Suomisen Olli rakastuu
Olli förälskar sig (ruotsinkielinen nimi)
Olli Falls in Love (englanninkielinen käännösnimi)
Olli Suominen tombe amoureux (ranskankielinen käännösnimi)
Olli Suominen verliebt sich (saksankielinen käännösnimi)
Finna-recension
Suomisen Olli rakastuu
Orvo Saarikiven ohjaama perhe-elokuva Suomisen Olli rakastuu (1944) perustuu Tuttu Pariston (Seere Salminen ja Elsa Soini) käsikirjoitukseen. Jatkosodan ajan Helsinkiin sijoittuvassa tarinassa 16-vuotias Olli Suominen (Lasse Pöysti) rakastuu ihanaan laulunopettajaansa Tuulia Tähtiseen (Ansa Ikonen), mikä saa hänet laiminlyömään tyttöystäväänsä Ritvaa (Regina Heinonen).
Sparad:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Åldersgräns | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Skådespelare | ||||||||||||||||
Okrediterade skådespelare
|
||||||||||||||||
Övriga upphovsmän | ||||||||||||||||
Okrediterade
Ensembler
|
||||||||||||||||
Produktion | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Visningar | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsplatser | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsdatum | ||||||||||||||||
Kesä 1944 |
||||||||||||||||
Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Pressöversikter | ||||||||||||||||
Neljäskin Suomis-elokuva sai ilahtuneen vastaanoton. "Allekirjoittanut joutui katsomaan SF:n joulu-uutuuden Suomisen Olli rakastuu välittömästi Mrs. Miniverin (Mrs. Miniver, 1943) jälkeen", aloitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 31.12.1944), "ja pelkäsi jo etukäteen kovasti tämän kotoisen tuotteen häviämistä vertailussa. Mutta ei. Ei tämä Suomisen Olli mitenkään vaikuttanut kömpelöltä tuon erinomaisesti tehdyn filmisaavutuksenkaan jälkeen. Päinvastoin. Tämäkin jopa tempasi mukaansa. Tuttu Paristo on koko Suomisen perheeseen saanut vangituksi sellaisia supisuomalaisia ominaisuuksia ja perheen jäsenten edesottamuksiin sellaista kotoisuutta, mikä ilman muuta viehättää. Heidän puuhissaan on todella suomalaista arkielämää, työtä ja toimintaa, jota juuri meikäläisistä filmeistä niin usein puuttuu." Kansainvälisiä vertailukohtia haki myös Pikku-Jussi (Kansan Kuvalehti 1/1945): "Sekä ranskalaisissa että amerikkalaisissa elokuvissa on joskus nuorison maailmaa ja ajatustapaa tulkittu tavalla, joka on herättänyt jonkinlaista epämääräistä kateutta: miksei meilläkin [- -]? Nyt tähän kateuteen ei ole aihetta. Andy Hardy ei ole yhtään sen kummempi amerikkalaisen nuorison edustaja kuin Olli Suominen on suomalaisen." Maaseutulehdissä ei kaihdettu superlatiiveja: "Parasta mitä meillä on luotu" (K. N., Savon Sanomat 23.1.1945); "tähän asti paras lajissaan" (Uusi Aura 17.1.1945); "Se on edeltäjiään huomattavasti korkeammalla tasolla ja yleensäkin koko elokuvatuotantomme parhaan pään elokuvia" (M. S., Kansan Lehti 28.12.1944); "Rar och älskvärd bagatell, särdeles lättsmält och mjukt tonad i moll och dur" (H. E., Åbo Underrättelser 4.1.1945). "Suomisen Olli rakastuu on ensikädessä kahden miehen filmi", katsoi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 27.12.1944). "Toinen heistä on itse Olli ja toinen hänen ohjaajansa Orvo Saarikivi. On selvää, että ilman lahjakasta nuorta pääosan esittäjää ei filmi olisi sitä, mitä se on - puhumattakaan siitä, että tällaisen filmin pohjana on ja täytyy olla hyvä käsikirjoitus - mutta ohjaaja Saarikiven ansioksi on luettava ennen kaikkea koko nuoren näyttelijäkaartin innoittaminen kerrassaan erinomaisiin suorituksiin. Ohjaajan psykologinen ote näkyy myös eräissä vaikeissa ja herkissä yksityisseikoissa [- -]. "Framför allt visar sig Orvo Saarikivi i denna film som en insiktsfull och klok personinstruktör som har ett särskilt gott handalag med barn", säesti H.K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 27.12.1944). "Som Olli ger Lasse Pöysti sitt hittils bästa bidrag till filmen. Den gossen håller på att utveckla sig från typ till skådespelare. Med knappa och illusoriska medel fick han utomordentligt levande fram utvecklingen från butter och trilsk pojke till en artig och förälskad kavaljer." "Hänestä on kehittynyt hyvänpuoleinen nuori näyttelijä", arvioi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 29.12.1944), "jonka myönteisiä puolia on reippaus ja poikamainen suorasukaisuus. Tämänkertaisesta esityksestä päätellen hänellä tuntuu olevan enemmän taipumuksia vakaviin luonnetehtäviin kuin karrikoiviin hullutteluihin." Regina Heinonen pantiin merkille "raikkaana ja miellyttävänä uutena tuttavuutena, luonnollisena ja aitona" (L. S., Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 28.12.1944) ja H. K. nosti esiin myös Ansa Ikosen: "Det är länge sedan skådespelerskan varit så till sin fördel som i lärarinnans rätt tacknämliga roll. Det var någonting förtjusande kvinnligt mjukt och blomlikt vänt över apparitionen [- -] och en äkta känsla i rösten, som kom en att minnas den unga flickan i Dröm och skugga och Emelie (po. Emilie) Björksten i Runebergsfilmen." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||||
Bakgrund | ||||||||||||||||
Suomisen Olli rakastuu oli sarjan neljäs elokuva ja kolmas, jonka ohjauksesta vastasi Orvo Saarikivi. Tässä kesällä 1944 kuvatussa elokuvassa Olli Suominen on iältään 16-vuotias eli lähellä osan tulkin Lasse Pöystin 17 vuoden ikää. Suomisen taiteilijoihin (1943) verrattuna on keskeisten roolien esittäjissä tapahtunut se muutos, että Lasse Lehtovaara on vaihtunut Unto Salmisesta Esko Vettenrannaksi: syynä lienee ollut Salmisen kesällä 1944 potema nivelreuma. Perheen kaksoset Matti (Martti Saarikivi) ja Marja (Seija Saarikivi) vilahtavat tarinassa mukana vain ohimennen. Musiikkiarvostelija "Fermaatin" lapsina nähdään ensi kertaa valkokankaalla Matti ja Mauno Kuusla sekä heidän sisarensa Marjo Kuusla. Ollin luokan taululle kirjoittamat sanat "Antero ei enää palaa" assosioituvat Mika Waltarin samannimiseen, neljänä painoksena ilmestyneeseen talvisota-aiheiseen romaaniin (1940). Kuvausten aikana Lasse Pöysti ihastui vastanäyttelijäänsä Ansa Ikoseen. Muistelmiensa ensimmäisessä osassa Pöysti lainaa päiväkirjansa tekstiä vuodelta 1944: "Filmaan nykyisin Suomisen Olli rakastuu nimistä filmiä. Minulla on loistava rooli, joka on minulle aivan liiankin hyvä. Olli pihkaantuu samalla kertaa erääseen friiduun, että laulunopettajaansa. Jälkimmäistä näyttelee Ansa Ikonen, suurenmoinen ihminen. Olen elänyt ne päivät, jolloin olen saanut näytellä häntä vastaan aivan omituisen ihastuksen huumassa. Minut on lumonnut hänen toverillinen suhtautumisensa minuun. Hän, joka on Suomen suurin naistähti, antaa minulle luvan sinutella itseään ensimmäisenä iltana, jolloin filmasimme. Hän keskusteleekin minun kanssani kaikenlaisesta, suomalaisesta filmistä, hänen suunnitelmistaan ja urastaan, minun tulevaisuudestani, hänen perheestään ja minun omaisistani, suoraan sanoen kaikesta mahdollisesta. On ollut ilahduttavaa huomata, että maamme näyttelijäpiireissä on sellainen persoonallisuus kuin Hän. Mm. hän puhui minulle meikäläisistä 'boheemipiireistä' ja sanoi, että niiden joukossa on harvoja, joiden moraalinen elämä on edes siedettävä. Eikö tuo jo todista, että meidän välillämme on kerrassaan läheinen ystävyys. Se, mikä minua tässä asiassa surettaa, on se, että hän on niin vanha. Minä ymmärrän, miltä tuntuu ennen Suomen ensimmäisestä näyttelijättärestä huomata vanhenevansa. Hän puhuu siitä itse nauraen, mutta luonnollisesti Hän kärsii siitä suunnattomasti. Antaisin kymmenen vuotta elämästäni, jos ne nyt voitaisiin vähentää hänen iästään." Lasse Pöysti sai osasuorituksestaan ylimääräisen nuoren näyttelijän Jussi-patsaan. Elokuvan ensi-ilta oli jouluna 1944 kuudella kopiolla. Yleisömenestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien hieman vuoden keskiarvoa parempi. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||||
Musik | ||||||||||||||||
1. Alkusoitto Säv. ja sov. Tapio Ilomäki Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 00". 2. Kalliolle kukkulalle Säv. ja san. trad. Es. Regina Heinonen, laulu (100 %), 0' 10". 3. Raatikkoon Säv. ja san. trad. Es. "koulupojat", laulu, joht. Lasse Pöysti (100 %), 0' 20". 4. En sommardag i Kangasala / Kesäpäivä Kangasalla Säv. Gabriel Linsén, san. Zacharias Topelius, suom. PJ. Hannikainen Es. Ansa Ikonen, laulu ja piano, sekä "koulupojat", laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 1' 40". 5. Sirkka-Liisa Säv. ja san. Veikko Tuominen, sov. Tapio Ilomäki Es. Ansa Ikonen, laulu ja piano, sekä "koulupojat", laulu (100 %), 0' 35". Levytys: Korsukuoro ja Columbia-orkesteri; Columbia DY-370, 1942. 6. Niin minä neitonen sinulle laulan Säv. ja san. trad. 1) Es. "koulupojat", laulu (playback), kahteen kertaan, yht. 1' 45". 7. Minä laulan sun iltasi tähtihin Säv. Frans Linnavuori, san. V.A. Koskenniemi 1) Ansa Ikonen, laulu ja piano (playback), 1' 40". 2) Ansa Ikonen, laulu, pianosäestys (off, radio), 0' 25". Levytys: Väinö Sola, säest. Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Jussi Jalas; Columbia WL-102, 1943. 8. "Hotti 1" Säv. Tapio Ilomäki Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 0' 55". 9. "Hotti 2" Säv. Tapio Ilomäki Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 0' 05". 10. Tanssimusiikki Säv. Tapio Ilomäki Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 0' 30". 11. Haukka elokuvasta Nainen on valttia (1944) Säv. Heikki Aaltoila, san. Aaro Hellaakoski Ansa Ikonen, laulu, ja Vilho Kekkonen, piano (off, pianosäestys), 0' 30". Levytys: Ansa Ikonen ja Helsingin Teatteriorkesteri; ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol. 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039, 2012. 12. Rytmimusiikki Säv. Tapio Ilomäki Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 0' 35". 13. Vilho ja Bertta Säv. ja san. trad. Es. Siiri Angerkoski, laulu ja hyräily (100 %), kaksi kertaa, yht. 0' 15". Levytys: Heikki Tuominen ja Kaivohuoneen orkesteri "Melody Boys"; Odeon A-228159, 1931. 14. Lasse liten / Pikku Lauri Säv. Sophie Lithenius, san. Zacharias Topelius, suom. tuntematon Es. Eine Laine, laulu (100 %), 0' 05". 15. Loppumusiikki Säv. Tapio Ilomäki Orkesteri (off, lopputeksti), 1' 00". Huomautuksia: Minä laulan sun iltasi tähtihin (nro 7) on alkumusiikin teemana ja toistuu taustamusiikissa kautta elokuvan Ollin rakkausaiheena. Niin minä neitonen sinulle laulan -sävellyksen (nro 6) esittää kuusi- ja seitsenjäseninen vahvistettu kvartetti, sävellys on myös tausta- ja loppumusiikin teemana. Regina Heinonen hyräilee (100 %), 0' 05", ja Viljo Huttunen jatkaa sävelmää myös hyräillen (100 %), 0' 05". Lasse Pöysti laulaa skaaloja itseään pianolla säestäen (playback), 0' 40". Levysoittimesta kuuluu tanssiorkesterin musiikkia, 0' 05". "Hottien" (nrot 8 ja 9) aikana "koululaiset" tanssivat. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||||
Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniska fakta | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Språk | ||||||||||||||||
finska |