Yrjänän emännän synti
Yrjänä-värdinnans synd (ruotsinkielinen nimi)
En Hustrus Moral (tanskankielinen nimi)
The Sin of the Mistress of Yrjänä (englanninkielinen käännösnimi)
Le Pêché de la ménagère d'Yrjänä (ranskankielinen käännösnimi)
Die Sünde der Bäuerin von Yrjänä (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Yrjänän emännän synti
Edvin Laineen ohjaama draama Yrjänän emännän synti (1943) pohjautuu Artturi Leinosen romaaniin. Rauhanaikaan sijoittuvassa elokuvassa Yrjänän talon nuori emäntä Selma (Mirjami Kuosmanen) pelkää vauraan sukutilan jäävän vaille perillistä, kun ei ole tullut raskaaksi neljän avioliittovuoden aikana. Hän rakastaa puolisoaan Anttia (Edvin Laine), mutta ei aio alistua lapsettomuuteen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Kesä - syksy 1943 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Edvin Laineen esikoisohjaus vastaanotettiin "ansiokkaana kotimaisena elokuvana", "jonka nähtyä voi hyvällä omallatunnolla onnitella sekä SF:ää että myöskin Edvin Lainetta", kuten T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 28.10.1943) kirjoitti. "Elokuva on lujasti ja kiinteästi tehty, ja ohjaustyön kannalta se on esikoistyöksi varmasti ja johdonmukaisesti toteutettu." "Yrjänän emännän synti on epäämätön voitto Edvin Laineelle", tunnusti myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 27.10.1943). "Teatterimiehen ote tuntuu vielä paikoitellen esim. runsaissa 'sisään- ja ulosmenoissa' jne., mutta kokonaisuudessaan filmi on huolellista ja varmaa työtä. Ennen kaikkea on mainittava elokuvan viimeisten metrien voimakas nousu. Siinä ohjaaja itse antoi parastaan myös yhdessä pääosista [- -]". "Romaanin väkevä, kuohuva elämänrytmi on filmissä onnistuneesti tavattu", kiitti L. L-s (Ilkka 24.10.1943). "Siinä ei ole mitään pientä näpertelyä, ei mitään pikku sievää, se on suuripiirteistä, voimakasväristä, vapaata, selkeää ja ennen kaikkea aidontuntuista kuvausta. Tämä on Edvin Laineen ensimmäinen filmiohjaus ja täytyy sanoa, että se on mestarin työtä." "Han arbetar med en energi, en ambition och hängivenhet som starkt fängslar åskådaren", kirjoitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 28.10.1943) Edvin Laineen työstä. "Man tycker om hans rejäla tag och om hans maskulint redbara kärvhet. Laine är teaterman och det sitter onekligen ännu kvar en del teatermaner i hans filmarbete [- -]. Men när Laine lär sig känna kamerans möjligheter mer ingående kommer han nog ganska snart också att kunna lösa de rent filmtekniska problemen [- -]. Edvin Laine har både personlighet och idéer, fastän han ännu inte fullt kan förverkliga sina konstnärliga intentioner." P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 26.10.1943) löysi "huomauttamisen aihetta" sekä Laineen ohjaustyön teatterimaisista piirteistä että käsikirjoituksen "kirjallisesta leimasta" jatkaen: "Mutta niinhän myös on aina, että mitä parempi aikaansaannos on, sitä selvemmin siinä näkyvät myös viat. Ja Yrjänän emännän synti on joka tapauksessa hengeltään siksi voimakas ja hyvä, että se on luettava SF:n parhaisiin. Etenkin jättää mieluisan vaikutelman se hienotunteisuus ja hyvä maku, jolla siinä arkaa aihetta on käsitelty." Kiitosta saivat myös kuvaaja Armas Hirvonen "jonka kamera jälleen antaa parasta, mitä suomalaisen filmin luonnonkuvauksen alalla on annettu" (S. S.), sekä säveltäjä Väinö Haapalainen ja näyttelijät. Laineen itsensä koettiin näyttelevän "erittäin vakuuttavalla tavalla" (T. A.), joka "hillityin keinoin ilmensi aviomiehen oikeutetun katkeruuden, isännän ylpeyden ja lopuksi isänrakkauden" (S. S.). "Mirjami Kuosmanen hänen vastanäyttelijänään on pitkästä aikaa saanut todella suuren tehtävän itselleen", jatkoi T. A. "Hän todistaa jälleen, että hän on eräs suomalaisen filmin miellyttävimpiä ja omalaatuisimpia näyttelijättäriä, kun häntä osataan vain oikein käyttää. Koko hänen esitystyylinsä pukeutumista, liikehtimistä ja ilmeilyä myöten on aitoa ja luontevaa." Esko Vettenranta koettiin "mieluisena yllätyksenä" (P. T-vi) ensimmäisessä suuressa elokuvaosassaan. "Edullisen ulkomuodon lisäksi hän omaa ilmeiset näyttelijälahjat", kiitti T. A., "Hänestä meille varmaankin kehittyy suomalaisen sankariosien esittäjän ihannetyyppi." Musiikkia käsitteli -la (Suomen Sosialidemokraatti 26.10.1943) ja arvioi sen "oivalliseksi", kuvallista tehoa kohottavaksi: "Haapalaisen mielikuvitus toimii vireänä, hän löytää herkästi elokuvan tekstissä piilevät tunne- ja maalaukselliset arvot ja hän toteuttaa tarkoituksensa asiallisesti, varmasti ja viimeistellysti [- -]. Elokuvan musiikissa on usein suorastaan oopperamaista vauhtia, kuten esim. koskenpauhun taustasäveleissä, tappelumyötäilyssä ja suuressa loppuhuipennuksessa. Luonnonkauneutta ylistää säveltäjä välistä melankolisen kauniisti, puintikohtauksessa on omalaatuista sulautuvaisuutta itse puinnin räminään ja nuorukaisen soolomelodioissa ilman säestystä näyttää Haapalainen vuolaan keksintäkykynsä." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Yrjänän emännän synti perustuu Artturi Leinosen vuonna 1937 ilmestyneeseen romaaniin, joka yhdessä yhdeksän muun käsikirjoituksen kanssa lunastettiin WSOY:n suuressa pienoisromaanikilpailussa. Elokuvakäsikirjoituksen laati vuonna 1943 SF:n pääjohtaja Toivo Särkkä. Hän muutti sekä kertomuksen alkua että loppua. Romaani alkaa jäiden lähtiessä kylän halki virtaavasta joesta - elokuvassa tapahtuma on muutettu tukinuitoksi ja tukkiruuhkaksi. Romaani loppuu, kun Selman poika on vuoden ja neljän kuukauden ikäinen ja Antti on jo oppinut pitämään poikaa omanaan. Särkän käsikirjoituksessa Selma vasta odottaa lasta ja hautoo itsemurhaa, tulee kuitenkin järkiinsä, mutta Antti ei halua olla jakamassa Selman onnea tämän "äpärän" kanssa ja lähtee talosta. Ohjaaja Edvin Laine rakensi yhdessä toimittaja Olavi Vesterdahlin kanssa uuden, sovittavan lopun. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Vesterdahl (myöh. Veistäjä) osallistui käsikirjoitustyöhön. Yrjänän emännän synti oli Edvin Laineen (1905 - 1989) ensimmäinen elokuvaohjaus - vuoteen 1988 mennessä niitä kertyi kaikkiaan 39. Tiettävästi Särkkä oli jo kesällä 1939, Seitsemän veljeksen kuvausten aikoihin - Laine esitti elokuvassa Juhania - tarjonnut hänelle ohjaajanpaikkaa yhtiössään. Laine oli tuolloin vielä Tampereen Työväenteatterin palveluksessa ja asia tuli ajankohtaiseksi vasta, kun hän vuonna 1943 sai kiinnityksen Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin. Yrjänän emännän synnin teknisestä ohjauksesta kameranasetteluineen huolehti lähinnä kokenut kuvaaja Armas Hirvonen. Elokuvassa eletään rauhanaikaa. Ulkokuvat on otettu kesällä Pyhäjoen maisemissa Pohjois-Pohjanmaalla ja syksyllä Kangasalla. Elokuva sisältää myös yhden talvisen jokimaisemanäkymän merkkinä vuodenaikojen kierrosta. Selman pikkupoikaa esitti Laineen ja Mirjam Noveron esikoinen Jarmo (s. 1942), joka talvella 1944 kuoli keuhkokuumeeseen. Jarmo Laineen sukunimeä ei ole elokuvan alkuteksteissä, vain pelkkä etunimi. Yrjänän emännän synnin yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä tuntuvasti vuoden keskitasoa heikompi, suurimmissa maakuntakaupungeissa hiukan parempi ja Tampereella vuoden parhaita. Musiikin säveltäjä Väinö Haapalainen sai elokuvan 50-vuotisjuhlan tunnustuspalkinnon 25.11.1945 osittain Yrjänän emannän synnin musiikin ansiosta. SF muutti Artturi Leinosen romaaneista elokuvaksi myös Lakeuden lukon vuonna 1951 Matti Kassilan ohjaamana. Suomi-Filmi tuotti vuonna 1950 Leinosen alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuvan elokuvan Härmästä poikia kymmenen, ohjaajana Ilmari Unho. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. "Alkumusiikki" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 2' 05". 2. "Koskenlasku" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 5' 50". 3. Tule, tule / Tule, tule, tule sinä ihana impi ja aukaise kammaris' ovi Säv. Väinö Haapalainen, san. trad. Es. Esko Vettenranta, laulu (playback, orkesterisäestys), 6' 05". 4. "Saulin ja Selman kohtaus kynnöksellä" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 40". 5. "Turusen lesken tuvassa. Uimassa" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 4' 45". 6. "Soutamassa" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 7' 55". 7. Ballaadi / Oli Kaarina Kuussalon kukkainen - sinä tahdotko tarinan kuulla? Säv. Väinö Haapalainen, san. Oskar Uotila Es. Esko Vettenranta, laulu (playback), 2' 15". 8. "Yrjänän emännän synti" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 25". 9. "'Tietysti he kivittävät minut.'" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 55". 10. "Saulin rauhattomuus. Yö kohtaus" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 10". 11. "'- - toista kertaa ei satu. Usko nyt.'" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 20". 12. "Puimassa" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 15". 13. "Tuskainen yö. 'Tyhjää menee.'" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 00". 14. "Ristiriitoja, synnin tuskaa ja kirkastus" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 30". 15. "Kesäaamu. Selma vasikkahaassa" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 35". 16. "Yrjänän piha" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 30". 17. "Antti Eemelin 'mörskässä' ja rovastin kansliassa" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 2' 20". 18. "Tappelu" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 05". 19. "Selma ompelemassa pikku lapsen paitaa" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 40". 20. "Selma on käskenyt pastorin ulos" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 30". 21. "Selman ja Antin 'tilinteko'" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 2' 10". 22. "Lapsi syntyy. Antin kärsimykset" Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 5' 45". 23. "Nuori Tuomas kasvaa ja kehittyy. Onnettomuus ja pelastus. 'Nyt sinä olet minun.' Loppumusiikki" Säv. Väinö Haapalainen Kellopeli ja orkesteri (off), 5' 10". Huomautuksia: Sävellyksessä Tule, tule (nro 3) on laulun osuus 1' 30", laulu toistuu sävellyksessä numero 5, 0' 30", ja on orkesterin teemana sävellyksen numero 4 lopussa. Ballaadi (nro 7) esitetään erillisenä säestyksettömänä laulujaksona sävellyksen "Soutamassa" (nro 6) keskellä. Sävellysten nimet ovat Väinö Haapalaisen partituurimerkintöjä. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|