Edvin Laineen esikoisohjaus vastaanotettiin "ansiokkaana kotimaisena elokuvana", "jonka nähtyä voi hyvällä omallatunnolla onnitella sekä SF:ää että myöskin Edvin Lainetta", kuten T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 28.10.1943) kirjoitti. "Elokuva on lujasti ja kiinteästi tehty, ja ohjaustyön kannalta se on esikoistyöksi varmasti ja johdonmukaisesti toteutettu."

"Yrjänän emännän synti on epäämätön voitto Edvin Laineelle", tunnusti myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 27.10.1943). "Teatterimiehen ote tuntuu vielä paikoitellen esim. runsaissa 'sisään- ja ulosmenoissa' jne., mutta kokonaisuudessaan filmi on huolellista ja varmaa työtä. Ennen kaikkea on mainittava elokuvan viimeisten metrien voimakas nousu. Siinä ohjaaja itse antoi parastaan myös yhdessä pääosista [- -]".

"Romaanin väkevä, kuohuva elämänrytmi on filmissä onnistuneesti tavattu", kiitti L. L-s (Ilkka 24.10.1943). "Siinä ei ole mitään pientä näpertelyä, ei mitään pikku sievää, se on suuripiirteistä, voimakasväristä, vapaata, selkeää ja ennen kaikkea aidontuntuista kuvausta. Tämä on Edvin Laineen ensimmäinen filmiohjaus ja täytyy sanoa, että se on mestarin työtä."

"Han arbetar med en energi, en ambition och hängivenhet som starkt fängslar åskådaren", kirjoitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 28.10.1943) Edvin Laineen työstä. "Man tycker om hans rejäla tag och om hans maskulint redbara kärvhet. Laine är teaterman och det sitter onekligen ännu kvar en del teatermaner i hans filmarbete [- -]. Men när Laine lär sig känna kamerans möjligheter mer ingående kommer han nog ganska snart också att kunna lösa de rent filmtekniska problemen [- -]. Edvin Laine har både personlighet och idéer, fastän han ännu inte fullt kan förverkliga sina konstnärliga intentioner."

P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 26.10.1943) löysi "huomauttamisen aihetta" sekä Laineen ohjaustyön teatterimaisista piirteistä että käsikirjoituksen "kirjallisesta leimasta" jatkaen: "Mutta niinhän myös on aina, että mitä parempi aikaansaannos on, sitä selvemmin siinä näkyvät myös viat. Ja Yrjänän emännän synti on joka tapauksessa hengeltään siksi voimakas ja hyvä, että se on luettava SF:n parhaisiin. Etenkin jättää mieluisan vaikutelman se hienotunteisuus ja hyvä maku, jolla siinä arkaa aihetta on käsitelty."

Kiitosta saivat myös kuvaaja Armas Hirvonen "jonka kamera jälleen antaa parasta, mitä suomalaisen filmin luonnonkuvauksen alalla on annettu" (S. S.), sekä säveltäjä Väinö Haapalainen ja näyttelijät. Laineen itsensä koettiin näyttelevän "erittäin vakuuttavalla tavalla" (T. A.), joka "hillityin keinoin ilmensi aviomiehen oikeutetun katkeruuden, isännän ylpeyden ja lopuksi isänrakkauden" (S. S.). "Mirjami Kuosmanen hänen vastanäyttelijänään on pitkästä aikaa saanut todella suuren tehtävän itselleen", jatkoi T. A. "Hän todistaa jälleen, että hän on eräs suomalaisen filmin miellyttävimpiä ja omalaatuisimpia näyttelijättäriä, kun häntä osataan vain oikein käyttää. Koko hänen esitystyylinsä pukeutumista, liikehtimistä ja ilmeilyä myöten on aitoa ja luontevaa."

Esko Vettenranta koettiin "mieluisena yllätyksenä" (P. T-vi) ensimmäisessä suuressa elokuvaosassaan. "Edullisen ulkomuodon lisäksi hän omaa ilmeiset näyttelijälahjat", kiitti T. A., "Hänestä meille varmaankin kehittyy suomalaisen sankariosien esittäjän ihannetyyppi."

Musiikkia käsitteli -la (Suomen Sosialidemokraatti 26.10.1943) ja arvioi sen "oivalliseksi", kuvallista tehoa kohottavaksi: "Haapalaisen mielikuvitus toimii vireänä, hän löytää herkästi elokuvan tekstissä piilevät tunne- ja maalaukselliset arvot ja hän toteuttaa tarkoituksensa asiallisesti, varmasti ja viimeistellysti [- -]. Elokuvan musiikissa on usein suorastaan oopperamaista vauhtia, kuten esim. koskenpauhun taustasäveleissä, tappelumyötäilyssä ja suuressa loppuhuipennuksessa. Luonnonkauneutta ylistää säveltäjä välistä melankolisen kauniisti, puintikohtauksessa on omalaatuista sulautuvaisuutta itse puinnin räminään ja nuorukaisen soolomelodioissa ilman säestystä näyttää Haapalainen vuolaan keksintäkykynsä."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.