Haku

Onnellinen ministeri

Ministern är lycklig (ruotsinkielinen nimi)
The Lucky Cabinet Minister (englanninkielinen käännösnimi)
Le Ministre heureux (ranskankielinen käännösnimi)
Der Glückliche Minister (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Onnellinen ministeri

Toivo Särkän ohjaama, Turo Karton käsikirjoittama musiikkipitoinen komedia Onnellinen ministeri (1941) perustuu saksalaiseen näytelmään. Mainostoimisto Originalin alusvaatejuliste aiheuttaa skandaalin, kun vähäpukeinen malli näyttää talousministeri Helleheimon (Sven Relander) tyttäreltä Margitilta (Birgit Kronström). Oppositiopuoluetta kannattava esittelijäneuvos Alfons Hilpeläinen (Thure Bahne) yrittää kohun avulla saada ministerin eroamaan, mistä seuraisi myös hallituksen kaatuminen. Talousministeri uhkaa mainospiirtäjää Kalevi Karia (Tauno Palo) kunnianloukkausjutulla, jos malliksi paljastuu Margit.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Birgit Kronström, Margit Helleheimo alias "Baby Peggy" alias Manta Mutikainen
Tauno Palo, mainospiirtäjä Kalevi Kari
Sven Relander, talousministeri Helleheimo, ent. af Hellman
Thure Bahne, esittelijäneuvos Alfons Hilpeläinen
Toppo Elonperä, mainostoimisto Originalin johtaja Bruno Benjamin Blomster
Sirkka Sipilä, Irma, johtajan sihteeri
Ossi Elstelä, teatteritoimiston johtaja Ferdinand Oikero
Hugo Hytönen, talousministeriön ylivahtimestari Wilson
Kreditoimattomat näyttelijät
Maire Valtonen, mainosvirkailija
Raija Valtonen, mainosvirkailija
Vera Valtonen, mainosvirkailija
Toini Vartiainen, konekirjoittajatar
Lasse Pöysti, Originalin juoksupoika
Anton Soini, talousministeriön vahtimestari / mies Keskiyön Kapakassa
Inna Ahti, talousministerin sisäkkö
Arvo Kuusla, SF:n järjestäjä
Olavi Saarinen, järjestäjä
Arja Niska, kuvaussihteeri
Sulo Tammilehto, kamera-assistentti
Felix Forsman, elokuvaaja
Aarne Kajonterä, valaistusmestari
Sakari Jurkka, klaffipoika
Ossi Korhonen, ohjaaja
Hellä Laiho, kampaaja
Lauri Kyöstilä, studio-apulainen / Keskiyön Kapakan pianonsoittaja
Irja Kuusla, 1. nainen
Eine Helke, "Kekka", 2. nainen
Lida Salin, 3. nainen
Verna Piponius, 4. nainen
Maire Suvanto, pikkutyttö
Anni Hämäläinen, bassolaulajanainen
Laila Jokimo, Swing-sisters -lauluduon June
Anitra Karto, Swing-sisters -lauluduon Jean
Holger Salin, mies Keskiyön Kapakassa
Senja Soitso, nainen Keskiyön Kapakassa
Otto Noro, mies Keskiyön Kapakassa
Jalmari Parikka, mies Keskiyön Kapakassa
Rauha Rentola, nainen Keskiyön Kapakassa
Alexander Saxelin, balettimestari
Maj-Lis Grönroos, balettitanssija
Meri Grönroos, balettitanssija
Eva Hemming, balettitanssija
Inge Roeb, balettitanssija
Elsa Sylvestersson, balettitanssija
Margareta Wasenius, balettitanssija
Muut tekijät
Turo Kartto, käsikirjoittaja
Kalle Peronkoski, kuva
Armas Hirvonen, kuva
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Pertti Kuusela, ääni
George de Godzinsky, musiikki
Hannu Leminen, rakennelmat (lavastus)
Harmony Sisters, mainosvirkailijoita
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja
Senja Soitso, naamiointi
Olavi Suominen, naamiointi
Tuulikki Seppälä, kampaaja
Hellä Laiho, kampaaja
Ossi Elstelä, studiopäällikkö
Alf Salin, studiopäällikkö
Arja Niska, kuvaussihteeri
Vittorio Mantovani, kuvausassistentti
Sulo Tammilehto, kamera-assistentti
Sakari Jurkka, kamera-apulainen
herra Tarasoff, äänitysassistentti
Kurt Vilja, äänitysassistentti
Lauri Kyöstilä, järjestäjä
Eino Salmi, järjestäjän apulainen
Päivi Kosonen, valokuvat (Valokuvaamo Tenhovaara)
Aarne Tenhovaara, valokuvat (Valokuvaamo Tenhovaara)
Kauko Andersson, kuvausryhmän jäsen
Uuno Andersson, kuvausryhmän jäsen
Nils Gustafsson, kuvausryhmän jäsen
Aarne Kajonterä, kuvausryhmän jäsen
Veikko Laakso, kuvausryhmän jäsen
Jarl Malmstén, kuvausryhmän jäsen
Enok Sikiö, kuvausryhmän jäsen
Matti Vinkka, kuvausryhmän jäsen
Alex. Saxelin, tanssit
Turo Kartto, laulujen sanoitus
George de Godzinsky, muusikko (orkesterin johto, piano)
Birgit Kronström, muusikko (laulu)
Sirkka Sipilä, muusikko (laulu)
Maire Valtonen, muusikko (Harmony Sistersin laulaja)
Raija Valtonen, muusikko (Harmony Sistersin laulaja)
Vera Valtonen, muusikko (Harmony Sistersin laulaja)
Tauno Palo, muusikko (laulu)
Thure Bahne, muusikko (laulu)
Toppo Elonperä, muusikko (laulu)
Sven Relander, muusikko (laulu)
Ossi Elstelä, muusikko (laulu)
Kalle Peronkoski, muusikko (vihellys laulussa Katupoikien laulu)
Kokoonpanot
Harmony Sisters, muusikko (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 643 000 mk (SF:n vuoden 1941 keskiarvokustannus)
Julkaistu
1941
Alkuteos

Fred Heller - Bruno Engler: Das Ministerium ist beleidigt, 1937; Ministeriötä on loukattu. Suom. Turo Kartto. (näytelmä, kantaesitys: Turun Teatteri 25.11.1938)

Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
21.12.1941
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Hämeenlinna
Kotka
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 18.01.1942 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 08.02.1942 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
  • 15.02.1942 Viipuri: Palatsi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 19.08.1965 TV1 Katsojia: 1 620 000
  • 28.10.1994 TV2 Katsojia: 480 000
  • 24.04.2004 YLE TV2
  • 27.08.2008 YLE TV2
  • 31.05.2012 YLE TV1
  • 16.01.2013 YLE TV1
  • 16.11.2015 YLE TV1
  • 08.08.2017 YLE TV1
  • 04.11.2019 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: Pohjoinen Rautatiekatu 21 - Heikinkatu Ruotsalaisen Teatterin ja Vanhan ylioppilastalon kohdalla (mainoskulkue), Pohjoinen Rautatiekatu 21 (lehtikoju), Pohjoinen Rautatiekatu / Runeberginkatu (Blomster kiirehtii mainostoimistoon), Ehrenströmintie ja Kaivopuisto (Margitin ratsastusretki), Lasipalatsin kattoterassikahvila (Kari laatii lehti-ilmoituksen), Pyhän Henrikin kirkon edusta Tehtaankatu 1 / Puistokatu 1 (Kari soittaa puhelinkioskista), Wecksellintie 8 A (Talousministeriä ja ministerin asunto Hallituskatu 50 A)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisäkuvat

Helsinki: SF:n Studio 1 Fredrikinkatu 52-54 (balettikohtauksen elokuvaus)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Studiot

Helsinki: SF-studio

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Kuvausaika

Kevät, syksy 1941

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste

Mainostoimisto Originalin alusvaatemainos on jättimenestys ja samalla skandaalin aihe: kuvan uskalletun naishahmon malliksi epäillään ministerin tytärtä. Originalin johtaja Blomster kutsuttaa luokseen mainoksen tekijän, taiteilija Kalevi Karin, joka pahaa-aavistamattomana joutuu ryöpytykseen, sillä skandaali vaarantaa toimiston mahdollisuudet saada hoitaakseen uuden valtiolainan kampanjointi.

Talousministeri Helleheimon tytär Margit ei itse asiassa ole lainkaan pahoillaan osakseen tulleesta huomiosta, vaan pyytää Karin luokseen saadakseen "asiantuntijalausunnon". Samaan aikaan Blomster valmistautuu tarjoamaan kampanjaehdotustaan ministeriössä, missä esittelijäneuvos Hilpeläinen puolueensa kassarana juonittelee ministerin päänmenoksi ja taivuttaa Blomsterin todistamaan, että malli todella on ministerin tytär. Margit on läsnä Blomsterin tavatessa Helleheimon eikä kiellä asiaa. Margitin juonen seurauksena myös Kari kutsutaan sisään: hän on tehnyt piirroksensa aikakauslehdessä julkaistun Margitin kasvokuvan perusteella, mutta ei uskalla tunnustaa asiaa, vaan aikansa kierreltyään sanoo käyttäneensä mallina erästä tanssijatarta. Kunnianloukkausjutun uhalla ministeri määrää Karin tuomaan mallinsa nähtäväksi kahden vuorokauden kuluessa.

Kari ryhtyy etsimään Margitin kaksoisolentoa kaduilta ja kahviloista. Hän keksii panna lehteen ilmoituksen, joka tuo sankan joukon malliehdokkaita mummoikäisistä lapsiin. Yrittäessään hakea apua ystävältään SF:n järjestäjältä Kari tulee pilanneeksi studiossa kuvattavan balettikohtauksen. Järjestäjä kuitenkin ehdottaa, että Kari turvautuisi Oikeron teatteritoimistoon. Margit saa kuulla asiasta Originalin sihteeriltä Irmalta, naamioituu työtä etsiväksi tanssijattareksi ja liittyy kolmanneksi jäseneksi tanssivan sisarusparin koe-esiintymiseen. Kari on ällistynyt yhdennäköisyydestä, mutta vakuuttuu lopulta, että kyseessä on eri henkilö - Manta Mutikainen, taiteilijanimeltään Baby Peggy. Sovitaan, että 500 markan palkkiosta tyttö esittäytyy seuraavana päivänä ministerille Karin mallina.

Baby Peggyksi pukeutuneella Margitilla on vaikeuksia rooliensa kanssa: hän myöhästyy tapaamisesta Karin kanssa, esiintyy vielä omana itsenään herroille hieman ennen määräaikaa, kunnes vaatteet kaikessa kiireessä jälleen vaihdettuaan ilmestyy Baby Peggyn hahmossa herrojen eteen. Ministeri on ällistynyt yhdennäköisyydestä, mutta muiden miesten tavoin hurmaantuu, kun Baby Peggy esittää Katupoikien laulun, johon kaikki yhtyvät. Näin saamansa todisteen jälkeen ministeri allekirjoittaa mainossopimuksen Blomsterin kanssa.

Hilpeläinen sopii Baby Peggyn kanssa tapaamisesta "Keskiyön kahvilassa", jonne myös Kari tytön vihjeen mukaisesti saapuu. Hilpeläinen paljastaa olevansa oppositiopuolueen luottomies ja toivoo tytöltä turhaan apua ministerin kaatamiseen. Kari vie Babyn kotiinsa ja kiittää häntä hyvin suoritetusta työstä, näyttää "todellisen mallin" kuvan ja lahjoittaa tytölle tämän toivoman foxterrierin. Ilta päättyy molemminpuoliseen rakkaudentunnustukseen ja suudelmaan.

Aamulla Margit omana itsenään kutsuu Karin luokseen, sanoo tietävänsä kaiken ja uhkaa kertoa isälleen huijauksesta. Ulkona Kari näkee lahjoittamansa koiran ja ymmärtää Margitin kaksoisroolin. Kaikki kokoontuvat mainostoimistoon: välikysymyksestä selviytynyt ministeri, Margit Baby Peggynä sekä Kari, joka pyytääkin Oikeron väkeä esiintymään asiakkaina. Ministeri yllättää Karin ja Baby Peggyn suutelemasta ja haluaa palkita Karin, joka pyytää ministeriä puhemiehekseen Baby Peggylle. Nyt Margit ilmaisee itsensä isälleen, joka antaa suostumuksen avioliittoon vasta Karin kiristettyä malliasian todellisen laidan paljastamisella: "Rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja", hän puolustelee. "Terve, sinä onnellinen ministeri", Napoleoniksi sonnustautunut Oikero tervehtii laulaen taiteilijajoukkonsa kärjessä. Kaikki seuraavat laulu- ja balettiesitystä, Kari ja Margit yhtyvät lauluun ja tanssiin, joka huipentuu suudelmaan.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

Onnellinen ministeri oli useimmille arvostelijoille näyttämöltä tuttu aihe, jonka elokuvasovitus koettiin paljolti pettymyksenä. "SF:n Onnellinen ministeri saattaa kenties aika tavalla huvittaa niitä, jotka eivät ole juttua nähneet näytelmänä", aloitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Ilta-Sanomat 22.12.1941). "Mutta joka on katsellut sen parin kuukauden kuluessa jo kahdellakin pääkaupungin näyttämöllä, ei juuri pitkästymättä voi seurata aiheen elokuvamuunnelmaa. Käsikirjoitus [- -] noudattaa paikoin tarpeettoman uskollisesti alkuperäisen näytelmän puitteita, paikoin - ainakin elokuvan keskivaiheilla - sitä on venytetty aiheettomilla kohtauksilla, joiden hauskuus muuten on sangen kysymyksenalainen, ja sen sijaan ei ole keksitty paljoakaan lisää sellaista, jossa elokuva monine mahdollisuuksineen voisi tarinaa mehevöittää."

"Turo Kartto on sovittanut tapahtumat suomalaiseen miljööseen onnistumatta kuitenkaan saamaan aikaan mitään uskottavaa vaikutusta", säesti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 24.12.1941), "Parhaiten hän onkin luonnistunut seuratessaan alkuperäistä käsikirjoitusta ja sovittaessaan sitä mahdollisimman paljon filmillisiin muotoihin mahdollisen teatteritunnun uhallakin. [- -] Erikoisen kiitettävän maininnan ansaitsee Georges de Godzinsky, joka taitavalla musikaalisella johdollaan on luonut elokuvaan kaiken sen vauhdikkuuden, joka siinä nyt on."

"Överhuvudtaget blev föreställningen filmad teater i ordets sämsta mening", arvosteli H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 22.12.1941). "Toivo Särkkä är inte en tillräckligt virtuos och spirituell regissör för att fullt behärska dans- och musikfilmens många och stora svårigheter. Och framför allt saknar han den uppfinningsförmåga och det lekfulla humör denna genre kräver av sina utövare. Dans och sånginläggen gledo inte av sig själv in i handlingen, utan blevo enbart löst påklistrade sketscher i fantasilös teaterinscenering."

"Se jatkaa sitä tyhjänpäiväisten 'iloittelujen' ja 'hupailujen' sarjaa, joita on viime aikoina nähty kotimaisina valmisteina", luokitteli O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 22.12.1941). "Huvittamiskeinot ovat mahdollisimman kouraantuntuvia, komiikka alkeellisinta laatua kaatuilemisineen ja parkumisineen ja juonessa niin paljon syrjähyppyjä, joihin eksytään ja sotkeudutaan, että pääjuoni jää monasti sivuasiaksi. Tällaisena on elokuva kevyimmän luokan ajanvietettä, tuskin sitäkään, ehkä oikeammin ajan haaskausta katselijan kannalta. [- -] Nyt hyvätkin välähdykset, joita siellä täällä on, hukkuvat latteuksien tulvaan."

Varauksien jälkeen jotkut kriitikot päätyivät myös myönteiseen tulokseen. "Yleiskuva on kuitenkin positiivinen", koki M. V. (Uusi Suomi 22.12.1941). "Onnellisessa ministerissä on monta välittömästi huvittavaa palaa [- -] Erikoisella kiitoksella on mainittava vauhdikas ja yhtämittaisen musiikin säestämä alkujohdanto sekä yleensä elokuvan pirteät ja lähinnä operettiluontoiset laulukohtaukset."

"Summa summarum on kuitenkin paremmin myönteinen", puntaroi myös M. L-ri (Marja Linturi, Helsingin Sanomat 22.12.1941). "Virheistään huolimatta elokuvassa on kuitenkin annos operetin loistoa ja vauhdikkuutta, mitä ei sovi yleiseen tasoon katsoen väheksyä."

Tähtiesiintyjästä ei syntynyt erimielisyyttä.

"Onnellisessa ministerissä on kuitenkin yksi valopilkku", myönsi jopa O. V-hl, "vieläpä kirkkaasti säteilevä: Birgit Kronström, joka todella huvittaa ja hauskuuttaa. Jos käsikirjoitus ja ohjaus olisivat nousseet samalle tasolle kuin Birgit Kronströmin näytteleminen, laulaminen ja hullutteleminen, olisi elokuvasta voinut tulla nautittavakin. Rouva Kronströmissä on todellista tyylitajua, älykkyyttä ja temperamenttia [- -]."

"Den som räddade filmen så långt den nu gick att rädda, var naturligtvis Birgit Kronström", ajatteli myös H. K. "Det var både rivande temperament och strålande fart över hennes spel, och man beundrade oreserverat framställningens många ock skickligt anbragta putslustiga detaljer. I Sörnäsvisan firade hennes pikanta föredragskonst verkliga triumfer."

Vuoden 1994 tv-esityksen yhteydessä teatterikokemus ei enää häirinnyt arvostelijoita ja vastaanoton ilme oli kääntynyt tyystin myönteiseksi. "Toivo Särkkä teki hyvän komedian", otsikoi Leena Mäenpää (Etelä-Suomen Sanomat 28.10.1994). Antti Lindqvist (Katso 43/1994) piti elokuvaa "riemastuttavana yllätyksenä", Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 28.10.1994) "verta uudistavana löytönä", jota "katsoo kuin Hollywoodin kulta-ajan säkenöivää komediaa" ja Tapani Maskula (Turun Sanomat 28.10.1994) määritti: "Särkän tallin räiskyvin täysosuma, amerikkalaisten screwball-farssien tahdissa ripeästi kulkeva väärinkäsityskomedia erinomaisilla musiikkinumeroilla maustettuna".

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Taustaa

Elokuvan pohjana oli Fred Hellerin ja Bruno Englerin musikaalityyppinen näytelmä Das Ministerium ist beleidigt, jonka Turo Kartto oli vuonna 1938 suomentanut nimellä Ministeriötä on loukattu. Näytelmän suomenkielinen kantaesitys tapahtui 25.11.1938 Turun Teatterissa Akseli Karhin ohjaamana, ja jo kuusi päivää myöhemmin sama näytelmä liitettiin Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistoon Edvin Laineen ohjaamana. Näytelmän ruotsinkielisen version Ministeriet vacklar Suomen kantaesitys oli Helsingin Svenska Teaternissa vasta 27.10.1941. Sielläkin naispääosaa esitti Birgit Kronström.

Alkuperäinen "5-kuv. huvinäytelmä lauluineen" tapahtuu Pariisissa - Turo Karton elokuvasovitus siirsi juonen kuviot Helsinkiin. Mainostoimiston seinäkalentereista voi todeta, että tapahtuma-aika kestää kolme päivää - kesäkuun 17. päivästä 20:nteen. Leonhard K. Märkerin alkuperäisnäytelmään säveltämä musiikki on elokuvasovituksessa vaihdettu George de Godzinskyn uuteen musiikkiin. Birgit Kronströmin esittämästä Katupoikien laulusta on tullut ikivihreä iskelmä. Käsikirjoitukseen monistetut sanat poikkeavat lopullisista. Näytelmän suomennoksessa laulun nimenä oli Suson'in laulu ja sen kertosäe "Tää laulu katupoikien/kätköistä Sohon on laitakatujen [- -]" sijoittaa laulun Lontooseen.

Keväällä 1941 aloitetut kuvaustyöt olivat jatkosodan puhjetessa vielä kesken, ja jatkuivat vasta muutaman kuukauden tauon jälkeen. Kuvaajana ennen jatkosotaa oli Kalle Peronkoski, sodan aikana Armas Hirvonen. Äänimenetelmänä käytettiin ensimmäistä kertaa SF:n elokuvassa ruotsalaista Aga-Baltic -systeemiä aikaisemman Yrjö Nortan konstruoiman YN-menetelmän asemesta. Pituutta lopullisella elokuvalla on kaksi tuntia. Ylipitkää käsikirjoitusta on lyhennetty pitkin matkaa mm. laulunumeroiden osalta, mutta toisaalta lisätty loppuun neljän minuutin mittainen balettijakso. Mainostoimistokohtauksissa avustaa Harmony Sisters -laulutrio.

Elokuvan ensiesitys oli 21.12.1941 myös Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Yleisömenestys oli hieman vuoden keskitasoa parempi.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.

Musiikki

1. Alkumusiikki
Säv. George de Godzinsky
Viihdeorkesteri (off), 2' 10".


2. Mainostoimistolaulu
Säv. George de Godzinsky, san. Turo Kartto
1) Es. Sirkka Sipilä ja "mainostoimiston tytöt", laulu (playback, Sirkka Sipilä ja Harmony Sisters, laulu sekä viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky), 4' 15".
2) Es. Tauno Palo, Sirkka Sipilä ja "mainostoimiston tytöt", laulu (playback, Tauno Palo, Sirkka Sipilä ja Harmony Sisters, laulu sekä viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky), 1' 00".


3. "Raitiovaunulla" ("Mä kerran läksin juhlasta ja koska asuin kaukana - -")
Säv. George de Godzinsky, san. Turo Kartto
Es. Tauno Palo, Sirkka Sipilä ja "mainostoimiston tytöt", laulu (playback, Tauno Palo, Sirkka Sipilä ja Harmony Sisters, laulu sekä viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky), 2' 05".


4. "Ma päivän puheenaihe oon, ei keskustella mistään muusta! - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Turo Kartto
Es. Birgit Kronström, laulu ja piano (playback, pianon, George de Godzinsky, ja viihdeorkesterin säestys, joht. George de Godzinsky), 0' 45".


5. "Balettimusiikki"
Säv. George de Godzinsky
George de Godzinsky, piano (off), 0' 25".


6. "Bassoaaria" ("Syvyydestä kamala elämä soi, sit' en kestä, ääneti olla en voi - -")
Säv. George de Godzinsky, san. Turo Kartto
Es. Anni Hämäläinen ja Ossi Elstelä, piano (playback, tunnistamaton laulaja ja George de Godzinsky, piano), 0' 45".


7. Katupoikien laulu
Säv. George de Godzinsky, san. Turo Kartto
1) Es. Birgit Kronström, Laila Jokimo ja Anitra Karto, laulu (playback, Birgit Kronström, laulu, sekä off, levysoitin: viihdeorkesterin säestys, joht. George de Godzinsky; Kalle Peronkoski, vihellys), 2' 35".
2) Es. Birgit Kronström, laulu sekä Thure Bahne, Toppo Elonperä, Tauno Palo ja Sven Relander, laulu (playback, Kalle Peronkoski, vihellys, ja viihdeorkesterin säestys, joht. George de Godzinsky), 3' 25".
3) Es. Birgit Kronström, vihellys (playback, Kalle Peronkoski, vihellys), kahteen kertaan, yht. 0' 10".
Levytykset:
Birgit Kronström ja Columbia-Tanssiorkesteri; Columbia DY-387,
1942.
Olavi Virta ja Rytmi-orkesteri; Rytmi B-2004, 1942.


8. Koiranpennun kupletti
Säv. George de Godzinsky, san. Turo Kartto
Es. Birgit Kronström ja Tauno Palo, laulu (playback, viihdeorkesterin säestys, joht. George de Godzinsky), 1' 00".


9. Kahvilavalssi
Säv. George de Godzinsky, san. Turo Kartto
Es. Birgit Kronström, Tauno Palo ja "ravintolayleisö", laulu sekä "ravintolayhtye": viulu, sello ja piano (playback, Birgit Kronström ja Tauno Palo, laulu, sekakuoro ja viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky), 4' 20".


10. "Kiinny armas tähän ystävään, nyt kun minä aivan yksin jään - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Turo Kartto
Es. Birgit Kronström ja Tauno Palo, laulu (playback, viihdeorkesterin säestys, joht. George de Godzinsky), 2' 15".


11. Loppumusiikki
Säv. George de Godzinsky, san. Turo Kartto
Es. Toppo Elonperä, Ossi Elstelä, Birgit Kronström, Tauno Palo, Sirkka Sipilä, Harmony Sisters sekä "mainostoimiston tytöt", laulu (playback, viihdeorkesterin säestys, joht. George de Gozinsky), 4' 00".

Huomautuksia:
Alkumusiikin (nro 1) yhtenä aiheena on Katupoikien laulu, viihdeorkesteri, joht. George de Godzinsky (off), 0' 30".

"Balettimusiikin" (nro 5) aikana esiintyy viisi tanssijatarta. Laila Jokimo ja Anitra Karto tanssivat Katupoikien laulun (nro 7:1) aikana, Kahvilavalssin (nro 9) aikana Birgit Kronström ja Tauno Palo, Loppumusiikin (nro 11) aikana tanssijatarryhmä.

Birgit Kronström improvisoi pianolla (playback, George de Godzinsky, piano), 0' 05" ja pärryttää (100 %) marssia Kaunis Karjala / Karjalan Jääkärien marssi, säv. Elli Hällström, 0' 10".

Toppo Elonperä hyräilee (100 %), 0' 05", ja Tauno Palo viheltelee (100 %), 0' 20".

Loppumusiikki (nro 11) on rakennettu sävellyksistä Mainostoimistolaulu (nro 2), "Kiinny armas tähän ystävään nyt kun minä aivan yksin jään - -" (nro 10) ja Kahvilavalssi (nro 9).

Harmony Sistersiin kuuluivat sisarukset Maire, Raija ja Vera Valtonen.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1627
Tarkastuspäivä
18.12.1941
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3400 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Osia
7
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
16.01.2013
Kesto/leikattu
01:59:56
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
124 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Kieli
suomi