"Herra ja ylhäisyys"
Herra ja ylhäisyys (rinnakkaisnimi)
"Herre och excellens" (ruotsinkielinen nimi)
Herre och excellens (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Herr und Exzellenz (saksankielinen nimi)
Vi Spioner (tanskankielinen nimi)
Lord and Master (englanninkielinen käännösnimi)
Son Altesse le Seigneur (ranskankielinen käännösnimi)
Finna rating
"Herra ja ylhäisyys"
Jorma Nortimon ohjaama ja Royn eli Tapio Vilpposen lavastama ja puvustama seikkailuelokuva "Herra ja ylhäisyys" (1944) pohjautuu Simo Penttilän romaaniin. Meksikon Yhdysvaltojen III armeijakunnan komentaja ja Sonoran sotilasläänin kuvernööri, kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä (Tauno Palo) matkustaa Sierranuevan tasavaltaan yhdessä sotilaspalvelijansa Tlacan (Oiva Luhtala) ja kapteeni Silvio Spottornon (Jorma Nortimo) kanssa. Kolmikko paljastaa poliittiset juonittelut ja auttaa rehtiä markiisia don Ramiroa (Tauno Majuri). Naiset eivät voi vastustaa komeaa Heikkilää, joka vie kaunotar doña Camillankin (Regina Linnanheimo) sydämen.
Saved in:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Age Limit | ||||||||||||||
7 |
||||||||||||||
Actors | ||||||||||||||
Uncredited actors
Assistants
Kirsti Helle, Pirkko Louhi, Maija Merivirta, Maila Laiho, Ritva Miettinen, herra Eklund, Toini Helle, Heikki Louhi, herra Linderoos, Einar Österman, Alku Saarni, Vappu Sievinen (kansalaisia kaduilla ja toreilla)<br />(Lähde: Ritva Miettinen 28.1.2009 sähköpostikirje) ,
Kirsti Helle, Pirkko Louhi, Maija Merivirta, Maila Laiho, Ritva Miettinen, herra Eklund, Toini Helle, Heikki Louhi, herra Linderoos, Einar Österman, Alku Saarni, Vappu Sievinen (kansalaisia kaduilla ja toreilla)<br />(Lähde: Ritva Miettinen 28.1.2009 sähköpostikirje)Search as topic |
||||||||||||||
Contributors | ||||||||||||||
Teppo Rala, Josef Rauttenbacher, Matti Rajula, Sven Lavela, Tauno Virtanen, Alarik Oksanen, Holger Fransman, Hjalmar Malin, Niku Voutilainen, Tauno Kukko, Feodor Kaski, Tauno Savola, Metil. (?), Emil Rikkonen, Paul Salminen, Salmela, Heinonen, Johan Leopold Laurila, Toivo Rosovaara, Hugo Huttunen, Eino Ertamo, Fritz Kilanto, Alexander Wittenberg, Ville Virtanen ja Kaarlo Valkama (taustamusiikin soittajia)
Teppo Rala, Josef Rauttenbacher, Matti Rajula, Sven Lavela, Tauno Virtanen, Alarik Oksanen, Holger Fransman, Hjalmar Malin, Niku Voutilainen, Tauno Kukko, Feodor Kaski, Tauno Savola, Metil. (?), Emil Rikkonen, Paul Salminen, Salmela, Heinonen, Johan Leopold Laurila, Toivo Rosovaara, Hugo Huttunen, Eino Ertamo, Fritz Kilanto, Alexander Wittenberg, Ville Virtanen ja Kaarlo Valkama (taustamusiikin soittajia)Search as topic
Smertsi Merivirta, Kalle Laine (Nummelan filmikylän rakentajia)
Smertsi Merivirta, Kalle Laine (Nummelan filmikylän rakentajia)Search as topicUncredited
|
||||||||||||||
Production | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Distribution | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Locations | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Filming date | ||||||||||||||
Kesä 1943 |
||||||||||||||
Content Description | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Press reviews | ||||||||||||||
"Puhtaalla omallatunnolla voi sanoa, että Suomi-Filmi on tehnyt ensimmäisen kotimaisen suurelokuvan", aloitti T. A. (SSd), "jonka valmistamiseen on käytetty oikein ulkolaisia, tarkemmin sanoen amerikkalaisia mittasuhteita." Saman kirjasi S. S. (US): "[- -] ulkonaisilta puitteiltaan todellinen suurfilmi, ensimmäinen laatuaan maassamme". Kiitokset suunnattiin ennen muita lavastaja ja puvustaja Roylle. "Suomalainen filmi on hänessä saanut lavastajan, jonka työlle antaa leimansa harvinainen mielikuvituksen rikkaus, huolellisuus ja myöskin asiantuntemus", kirjoitti S. S. "Ajattelemme lähinnä paitsi meksikolaiskaupunkia, mm. hotellin käytäväperspektiivejä, presidentin palatsin loisteliasta portaikkoa samoin kuin eräitä kapakka- ja muita vähäisemmissä puitteissa esiintyviä interiöörejä. Suomi-Filmi ansaitsee lämpimän tunnustuksen siitä, että se on myös ilmeisistä vaikeuksista huolimatta varoja säästämättä toteuttanut lavastajan suunnitelmat." "Tässä hän oikein kädestä pitäen näyttää, mikä on lavastajan osuus elokuvan luomisessa", ylisti T. A. "Jokainen yksityinen kuva todistaa perusteellista harkintaa ja puntarointia, mutta luova välittömyys on siitä huolimatta säilytetty. Kuvan pinta on elävöitetty joko säleikkunalla tai siitä lankeavalla varjolla, ristikoilla, köynnöskasveilla ym. Samaa taiteellisesti tehoavaa efektirikkautta Roy käyttää myös meksikolaista kaupunkia esittävissä rakennelmissa ja ihmeen kauniissa ja tyylikkäissä puvuissa, jotka nekin tekevät ihmeellistä kyllä aidon vaikutuksen kai siksi, että ne vaikuttavat käytetyiltä - milloin asia sen vaatii - eivätkä juuri hyllyltä tähän tarkoitukseen siepatuilta. Roylle kannattaa nostaa hattua!" Ohjauksen, kuvauksen tai musiikin osuutta ei kiitoksissa unohdettu. "I 'Herre och Excellens' visar Nortimo inte bara prov på en friskt sprudlande bildbegåvning", katsoi H. K. (Hbl), "utan även på gott omdöme, god smak och på ett gott handalag med skådespelarna. Ju spexigare och vanvördigare filmen blir desto skojigare blir den, utan att någonsin urarta till lågkomik." "Notkea, vaihteleva, valoja ja varjoja herkullisesti käyttävä valokuvaus", kirjoitti P.T-vi (HS), "tehostaa osaltaan romanttista tunnelmaa, antaa tarvittaessa interiööreille milloin loisteliaisuuden hohtoa, milloin salaperäisyyden sävyä. Ja myös monien tyyppien kasvot valokuvaaja tuo esiin oivallisen tehokkaasti. Musiikin on George de Godzinsky säveltänyt eksoottisromanttiseen tunnelmaan oivasti soveltuvaksi ja välähdyttänyt sattuvasti silloin tällöin myös keveän parodisia pilkahduksia." Aamulehden O.V-hl tunnusti lavastuksen "loisteliaisuuden"ja jatkoi: "Kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilän seikkailut ovat tosin taitavasti ja älykkäästi konstruoituja, mutta niistä puuttuu seikkailun rytmi ja jännitys sekä myöskin paikka paikoin filmaattinen selvyys. Simo Penttilän äly säkenöi hänen romaaneissaan, joissa juuri tyyli viehättää eniten, mutta tämän tyylin siirtäminen elokuvaan ei ole yksinkertainen asia eikä siinä olekaan täysin onnistuttu." Kokonaisarvio kuului: "Kaikki mitä rahalla saa on tehty, mutta sen uurhoissa on jotain muuta unohtunut." Muutkin näkivät käsikirjoituksessa ja juonenkehittelyssä heikkouksia. "Filmikertomuksesta puuttuu juonta eteenpäin kuljettava johtolanka", arvioi T.A., "joka sitoisi tapahtumasarjat toisiinsa kiinteästi määrättyyn kulminaatiopisteeseen kehittyväksi aiheeksi. Nyt voisi alku- ja loppukohtauksen väliin mahdutettu monikirjavainen tapahtumasarja alkaa yhtä hyvin lopusta kuin alusta." P.T-vi säesti: "Käsikirjoituksen tekijä on myös jättänyt itse kiinteän juonen kehityksen muun aineiston yltäkylläisyyden peittoon siinä määrin, että seikkailujen sarja jää katsojalle epäselväksi, jopa sittenkin, vaikka kirja olisi melko tuoreessa muistissa." Myös S.S.:n mielestä "itse juonessa pysyminen vaatii katsojalta tavallista enemmän tarkkaavaisuutta, varsinkin kun elokuvassa tuodaan kameran eteen harvinaisen monia henkilötyyppejä. 'Herra ja ylhäisyys' onkin lähinnä verrattavissa loisteliaaseen oopperaan, jossa itse juonen punainen lanka lopulta on sivuseikka, ja päähuomio kiintyy yksityisiin tilanteisiin sekä tietenkin ulkonaiseen silmänruokaan." Tauno Palo ei vastannut kaikkien arvostelijoiden odotuksia kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilän henkilöhahmosta, mutta yleensä hänen katsottiin kääntävän roolin edukseen: "[- -] hän oli tarpeeksi komea elävöittääkseen lukuisat lemmenkohtauksensa ja tarpeeksi huolettoman aito värittääkseen pikareskikohtaukset". (J.L., Kauppalehti); "Tauno Palo elävöitti kuitenkin seikkailijakenraalimme paremmin kuin kukaan muu miespuolisista elokuvatähdistämme olisi sen todennäköisesti voinut tehdä." (L.S., IS). - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Background | ||||||||||||||
"Herra ja ylhäisyys" oli järjestyksessä kolmas Simo Penttilän teksteihin perustuva elokuva. Aiemmat olivat olleet Mies Marseillesta (1937) samannimisen näytelmän mukaan ja Kuollut mies rakastuu (1942). "Herran ja ylhäisyyden" juoni saatiin Penttilän seikkailuromaanista Sierranuevan sulotar (1934). Penttilän T. J. A. Heikkilä -novelleista koottiin vuonna 1945 teos, jolle erehdyttävästi annettiin sama nimi kuin elokuvalle. Ensimmäisen Penttilä-elokuvan ohjasi Tapio Ilomäki ja toisen Ilmari Unho. Kolmannen sai ohjattavakseen Jorma Nortimo, joka myös varasi itselleen toisen miespääroolin. Elokuva oli Tauno Palon ja Regina Linnanheimon viimeinen yhteinen. Pituutta kertyi 113 minuuttia, vaikka juonta tiivistettiinkin leikkaamalla ja alkuun kirjoitettu johdanto jätettiin pois. Toisaalta tarinaan lisättiin Tauno Palolle yksi laulunumero kitaran säestyksellä. Suomi-Filmin Uutisaitta 8/1943 mainosti elokuvaa ennakkoon: "Kuin Meksikon Pyhän Kotkan Ritarikunnan Suurristi tavallisten karjanäyttelymitalien joukossa piirtyy 'Herran ja ylhäisyyden' värikylläinen hahmo esille maamme muusta seikkailukirjallisuudesta." Nummelan lentokentälle Vihtiin pystytettiin kokonainen meksikolaisen kaupungin lavaste, suomalaisen elokuvan historiassa siihen asti suuritöisin. "Kaupunkia rakennettaessa satoi, satoi ja satoi. Se oli kirjaimellisesti rakennettava puolenkymmentä kertaa uudestaan. Kova tuuli kaatoi suuria kaksikerroksisia taloja aukealla hiekkatasanteella, rappaus putosi alas ja maalit juoksivat näkymättömiin." (Suomi-Filmin Uutisaitta 8/1943) "Rautanaulatkin saatiin vain lainaksi, ja korkona on luovutettava niiden lisäksi takaisin joukko nauloja entisistäkin kulisseista." (Uusi Suomi 1.9.1943) Erilaisia lavastusrakennelmia interiööreineen tarvittiin yli 70. Lavasteiden suunnittelija Roy, Tapio Vilpponen, saikin sekä kaikkien aikojen ensimmäisen lavastus-Jussin että elokuvan 50-vuotisjuhlan lavastajapalkinnon. Näyttelijöistä palkittiin sivuosa-Jusseilla Oiva Luhtala ja Kyllikki Väre. George de Godzinskyn etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Georges. Elokuvan tuotantokustannusten ilmoitettiin nousseen yli 4 000 000 markan eli tuon ajan keskiarvoon verrattuna lähes kaksinkertaisiksi. Elokuvasta otettiin 14 kopiota, ja sen ensi-ilta oli 30.1.1944 myös Riihimäen Apollossa. Yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden toiseksi paras - edelle meni vain syksyllä 1944 ensi-iltansa saanut Dynamiittityttö. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Music | ||||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. George de Godzinsky Viihdeorkesteri (off, alkutekstit), 2' 05". 2. "Juhlamarssi" Säv. George de Godzinsky Viihdeorkesteri (off), 0' 55". 3. "Rumba" Säv. George de Godzinsky Es. viihdeorkesteri (playback), 2' 30". 4. "Tango argentino" Säv. George de Godzinsky Es. viihdeorkesteri ja viulusolisti (playback), 2' 10". 5. Härmän häät Säv. trad., sov. George de Godzinsky 1) Es. Tauno Palo ja Jorma Nortimo, vihellys (100 %), 0' 45". 2) Es. Jorma Nortimo, urkuharmoni (playback, tunnistamaton soittaja), 0' 55". 6. "Musiikkinumero 8 Allegretto - Andantino" / T. J. A. Heikkilä ja doña Camilla Säv. George de Godzinsky Es. viihdeorkesteri (playback), 2' 35". 7. En naura rakkaudelle! ("Koskaan naura en rakkaudelle, señorita, ma vannon sen - -) / "Mexican Serenade" Säv. George de Godzinsky, san. Usko Hurmerinta 1) Es. Tauno Palo, laulu ja kitara (playback, viihdeorkesterin säestys), 1' 15". 2) Orkesteri (off), 1' 00". Levytys: Tauno Palo; ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039, 2012. 8. Hei, tonttu-ukot hyppikää Säv. ja san. trad. Es. Reino Valkama, laulu (100 %), 0' 05". 9. Talvella Talikkalan markkinoilla Säv. trad. Es. Reino Valkama, vihellys (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 15". 10. Loppumusiikki Säv. George de Godzinsky Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 15". Huomautuksia: "Rumban" aikana tanssijattaret esiintyvät, solistiparina Liisa Tuomi ja Kaarlo Hiltunen. Musiikkinumero 7:n teema jatkuu taustamusiikissa, viihdeorkesteri (off), 0' 25". Se on myös "Alkusoiton" pääteemana. - Toim. Juha Seitajärvi (2023) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta. |
||||||||||||||
Inspection Details | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Technical Data | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Language | ||||||||||||||
Finnish |