaljakkoa odottaa yllätys: Nappe on toimitettu uuteen kotiinsa ja vaatii miesten kaiken huomion. He päättävät kuitenkin jatkaa etsintäänsä ja päätyvät poika mukanaan laivaan, jonka kapteenin hytissä oleva Regina Linnanheimo tuottaa pettymyksen. Lisäksi kaverukset huomaavat laivan lähtiessä tulleensa lukituiksi hyttiin: ennen pitkää selviää, että laiva on matkalla Porvooseen ja kapteeni tarjoaa "jäniksille" ilmaisen matkan. Myös lomalle lähtenyt Marja on laivassa, löytää Napen yksin hytistä ja ryhtyy hellittelemään lasta, mutta kylmenee, kun Lasse ja Jopi esittäytyvät sen "isäksi ja äidiksi".

Perillä miehet muistavat, että yksi tauluista oli toimitettu Porvooseen, hotelli Harjulaan, jonka omistaja sattuu olemaan Marjan isä ja jonne myös Marja on saapunut. Lasse ja Jopi saavat työtä hotellin tarjoilijoina, mutta eivät onnistu löytämään taulua. Sen sijaan Lasse jatkaa Marjan piirittämistä, mikä helpottuu kun tyttö kuulee Napen olevan ottolapsi ja miehen naimaton; Jopilla on oma romanssinsa Liisan, hotellin tarjoilijatytön kanssa. Marjan isä saa toimia Napen lapsenvahtina, mutta tavatessaan tyttärensä sylikkäin Lassen kanssa ruokakomerosta hän varoittaa suhteista "viimeisen kerran".

Kun Lasse tunnustaa Jopille rakastuneensa Marjaan, toinen muistuttaa, että tädin kaikki ehdot ovat täyttyneet: vain testamentti on nyt löydettävä. Miehet päättävät panna toimeksi ja tarkastaa yöllä Marjan ja Liisan huoneet, ainoat joissa he eivät ole päässeet käymään. Yritys valuu tyhjiin: testamenttia ei löydy Marjan huoneen Jalmari Rinne -taulusta ja pimeässä he saavat aikaan niin paljon melua, että Marjan isä herää, ja löytäessään Lassen tyttärensä huoneesta sekä Jopin Liisan sängystä hän ajaa miehet kadulle.

Lasse ja Jopi palaavat Napen kanssa Helsinkiin. Nälissään ja rahattomina he huomaavat, että heillä on vielä viisi päivää aikaa löytää testamentti: Lasse päättää etsiä paperin, vaikka "koko Helsinki menisi sirpaleiksi". Retket paloaseman miehistöhuoneeseen (Laila Rihte), tivolin palkintoammuntaan (Elsa Rantalainen), kampaamoon (Yrjö Tuominen) ja poliisiasemalle (Eino Kaipainen) eivät kuitenkaan tuota tulosta, ja määräaika hupenee uhkaavasti.

Tällä välin tytöt ovat Porvoossa niin onnettomia, että Marjan isä päättää ajaa heidät Helsinkiin hakemaan "casanovansa". Piiloleikin ja anteeksipyyntöjen jälkeen rakastavaiset löytävät toisensa ja maistraatissa järjestetään pikaiset kaksoishäät. Toimituksen jälkeen Nappe tulee repineeksi auki paketin, josta löytyy Ester Toivosen kuva ja kaivattu testamentti. Tilaisuudessa läsnäolevat Kompurat osoittavat kuitenkin voitonriemuisina kelloa, joka näyttää viittä yli kaksitoista. Tädin asettaman määräaika näyttää ylittyneen viidellä minuutilla, kunnes radiosta kuullaan, että oikea aika on vasta viittä vaille kaksitoista. "Me olemme nyt rikkaita", Lasse riemuitsee, ja vastavihityt parit saavat jälleen suutelun aihetta.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.