Hiipivä vaara
Dunkla makter (ruotsinkielinen nimi)
Kuoleman kauppiaat (työnimi)
Creeping Danger (englanninkielinen käännösnimi)
Un Danger sournois (ranskankielinen käännösnimi)
Schleichende Gefahr (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Hiipivä vaara
Yrjö Nortan ohjaama jännityselokuva Hiipivä vaara (1944) perustuu Kaarlo Nuorvalan ja Ilmari Waltamaan (Yrjö Norta) käsikirjoitukseen. Valokuvaaja Ilmari Lavion (Pentti Saares) ateljeessa murhataan hämäriin puuhiin sotkeutunut mies. Surmatyön aikoihin liikkeeseen on tullut viehättävä nainen, jota Lavio ei halua ilmiantaa poliisille. Valokuvaaja ryhtyy seuraamaan Soile Mäntymaana (Dolly von Alfthan) esiintyvää kaunotarta ja pääsee samalla vakoiluliigan jäljille.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
7 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä - syksy 1944 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
"Hyvä alku tietysti myös velvoittaa", kirjoitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 8.11.1944) viitaten monen muun arvostelijan lailla Fenno-Filmin ensimmäiseen elokuvaan Salainen ase. "Ja tätä velvoitusta ei Fenno-Filmi vieläkään ole täyttänyt. Sen uusin tuote Hiipivä vaara [- -] on, suoraan sanoen, aikamoinen pettymys. Kaarlo Nuorvalan ja Ilmari Waltamaan käsikirjoitus on jokseenkin hajanainen, epäjohdonmukainen ja ihmiskuvaukseltaan peräti pinnallinen. Samat virheet ovat Yrjö Nortan ohjaaman valmiin elokuvankin silmiinpistävimpinä ominaisuuksina: tapahtuu kovin paljon kaikkea mahdollista, aivan aiheettoman paljon, ja tämä erilainen aines on kasattu sitten sotkuiseksi vyyhdeksi, jossa petetään katsojaa kaikennäköisin epäjohdonmukaisuuksin, joita voisi luetella pitkälti." "Tuntuu kuitenkin siltä kuin Hiipivässä vaarassa olisi liikaa turvauduttu pelkkään rutiiniin ja toiminnan vauhdin tavoitteluun", arvioi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 29.12.1944), "niin että loogillinen johdonmukaisuus ja psykologinen perustelu, jotka ovat perin tärkeitä jännitysfilmissä, olivat jääneet sivuasiaksi. Kaarlo Nuorvalan ja Ilmari Waltamaan käsikirjoituksessa oli näissä suhteissa tuntuvia puutteellisuuksia, joita Yrjö Nortan luistava ohjauskaan ei ennättänyt peittämään, niin että katselija jäi usein ihmettelemään toiminnan perusteluja. Mutta jos kuvaan ei yritäkään syventyä, vaan jättäytyy nopeasti kiitävien kuvasarjojen vietäväksi, pitää Hiipivä vaara kyllä mielenkiinnon vireillä [- -]". "Filmen är ställvis rätt spännande och är rent tekniskt välgjord", tunnusti H. E. (Åbo Underrättelser 7.11.1944), "men åskådaren störs av en alltför stor rörighet, beroende på att för många trådar vävts samman för att skänka det hela färg." Perusteellisimman kritiikin tarjosi nimimerkki Pikku-Jussi Kansan Kuvalehdessä (46/1944), joka yleislinjan mukaisesti kiitti Fenno-Filmin alkutaipaletta ja jatkoi: "Hiipivä vaara, joka on kolmas jännitysfilmien sarjassa, osoittaa, että nuoren yhtiön tuotteita ei auta katsoa millään tavoin läpi sormien, vaan niille on asetettava samat vaatimukset kuin muillekin kotimaisille elokuville - jo senkin vuoksi, että yhtiö on kerran pystynyt näyttämään leijonankyntensä ja saamaan aikaan varauksettomasti hyvän filmin." "Hiipivän vaarankin aihe sinänsä sopii hyvin elokuvaksi", kirjoitti Pikku-Jussi edelleen. "Tällä kertaa on kysymyksessä melko ulkokohtainen seikkailukertomus, josta ei puutu jännitysaineksia, mutta sensijaan kyllä kiinteyttä ja johdonmukaisuutta [- -]. Epäloogillisuuden sinänsä ei seikkailuelokuvassa välttämättömästi tarvitsisi olla virhe, jos sen korvaa joko reipas crazy-tyyli tai sitten niin selkäpiitä karmivat jännitysmomentit, etteivät ne anna aikaa penkoa epäjohdonmukaisia yksityiskohtia. Hiipivässä vaarassa ei kuitenkaan hyvästä yrityksestä huolimatta ole onnistuttu luomaan mukaansa tempaavaa jännitystä muuta kuin paikoitellen ja pelkästään tilanteisiin perustuen." Naispääosan Dolly von Alfthan koettiin "verevänä ilmestyksenä" (P. Ta-vi), "solakkana ja komeana ilmestyksenä kauniine ja älykäsilmeisine kasvoineen" (T. A., Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 7.11.1944), samalla kun hänen replikointinsa kuultiin särähtävän: "Mutta hänen suomenkielen lausuntansa on siksi väärä, ettei hän tässä suomalaistytön osassa kuitenkaan ole paikallaan" (P. Ta-vi). "Sen sekä osan epäloogillisuuden tilille lienee pantava ainakin osittain se, että koko esitys jäi pintapuoliseksi", lisäsi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 6.11.1944). 1990-luvun kritiikkikään ei löytänyt elokuvasta uusia arvoja: "[- -] Näillä eväin ei ole saatu aikaiseksi mitään nykynäkökulmasta riemastuttavaa propagandaelokuvaa", pettyi Putte Wilhelmsson (Uusi Suomi 3.7.1990). "Juonikin on luonteeltaan sellainen, että vain alta kymmenvuotias voi sen suvereenisti ymmärtää, ja sen kuljettamisen dramaturgia on samoin aivan omaa luokkaansa [- -]. Elokuvan yleiseksi kommentiksi sopii poliisimiehen reaktio sankarin olohuoneesta löytyneeseen ruumiiseen: 'Sepä merkillistä'." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Hiipivä vaara oli tuotteliaan Kaarlo Nuorvalan (1910 - 1967) ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus. Niitä kertyi kaikkiaan parikymmentä, mutta seuraavat työnsä hän teki vasta vuosina 1951 - 1962. Hiipivän vaaran toisena käsikirjoittajana oli ohjaaja Yrjö Norta Ilmari Waltamaan salanimellä. Hiipivä vaara oli viimeinen Fenno-Filmin elokuva, jonka kuvausstudiona käytettiin Polia. Talvella 1945 valmistuneen Suviyön salaisuuden rakennelmat pystytettiin jo yhtiön omaan studioon, Pienen Roobertinkadun varrelta vuokrattuun entiseen tennishalliin. Hiipivän vaaran ollessa viimeistelyvaiheissaan yhtiön perustajaosakas ja toimitusjohtaja, virolaissyntyinen Theodor Luts poistui internointia peläten salaa maasta, aluksi Ruotsiin, ja Fenno-Filmin uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin 21.10.1944 Emil Viljanen. Hiipivä vaara oli Fenno-Filmin viides elokuva ja kolmas vakoiluaiheinen tarina. Yhtiön edelliset vakoiluelokuvat Salainen ase (1943) ja Varjoja Kannaksella (1943) olivat kumpikin tuottaneet voittoa. Hiipivä vaara jäi 160 793 markkaa tappiolliseksi, eikä aihepiiriin sodan jälkeen enää palattu. Naispääosassa nähtiin Svenska Teaternin näyttelijä Dolly von Alfthan. Rooli oli alun perin luvattu yhtiön kolmessa aikaisemmassa elokuvassa naispääosassa esiintyneelle Eija Karapäälle. Näyttelijä Viljo Huttusen sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisesti muodossa Helotie. Hiipivän vaaran ensiesityskierros alkoi 5.11.1944 Helsingissä, Porissa ja Turussa neljän kopion voimin. Esityskopioita lienee ollut kuusi päätellen siitä, että Hiipivä vaara nähtiin viikolla 26.11. - 2.12.1944 yhtäaikaa kuudessa helsinkiläisessä teatterissa, eikä kyseisellä viikolla muualla suurimmissa kaupungeissa ollut esityksiä. Elokuvan yleisömenestys kuului yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden heikoimpiin. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Fanfaari Säv. Tapio Ilomäki Orkesteri (off, alkutekstit), 0' 35". 2. Vain yö tuntee salaisuuteni ("Tän hetken mä sulle annan, sen jälkeen minut unhoitat - -") Säv. Harry Bergström, san. Usko Kemppi 1) Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 05". 2) Es. Dolly von Alfthan, laulu ja tanssi, sekä viihdeorkesteri (playback), 2' 20". 3) Viihdeorkesteri (off), 4' 30". 4) Orkesteri (off, lopputeksti), 0' 45". 3. Älä ota enää (jenkka) Säv. Yrjö Saarnio Yrjö Saarnion polkkayhtye (off, levysoitin), 1' 20". Levytys: Yrjö Saarnion polkkayhtye; Columbia DY 396, 1942. 4. Helylän polkka Säv. Viljo Vesterinen Viljo Vesterinen, harmonikka, ja Dallapé-orkesteri (off, levysoitin), kahteen kertaan, yht. 2' 35". Levytys: Viljo Vesterinen ja Dallapé-orkesteri; Odeon A 228311, 1935. 5. Tango 1 Säv. tunnistamaton Es. viihdeyhtye (playback), kahteen kertaan, yht. 1' 55". 6. "Hiipivä rakkaus" (tango) Säv. tunnistamaton 1) Es. viihdeyhtye (playback), 0' 50". 2) Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 1' 20". 7. Valssi Säv. tunnistamaton Es. viihdeyhtye (playback), 1' 10". 8. Elon onni (foxtrot) Säv. Tapio Ilomäki, sanat levytyksessä Reino Ranta [R.R. Ryynänen] Es. viihdeyhtye (playback), 0' 30". Levytys: Arvi Tikkala ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X 4660, 11.3.1936 (Kööpenhamina). Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Arvi Tikkala - Sä kaunehin oot; Levytyksiä 1936-1939; Fino CD-132, 2015. 9. Valssi 2 Säv. tunnistamaton Es. viihdeorkesteri (playback ja off), 4' 00". Huomautuksia: Ravintolaorkesteri soittaa fanfaarin (playback), 0' 10". Tapio Ilomäki on vastannut mm. toimintakohtausten musiikista. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |