Onni pyörii

Kauko Maja (Tauno Palo).
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Finna-arvio
(0)

Onni pyörii

Lyckan rullar (ruotsinkielinen nimi)
The Wheel of Chance (englanninkielinen käännösnimi)
La Chance tourne (ranskankielinen käännösnimi)
Glück wendet sich (saksankielinen käännösnimi)

Toivo Särkän ohjaama musiikkipitoinen draama Onni pyörii (1942) perustuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen. Orpokodissa kasvanut Kauko Maja (Tauno Palo) lähetetään Helsinkiin liikeapulaiseksi. Ujo ja rehellinen nuorukainen hakataan, pidätetään ja erotetaan toimestaan. Yömajan hyväsydäminen Urho-setä (Hugo Hytönen) ja viisas taidemaalari Clauson (Aku Korhonen) pelastavat kodittoman poloisen. Onnetar alkaa vähitellen hymyillä kaunisääniselle ja komealle Kaukolle.

Tallennettuna:
Genre
IkärajaK16
Muut tekijät
Armas Hirvonen, kuva
Pertti Kuusela, ääni
Hannu Leminen, rakennelmat (lavastus)
Helsingin Teatteriorkesteri, orkesteri
Kreditoimattomat
Senja Soitso, naamiointi
Alf Salin, studiopäällikkö
Arja Niska, kuvaussihteeri
Vittorio Mantovani, b-kuvaaja
Veikko Laakso, kuvausryhmän jäsen
Hannes Kuokkanen, peruukit
Valokuvaamo Tenhovaara, valokuvat
Mika Waltari, laulujen sanoitus
Näyttelijät
Tauno Palo, Kauko Maja
Regina Linnanheimo, Eeva
Hanna Taini, vuorineuvoksetar Heimonheimo
Aku Korhonen, taidemaalari Clauson
Siiri Angerkoski, Emmi Kankkunen
Hugo Hytönen, Urho-setä
Yrjö Tuominen, johtaja Joosua Kankkunen
Kyllikki Väre, Mimmi
Elsa Rantalainen, rouva Korskas
Ossi Elstelä, gramofonitehtailija
Ulla Ilona, Ulla
Mervi Järventaus, Aino
Varma Lahtinen, orpokodin johtajatar
Eeva Savonen, Eila
Aarne Salonen, varkaiden johtaja
Sasu Haapanen, Ilves
Uuno Montonen, Karhu
Arvo Kuusla, Kärppä
Oscar Tengström, vuorineuvos Heimonheimo
Jalmari Rinne, laulunopettaja
Lasse Wager, faija
Aku Käyhkö, komisario
Vilho Auvinen, Tshali
Vilho Vilhonvuo, pastori
Ossi Korhonen, hyväntekeväisyysillan esittelijä
Irja Elstelä, Ainon äiti
Kaarlo Saarnio, turkistehtaan yövartija
Simo Osa, yömajan vartija
Otto Noro, 1. poliisi
Jalmari Parikka, varas
Maikki Sälehovi, Mäkiskä
Kreditoimattomat
Lida Salin, ompeluseuralainen
Kalevi Hartti, Kaukon hakkaamista katsova poika
Kyösti Käyhkö, jätkä yömajassa
Verna Piponius, vanha kreivitär
Aino Angerkoski, vieras hyväntekeväisyysillassa
Edvin Kajanne, vieras hyväntekeväisyysillassa
Vilho Kekkonen, vieras hyväntekeväisyysillassa
Eero Leväluoma, vieras hyväntekeväisyysillassa
Sven Relander, vieras hyväntekeväisyysillassa
Runar Schauman, vieras hyväntekeväisyysillassa
Martti Seilo, ravintolalaulaja
Lauri Kyöstilä, baarimestari
Hannes Veivo, mies naamiaisissä
Joel Asikainen, säestäjä
Artturi Laakso, opettaja-taiteilija
Sisältöseloste
Turvalinnan orpokoti: Kauko Maja unelmoi kauniista ja rikkaasta elämästä sydänystävänsä Ullan kanssa, kun johtajatar ilmoittaa, että Kauko pääsee rouva Emmi Kankkusen liikeapulaiseksi Helsinkiin. Kauko puetaan uusiin vaatteisiin, johtajatar antaa matkarahat ja Ulla lahjoittaa kirjomansa nenäliinan muistoksi.

Helsingissä Kauko esittäytyy ankaralle rouva Kankkuselle ja perehtyy tehtäviinsä salajuopon aviomiehen, johtaja Kankkusen opastuksella. Rouvalta Kauko piankin oppii, että mielistelevän kohtelias palvelu sopii vain rikkaalle rouva Korskaalle, ei köyhälle Mäkiskälle. Rouva Korskaan kotiapulainen Mimmi opettaa Kaukoa tanssimaan, kunnes rouva Kankkunen puuttuu asiaan ja vie Kaukon ompeluseuraan, missä nuorukainen saavuttaa menestystä laulamalla Väliaikaisen hartaassa sävellajissa. Kauko tutustuu Ainoon, jonka kanssa hän lähtee yhdessä kotimatkalle: he halaavat ja suutelevat puistossa. Ärsytettynä Kauko tulee lyöneeksi erästä rääväsuista poikaa, jolloin pojan isä pieksää Kaukon perinpohjin. Kaiken kukkuraksi Kauko pojan ilmiannon mukaisesti pidätetään juopumuksesta. Putkassa hän tutustuu harmaapartaiseen Urhoon, joka sanoo asuvansa Pelastusarmeijan yömajassa.

Tällä välin Kankkunen on ottanut liikkeen kassasta rahaa ja livistänyt ryyppyretkilleen. Kun Kauko aamulla palaa puotiin ja tunnustaa olleensa putkassa, hän saa syyn niskoilleen ja rouva ajaa hänet talosta. Kauko hakee lohtua Mimmin keittiöstä, mutta sieltäkin hän joutuu lähtemään rouva Korskaan ilmestyessä paikalle kesken Mimmin suuteluopetuksen. Kauko turvautuu Pelastusarmeijan yömajaan, missä Urho lohduttaa: "Onni on pyöreä, onni pyörii - ja vinhasti pyöriikin."

Kauko saa työtä sahalta ja Urho lahjoittaa hänelle uuden hienon puvun. Tansseissa Kauko laulaa "Sörkan sällistä" ja hurmaantuu Eevaan, joka tutustuttaa hänet ystäviinsä, varasliigaan. Kauko joutuu vastoin tahtoaan mukaan "suurelle keikalle": murto turkisliikkeeseen epäonnistuu, kun vartija yllättää varkaat. Kauko jää hoivailemaan hakattua miestä, mutta tämän pyynnöstä pakenee ennen poliisin tuloa. Varkaiden lymypaikassa Kauko heittää rahat ja aseen pois ja sanoutuu irti rikollisesta toiminnasta. Huolimatta Eevan vastalauseista pomo lähettää Kaukon "kävelylle" Karhun ja Kärpän kanssa: konnien mukiloidessa Kaukoa hätään ehtii taidemaalari Clauson, joka ottaa Kaukon hoiviinsa ja "Kullervon" malliksi.

Clauson maalaa parhaillaan rouva Heimonheimon muotokuvaa. Kun rouva saapuu mallinistuntoon, Kauko ihastuu välittömästi huolimatta Clausonin varoituksista: "Hänellä ei ole sydäntä, vain rahaa." Rouva haluaa tehdä jotakin Kaukon hyväksi ja lähettää hänet kuuluisan laulunopettajan luo, joka kuitenkin toteaa turhautuneena: "Sinä olet kansanlaulaja, älä muuksi pyri, anna sydämesi laulaa!" Rouva järjestää Kaukolle esiintymisen hyväntekeväisyysillassa: Väliaikainen saavuttaa suuren suosion, Kauko saa kutsun radioon ja tekee pian levytyssopimuksen. Levystä tulee suurmenestys ja Väliaikainen on kaikkien huulilla.

Naiset piirittävät Kaukoa, joka vihdoin uskaltautuu tunnustamaan rakkautensa rouva Heimonheimolle. Tämä kuitenkin torjuu Kaukon unelman poislähdöstä ja yhteisestä elämästä: hän ei aio jättää miestään eikä yhteiskunnallista asemaansa. Rouvan muotokuvan paljastustilaisuuteen Kauko tulee juopuneena ja esittää "Sörkan sällin" ja Väliaikaisen uhmakkaana haasteena hienoston nyrpistelylle ja yläluokan korskeudelle. Hän heittää rahansa lattialle ja sanoo palaavansa sinne, mistä on tullutkin, laulamaan niille jotka laulua kaipaavat.

Kauko ajautuu teatterilaisten naamiaisiin ja saa siellä uutta elämänuskoa. Ullan antama liina muistuttaa häntä menneisyydestä ja hän palaa orpokotiin, missä uskollinen tyttö odottaa. "Nyt tulin hakemaan sinut, laulan iloa, iloa, iloa...", Kauko sanoo. Kun Kauko ja Ulla viettävät häitään, tarinan henkilöt kokoontuvat juhlapöydän ääreen. Kauko laulaa Väliaikaisen yhdessä Ullan kanssa, kaikki yhtyvät lauluun.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Tuotanto
Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta05.04.1942
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Oulu: Hovi
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kinema
Televisioesitykset
TV1, 07.07.1973, Katsojia: 1 120 000
TV2, 20.01.1988, Katsojia: 422 000
TV2, 18.02.1991, Katsojia: 513 000
TV2, 21.10.1994
YLE TV2, 03.06.2000
YLE TV1, 26.06.2005
YLE TV2, 24.06.2008
YLE TV1, 02.03.2012
YLE TV1, 22.01.2013
YLE TV1, 02.07.2015
YLE TV1, 15.07.2016
Filmikopioiden määrä13
Muut näytöksetensi-iltakierros, Jyväskylä: Suomi-Elokuvat 26.04.1942
ensi-iltakierros, Viipuri: Palatsi 13.09.1942
Kesto
102 min
Värimv
Ääniääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde1,37:1
PääsyLuvanvarainen käyttö / ei tiedossa