Haku

Ballaadi

Ballad (ruotsinkielinen nimi)
Kvinden han elskede (tanskankielinen nimi)
Ballad (englanninkielinen käännösnimi)
Ballade (ranskankielinen käännösnimi)
Die Ballade (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Ballaadi

Toivo Särkän ohjaama ja Erik Dahlbergin käsikirjoittama taiteilijaelokuva Ballaadi (1944) on kuvitteellinen kertomus ensimmäisen suomalaisen oopperan, Kaarle-kuninkaan metsästyksen taustasta ja syntyvaiheista vuosina 1851-52. Kirjailija Zacharias Topeliuksen (Arvi Tuomi) pyynnöstä Fredrik Pacius (Thure Bahne) ryhtyy säveltämään oopperaa, johon hän saa innoituksen kesäisellä kävelyretkellä Espoon Backaksessa. Mies ihastuu Ebba Dunckertiin (Maaria Eira), joka laulaa järven rannalla kuin satakieli nuoresta merenneidosta. Naimisissa olevan Paciuksen hullaantuminen aiheuttaa skandaalin Helsingin seurapiireissä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Maaria Eira, Ebba Dunckert
Thure Bahne, Fredrik Pacius
Arvi Tuomi, Zacharias Topelius
Aino Lohikoski, Nina Pacius
Toini Vartiainen, Margarethe Florin
Yrjö Tuominen, valtioneuvos Martin, Ninan isä
Esko Vettenranta, ylioppilas Nikolai Kiseleff, "Gyllenstjerna"
Risto Veste, 1. ylioppilas vuonna 1943 / Adolf Wasenius, "Kaarle XI"
Eero Kilpi, vanha herra vuonna 1943
Toivo Ruuth, Eugen Bergfält
Lauri Kyöstilä, musiikkivahtimestari Pavén
Edvin Kajanne, professori P. V. Florin
Irja Kuusla, Tilda, Paciusten palvelijatar
Sointu Kouvo, Hanna Falkman, "Leonora"
Laina Laine, rouva Florin
Helge Hansila, Bertel Rhodén
Vilho Ruuskanen, kapellimestari Ganzauge
Kalle Rouni, Fredrik Cygnaeus
Eino Kaipainen, J. L. Runeberg
Topo Leistelä, J. W. Snellman
Kaija Suonio, valtioneuvoksetar Martin
Irja Elstelä, Fredrika Runeberg
Arvo Kuusla, 3. ylioppilas vuonna 1943
Teijo Joutsela, 4. ylioppilas vuonna 1943
Veikko Itkonen, 2. ylioppilas vuonna 1943
Kaarlo Saarnio, tunnistamaton rooli
Viljo Huttunen, postinkantaja
Tellervo Mäki, Liisa, Florinien palvelijatar
Kyösti Käyhkö, marsalkka juhlissa
Kalevi Kailasvuori, Edvard Pacius
Kreditoimattomat näyttelijät
Varma Lahtinen, Helena, kamarineitsyt teatterissa
Airi Säilä, nainen konsertissa
Eric Häggblom, mies konsertissa
Oili Jaatinen, nainen ensi-illassa
Aino Angerkoski, nainen ensi-illassa
Artturi Laakso, herra ensi-illassa
Lilli Sairio, vaatenaulakon hoitaja
Hilly Lindqvist, nainen ensi-illassa
Ossi Korhonen, herra vormussa ensi-illassa
Kauko Simonen, suuteleva mies oopperan kuoron harjoituksessa
Rauni Ikäheimo, suuteleva nainen oopperan kuoron harjoituksessa
Muut tekijät
Erik Dahlberg, käsikirjoittaja
Marius Raichi, kuva
Armas Vallasvuo, leikkaaja
Georg Brodén, ääni
Nils-Eric Fougstedt, musiikillinen johto (musiikki)
Ossi Elstelä, rakennelmat (lavastus)
Bure Litonius, pukusuunnittelija
Olavi Suominen, maskeeraus
Fiinu Autio, puvut (SF:n pukuneulomo)
Hellä Seteri, tukkalaitteet ja kampaus
Helsingin Teatteriorkesteri, orkesteri
Kollegerna, solistikuoro
Suomen Filmiteollisuus SF Oy, levittäjä
Finnkino Oy, levittäjä
VLMedia Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
T. J. Särkkä, tuottaja (tuotannonjohto)
Senja Soitso, maskeeraus
Tuulikki Uskali, kampaaja
Alf Salin, studiopäällikkö
Arja Niska, kuvaussihteeri
Anna-Liisa Riihimäki, kuvaussihteeri
Vittorio Mantovani, b-kuvaaja
Sulo Tammilehto, b-kuvaaja
Eino Salmi, järjestäjä
Lauri Kyöstilä, järjestäjä
Eka Karppanen, alkutekstit
Päivi Kosonen, valokuvat (Valokuvaamo Tenhovaara)
Tauno Norjavirta, valokuvat (Valokuvaamo Tenhovaara)
Erik Lindholm, muusikko (Kollegernan 1. tenori)
Herrick Arvidson, muusikko (Kollegernan 2. tenori)
Valdemar Helén, muusikko (Kollegernan 1. basso)
Arne Thule, muusikko (Kollegernan 2. basso)
Maaria Eira, muusikko (laulu)
Toini Vartiainen, muusikko (laulu)
Thure Bahne, muusikko (laulu)
Sointu Kouvo, muusikko (laulu)
Esko Vettenranta, muusikko (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1944
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
13.02.1944
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Capitol, Royal
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Riihimäki: Riihilinna
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
13
Muut näytökset
  • 27.02.1944 Turku: Bio-Bio, Pallas ensi-iltakierros
  • 11.03.1944 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
  • 12.03.1944 Tampere: Kino, Petit ensi-iltakierros
  • 18.03.1944 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 02.04.1944 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 31.12.1965 TV2 Katsojia: 130 000
  • 22.09.1973 MTV2 Katsojia: 410 000
  • 26.03.1992 TV2 Katsojia: 413 000
  • 12.03.1997 YLE TV1
  • 11.05.2005 YLE TV2
  • 01.10.2008 YLE TV2
  • 19.04.2012 YLE TV1
  • 13.05.2013 YLE TV1
  • 23.06.2015 YLE TV1
  • 12.05.2017 YLE TV1
  • 18.03.2019 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Helsinki: Fredrik Paciuksen patsaan edusta Kaisaniemen puistossa, Kaivopuisto

Espoo: Bodominjärvi

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Studiot

Helsinki: SF-studiot 1 ja 2, Messuhalli

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Kuvausaika
Kesä - syksy 1943
Sisältöseloste

On vuosi 1943. Neljä ylioppilasta saapuu Fredrik Paciuksen patsaalle Kaisaniemen puistoon ja laulaa hänen kunniakseen "Apollon pojat". Penkillä istuva vanha herra kiittää laulajia ja kertoo heille saksalaisesta säveltäjästä Paciuksesta, joka muutti Suomeen 25-vuotiaana.

Tarina siirtyy vuoteen 1851. Pacius perheineen viettää kesää Espoon Backaksessa. Topelius saapuu vierailulle ja ehdottaa, että Pacius säveltäisi oopperan, aiheena Kaarle XI:n metsästysretki Ahvenanmaalle. Pacius on vastahakoinen, mutta saa innoituksen kävelyretkellä: hän ja Topelius kuulevat Ebba Dunckertin laulavan järven rannalla balladia nuoresta merenneidosta. Huolimatta onnellisesta avioliitostaan ja Topeliuksen varoituksista Pacius ihastuu Ebbaan, köyhään mutta kauniiseen orpotyttöön, joka on saanut kodin professori Florinin perheessä. Margarethe Florin on kihloissa Eugen Bergfältin kanssa, jonka ystävä Bertel Rhodén vastakaikua saamatta kosiskelee Ebbaa.

Helsinkiin palattuaan Pacius jatkaa opetustyötään ja ryhtyy säveltämään oopperaa heti, kun saa Topeliukselta libreton ensimmäisen osan. Kun Ebba ilmestyy harjoituksiin, Pacius pyytää häntä laulamaan nuoren merenneidon balladin ja nimittää tyttöä sielunsa "kuolemattomaksi rakastetuksi". Tyttö säikähtää ja karkaa paikalta. Pacius käy taiteilijaravintolassa ja liittyy Cygnaeuksen, Snellmanin ja Topeliuksen seuraan. Ylioppilaat laulavat Paciuksen kunniaksi ja kohottavat hänelle maljan. Pacius puolestaan ehdottaa maljaa Runebergille, "poissaolevalle ystävälle", ja kiirehtii työhön, sillä Topeliuksella on libreton toinen osa valmiina.

Pacius tuskailee sävellystyön, kotihuolien ja harjoitusten kanssa. Hän ei ole tyytyväinen laulajatar Hanna Falkmanin tulkintaan balladista, johon hän on saanut innoituksen Ebbalta ja joka hänen mielestään on koko oopperan sydän. Hanna lähtee ja uhkaa olla palaamatta, kunnes Pacius pyytää anteeksi. Ebba on paikalla ja laulaa balladin niin, että Pacius heti antaa hänelle Leonoran osan. Innoissaan Pacius suutelee Ebbaa ja tunnustaa: "Me kuulumme yhteen, vasta nyt elämäni alkaa".

Seurahuoneen juhlassa Pacius esittelee Ebban uutena löytönään ja johtaa esitystä, jossa Ebba laulaa aarian Rossinin oopperasta Sevillan parturi. Heidän suhteensa herättää huomiota, mutta juoruja ja vaimonsa toivomusta uhmaten Pacius tanssii Ebban kanssa. Professori lähettää Ebban kotiin Bertelin saattamana. Paciuksen appi, valtioneuvos Martin, ottaa säveltäjän puhutteluun, moittii tämän käytöstä ja vaatii anteeksipyyntöä Hanna Falkmanilta. Pacius myöntyy - "perheen tähden". Rouva Florin painostaa Ebbaa katkaisemaan suhteen vedoten maineeseen ja tytön avioliittomahdollisuuksiin. Topelius muistuttaa Paciusta tämän velvollisuuksista ja sanoo antavansa libreton kolmannen osan sillä ehdolla, että Pacius unohtaa Ebban ja antaa Leonoran osan Hanna Falkmanille. Säveltäjä suostuu. Paciuksen lapsille Topelius kertoo sadun musiikin valtakunnan kuninkaasta, joka löytää verrattoman satakielen. Mustasukkaiset alamaiset kuitenkin karkottavat linnun, joka saa kultaisen häkin ja toisen linnun seurakseen; kuningas laulaa surunsa kuolemattomin sävelin.

Rouva Pacius käy tapaamassa Ebbaa ja pyytää tätä unohtamaan miehen. Ebba tunnustaa rakkautensa ja sanoo tietävänsä sen mahdottomaksi. "Hän ei kuulu yksinomaan minulle, vaan koko Suomen kansalle", rouva Pacius lohduttaa, "aika parantaa haavat". Keväällä, päivää ennen oopperan ensi-iltaa Pacius ja Ebba tapaavat sattumalta puistossa. Topelius jättää heidät kahden kesken, jotta säveltäjä saisi voimaa ja inspiraatiota. Ebba kertoo suostuneensa Bertelin vaimoksi ja Paciuksen hartaasta pyynnöstä lupaa olla läsnä ensiesityksessä.

Kaarle-kuninkaan metsästyksen ensi-illassa pelätään fiaskoa ja skandaalia, kenraaliharjoituksen huhutaan sujuneen huonosti. Orkesteria johtava Pacius näkee Ebban aitiossa ja saa uutta rohkeutta. Myös Runeberg vaimoineen on läsnä Cygnaeuksen ja Topeliuksen ohella. Ebba on kuitenkin poissa tolaltaan ja poistuu kotiin kesken esityksen Bertelin saattamana. Rouva Pacius huomaa Ebban poissaolon ja lähettää vahtimestarin hakemaan häntä. Bertel taivuttaa Ebban palaamaan: he ehtivät ajoissa kuulemaan nuoren merenneidon balladin ja finaalin. Menestys on myrskyisä: Pacius kutsutaan esiin, Topelius laakeroi säveltäjän, jonka katse tavoittaa Ebban. Esiripun laskeuduttua Ebba purskahtaa itkuun, Bertel lohduttaa ja saattaa hänet ulos.

Kertomus palaa alkuun. Vanha herra sanoo, että Ebba meni naimisiin Bertelin kanssa, mutta Paciusta hän ei koskaan unohtanut. Kuitenkaan Ebba "ei ollut onneton, koska hän auttoi Paciusta säveltämään Kaarle-kuninkaan metsästyksen".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

SF:n 10-vuotisjuhlaelokuva sai arvostelijoilta myötämieltä "kulttuuri- ja taide-elokuvana" ja herätti vertailuja Runon kuninkaaseen ja muuttolintuun, joka O. V-hl:n (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 13.3.1944) mukaan säilyttäää "yhä kärkiasemansa, mutta silti Ballaadikin on merkittävä taidefilmi, ennen kaikkea ensimmäinen varsinainen kotimainen musiikkielokuva".

"On ilahduttavaa, että kotimainen filmituotanto ryhtyy käsittelemään kulttuurihistoriallisia aiheita", kiteytti O. V-hl arvionsa. "Vaikka Ballaadissa kieltämättä on koko joukko vikoja ja heikkouksia, antaa ne mielellään anteeksi itse pääaiheen ja esityksen hyvän yleistason johdosta."

"Men någon konstnärlig jämförelse med Runebergfilmen tål den inte, trots många förtjänster", katsoi myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 14.2.1944). "Regin hade klokt undvikit allt det sackarinsöta som motivet direkt inbjuder till [- -] och relaterade den sentimentala lilla gammelmansförälskelsen överskådligt, klart och underhållande. Sitt bästa gav Toivo Särkkäs regi som vanligt i de yttre bravurscenerna [- -]".

"Kokonaisuudessaan viehättävää nähtävää, täynnä kimmeltävää romantiikkaa", luonnehti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 14.2.1944). "Viime vuosisadan puolivälin miljöö valotetaan monin herkullisin yksityiskohdin, joista parhaimpia on kapakkakohtaus kunnianosoituksineen sävelten mestarille Paciukselle. Ohjauksen erikoisuutena ovat lisäksi monet rohkeat ylimenot - väliin liiankin yllätykselliset - jotka pitävät yllä vauhtia."

Käsikirjoittaja sai kiitosta aiheen valinnastaan, mutta ei vuoropuhelustaan tai psykologisesta silmästään. "Elokuva olisi arvossaan voittanut paljon, jos käsikirjoitus olisi ollut psykologisessa mielessä huolitellumpaa ja johdonmukaisempaa työtä. Alku vaikuttaa kömpelöltä ja lapsellisen sovinnaiselta tällaisen elokuvan ollessa kysymyksessä. Dialogi ei myöskään ole erityisen kehuttava, tekeepä paikoitellen liiaksi diletanttimaisen vaikutuksen. Onpa ritarilliseksi tunnettu Zacharias Topelius pantu elokuvan alkupuolella puhumaan kerrassaan tahdittomasti Paciuksen uskollisen aviopuolison läsnäollessa. Sellaiset vuorosanat sellaisessa tilanteessa eivät totisesti anna kaunista kuvaa arvon setä Topeliuksesta", totesi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 15.2.1944).

S. S. kiitti Dahlbergia "kulttuuriaiheen" löytämisestä ja elävöittämisestä", P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 16.2.1944) "siitä syvästä uutteruudesta, jolla hän kaikesta päättäen on tutustunut lähdekirjoihin muovatessaan käsikirjoituksensa miljöökuvausta, sekä siitä soveliaasta hellävaraisuudesta, jolla hän on vanhenevan säveltäjän runollisen rakkaustarinan esittänyt". "Sen sijaan ei käsikirjoitusta voi juuri kiittää kokonaismuotoilun eikä etenkään repliikkien puolesta", jatkoi P. T-vi. "Viimeksimainitut olisi käsittääkseni sopinut jättää jonkun sellaisen huoleksi, joka olisi saanut niihin, paitsi luontevaa suomen puhekieltä, myös kaunista rytmikkyyttä, joka olisi täydentänyt kaunista kokonaisuutta."

Yksimielisiä oltiin siitä, että "musiikillisesti siis Ballaadi on korkealuokkainen elokuva" (O. V-hl). Uudessa Suomessa J. K. (14.2.1944) arvioi musiikkia erillisessä artikkelissa: "Elokuvan musiikki, jonka on vaivattomaan tapaansa järjestänyt ja osaksi säveltänytkin N.-E. Fougstedt, on kauniisti romanttista ja helposti ymmärrettävää. Paciuksen sävelkielen vuolas melodia ja puhdas runollisuus liittyy onnistuneella tavalla niihin kulttuurikuviin, jotka lähes sata vuotta takaperin tapahtuneina ja nyt valkokankaan välittäminä joutuvat nähtäviksemme. Elokuvan musikaalisesti parhaita kohtauksia on se hauska ravintolakuva, jossa nuoret ylioppilaat kajahuttelevat soinnukasta lauluaan itsensä Cygnaeuksen, Paciuksen, Snellmanin ja Topeliuksen seurassa. Mielenkiintoista on myös seurata juhlailtaa komeine konsertteineen ja oopperan Kaarle kuninkaan metsästys ensi-iltaa, joissa kohtauksissa kuitenkin sekä mestari Paciuksen että erään tuntemattoman kapellimestarin perin kömpelö ja avuton johtajataito herättää katselijassa suoranaista hilpeyttä."

Kummallekin pääosanesittäjälle elokuva koettiin voitoksi. "On suorastaan yllättävää, että tämä operettien sankareina tunnustusta saanut oopperalaulaja on saattanut sellaisella antaumuksella syventyä näin vaativaan ja vaikeaan luonnetulkintaan", kirjoitti T. A. Thure Bahnesta, jonka Pacius tekee hänen mukaansa "ehyen, miellyttävän ja arvokkaan vaikutuksen".

"Historiallisen henkilökuvan luominen on näyttelijälle aina vaikea tehtävä ja edellyttää tavallista suurempaa syventymistä ja eläytymistä osaan", pohti S. S. "Thure Bahne on siinä suhteessa lunastanut laakerinsa. Niinikään Maaria Eira [- -] osoittaa uuden puolen lahjoistaan. Harvoin näkee niin luontevaa, välitöntä ja valmista ensiesiintymistä kuin hänen on Ballaadissa." "Hän laulaa todellakin kuin satakieli", ihasteli T. A., "ja hänen kasvoissaan ja koko olemuksessaan on jotain niin raikasta ja virkistävää, ettei toivo muuta kuin sitä, ettei se kaikki vain olisi nopeasti haihtuvaa. Perusteellisempi harjaantuminen näyttelemiseen takaa myös luonnollisestikin tulevaisuudessa enemmän miimillistä vivahdusrikkautta kuin mitä nyt oli havaittavissa."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Taustaa

Ballaadi, SF:n toinen 10-vuotisjuhlavuoden elokuva, pohjautui Erik Dahlbergin alkuperäiskäsikirjoitukseen ja sen aiheena oli kuvitteellinen kertomus ensimmäisen suomalaisen oopperan, Fredrik Paciuksen säveltämän kolminäytöksisen Kaarle-kuninkaan metsästyksen (1852) taustasta ja syntyvaiheista. Elokuvan alkuteksteissä todetaan: "Tämä tapahtumasarja Fredrik Paciuksen elämästä ei kaikilta osiltaan vastaa todellisuutta. Olemme vain tahtoneet kunnioittaa sen miehen muistoa, joka kerran opetti Suomen kansan sävelin ilmaisemaan ilonsa ja surunsa, joka usein sai uhrata kalleimmat unelmansa yhteiseksi hyväksi - kunnioittaa miestä, joka tuli maahamme muukalaisena, mutta josta tuli yksi meistä, ennenkuin hän lähti luotamme."

Elokuva on kirjoitettu tapahtuvaksi kesällä 1851 Espoon Backaksessa ja Träskändan kartanossa sekä syksyllä 1851 ja seuraavana keväänä Helsingissä. Tarinaan liittyy sekä prologi että epilogi, jotka tapahtuvat Kaisaniemen puistossa Helsingissä keväällä 1943. Ylipitkäksi osoittautunutta tarinaa jouduttiin leikkausvaiheessa tuntuvasti lyhentämään - mm. koko Träskändassa tapahtuva Aurora Karamzinin syntymäpäiväjuhlajakso jätettiin pois. Käsikirjoituksen edellyttämä katkelma Verdin La Traviata-oopperasta on vaihdettu aariaan Rossinin Sevillan parturista.

Aurora Karamzinin roolissa olisi nähty Hanna Taini, mutta näin ollen hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Onni pyörii (1942). Thure Bahne esitti Fredrik Paciusta, jonka saksalaista syntyperää käsikirjoitus korostaa sinne tänne sirotelluin saksankielisin sanonnoin. Naispääosaan Ebba Dunckertiksi kiinnitettiin 19-vuotias Maaria Eira ensimmäiseen elokuvarooliinsa - jo kolme vuotta aikaisemmin häntä oli koekuvattu Ketunhäntä kainalossa -elokuvaa varten. Maaria Eira on viulutaiteilija Yrjö Suomalaisen tytär ja pilapiirtäjä Kari Suomalainen on hänen vanhempi veljensä. Maaria Eira esiintyi myöhemmin mm. musiikkielokuvassa Mä oksalla ylimmällä sekä Onnelliset 1954.

Loppukohtauksia varten rakennettiin Helsingin Messuhalliin 1850-luvun teatteri-interiööri näyttämöineen ja katsomoineen. Näiden jaksojen kuvauksissa käytettiin myös nostokraanaa. Epookin edellyttämät, runsaasti kangasta vaativat puvut voitiin valmistaa SF:n pukuneulomossa turvautumalla kangaspakkoihin, jotka yhtiö oli syksyllä 1940 ehtinyt hankkia silloin suunnitteilla ollutta, mutta toteutumatta jäänyttä Kaarina Maununtytärtä varten.

Erik Dahlbergin aiheista ja käsikirjoituksista tehtiin viisi elokuvaa: Ballaadin lisäksi Yövartija vain... (1940), Erehtyneet sydämet (1944), Rakkautensa uhri (1945) ja Mä oksalla ylimmällä (1954). Ballaadin yleisömenestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1944 keskitasoa. Sen ensi-iltaviikkoja Helsingissä häiritsivät helmikuun 1944 suurpommitukset.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Musiikki

1. Alkusoitto
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 3' 35".


2. "Apollon pojat"
Säv. ja san. tuntematon
Es. Veikko Itkonen, Teijo Joutsela, Arvo Kuusla ja Risto Veste (playback, mieslaulajat), 0' 45".


3. "Koraali"
Säv. Fredrik Pacius
Es. Thure Bahne, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 50".


4. Nun reit' ich nach der Mühle / Nyt myllylle mä lähden laulusarjasta 20 Kinderlieder
Säv. Fredrik Pacius, san. ja suom. tuntematon
Es. Thure Bahne, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 30".


5. Der Lindenbaum / Lehmus laulusarjasta Winterreise / Talvinen matka, opus 89
Säv. Franz Schubert, san. Wilhelm Müller
Es. Toini Vartiainen, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 30".


6. Sången / Laulu
Säv. Fredrik Pacius, san. tuntematon
Es. Maaria Eira, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 25".


7. Ballad / Ballaadi ("Och hafvets unga tärna - - " / "Ja nuori merenneito - -") oopperasta Kung Karls jakt / Kaarle-kuninkaan metsästys
Säv. Fredrik Pacius, san. Zacharias Topelius, suom. Jalmari Finne, sov. Nils-Eric Fougstedt
1) Es. Maaria Eira, laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 1' 55".
2) Es. Thure Bahne, hyräily ja piano (playback, pianosäestys), 0' 15".
3) Es. Thure Bahne, piano (playback, tunnistamaton pianisti), kahteen kertaan, yht. 0' 45".
4) Es. Maaria Eira, laulu ja Thure Bahne, piano (playback, pianosäestys), 2' 00".
5) Es. Sointu Kouvo, laulu ja orkesteri (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), kahteen kertaan, yht. 1' 50".
6) Es. Maaria Eira, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 40".
Levytys:
Maaria Eira ja Rytmi-Orkesteri; Rytmi B 2042,
1943.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039, 2012.


8. Die Forelle / Forelli
Säv. Franz Schubert, san. Christian Schubart
Es. Toini Vartiainen, hyräily ja piano (playback, pianosäestys), 0' 10".


9. "Larghetto"
Säv. Fredrik Pacius, sov. Nils-Eric Fougstedt
Es. kaksi viulistia ja pianisti (playback), kahteen kertaan, yht. 1' 20".


10. Jägarekör / Metsästäjäinkuoro ("Hallå! i den villande gröna mark - -" / "Haloo! kautta synkeän metsämaan - -") oopperasta Kung Karls jakt / Kaarle-kuninkaan metsästys
Säv. Fredrik Pacius, san. Zacharias Topelius, suom. Jalmari Finne
Es. "metsästäjät", laulu ja tunnistamaton pianisti (playback, mieskuoro, pianosäestys), 1' 40".


11. Wiegenlied / Kehtolaulu ("Allés still in süsser Ruh, drum mein Kind, so schlaf auch du! - -" / "Maass' on rauha suloinen, nuku myös sa lapsonen - -")
Säv. Fredrik Pacius, san. Heinrich Hoffman von Fallersleben, suom. tuntematon
Es. "ylioppilaat", laulu (playback, mieslaulajat), 1' 20".


12. Trinklied / Juomalaulu ("Guckt nicht in Wasserquellen, ihr lustigen Gesellen - -" / "Ei veteen lähtehellä saa veikot tirkistellä - -")
Säv. Fredrik Pacius, san. Wilhelm Müller, suom. Roine Rikhard Ryynänen
Es. "ylioppilaat", laulu (playback, mieslaulajat), 1' 00".


13. Drycksvisa / Juomalaulu ("Drick, njut, älska och dröm! - -" / "Juo, nauti, haavehet luo! - -") oopperasta Kung Karls jakt / Kaarle-kuninkaan metsästys
Säv. Fredrik Pacius, san. Zacharias Topelius, suom. Jalmari Finne
Es. Esko Vettenranta, laulu ja kitara (playback), 0' 50".


14. Venetsialainen kehtolaulu
Säv. ja san. trad. italialainen, sov. Nils-Eric Fougstedt
Es. Maaria Eira, laulu sekä orkesteri (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 2' 30".


15. Viulukonsertto
Säv. tunnistamaton
Es. Thure Bahne, viulu sekä orkesteri (playback, tunnistamaton viulisti ja Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 50".


16. Una voce poco fá, aaria oopperasta Il barbiere di Siviglia / Sevillan parturi
Säv. Gioacchino Rossini, san. Cesare Sterbini Beaumarchaisin aiheen mukaan
Es. Maaria Eira, laulu sekä orkesteri (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 4' 50".


17. Fanfaari
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. orkesteri (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 10".


18. Vanha tanssi 1
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. orkesteri (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 55".


19. Vanha tanssi 2 (valssi)
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. orkesteri (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 50".


20. Vanha tanssi 3
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Es. orkesteri (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 25".


21. Satumusiikki
Säv. Nils-Eric Fougstedt
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 25".


22. Alkusoitto oopperaan Kung Karls jakt / Kaarle-kuninkaan metsästys
Säv. Fredrik Pacius
Es. orkesteri (playback ja off, Helsingin Teatteriorkesteri), 2' 40".


23. Ensimmäisen näytöksen loppumusiikki oopperasta Kung Karls jakt / Kaarle-kuninkaan metsästys
Säv. Fredrik Pacius
Es. orkesteri (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 15".


24. Hymn / Hymn till Finland / Hymni / Hymni Suomelle ("Och ila vi bort från Finlands strand - -" / "Nyt kauaksi Suomi jäädä saa - -"), loppukohtaus oopperasta Kung Karls jakt / Kaarle-kuninkaan metsästys
Säv. Fredrik Pacius, san. Zacharias Topelius, suom. Jalmari Finne
Es. "näyttelijät", laulu ja orkesteri (playback, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri), 4' 00".
Levytys:
Loppukohtaus oopperasta Kaarle-kuninkaan metsästys. Helsingin Torvisoittokunta, joht. A. Apostol; Gramophone 80366 tai 280194, Odeon 5E 04834269, 1912.

Huomautuksia:
Alkusoiton (nro 1) yhtenä aiheena on Ballaadi (nro 7).

Nils-Eric Fougstedt on säveltänyt Venetsialaisen kehtolaulun (nro 14) koloratuurikuviot.

Vanhojen tanssien (nrot 18, 19 ja 20) aikana "juhlavieraat" tanssivat.

Thure Bahne improvisoi pianolla (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 20".

Hymnin (nro 24) alussa "kuningas" lausuu libreton tekstiä.

Elokuvan loppumusiikki on sovitettu Kaarle-kuninkaan metsästys -oopperan musiikista, Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 05".

Elokuvan solistikuoron avustajana oli soolokvartetti Kollegerna, johon kuuluivat Erik Lindholm (
1. tenori), Herrick Arvidson (
2. tenori), Valdemar Helén (
1. basso) ja Arne Thule (
2. basso).

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1859
Tarkastuspäivä
11.02.1944
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2900 m
Veroluokka
25%
Ikäraja
S
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
19.03.1946
Pituus/leikattu
2900 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
01.02.1950
Veroluokka
15 %
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
106 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa